tag:blogger.com,1999:blog-37039663786469692172012-02-10T22:40:03.428+02:00Because bow ties are cool!Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.comBlogger4181100tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-1573227056552253782012-02-09T16:05:00.000+02:002012-02-09T16:05:44.309+02:0027 - Kappale jonka toivoisin osaavani soittaa<br /><br />Tässä kohtaa voisi tulla paljon toistoa: CMXn 'Ruoste' tulee ensimmäisenä mieleen, sillä sello on ehkä kiehtovin soitin, mitä tiedän. Mutta koska en sitä osaa soittaa, en osaa myöskään arvioida eri kappaleiden muunneltavuutta yhdelle soittimelle. Pianolla olisi tietysti kiva osata soittaa jokin klassisen musiikin klassikko, vaikkapa <a href="http://youtu.be/A6s49OKp6aE">Debussyn Arabesque #1</a>:<br /><br /><iframe width="450" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/A6s49OKp6aE" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br /><br />Ehkäpä kitaraa <a href="http://youtu.be/UoC692F0tPg">näin</a>?<br /><br /><iframe width="450" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/UoC692F0tPg" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br /><br />Ei; kyllä se on kuitenkin tämä versio Tsaikovskin <em>Pähkinänsärkijästä</em> tutusta osasta <a href="http://youtu.be/ULiNR-k4m70">'Dance of the Sugar-Plum Fairy'</a>:<br /><br /><iframe width="420" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/ULiNR-k4m70" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br /><br />Ja sarjassamme outoja soittimia.. <a href="http://youtu.be/WkkhcwXpYy4">Tetriksen tunnarista</a> dance-versio thereminillä vedettynä:<br /><br /><iframe width="450" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/WkkhcwXpYy4" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br /><br />Tai ehkä kumminkin yhdistän nörttiyteni ja musiikin ja rupean pelaamaan <a href="http://youtu.be/VSBefGi7F-Y">näin</a>.. öh, juu en ikinä oppisi... O.o:<br /><br /><iframe width="450" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/VSBefGi7F-Y" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-157322705655225378?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-31907437094224766032012-02-02T16:01:00.000+02:002012-02-02T16:01:24.974+02:00<strong>Luettu: 7.1.2012<br />Alkuperäinen nimi: Συμπόσιον/Symposion<br />Käännös: Niilo Lehmuskoski</strong><br /><br />Tässä kevään aikana on tiedossa 5 opintopisteen (siis sangen laaja) tentti länsimaisen filosofian historiasta. Luen juuri sen tenttikirjaa ja -kuinkas muutenkaan- päädyin listaamaan ylös ne filosofian keskeiset klassikot, jotka tarvitsisi jossain vaiheessa ihan vain yleissivistyksen vuoksi lukea läpi. Tällä hetkellä menen Descartes'ssa ja huomasin Hobbesin poissaolon, joten pitänee lukea myös Bertrand Russellin (pitää ja pitää...!) vastaavasta aiheesta hieman laajemmin kirjoitettu teos, että saadaan myös Saariselta leikkauspöydälle jääneet filosofit mukaan kekkereihin.<br /><br />Mutta; em. lista alkaa tietysti Platonista ja teoksesta, joka kuvaa Sokrateen elämänlaatua sangen hienosti. <em>Pidoissa</em> kyseessä on siis erään ateenalaiskirjailijan järjestämät monipäiväiset bileet. Paikalla on isännän lisäksi muita kirjailijoita, lekuri, filosofeja ja tietysti Sokrates. Porukka on hieman jähmeänä vielä edellisillasta, joten he päättävät olla tänä iltana juomatta ja sen sijaan kukin esittää porukalle oman näkemyksensä rakkaudesta. Esitykset tosin keskeytyvät, kun isännän ystävä Alkibiades saapuu kännisenä ystävineen paikalle ja saa koko poppoon taas tarttumaan viiniin. Loppujen lopuksi pystyssä on enää Sokrates, näytelmäkirjailija Aristofanes ja isäntä Agathon. Aamu koittaessa Agathonkin sammahti, jonka jälkeen Sokrates peitteli ystävänsä ja lähti paikalliseen oppilaitokseensa Lykeioniin loppupäiväksi.<br /><br />Ei ihan sellainen, mitä tekijän nimen mukanaan tuoma klassikkoleima antaa odottaa. Periaatteessa ihan vain juomingit. Mutta tästä saa sekä antiikin Kreikan yhteiskunnasta ja kulttuurista sekä Sokrateesta varsin mielenkiintoisen kuvan. Täytyy tosin ottaa huomioon, että teksti on Sokrateen tähtioppilas Platonin aivoista lähtöisin ja nämä aivoitukset väistämättä saavat supersankarimaisia ulottuvuuksia, Sokrates kun teloitettiin Platonin ollessa vielä teini. Platonin Sokrates on itsehillinnän mestari ja filosofian feudaalilordi, joka on kaikin puolin täydellinen. Olisi mielenkiintoista matkata Tohtorin mukana Kreikkaan ja tavata se oikea Sokrates; harmi ettei onnistu. No, ainakin Sokrates on mukana monissa Platonin dialogeissa ja niistä jatketaan.<br /><br />Lopuksi vielä kirjan yleistuntumaan sopiva viisu: Monty Python ja <a href="http://youtu.be/6QgCfnBtF7M">Philosophers' Drinking Song</a>.<br /><br /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/6QgCfnBtF7M" width="420"></iframe><br /><br />------<br /><br /><em>Pidot</em> muualla:<br /><a href="http://www.epinions.com/review/Symposium_by_Paul_Woodruff_and_translated_by_Alexander_Nehamas/book-review-64B3-186A967F-39697237-prod5?sb=1">Epinions-arvio</a> (englanniksi)<br /><a href="http://platosymposium.wordpress.com/">Pitojen ihan oma analyysisivu</a> (englanniksi)<br /><br />-----<br /><br /><strong>Kirjallinen maailmanvalloitus: Kreikka</strong><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-3190743709422476603?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-86707155098536719872012-01-31T10:48:00.002+02:002012-01-31T10:53:48.892+02:00<strong>Luettu: 3.1.2012</strong><br /><br />Ei riitä itsekuri; toistaiseksi viimeistä <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/search/label/Val%20McDermid">McDermidiä</a> viedään.<br /><br /><em>Fever of the Bone</em> (ei suomennettu) on psykologi Tony Hillin ja ylikonstaapeli (suurin piirtein, molemmat ovat yksiköidensä pomoja) Carol Jordanin kuudes rikosromaani. Tällä kertaa Carol saa uuden pomon, jonka mielestä Tony Hillin käyttäminen rikostutkinnassa vie liikaa varoja. Niinpä Hill päätyy Worcesteriin avustamaan paikallista poliisia tapauksessa, jossa päivän kadoksissa ollut teinityttö on löydetty kuolleena, muovipussi päässä ja sukupuolielimet silvottuina. Samaan aikaan Carolin tiimi saa ilmoituksen kadonneesta teinistä. Kun samainen teini löytyy kuolleena ja silvottuna, ja seuraava teini on jo hukassa, alkaa se kuuluista taistelu aikaa vastaan kun Carol tiimeineen pyrkii löytämään pahiksen ennen seuraavan lapsen ruumista.<br /><br />Koko romaanin kantavin lanka lienee lukijan osuus tapauksia yhdistävänä linkkinä; on varsin ärsyttävää, kun näkee lukijana yhtäläisyydet sekä Tonyn että Carolin tapauksissa, mutta kiitos uuden pomon nämä kaksi eivät voi kommunikoida toisilleen juuri sitä olennaista, lehdistä pois jätettyä ulottuvuutta joka ne yhdistäisi eli genitaalimutilaatiota. Tämä tunne sen kuin vahvistuu, kun alkaa itse vetämään johtopäätöksiä rikoksista Tonyn tapaan, varsinkin sen että mutilaatioista huolimatta kyse ei ole seksuaalisesti motivaatioituneesta rikoksesta.<br /><br />Tällä kertaa McDermid on jättänyt rikollisen mielenliikkeet lukijan ulottumattomiin: ei päiväkirjalainauksia, ei edes lyhyitä vilauksia tyypin pään sisälle. Minusta tämä on hieman harmillista, joskin lopetuksen kannalta ymmärrettävää; se nyt vain on tekniikka, jolla McDermid ensimmäisessä neljässä dekkarissa huomioni ja kiitokseni sai. Kyllä tämä silti tunnelmaa latistaa, varsinkin kun huomiota enemmän saa nyt uhrien perheiden reaktiot ja se koko emotionaalinen puoli rikostutkinnassa. Tunteista puheen ollen... Carolin ja Tonyn ollako vai eikö olla -leikki alkaa käydä hermoille. Ilmeisesti McDermid ei oikein halua käyttää tätä kliseistä romanssiaspektia, mutta siitä huolimatta se jännite pitää jostain syystä olla. Ei ymmärrä. <br /><br />Ekstratunteita herättää myös Tonyn tutustuminen edesmenneeseen isäänsä. Siinä toinen hieman turhan paljolla kohtalonuskolla ryyditetty juonikäänne. Itse toivoin, että Tonyn isä olisi se murhaaja ja Tony listan viimeinen ranskalainen viiva, mutta ikävä kyllä tyypin kuolema oli turhan julkinen ja siten turhan hyvin dokumentoitavissa, että kuoleman teeskenteleminen olisi onnistunut. Minusta kun olisi ollut niin mielenkiintoista, jos Tonyn saalistajanaisti olisikin tullut isän, ei pahis-äidin puolelta. No, ehkä se olisi venyttänyt uskottavuuden rajoja vähän liikaa.<br /><br />Viimeisin Hill/Jordankin on ilmestynyt viime vuonna, mutta pitänee odottaa jonkun aikaa, ennen kuin sen hinta laskee (järkyttävää, että kääntämättömästä pokkarista pyydetään samoja hintoja kuin suomennetuista hieman vanhemmista kovakantisista... tuttut!).<br /><br />-----<br /><br /><em>Fever of the Bone</em> muualla:<br /><a href="http://www.guardian.co.uk/books/2009/sep/12/crime-fiction-laura-wilson-review">The Guardian</a> (englanniksi)<br /><a href="http://www.independent.co.uk/arts-entertainment/books/reviews/fever-of-the-bone-by-val-mcdermid-1792701.html">Independent</a> (englanniksi)<br /><a href="http://www.eurocrime.co.uk/reviews/Fever_of_the_Bone.html">EuroCrime</a> (englanniksi)<br /><a href="http://bookreview.mostlyfiction.com/2010/fever-of-the-bone-by-val-mcdermid/">Mostly Fiction Book Reviews</a> (englanniksi)<br /><a href="http://sunniesbookblog.blogspot.com/2009/10/review-fever-of-bone-val-mcdermid.html">Sunnie's Book Blog</a> (englanniksi)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-8670715509853671987?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-21050539277882002372012-01-31T10:04:00.000+02:002012-01-31T10:04:46.417+02:0026 - Kappale jonka osaan soittaa jollain soittimella<br /><br />Nythän on niin, etten osaa soittaa juuri mitään (paitsi kliseisesti suutani). Musiikilliset taitoni ovat rajoittuneet 'Tuiki tuiki tähtöseen' kohta 5-v. serkkuni ksylofonilla. Mutta tuohon sivupalkiin lisäämäni vaalihumun symboliin viitaten haluan laajentaa aika-akselin koskemaan myös niitä kappaleita, jotka olen joskus osannut soittaa. Lukiossa osallistuin kitaransoittokurssille, jonka lopputehtävänä oli pimputtaa opettajalle jotain. Harjoittelin kahta kappaletta: Beethovenin 'Oodi ilolle' ja Sibeliuksen 'Finlandia-hymniä'. Menin varmuudella ja soitin Beethovenin, mutta laitan alle siitä huolimatta sen toisen, jonka opettelin muuten vaan ja jonka olen sittemmin lahjakkaasti unohtanut. Olkaatte hyvät: Sibeliuksen <a href="http://youtu.be/jaKko3VGAnY">'Finlandia-hymni'</a> hieman epätavallisessa ympäristössä.<br /><br /><iframe width="450" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/jaKko3VGAnY" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-2105053927788200237?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-15427696123989425092012-01-27T06:24:00.005+02:002012-01-31T09:54:06.885+02:0025 - Kappale joka saa nauramaan<br /><br />Artisteista vaihtoehtoja oli kaksi: Roy Zimmermann ja Tim Minchin. Mutta jälkimmäinen vain on niin mahtava. Ja kappale: se, jolla on hieno video ja jonka teksti yksi parhaimmista. Eli: Tim Minchin ja yhdeksän minuuttinen beat-runo '<a href="http://youtu.be/HhGuXCuDb1U">Storm</a>', jonka olen kääntänyt alla suomeksi (paino sisällössä, ei niinkään muodossa).<br /><br /><iframe width="450" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/HhGuXCuDb1U" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br /><br />Pohjois-Lontoossa, kattohuoneistossa<br />jossa on valkoiset seinät, valkoinen matto, valkoinen kissa,<br />japanilaisia huoneenjakaimia,<br />modernia taidetta ja kunnianhimoa.<br />Isäntä on lääkäri,<br />fiksu tyyppi jolla on oma vastaanotto,<br />hänen tyttöystävänsä on näyttelijä<br />- vanha tuttumme Australiasta-<br />ja heidän kanssaan on aina mukavaa<br />joten illalliselle olemme tulleet.<br /><br />Viides vieras on tuntematon,<br />isäntäpari on vain heittänyt <br />meidät yhteen palveluksena,<br />sillä tämä tyttö on juuri saapunut Australiasta<br />ja muuttanut Pohjois-Lontooseen<br />ja on jonkun sisko<br />tai hänellä on jokin yhteys tänne.<br /><br />Kun esittelemme toisiamme<br />hänen kauneutensa iskee minuun.<br />Hän on eittämättä siro,<br />tummat silmät ja tumma tukka.<br />Mutta kun hän istuutuu,<br />tunnustan, olen hieman varuillani<br />sillä huomaan keijun siiven pään<br />tatuoituna sille suositulle alueelle<br />juuri takapuolen yllä<br />Ja kun hän sanoo "Olen jousimies",<br />tunnustan, alan enteillä huonoa<br />ja niitä alkaa sataa samantien<br />kun hän sanoo nimekseen Myrsky.<br /><br />Pulina on aluksi kevyttä ja hauskaa<br />mutta pian Mysky alkaa:<br />"Kukaan ei voi tietää mitään.<br />tieto on vain mielipide",<br />hän sanoo siemaillessaan Cabernet Sauvignonia<br />vastauksena<br />jollekin empiiriselle kommentilleni.<br /><br />"Ei kovin hyvä alku", ajattelen.<br />Olemme vasta alkudrinkeissä<br />ja toisella puolen huonetta<br />vaimoni suurentaa silmiään<br />hiljaisesti pyytää minua oleman kiltisti -<br />Aviovaroitus<br />joka on paras huomioida,<br />joten vastustan haluani kysyä Myrskyltä<br />onko tieto niin harvassa<br />kun hän päättää aamulla poistuako<br />asunnostaan etuoven <br />vai toisen kerroksen ikkunan kautta.<br /><br />Ruoka on erinomaista ja Myrsky,<br />joka välttää kaikkea lihaa<br />istuu iloisena ja syö<br />kun arvon tohtori, hieman tuiterissa,<br />johtaa keskustelua kertoen eräästä<br />lääketieteen historian anekdootista,<br />kun Myrsky yhtäkkiä keskeyttää:<br />"Mutta ihmiskeho on mysteeri!<br />Tiede ei voi selittää<br />sielun olemusta".<br /><br />Emäntämme heittää minulle katseen -<br />hän, kuten vaimoni, tietää mahdollisuudesta<br />että pidän yhden harvoista mutta hauskoista palopuheistani<br />mutta ei.<br />Huuleni ovat sinetöidyt.<br />Haluan vain nauttia illallisesta.<br />Ja vaikka Myrsky alkaakin ärsyttää minua<br />en aio heiluttaa venettämme...<br />Vaikka tämä alkaakin olla hieman hankalaa, <br />sillä kuten meteorologinen kaimansakin Myrsky<br />ei välitä paatistamme:<br /><br />"Lääkefirmat ovat vihollisia,<br />ne edistävät lääkeriippuvuutta<br />luonnollisten parannusten kustannuksella<br />joita meidän kaikkien kehot tarvitsevat.<br />Ne ovat moraalittomia ja ahneita.<br />Miksi ottaa lääkkeitä kun yrtit ovat ratkaisu?<br />Miksi käyttää kemikaaleja<br />kun homeopaattiset aineet ovat ratkaisu?<br />Minusta olisi aika, että me kaikki palaisimme<br />luonnollisiin lääketieteellisiin vaihtoehtoihin".<br /><br />Ja vaikka kuinka yritän,<br />pieni rako ilmestyy<br />diplomatiaani.<br />"Määritelmällisesti", aloitan<br />"vaihtoehtoisen lääketieteen", jatkan<br />"ei ole joko todistettu toimivan tai on todistettu toimimattomaksi.<br />Tiedätkö miksi kutsutaan vaihtoehtoista lääketiedettä<br />jonka on todistettu toimivan?<br />Lääketieteeksi.<br /><br />"Et siis usko<br />mihinkään luonnollisiin parannusaineisiin?"<br /><br />"Päinvastoin, itse asiassa -<br />Ennen kuin saavuimme<br />otin luonnollisen parannusaineen<br />joka on alkujaan pajupuun kuoresta,<br />kipulääkkeen joka on lähes sivuvaikutukseton.<br />Sillä oli outo nimi...<br />Kulta, mikä se olikaan?<br />Maspiriini? Baspiriini?<br />Ai niin, Aspiriini!<br />Maksoin siitä reilun euron<br />paikallisessa apteekissa".<br /><br />Väittelymme keskeytyy hetkeksi<br />kun isäntäparimme keräävät lautasia,<br />mutta kun he palaavat jälkiruokineen<br />Myrsky jatkaa:<br /><br />"Shakespeare sanoi sen ensin:<br />On enemmän asioita taivaan ja maan<br />kuin on uneksinut teidän filosofiaa.<br />Tiede on vain tapa jolla meidät on opetettu tarkkaamaan todellisuutta.<br />Se ei selitä rakkautta tahi hengellisyyttä.<br />Miten tiede selittää selvänäkijät?<br />Aurat? Kuolemanjälkeisen elämän? Rukouksen voiman?"<br /><br />Huomaan<br />että tuijotan,<br />olen kuin jänis joka on yhtäkkiä ansassa<br />sisällöttömän paskan sokeuttavissa etuvaloissa.<br />Ehkä se johtuu Hamletista jota hän juuri lainasi väärin<br />tai kuudennestä viinilasista jonka juuri join<br />mutta diplomaattisuuden rakoni sen kuin levenee<br />enkä voi enää pidättää<br />itseäni.<br /><br />"Kuule, Myrsky, en haluaisi pitkästyttää sinua<br />mutta auroja ei ole olemassa.<br />Aurojen lukeminen on kuin lukisi ajatuksia<br />tai teelehtiä tai tähtimerkkejä tai meridiaaneja.<br />Nämä ihmiset eivät käytä taitja,<br />he ovat joko valehtelijoita tai psyykisesti sairaita.<br />Sama koskee niitä, jotka väittävät kuulevansa Jumalan äänen<br />ja henkiparantajia jotka kuvittelevat että heillä on taikakädet.<br /><br />Muuten,<br />miksi kuvittelemme että on OK<br />että ihmiset esittävät puhuvansa kuolleille?<br />Eikö se ole, helvetti, täysin kieroutunutta<br />valehdella jollekin itkevälle naiselle jonka lapsi on juuri kuollut <br />ja väittää olevansa kosketuksissa toisen puolen kanssa?<br />Minusta se on perusteellisen sairasta.<br />Pitääkö meidän tosiaan vielä sanoa<br />ettei meedioita ole?<br />Mitä, olemmeko vittu kaksivuotiaita?<br />Kuvittelemmeko tosiaan että oikeanmuotoisessa lampussa talvehtii henki? <br />Uskommeko vielä että joulupukki tuo meille lahjoja?<br />Että Michael Jackson ei käynyt kasvoleikkauksissa?<br />Olemmeko vielä niin ihmetyksissä taikatempuista<br />että kuvittelemme kuolleiden <br />haluavan puhella kusipäille<br />kuten John Edward?"<br /><br />Myrsky, kunnioitettavasti, ivastani huolimatta<br />jatkaa kliseiden ampumista yllättävällä tarkkuudella,<br />kuin tarkka-ampuja joka käyttää luotien sijaan paskaa.<br /><br />"Olet niin varma itsestäsi<br />mutta olet vain ahdasmielinen.<br />Minusta<br />uskosi tieteeseen ja todistuksiin<br />on yhtä sokeaa<br />kuin <br />kenen tahansa fundamentalistin usko."<br /><br />"Hmm, hyvä huomio, annas kun mietin sitä vähän...<br />Ahaa, minun mokani,<br />tuo on täyttä hevonpaskaa.<br />Tiede muuttaa näkemyksiään<br />sen mukaan mitä havainnoidaan.<br />Usko on havainnointien kieltämistä<br />jotta entiset uskomukset voidaan säilyttää.<br />Jos osoitat minulle että, vaikka, homeopatia toimii,<br />niin muutan mieleni,<br />pyörrän ympäri;<br />olen helvetin nolostunut<br />mutta juoksen kaduilla huutaen<br />'Se on ihme! Fysiikan saa heittää roskikseen!<br />Vedellä on muisti!<br />Ja vaikka sen muisti tuntuu loputtomalta<br />sipulimehutipan kohdalla,<br />se jotenkin unohtaa kaiken ulosteen joka siinä on ollut!'<br /><br />Näytä minulle että se toimii ja miten se toimii<br />ja kun olen selvinnyt shokista,<br />otan harpin ja kaiverran 'Uskomatonta!'<br />kullini kylkeen."<br /><br />Nyt kaikki vain tuijottavat,<br />mutta olen varsin tuiterissa ja olen jo kaivanut itseni näin syvälle,<br />joten ajattelen että mennään sitten perille asti.<br /><br />"Elämä on täynnä mysteereitä, kyllä,<br />mutta vastauksia on silti olemassa.<br />Niitä ei löydetä<br />istuskelemalla<br />ja näyttämällä vakavalta<br />ja sanomalla 'Eikö elämä olekin mysteeristä?<br />Istuskellaan täällä ja toivotaan!<br />Soitetaan perkele Paaville!<br />Katsotaan kun Oprah<br />haastattelee Deepak Chopraa!'<br /><br />Jos haluat katsoa televisiota,<br />sinun pitäisi katsoa Scooby-Doota.<br />Se ohjelma oli niin mahtava,<br />koska joka kerta kun kirkossa oli aave<br />tai koulussa haamu, <br />katsottiin naamion taakse ja mitä siellä olikaan?<br />Saatanan talkkari tai se tyyppi joka piti uimalaa!<br /><br />Koska kautta historia<br />jokainen mysteeri<br />joka on ikinä ratkaistu on paljastunut olevan<br />ei-taikaa.<br /><br />Pelottaako sinua ajatus että maailmassa on tietoa?<br />Pelottaako sinua ajatus, että yksi <br />iltapäivä helvetin Wikipediassa saattaisi opettaa jotain?<br />Ja ajatus, ettei mitään yliluonnollista olekaan...<br />räjäyttääkö se niin hippikaalisi<br />että mieluummin seisot googlaamisen kyvyttömyytesi sumussa?<br /><br />Eikö tämä ole tarpeeksi?<br />Tämä maailma?<br />Tämä kaunis, monimutkainen,<br />ihmeellisen ymmärtämätön<br />luonnollinen maailma?<br />Kuinka voi olla, ettei se kiinnitä huomiotamme<br />ja päädymme alentamaan sitä keksimällä<br />halpoja tarinoita ja hirviöitä?<br />Jos pidät niin Shakespearesta<br />Seuratkaa mua, ystävät, ja kuulkaa:<br />'Täys kulta kullata, valota lilja,<br />Sirottaa hajuksia orvokkiin.... on ihan helvetin typerää.'<br />Tai jotain sinne päin.<br />Entäs Satchmo?<br />'Nuoren koivun nään kaareutuvan...'<br />Ja hyvä on, jos haluat<br />ylistää Krishnaa ja Vishnua<br />postkolonialistisen alistuvan järjestetyllä tavalla<br />niin se on okei.<br />Mutta tästä minä saan stondiksen:<br />Olen pieni, merkityksetön, tietämätön hiilipala.<br />Minulla on yksi elämä ja se on lyhyt<br />ja epätärkeä...<br />Mutta kiitos viimeaikojen tieteellisestä edistyksestä, <br />saan elää kaksi kertaa pidempään <br />kuin isoisoisoisosetäni ja -tätini.<br />Kaksi kertaa pidempään elää tätä elämääni.<br />Kaksi kertaa pidempään rakastaa tätä vaimoani.<br />Kaksi kertaa enemmän vuosia ystäviä ja viiniä,<br />Kaksi kertaa enemmän illallisia ja mahdollisuuksia mollata <br />hyvännäköisiä hippejä<br />joilla on keijuja selässä<br />ja perhosia rinnuksissa.<br /><br />Ja jos me haamut loukkaamme<br />meille anteeks suokaatte:<br />Todennäköisyys että olisimme kymmenen minuuttia ajassa taaksepäin<br />on samaa luokkaa kuin se, että olisit muuttanut mieltäsi."<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-1542769612398942509?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-60554604535469344542012-01-27T04:09:00.000+02:002012-01-27T04:09:19.592+02:00<strong>Luettu: 20.12.2011</strong><br /><br />Kaikista hyvistä pyrkimyksistäni huolimatta verkossani nimeltä "mistä kirjat tulevat" näkyy olevan edelleen opuksen mentäviä aukkoja.<br /><br /><em>Politically Correct Bedtime Stories</em> (ei suomennettu) on kokoelma tuttuja satuja, jotka ovat käyneet läpi poliittisen korrektiuden ja sensuurin satiirimankelin. Punahilkka, Susi ja Isoäiti päätyvät muodostamaan vaihtoehtoisen perheen, taivaan putoamista pelkäävä kananen on loputtomassa haaste- ja oikeustapausten pyörityksessä, keisarilla elää vaatteista vaihtoehtoista elämäntapaa, ja Tuhkimo valtakunnan muiden naisten kanssa perustavat vaateyrityksen joka valmistaa vain käytännöllisiä ja mukavia vaatteita.<br /><br />Aika kokoelma. Nyt kun serkullani on prinsessavaihe ja hänellä on jopa Lumikin mekko, olen heikoilla jäillä. Miten pirussa tämän kanssa pitää elää; toisaalta minulla ei ole oikeutta yrittää ohjata häntä siitä pois, toisaalta miten antaa hänelle varmuutta siitä ettei Disney-prinsessojen naiskuva ole oikea saatikka ainoa? Ikävä kyllä en voi käyttää Garnerin tekstiä apuna, sillä se ei varmaankaan aukeaisi muksuille. Aikuisena pidän siitä kyllä, varsinkin Tuhkimosta (nimim. isoäiti kyseli taannoin olenko teettänyt mekon äitini 50-vuotis juhliin? Mekko? Minä?? Teettänyt??? WTF?!!!).<br /><br />Kunnioitettavasta yrityksestään huolimatta Garner on aikansa vanki ja päätyy mollaamaan kaikkia niitä ryhmiä, jotka joko eivät usko jumaluuksiin tai ovat polyteistisiä tai abrahaamisten uskontojen ulkopuolisia monoteistejä. Tuttut. Pyydät jo ennalta anteeksi johdannossa, mikäli epähuomiossa loukkaat jotakin ryhmää, mutta se ei riitä! Haluan, että maksat kaikki tämän monoteistista agendaa promotoivan kirjan tulot sekä takautuvasti että tulevaisuudessa korvauksena mieleni pahoittamisesti, koska luonnollisesti minulla on oikeus olla loukkaantumatta, varsinkin demokratiassa!!! Ei! Sekään ei riitä! Haluan Garnerin pään vadille - kirjaimellisesti! Behead those who insult ME!<br /><br />-----<br /><br /><em>Politically Correct Bedtime Stories</em> muualla:<br /><a href="http://clarissasblog.com/2011/01/22/politically-correct-bedtime-stories-a-review/">Clarissa's blog</a> (englanniksi)<br /><a href="http://bibliofreakblog.com/fiction/politically-correct-bedtime-stories-iby-james-finn-garneri/">Bibliofreakblog</a> (englanniksi)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-6055460453546934454?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-72780018899146332742012-01-20T12:38:00.001+02:002012-01-20T12:41:33.834+02:0024 - Kappale jonka haluan soivan hautajaisissani<br /><br />Jaa, no nyt tulee edellisviikon kanssa samaa aihetta, vaan eipä tuolla väliä. Moni hautajaiskappaleistani on tullut tämän haasteen mukana jo muissa yhteyksessä, kuten CMX:n <em>Ruoste</em> ja Torin <em>Tear in Your Hand</em>. Tässä nyt vielä yksi.<br /><br /><a href="http://youtu.be/fZeA0PbjcdI">Michael Nyman: The Heart Asks Pleasure First/Promise</a><br /><br /><iframe width="420" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/fZeA0PbjcdI" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-7278001889914633274?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-90511603253827815772012-01-15T18:36:00.000+02:002012-01-15T18:36:14.018+02:00<strong>Luettu: 18.12.2011</strong><br /><br />Männä syksynä oli taas <a href="http://littfest.vaasa.fi/">LittFestin</a> vuoro, jonka erään keskustelijan näytelmän lisäsin lukulistalleni. Ja tästä oli kyse:<br /><br /><em>Kuningatar K.</em> on näytelmä 1600-luvulla Ruotsin hallinneesta kuningataresta, Kristiinasta. Näytelmä seuraa suurinpiirtein Kristiinan todellista elämää, mutta tarina saa sangen useasti absurdeja vivahteita. Kristiina kasvaa poikatytöksi, joka kiroilee, miekkailee ja opiskelee kuin aikansa pojat; elämä saa uusia sävyjä, kun hän löytää linnansa kaivosta oudon, aina vain suuremmaksi kasvavan ankeriaan.<br /><br />Tämä olisi mielenkiintoista nähdä teatterissa! Kaiken kaikkeaan oikein hauska ja hienon sekopäinen kertomus hallitsijasta, jolla voisi olla rystysissään tatuoituna DILLIGAF. Hänen asenteensa saa muun hovin hämmennyksiin parhaasta ystävästä ja äidistä lähtien, ja minutkin siinä vaiheessa kun K. päättää vaihtaa Team Paaviin ja luopuu kruunustaan voidakseen muuttaa Vatikaaniin. En väitä ymmärtäväni, mikä Kristiinaa mahdollisesti viehätti misogynistisessä katolilaisuudessa, mutta niin vain viehätti. Siellä hän on nyt sitten oikeasti haudattu Johannes Paavali kakkosen viereen. Taisi mennä Vatikaanissakin päät sekaisin.<br /><br />-----<br /><br /><em>Kuningatar K.</em> muualla:<br /><a href="http://www.kiiltomato.net/laura-ruohonen-kuningatar-k/">Kiiltomato</a><br /><a href="http://blogit.sanomalehtimedia.fi/saarela/2012/01/15/kuningatar-k/">Matti Saarelan blogi </a>(Lappeenrannan kaupunginteatterin versiosta)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-9051160325382781577?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-68568644453665919112012-01-11T12:36:00.000+02:002012-01-11T12:36:55.642+02:0023 - Kappale jonka haluan soivan <s>häissäni</s> hautajaisissani<br /><br />En pidä avioliittoinstituutiosta sen nykyisessä muodossa, joten muokkaan kysymyksen seuraavasti: <em>Kappale jonka haluan soivan hautajaisissani</em>. Ja yksi näistä on 'Mononoke Himen' <a href="http://youtu.be/j7IVSLz7Dpo">tunnari</a>.<br /><br /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/j7IVSLz7Dpo" width="420"></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-6856864445366591911?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-18527806088662577992012-01-07T06:27:00.001+02:002012-01-07T06:29:21.753+02:00Oi, scifiä ihan luvan kanssa! Science Fiction -haastetta luotsaa Raija Pietilä <a href="http://taikakirjaimet.vuodatus.net/blog/3113960/science-fiction-haaste-ja-lukulistalla-1-2012/">Taikakirjaimet</a>-blogissaan, joten jos on vähänkin kiinnostusta, osallistu heti. Kategoriat ovat seuraavat ja mukana myös omat valintani tähän haasteeseen. Vain Steampunkin kohdalla joudun sijoittamaan muutaman euron, muuten mennään oman hyllyn antimilla. Lisää ehdotuksia löytää Taikakirjaimista ja Wikipediasta. :)<br /><br />1. <strong>Nuorten SF</strong>: Journey to the Centre of the Earth<br />2. <strong>Aikuisten SF</strong>: Childhood's End<br />3. <strong>Hugo-voittaja</strong>: The Left Hand of Darkness<br />4. <strong>SF-klassikko pre-1950</strong>: I, Robot<br />5. <strong>SF-klassikko 1951-1992</strong>: The Black Cloud<br />6. <strong>Steampunk</strong>: Leviathan<br />7. <strong>Robotit/Kyborgit/Androidit</strong>: The Ghost in the Shell 1<br />8. <strong>Avaruusalukset/Alienit</strong>: Hitchhiker's Guide to the Galaxy<br />9. <strong>Aikamatkustus/Vaihtoehtohistoria/Rinnakkaisuniversumi</strong>: Doomsday Book<br />10. <strong>Apokalyptinen/Dystopia/Utopia</strong>: Do Androids Dream of Electric Sheep?<br />11. <strong>Kyberpunk</strong>: Altered Carbon<br />12. <strong>Hullu tiedemies/Geneettiset kokeilut/Ympäristökatastrofit</strong>: Dr Jekyll and Mr Hyde<br /><br />Haasteen tagi on SFH ja sen yleistilanne on muiden haasteiden viekussa tuossa vasemmassa palkissa.<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://www.workingforthemandroid.com/storage/scifichallenge.png?__SQUARESPACE_CACHEVERSION=1320807564507" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="288" src="http://www.workingforthemandroid.com/storage/scifichallenge.png?__SQUARESPACE_CACHEVERSION=1320807564507" width="288" /></a></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-1852780608866257799?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-71990264809484949002012-01-04T18:07:00.001+02:002012-01-04T18:14:10.321+02:00<strong>Luettu: 18.12.2011</strong><br /><br />Vuoden Finlandia Junior -voittaja olisi hyvinkin todennäkäisesti saapunut tietoisuuteeni ja lukemisekseni jotain kautta, mutta tällä kertaa kyseessä oli Streisand-ilmiöstä oppinsa unohtanut, salaliittoihin taipuvainen, kaikesta paremmin tietävä persupoliitikon alku Markus Lehtipuu, joka <a href="http://www.uusisuomi.fi/">Uuden Suomen</a> -sittemmin jostain syystä poistetussa- blogissaan otti useammankin herneen useampaankin aukkoonsa tämän kirjan palkitsemisesta valtion rahoilla, sillä hänestä kahden 14-vuotiaan tytön seksisuhde on pedofiliaa. Myös eräs erittäin rohkea kirjablogististimme huomautti tyypille, että pedofilia edellyttää aikuista osapuolta. Ei liene myöskään yllätys, ettei Lehtipuu ollut kirjaa edes lukenut, mutta sehän tunnetusti ei näitä erektiossa seisovia (valkoisia heteromies-) moraalinvartijoita estä "penetroitumasta" suomalaisten herkkää kristillistä moraalia murentaviin asioihin.<br /><br /><em>Valoa valoa valoa</em> on kertomus kesästä 1986: Tshernobyl räjähtää ja säteilyn valuessa Suomeen kaksi 14-vuotiasta tyttöä, Mariia ja Mimi, tapaavat ja löytävät toisistaan ystävyyden ja rakkauden.<br /><br />Kaunis, kaunis, kaunis! Huotarisen runollinen teksti soljuu hienosti eteenpäin, eikä kirjaa voi oikein tauollekaan jättää. Lisäksi <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Nelj%C3%A4s_sein%C3%A4">neljännen seinän</a> toistuva rikkominen tuo tarinaan aivan oman lisänsä: aivan kuin minäkin olisi osa Mimin ja Mariian rakkautta! Sitä paitsi se kieli... "Älä lyö sydän. Älä lyö lyötyä."... ei, kaikki yritykset ovat latteita. Kyllä te saatte lukea tämän itse ja nauttia sen sarjatulena tulevasta valosta valosta valosta. Vaikka pelkäisitte minunlaillani sekä rakkautta että ydinräjähdyksiä. <br /><br />Listani serkuilleni tulevaisuudessa lahjaksi annettavista kirjoista sai jälleen uuden asukin.<br /><br />-----<br /><br /><em>Valoa valoa valoa</em> muualla:<br /><a href="http://www.parnasso.fi/kritiikit/2011-11/kuuma-ilo-kuin-valo/">Parnasso</a><br /><a href="http://www.ts.fi/online/kulttuuri/arviot/kirjat/270439.html">Turun Sanomat</a><br /><a href="http://sivupiiri.fi/kirjavinkit/valoa-valoa-valoa-4146">Sivupiiri.fi</a><br /><a href="http://kirjaintenvirrassa.blogspot.com/2011/12/vilja-tuulia-huotarinen-valoa-valoa.html">Kirjainten virrassa -blogi</a><br /><a href="http://lukuhetket.blogspot.com/2011/11/valoa-valoa-valoa.html">Sonjan lukuhetket -blogi</a><br /><a href="http://lastenkirjahylly.blogspot.com/2011/08/hyvat-lukijat-suunnatkaa-valoa-tahan.html">Lastenkirjahylly</a><br /><a href="http://luenjakirjoitan.blogspot.com/2011/11/valoa-valoa-valoa.html">Luen ja kirjoitan -blogi</a><br /><br /><iframe width="450" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/U_2EmYB9rxw" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-7199026480948494900?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-36898345866845589232012-01-04T17:25:00.003+02:002012-01-15T18:16:16.065+02:00<strong>Luettu: 17.12.2011</strong><br /><br />Paluu <a href="http://www.intokustannus.fi/kirjat/pamfletit/">Into-panflettien</a> ihmeelliseen maailmaan.<br /><br /><em>Piilottajan päiväkirja</em> on puolenvuoden mittainen merkintäkokoelma keväältä ja syksyltä 2009, jolloin tamperelaisprofessori Juha Suoranta päätyi auttamaan nuorta afganilaismiestä Ashrafia, joka oli juuri saanut tiedon käännytyksestä. Merkinnöissään Suoranta kuvaa kohtaamisiaan täysin vieraan ihmisen kanssa. Samalla Suoranta setvii suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa ja sen eri ongelmia.<br /><br />Aloitetaan hatunnostolla: vaatii aika paljon rohkeutta ottaa täysin tuntemattoman ihmisen elämä harteilleen, varsinkin tässä taloustilanteessa. Itse jäin miettimään kuitenkin, missä määrin tällaisesta on hyötyä. Okei, Suoranta sai aikaan pamfletin jolla avata muidenkin silmiä käytännöntasolta, mutta muuttiko tämä mitään. Pamfletti julkaistiin vuonna 2010 ja tämän noin puolentoista vuoden aikana mikään ei ole muuttunut parempaan, huonompaan vaan. Ja tämän lukemisen jälkeen otan ev.lutin yhteiskunnallisen perusteen julkisten verovarojen vastaanottamiseksi vielä suuremmalla nyrpistyksellä; perkele, kun voi olla turha instituutio kun ei edes maahanmuuttajia auta. Ei muuten varmaan ole tämäkään muuttunut tässä ajassa. Ja kaikki se byrokratia, josta edes virkailijat itse eivät ole tietoisia... en ota nyt kantaa siihen, mihin suuntaan Suomen maahanmuuttopolitiikan -ja erityisesti pakolaispolitiikan- tulisi kehittyä, mutta olisi kaikille hyväksi setviä tätä paperiviidakkoa ja saada asioiden hoitajiksi ne asiat ihan aikuisten oikeasti tuntevia ihmisiä. Jos ei mitään muuta, niin ainakin asiat sujuisivat nopeampaa, mikä olisi kaikkien kannalta erinomainen kehitys poliittisesta kannasta riippumatta.<br /><br />------<br /><br /><em>Piilottajan päiväkirja</em> muualla:<br /><a href="http://aikalainen.uta.fi/2010/02/11/suomi-torjuu-tulijat/">Aikalainen</a><br /><a href="http://postmodernity.wordpress.com/2010/08/27/saali-on-sairautta-%E2%80%93-eli-piilottaja-paivakirja/">Postmoderni identiteetti/Rakas päiväkirja -blogi</a><br /><a href="http://annikankirjat.blogspot.com/2011/10/piilottajan-paivakirja.html">Lukemisen ilo -blogi</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-3689834586684558923?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-42382468734165875302012-01-03T17:23:00.001+02:002012-01-06T04:41:05.978+02:00<strong>Luettu: 16.12.2011</strong><br /><br />Satoa kirjaston eng. kielisen sarjakuvaosaston hyllyillä hengailusta. Kuka ikinä onkin sen osaston ylläpitäjä meidän kirjastossamme, ansaitsee hatun noston, sen verran mielenkiintoisia löytöjä sieltä tulee vastaan!<br /><br /><em>Nevermore - A Graphic Adaptation of Edgar Allan Poe's Short Stories</em> -teoksen alaotsikko kertoo olennaisen: kyseessä on kokoelma eri tekijöiden sarjakuvallisista tulkinnoista Poen tuotoksista. Valikoima sisältää muun muassa 'The Raven' -runon sekä novelleista 'The Pit and the Pendulum', 'The Facts in the Case of Mr Valdemar', 'The Murders in the Rue Morgue', 'The Fall of the House of Usher', 'The Black Cat', 'The Oval Portrait', 'The Tell-Tale Heart' ja 'The Masque of Red Death'. Lopussa vielä sarjakuvamuotoinen Poen elämänkerta.<br /><br /><em>Nevermore</em> ei vastannut ollenkaan odotustani ja tällä kertaa se on vain hyvä asia: tulkinnat olivat nimittäin niin nerokkaita! Sen sijaan, että tekijät olisivat menneet siitä mistä aita on matalin ja tehneet tulkintansa suoraan Poen tekstin mukaan, he loivat Poen klassikkotarinat toisessa ajassa ja paikassa. Esimerkiksi 'The Murders in the Rue Morgue' -tarinassa on hieno scifi-tausta ja lajityyliä on käytetty myös tarinassa itsessään hyväksi. 'The Masque' taas on yksi kirjan hiemoimmista tulkinnoista: minusta hieno allegoria nykypäivän talouskriisiin dystopisen kirjallisuuden muodossa. Ainut pienoinen pettymys tuli 'The Pit and the Pendulumin' kohdalla (...<a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2009/11/edgar-allan-poe-tales-of-mystery-and.html">taas</a>...), mutta olen valmis antamaan sen kokonaisuuden hienouden puolesta anteeksi.<br /><br />Taiteellisesti koko teos on mustavalkoinen, mikä luo tiettyjä rajoituksia kuvituksesta vastaaville. Eräät ovat selvästikin lukeneet <em>Sin Citynsä</em>, sen verran samantapaista jälki on tuon Frank Millerin klassikon piirrustustyyliä. Steve Pugh on mennyt lähemmäs valokuvallisempaa tyyliä em. 'The Pit and the Pendulum' -tarinassa, kun taas Alice Duke 'Tell-Tale Heartissa' erottuu tyylillään selkeästi muista kokoelman piirtäjistä.<br /><br />Kaiken kaikkiaan siis hieno teos, niin tarinallisesti kuin kuvallisestikin. Suosittelen kaikille!<br /><br />-----<br /><br /><em>Nevermore</em> muualla:<br /><a href="http://www.guardian.co.uk/books/2007/nov/17/fiction.edgarallanpoe">The Guardian</a> (englanniksi)<br /><a href="http://www.thingsmeanalot.com/2010/01/nevermore-graphic-adaptation-of-edgar.html">Things Mean a Lot -blogi</a> (englanniksi)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-4238246873416587530?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-4669464414000470642012-01-03T16:15:00.000+02:002012-01-03T16:15:27.612+02:0022 - Kappale jota kuuntelen surullisena<br /><br />Ei kaipaa sen kummempia lisämutinoita: CMX ja <a href="http://youtu.be/_LsLgeVbzVE">Ruoste</a><br /><br /><iframe width="450" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/_LsLgeVbzVE" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-466946441400047064?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-26040024778494661272012-01-03T12:00:00.001+02:002012-01-06T04:13:15.953+02:00<strong>Luettu: 13.12.2011</strong><br /><br />Kolmas McDermid tänä syksynä. Mistäs nyt tuulee?<br /><br /><em>Beneath the Bleeding</em> (ei suomennettu) on Hill/Jordan -sarjan viides osa. Tällä kertaa profiloija Hill saa kirveestä, kun hän sivutyössään paikallisessa rikosmielisairaalassa kohtaa erään irti päässeen murhaajan. Näinpä Hill joutuu kirjan ajaksi Bradfield Crossin sairaalaan. Samaan aikaan Hillin ystävää ja vuokralaista, Bradfieldin poliisin erikoisyksikköpomo Carol Jordania ja tämän tiimiä työllistää paikallisen jalkapallojoukkueen supertähden myrkytys ja sittemmin murha. Kesken tutkinnan samaisen joukkueen stadioni räjähtää aiheuttaen runsaasti ihmisvahinkoja. Homma vaikeutuu entisestään, kun johtoporras päättää jalkapalloilijan murhan ja räjähdyksen olevan terroristien tekosia. Ja lisää myrkytyksiä on toki tiedossa.<br /><br /><em>Beneath the Bleeding</em> ei ole ollut yhdenkään <em>Murha mielessä</em> -jakson perustana, joten tämä oli minulle kerrankin alusta asti aivan uutta. Ei McDermidin parhaimmistoa, vaikka nopeasti tulikin luettua kun ei oikein voinut keskenkään jättää. Murhan motiivi loppujen lopuksi onkin melko tavallinen - kateus-, mutta metodi on mielenkiintoinen: myrkytys. Nyt tekisi mieli lukea näistä myrkyistä lisää. Kirjan parasta antia on Tonyn äidin hahmon esittely: erittäin hyvä esimerkki siitä, ettei lisääntymiselinten olemassaolo (ja heterous) takaa vähäisintäkään taitoa vanhemmuuteen. Saapa nähdä, näkyykö äitsykkää lisää toistaiseksi viimeisimmässä Hill/Jordan -dekkarissa.<br /><br />-----<br /><br /><em>Beneath the Bleeding</em> muualla:<br /><a href="http://www.guardian.co.uk/books/2007/aug/28/digestedread.johncrace">The Guardian</a> (englanniksi)<br /><a href="http://www.eurocrime.co.uk/reviews/Beneath_the_Bleeding.html">EuroCrime.co.uk</a> (englanniksi)<br /><a href="http://www.bookreporter.com/reviews/beneath-the-bleeding-a-tony-hill-novel">Bookreporter.com</a> (englanniksi)<br /><a href="http://www.chrishigh.com/reviews/books/beneath_the_bleeding.html">Chris High</a> (englanniksi)<br /><a href="http://www.bookgasm.com/reviews/mystery/beneath-the-bleeding/">Bookgasm.com</a> (englanniksi)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-2604002477849466127?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-48808293805353266022012-01-02T10:00:00.003+02:002012-01-02T19:33:57.563+02:00Salla planeetankokoisilla aivoillaan perusti kollektiivisen <a href="http://sbrunou.blogspot.com/2011/11/blogistanian-finlandia-2011.html">Blogistanian Finlandian</a>. Ihan kymppitonnia palkinto ei ole, mutta ottaen huomioon blogien vaikutukset omiin lukuvalintoihini, se on ihan käypää mainostilaa.<br /><br />Tarkoituksena on siis valita kolmesta kuuteen, minusta lukemisenarvoista, vuoden 2011 aikana julkaistua kirjaa. Sitähän saisi valita ehdokkaikseen niitäkin, joita ei ole lukenut (eli minun kohdallani suurin osa...), mutta itse haluan tietää tarkkaan mitä olen ehdottamassa. Otan tämän vakavasti! :)<br /><br />Vielä vakavammin tämän voisi tietysti ottaa, jos olisin lukenut jopa kolmea (3) säännönmukaista kirjaa männä vuoden aikana. Monta oli 2010 julkaistua, joita olisin niin mielelläni nostanut esiin, kuten Möbiuksen maa ja Kertomuksia pimeestä. Näistä kolmesta yhtä en pidä ihan niin hyvänä, että haluaisin sen nostaa BF:n saajaksi, joten ehdokkaitani on kaksi. Olkaa hyvät!<br /><br /><strong>Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa<br />Marko Hautala: Torajyvät</strong><br /><br />-----<br /><br /><strong>Päivitystä BF-kisasta</strong> (puoli tuntia ennen tulosten virallista julkistamista)<br /><br />Olen tässä räknännyt oman epävirallisen listan ehdokaskirjoista ja näyttää kovasti siltä, että lukulistani lisääntyy aika kivasti. Nyt kun olen kaikki muiden listat käynyt läpi, olisin lisännyt omaan listaani ainakin kolme kirjaa huolimatta siitä, etten niitä ole lukenut: Juri Nummelinin toimittama <em>Verenhimo</em>, M.A. Jeskasen <em>Perkele</em> sekä tietysti Ville Teitäväisen <em>Näkymättömät kädet</em>. Itseäni nyppii erityisesti tuon viimeisen missaaminen!<br /><br />Näyttää muuten siltä, että BF 2011:ssa on yksi kirja ylitse muiden. Pitänee lukea, vaikken aihetta ihan niin mielenkiintoisena pidäkään. Ei tosin tule luettua ihan heti: kirjastossa on viisi kappaletta + kolme hankinnassa ja vaatimattomat 41 varausta jonossa. Ehkä ensi vuoden Blogistanian Finlandian aikana sitten. :) Jaaha. <em>Perkeleestä</em> on yksi kappale ja sen eräpäivä on ollut syyskuussa. Ei varmaan kannata edes laittaa varaukseen. Hei, kirjavaras, saunan takana on tilaa!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-4880829380535326602?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-19327719731068298452012-01-01T06:51:00.001+02:002012-01-06T04:16:32.122+02:00<strong>Vastuuvapauslauseke: Olen 38 asteen kuumeessa (helvetin hyvää uutta vuotta vaan minullekin...), joten jos jokin osa tekstistä on erityisen levotonta, se johtuu siitä että aivojeni tilalla kallossani on pelkkää räkää.</strong><br /><br />Ja kun kuusi tuntia uuden vuoden ensimmäistä päivää on kulunut ja em. syystä en luota itseeni tarpeeksi kirjoittaakseni itse arvosteluja (eikä Musiikkitiistaitakaan ole vielä pariin päivään), tyydyn vuosikatsaukseen. Tuli luettua vähemmän kuin aiempina vuosina, vain 73 kirjaa. Kielellisesti yritin kovasti jakaa tasan suomen ja englannin, mutta toisin kävi siinäkin; kenties se johtuu siitä että suomeksi on nopeampi lukea ja ajattelen lukemista ajallisesti, en niinkään kirjojen lukumäärän kanssa. Samassa ajassa siis luetaan enemmän suomeksi kuin englanniksi, ja ruotsiksi lukeminen on sangen hidasta (katsotaan saisinko sen kirjan luettua tämän vuoden aikana....). Sukupuolijakaumakin on varsin jyrkkä; johtunee siitä että minua kiinnostavia tietokirjoja edelleen kirjoittavat lähinnä miehet. Toisin kuin moni muu, en lähde leikkimään piirakkataulukoilla vaan etenen kirjanpitäjämäisen tylsästi luvuilla ja riveillä:<br /><br />Kotimaiset: 24<br />Ulkomaiset: 49<br /><br />Suomeksi: 41<br />Englanniksi: 32<br /><br />Käännös: 21<br />Originaali: 51<br />Sekä että: 1<br /><br />Naiset: 25<br />Miehet: 44<br />Sekä että: 4<br /><br />---------------------<br />Yhteensä 73<br /><br />Haasteiden tila eteni vuoden aikana seuraavasti:<br /><br />Kirjallinen maailmanvalloitus: 5<br />Klassikkohaaste: 3<br />Nobel-haaste: 1<br />Challenge-upon-Avon: 2<br />What's in a Name (WIAN): 2 ja haaste päättyi<br /><br />Tässä "palkitsemani" teokset/sarja/kirjailija. Huomaa, että yksi kirja on joulukuulta ja vielä arvioimatta. Sen päätyminen tälle listalle antanee kuitenkin yleisosviittaa siitä, mille puolelle akselia "tykkään-en tykkää" päädyn.<br /><br />Paras fakta: <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2011/06/philip-lieberman-eeva-puhui-ihmisen.html">Eeva puhui - Ihmisen kieli ja ihmisen evoluutio</a><br /><br />Paras fiktio (proosa): <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2011/10/dmitri-gluhovski-metro-2033.html">Metro 2033</a><br /><br />Paras sarjakuva: <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/search/label/Mike%20Carey">The Unwritten -sarja</a><br /><br />Paras lastenkirja: <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2011/03/johanna-sinisalo-mobiuksen-maa.html">Möbiuksen maa</a><br /><br />Paras näytelmä: <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2011/11/arthur-miller-crucible.html">The Crucible</a><br /><br />Paras klassikko: <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2011/07/umberto-eco-ruusun-nimi.html">Ruusun nimi</a><br /><br />Paras populaarikirjallinen: <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2011/07/max-brooks-sukupolvi-z-zombisodan.html">Sukupolvi Z - Zombisodan aikakirjat</a><br /><br />Paras 2011 julkaistu: Valoa valoa valoa<br /><br />Paras ulkomainen: <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2011/10/dmitri-gluhovski-metro-2033.html">Metro 2033</a><br /><br />Paras kotimainen: Valoa valoa valoa<br /><br />Löytö (kirja): <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2011/06/luettu-25.html">Kertomuksia pimeestä</a><br /><br />Löytö (kirjailija): <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/search/label/Dmitri%20Gluhovski">Dmitri Gluhovski</a> ja <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/search/label/Haruki%20Murakami">Haruki Murakami</a><br /><br />Erityismaininta: <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2011/02/urpo-kovala-tuija-saresam-toim.html">Kulttikirja - tutkimuksia nykyajan kultti-ilmiöistä</a><br /><br />Kultilla päätettiin teksti, <a href="http://youtu.be/bc80tFJpTuo">kultilla</a> aloitetaan siirtyminen Blogistanin ulkopuoliseen maailmaan. LET'S DO THE TIME WARP AGAAAAAAAIN!!!<br /><br /><iframe width="450" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/Fi4K9Cus0_g" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-1932771973106829845?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-60662219131942163202011-12-29T03:12:00.000+02:002011-12-29T03:12:15.667+02:0021 - Kappale jota kuuntelee iloisena<br /><br />Hieman toiston makua, sillä yksi kappale tältä samaiselta artistilta ja vieläpä samalta albumilta tuli pari viikkoa sitten postattua, mutta voivoi. Tämä versio on vielä ekstrailoinen, katsokaa kuunnelkaa vaikka. Eli Tori Amos ja <a href="http://youtu.be/4iwUZOnB9J4">'Happy Phantomin'</a> liveversio männältä ysikymmentäluvulta.<br /><br /><iframe width="420" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/4iwUZOnB9J4" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-6066221913194216320?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-42537707576758433712011-12-22T12:32:00.000+02:002011-12-22T12:32:07.919+02:0020 - Kappale jota kuuntelee vihaisena<br /><br />Kappas perkele, meinasi aivan unohtua tältä viikolta. Vihaisena... riippunee, onko vihainen ihmiselle vai maailmalle yleensä. Ensimmäisessä tapauksessa Children of Bodomia, toisessa Dimmu Borgiria. Olkaa hyvät! Varsinkin jälkimmäisessä on kaikin puolin priima video.<br /><br /><a href="http://youtu.be/z9v-eWNMGsQ">Children of Bodom: You're Better Off Dead</a> ("Hear my apology: fuck you!")<br /><br /><iframe width="420" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/z9v-eWNMGsQ" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br /><br /><a href="http://youtu.be/5QSP51TNTdQ">Dimmu Borgir: Puritania</a> ("Earth successfully erased.")<br /><br /><iframe width="420" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/5QSP51TNTdQ" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-4253770757675843371?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-10366168741766109482011-12-18T19:09:00.000+02:002011-12-18T19:09:39.904+02:00<strong>Luettu: 5.12.2011<br />Alkuperäinen nimi: Panserhjerte<br />Käännös: Outi Menna</strong><br /><br />Synttärilahja itselleni; ilmeisesti <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2010/10/jo-nesb-lumiukko.html">edelliset</a> <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2011/02/jo-nesb-torakat.html">kaksi</a> Harry Hole -dekkaria tekivät sittenkin jonkinlaisen vaikutuksen.<br /><br /><em>Panssarisydän</em> jatkaa puoli vuotta myöhemmin <em>Torakoiden</em> lopusta. Oslossa löytyy kaksi nuorta naista, joiden pää näyttää räjähtäneen sisältä päin. Koska poliisivoimilla ei ole muita sarjamurhaajiin* erikoistuneita poliiseja, täytyy heidän hakea Harry Hole paikalle. Homma vain ei ole ihan helppo: tyyppi on nimittäin päätynyt Hongkongiin kodittomaksi narkkariksi ja takaisintullessaan tullimiehet tekevät Harrylle täydellisen ruumintarkastuksen huumeiden salakuljetuksesta epäiltynä. Lisää ruumiita ilmaantuu ja Oslon poliisi saa kilpakumppanin Norjan Keskusrikospoliisista Kriposista, kun yksi uhreista on kansanedustaja. Jo ennestään olemassaolevaa instituutionaalista kunnianmetsästystä ei auta säästötoimet, jotka saattavat poistaa Oslon väkivaltaryhmän ja sulauttaa se osaksi Kriposin vastaavaa. Ja uhreja tulee vielä lisää.<br /><br />Huhhuh. Sellainen kahdeksansadan sivun pituinen dekkari. Tokihan siinä on paljon tilaa harhauttaa lukijaa/Holea useampaankin otteeseen, mutta silti... huhhuh. Nesbø on tosin keksinyt sangen mielenkiintoisen murha-aseen: Leopoldin omenan. Ei ole kyllä oikeasti olemassa: teknologisesti varmaan aika hankala rakennettava ja sen putsaaminen verestä ja muusta kudosaineesta on varmasti hermojaraastavan hankalaa ja pikkutarkkaa. Tästä huolimatta <em>Panssarisydän</em> ei kuitenkaan oikein iskenyt. Siinä missä edellisosat ovat saattaneet olla joidenkin mielestä hieman uskomattomia, tässä osassa se on ihan selvä. Kuinka sattuukin, että Hole tietää juuri, miten selvitä milloin mistäkin: lumivyöryn alle jäämisestä, hypotermiasta, ja aina Hole tuntee oikeat ihmiset joilta saada lisätietoa. Ja aina se on viekkaampi kuin muut. Ja tietenkin nämä tapahtumat tulevat vieri vieressä, aivan kuin supermies-Holen ei tarvitsisi rentoutua koskaan tai edes vetää välillä henkeä. Ja se loppukliimaksi.. onkohan tullut katsottua amerikkalaisia action-filkkoja vähän turhan paljon?<br /><br />Kaikkien aikojen absurdeimpien motiivien top-kolmeen** pääsee myös kirjan pahisten motiivi: tyttöystävä petti tietyn tyypin kanssa. Okei, se tyyppi on kusipää mutta että kahdeksan murhaa menetetyn kunnian takia?! Ei helvetti. Miehet.<br /><br />Taitanen palata ensimmäisten Hole-dekkareiden pariin tästä lähtien, sen verran utopistiseksi on meininki tässä mennyt. Ja taitaapa tämä nyt kumminkin olla toistaiseksi viimeinen Hole-sarjassa. <em>Punarintaa</em> on kovasti kehuttu, ehkäpä sitä seuraavaksi kun dekkarinnälkä iskee.<br /><br />*) Teknisesti ottaen sarjamurhaaja edellyttää vähintään kolmea uhria, mutta joo.<br />**) Listan ykkönen tulee eräästä Kova laki -jaksosta: yliopistossa hänellä ei ottanut eteen tyttöystävän kanssa, joten ryhdytäänpä fundismuslimiksi ja tapetaan pakanoita. O.o Ei helvetti. Miehet.<br /><br />-----<br /><br /><em>Panssarisydän</em> muualla:<br /><a href="http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kukkoilu+kuvottaa+viisasta+renttua/HS20100611SI1KU03pfu">Helsingin Sanomat</a><br /><a href="http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/panssarisyd%C3%A4n/605160">Savon Sanomat</a><br /><a href="http://www.kainuunsanomat.fi/cs/Satellite/Arvostelut/1194648760576/artikkeli/panssarisydan+kay+huippukierroksilla.html">Kainuun Sanomat</a><br /><a href="http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/panssarisydan/">Kirjavinkit.fi</a><br /><a href="http://iltaluvut.blogspot.com/2011/02/jo-nesbo-panssarisydan-johnny-knigawsoy.html">Iltaluvut-blogi</a><br /><a href="http://annelinlukuvinkit.blogspot.com/2010/09/nesb-jo-panssarisydan.html">Annelin lukuvinkit -blogi</a><br /><a href="http://herrasmiehistelya.wordpress.com/2011/11/27/jo-nesbo-panssarisydan/">Herrasmiehistelyä-blogi</a><br /><a href="http://www.laurisaarilehto.com/2010/08/jo-nesb-panssarisydan.html">Lauri Saarilehdon blogi</a><br /><a href="http://habaneranblogi.vuodatus.net/blog/2789106">Habaneran havaintoja -blogi</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-1036616874176610948?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-25349692145468763952011-12-16T00:17:00.002+02:002011-12-16T00:25:26.777+02:00<strong>Luettu: 26.11.2011<br />Ulkomaisten artikkeleiden käännös: Toimittajat</strong><br /><br />Kyllä, nyt se on varmaa. Lasten videopelien pelaaminen aiheuttaa aivopesua. Olin nimittäin kirjastossa lukemassa erääseen kirjatenttiin ja kävin silloin tällöin hyllyjen välissä etsimässä jonkin termin suomenkielistä nimeä. Eräällä tällaisella retkellä satuin kävelemään ohi sen hyllyn, jonka ehkä kymmenen kirjaa oli luokiteltu kategoriaan 'Pelit'. Näistä yhden kirjan selkämys kiinnitti huomion. Näettekö saman kuin minä?<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-7FdwTzgUOIk/TuplO5A-GxI/AAAAAAAAAL0/1OWEhikAW_4/s1600/Mariosofia%2BBros%2B3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="141" src="http://2.bp.blogspot.com/-7FdwTzgUOIk/TuplO5A-GxI/AAAAAAAAAL0/1OWEhikAW_4/s320/Mariosofia%2BBros%2B3.jpg" width="320" /></a></div><br />Kyllä. Vaikka siitä on sellaiset viisitoista vuotta, muistin alitajuisesti edelleen tuon fontin ja Marion (jota on vaikea unohtaa <a href="http://blip.tv/the-cinema-snob/super-hornio-bros-by-the-cinema-snob-3982261">tämän taidepläjäyksen</a> jälkeen; *kling kling kling*... *ta-da-da, ta-da-da*! xD). Jaaaa sitten takaisin kirjaan.<br /><br /><em>Mariosofia - elektronisten pelien kulttuuri</em> on akateeminen artikkelikokoelma aiheesta videopelit. Kirja esittelee pelien historiaa, elektronisten pelien historiaa, pelaamisen sukupuolittumista, wargasamia eli sotapelien suosiota, verkkoroolipelejä, pelaajan ja pelihahmon välistä suhdetta, hakkereiden osuutta pelien kehitykseen sekä Japanin osin sangen erikoista pelikulttuuria. Onpa mukana artikkeli interaktiivisesta taiteestakin.<br /><br />Oi, miten ihana kirja Mario-veljesten, Tetriksen ja Megamanin kanssa kasvaneelle! En edes tiedä mistä aloittaa. Oli kovin mielenkiintoista uppoutua videopelien historiaan: kulmakivinä toimiviin peleihin, teknologian kehitykseen ja sen vaikutusta pelien evoluutioon. Lisäksi naisena minulla on mielenkiintoa myös pelaamisen sukupuolittumiseen: nykyään ei juuri tule vastaan muita naisia, joilla olisi pasianssia tai miinaharvaa (tai <em>Angry Birdsiä</em>) laajempaa kosketusta pelikulttuuriin. Kirjan esittelemien tutkimusten mukaan erotus tapahtuu teinin tietämillä: pojille suodaan pelaaminen ja siihen liittyvä teknologia niin paljon "luonnollisemmin" kuin tytöille; ajattelevatkohan vanhemmat tyttöjä olioina joita pitää suojella pahalta maailmalta? Joten tietenkin, kun pojille hankitaan pelit ja vehkeet helpommin, ei ole mikään ihme ettei tyttöjä juuri mukana ole myöskään aikuisina.<br /><br />Josta puheen ollen: voi ristus, mitä yritelmiä "tyttöjen pelit" ovat olleet! Mikä helvetti voi kiinnostaa pelissä, jonka ainut tehtävä on keikistellä peilin edessä vaatteita, hiustyylejä ja meikkejä vaihdellen?! Onneksi on veljiä, joiden kautta voi saada kosketuksen maailmaan ihan normaalien pelien kautta. Normaaliudesta voi tosin olla montaa mieltä, varsinkin FPS-pelien (first person shooter, minä-muotoinen ammuntapeli) kohdalla. En ole jostain syystä ollenkaan syttynyt niille, vaikka <em>Splinter Cellejä</em>, <em>Metal Gear Solidia</em> ja vastaavia kokeillut.<br /><br />Kirjan ainut huono puoli on se, että se on julkaistu kymmenen vuotta sitten. Pelikulttuurissa on tapahtunut aivan helvetin suuria muutoksia sen jälkeen, varsinkin teknologiassa. Eihän vuosituhannen alussa kun vasta kuviteltu jostain <a href="http://youtu.be/te_DAAPwO0c">Kinetic-tyyppisestä</a> pelaamisesta. Lisäksi kameroiden, grafiikoiden sekä pelimoottorien ja konsolien työstökapasiteetti ovat parantuneet erittäin paljon. Sitten on tietysti tablettien ja kosketusnäyttöjen keksiminen, joista varsinkin ensimmäinen on polkenut kivasti mobiilipelejä. Suomalaisnäkökulmasta huomattavaa on myös Raivion ja Linnut vs. Possut -menestys maailmalla.<br /><br />Kulttuurisesti olen huomannut itse erään muutoksen, nimittäin kauhuselviytymispelien nousun (horgasmi? ;p). Tämä on luultavasti <em>Silent Hill</em> -pelisarjan "syytä", mutta toisin kuin Doomin jälkimainigeissa, moni näistä peleistä on jopa laadukkaita ja kekseliäitä, ei pelkän helpon rahan toivossa hutaistuja huonoja SH-kopioita kuten Doomin jälkeen FPS-pelejä. Viimeisin varsin nerokas muunnos tästä teemasta tuli länsinaapurista muutaman henkilön porukan tekemänä. Kyseessä on tietysti <em>Amnesia: The Dark Descent</em>, joka ei anna pelaajalle aseita mörköjä vastaan ollenkaan vaan ainut selvitymistapa on piiloutuminen. Aktiivisesta passiivisempaan, siis, ja vieläpä mielenkiintoisin vastuksin. Youtubessa on kaksi hyvää LP:tä (Let's Play/pelailuvideo): englanniksi MangaMinx <a href="http://youtu.be/vhfTnxG7lLY">täällä</a> ja suomeksi Plantgrowth <a href="http://youtu.be/Cmy3h1vHcPI">täällä</a>. Laitetaanpas tähän pelin <a href="http://youtu.be/M627-obxNzg">traileri</a>, ja jos kiinnostaa niin pelin demon voi ladata ilmaiseksi <a href="http://www.amnesiagame.com/#demo">täältä</a>.<br /><br /><iframe width="420" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/M627-obxNzg" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br /><br />Kaiken kaikkiaan siis oikein mielenkiintoinen opus kaikille meille peli-intoilijoille, mariosofeille. Nyt kun saisi tälle jatko-osan. Miten olisi <em>Mariosofia 2 - Mr. Face and Pals</em>? ;)<br /><br />-----<br /><br /><em>Mariosofia</em> muualla:<br /><a href="http://www.kaleva.fi/uutiset/raiskintakin-on-kulttuuria/280354">Kaleva</a><br /><a href="http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/mariosofia-elektronisten-pelien-kulttuuri/">Kirjavinkit.fi</a><br /><a href="http://www.widerscreen.fi/2003/4/mariosofia.htm">Juha Wakosen arvostelu</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-2534969214546876395?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-54359109813969471742011-12-15T19:11:00.000+02:002011-12-15T19:11:20.550+02:0019 - Kappale lempialbumiltani<br /><br />Nyt ei tiedä mitä vastata. Tokihan sitä on eri bändeiltä ja artisteilta kultakin oma lempilevynsä, mutta miten niitä muka verrata keskenään ja päästä yhteen lempialbumiin? <br /><br />Velcran <em>Between Force and Fate</em> vs. Tori Amosin <em>Little Earthquakes</em>??<br />Sonata Arctican <em>Days of Gray</em> vs. Epican <em>Desing Your Universe</em>???<br />Nightwishin <em>Once</em> vs. Lacuna Coilin <em>Karmacode</em>????<br /><br />Perkele, laitetaan kaikista lempikappale!<br /><br /><a href="http://youtu.be/MtOoN5heA34">Velcra: Our Will Against Their Will</a><br /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/MtOoN5heA34" width="420"></iframe><br /><br /><a href="http://youtu.be/YYb69-njgL4">Tori Amos: Tear in Your Hand</a><br /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/YYb69-njgL4" width="420"></iframe><br /><br /><a href="http://youtu.be/oNaLaqPJlFA">Sonata Arctica: Everything Fades to Gray</a><br /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/oNaLaqPJlFA" width="420"></iframe><br /><br /><a href="http://youtu.be/yRAZFi03oxI">Epica: Martyr of the Free Word</a><br /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/yRAZFi03oxI" width="420"></iframe><br /><br /><a href="http://youtu.be/T6y-i-bGCrQ">Nightwish: Planet Hell</a><br /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/T6y-i-bGCrQ" width="420"></iframe><br /><br /><a href="http://youtu.be/XCxFTh-XDy8">Lacuna Coil: Our Truth</a><br /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/XCxFTh-XDy8" width="420"></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-5435910981396947174?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-56358720331309115792011-12-08T07:10:00.000+02:002011-12-08T07:10:41.965+02:00<strong>Luettu: 20.11.2011<br />Alkuperäinen nimi: Pahan pappi<br />Käännös: David Hackston</strong><br /><br />Jatkan vaihteeksi oudolla harrastuksellani eli suomenkielisten kirjojen englanninnosten lukemisella.<br /><br /><em>The Priest of Evil</em> on Joensuun yhdeksäs osa Harjunpää-sarjaa. Tällä kertaa Helsingin metrossa joku työntää ruuhka-aikana ihmisiä metron alle. Vaikka poliisi tekeekin kaikkensa tämän henkilön tunnistamiseksi ja jatkokuolemien estämiseksi, tyyppi on näkymätön ja tietää selvästi missä suunnassa valvontakamerat sijaitsevat. Mies on nimittäin asunut viimeiset vuotensa pääkaupunkiseudun metrossa, ja tuntee sen monet haarat, suljetut osat, näkymättömät huoltoaukot ja ovet pimeässäkin. Hän on Maahenki, jumalatar Maammon valittu edustaja ihmisten joukosta joka saa Maammolta tehtäväksi uhrata pyhille Oransseille Apostoleille syntisiä näin maailmanlopun aattona. Homma muuttuu vielä kalseammaksi, kun mies alkaa värvätä psykologisin tempuin laiminlyötyjä esiteinejä avustajikseen kantamaan pommia laukussaan keskelle kiireistä kauppakeskusta.<br /><br />Olen lukenut tämän kirjan aiemminkin, muistaakseni 2000-luvun alussa kun se ilmestyi. Silloin Joensuun monisyinen kirjoitustyyli ei jaksanut pitää mukanaan kirjan loppuun asti, mutta onneksi ihminen kasvaa. <em>Priest of Evil</em> on nimittäin varsin kiinnostava. Se ei ole perinteinen dekkari, sillä Joensuu ei (kirjan alkuperäisnimestä huolimatta) metrokuolemia tutkivaan Harjunpäähän vaan Maahengen uhreihin, niin metron alle työnnettyihin kuin hänen aivopesemiinsä teineihin, sekä tietysti itse Pahan pappiin. Tyypin harhaisen uskonnon rakenteen selvittäminen oli minusta ehkä kaikkein mielenkiintoisinta: metrojen pitäminen Maammon apostoleina, sähkön pyhyys tämän uskonnossa, omatekoisen latinan ymmärtäminen (tai useammin ymmärtämättömyys). Lisäksi ihmisten harhauttamisen, vakuuttamisen helppous käy hengen päälle: olisiko Papin ympäripuhumien teinien osallistumista voinut estää kyseenalaistavamman ajattelun opettamisella auktoriteetin palvonnan sijaan? Jos aikuisiakin on niin helppo saada uskomaan minusta niin selkeään paskapuheeseen kuten kuolleille puhumiseen, missä määrin lapset ja teinit voivat sitä välttää? Voiko kriittisen ja skeptisen ajattelun opettamisella antaa lapsille ja nuorille vastakeinot tällaisten hyväksikäyttäjien varalta?<br /><br />Näin suomenkielisenä kääntäjänä oli hauskaa seurata Hackstonin käännöstä. Koska kyseessä on brittiläinen, eurooppalaista dekkarigenreä julkaiseva kustantamo, brittiläisyys on vahvasti mukana muun muassa titteleiden ja vastaavien käännöksissä. Olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä, miten paljon suomalaisuutta on käännöksessä jätetty näkyväksi. Ei sitäkään tosin ihan täysillä: kirjan kannessa kirjailijan nimeksi on annettu nimittäin Matti Joensuu. Ilmeisesti nimi 'Yrjänä' oli hieman liikaa. :)<br /><br />-----<br /><br /><em>The Priest of Evil</em> muualla:<br /><br /><strong>Käännöksestä</strong><br /><a href="http://www.guardian.co.uk/books/2008/nov/08/priest-evil-review">The Guardian</a> (englanniksi)<br /><a href="http://www.eurocrime.co.uk/reviews/The%20Priest%20of%20Evil.html">EuroCrime</a> (englanniksi)<br /><a href="http://www.barcelonareview.com/rev/53.htm">Barcelona Review</a> (englanniksi)<br /><br /><strong>Alkuperäisestä</strong><br /><a href="http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Metroasemien++paha+henki/HS20050207SI1KU016l2">Helsingin Sanomat</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2010/06/matti-yrjana-joensuu-harjunpaa-ja-pahan.html">Sallan lukupäiväkirja -blogi</a><br /><a href="http://temaatikko.wordpress.com/2010/11/09/pahan-pappi/">Temaatikko-blogi</a><br /><br />Kirjasta on tehty myös leffaversio; alla <a href="http://www.youtube.com/watch?v=6-O6aXFZZA8">traileri</a>, joka vaikuttaa kovin erilaiselta kuin kirja. Pitänee kuitenkin katsoa.<br /><br /><iframe width="450" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/6-O6aXFZZA8" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-5635872033130911579?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-29822954381139572282011-12-08T06:18:00.000+02:002011-12-08T06:18:57.468+02:00<strong>Luettu: 18.11.2011<br />Alkuperäinen nimi: Back in the USSR<br />Käännös: Teppo Eskelinen</strong><br /><br />Into-pamfletteihin ja takaisin.<br /><br /><em>Neukkulaan ja takaisin</em> on venäläisen toisinajattelija-sosiologin viimeisin, ja sangen lyhyt, teos. Kagarlitsky analysoi, miten (vaiko ollenkaan) nyky-Venäjä on muuttunut sitten Neuvostoliiton "downshiftaamisen" jälkeen. Vaikka ero onkin varsin huomattava, neuvostomenneisyydestä ei vaan päästetä irti. Analysointi tapahtuu kronologisesti ja Boris selvittää niin Venäjän taloutta, oligarkkeja, Putinismia, Georgian sotaa ja eräiden hallitusta vastustavien murhia (mm. tapaus Hodorkovski eli miljonääri jolla oli väärät kaverit sekä Anna Politkovskajan kuolema). Lopuksi Kagarlitsky vielä aprikoi Venäjän tulevaisuutta.<br /><br />Perhanan lyhyt kirja! Aihe on mielenkiintoinen, aina esillä ja nytten Putinin uudelleenvalinnan aattona erittäin tärkeä. Ikävä kyllä <em>Neukkulaan ja takaisin</em> taitaa edellyttää ainakin jonkinlaista, minun tietopohjaani laajempaa, ymmärrystä Venäjästä. Luulisi, että Neuvostoliiton hajoamisesta Putin-Medvedev-Putin-Medvedev-Putin -komboon olisi paljonkin yhteiskunnallisia, Venäjän viranomaisten ulkopuolisten kirjoittamia teoksia, mutta mistä edes aloittaa? Saa antaa vinkkejä, mieluiten ennen Putinin uudelleenvalintaa.<br /><br />-----<br /><br /><em>Neukkulaan ja takaisin</em> muualla:<br /><a href="http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/boris-kagarlitsky-neukkulaan-ja-takaisin/633623">Savon Sanomat</a><br /><a href="http://www.murros.net/index.php?option=com_content&task=view&id=806&Itemid=133">Murros</a> (Juu, Политология революции -teosta vaan suomentaen!)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-2982295438113957228?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-48840884351357559442011-12-06T06:10:00.001+02:002011-12-06T06:14:48.372+02:00#18 - Kappale jonka haluaisin kuulla radiosta useammin<br /><br />Tähän kohtaan voisin liittää jotakuinkin mitä vain, sillä Rockilla on erittäin ärsyttävä tapa soittaa niitä samoja biiseja kerta toisensa jälkeen niin kauan että ne tulevat korvista pihalle. Ja sitten niitä samoja bändejä... Aivan kuin anglo-amerikkalaisen ja skandinavian lisäksi ei muuta maailmassa ole. Ja voisi muuten luulla, ettei 'Tallulahin' lisäksi Sonata Arcticalla muita (uudempia!) biisejä ole. RAIVO!<br /><br />Haluaisin siis kuulla vaikka hollantilaista Epicaa/Ayreonia/After Foreveria, ranskalaista ETHSia, italialaista Mandragora Screamia/Lacuna Coilia/Gravewormia, slovenialaista Laibachia, israelilaista Orphaned Landia (ja muita <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2011/10/mark-levine-heavy-metal-islam-vainoa.html"><em>HMI</em>:sta</a> löydettyjä bändejä), belgialaista Beautiful Sinia, japanilaista Concerto Moonia, itävaltalaista Darkwellia... Perkele, joka paikasta löytyy marginaalista mutta hyvää musiikkia tuon aseman genrevalikoimasta! Velcraakaan en ole ikinä kuullut!!!<br /><br />Kaikkein eniten ärsyttää kuitenkin naisvokalistibändien kappalesoitot. Miksi saatanassa Skunk Anansielta soitetaan vain ihmissuhdekappale 'Weakia'? Miksei vaikka 'Selling Jesus', sopisi niin helvetin hyvin aina kun tulee Räsäs-klubista asiaa.<br /><br /><blockquote>Ihminen saa olla Päivi Räsänen, kunhan ei toteuta sitä. - J. Tervo</blockquote>PERKELE! NYT VITUTTAA.. ELI <a href="http://youtu.be/S97oUM_fjs8">ETHS</a> SOITTOON, KOSKA COB TULEE VASTAAN TULEVINA VIIKKOINA.<br /><br /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/S97oUM_fjs8" width="420"></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-4884088435135755944?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-19620963266987531822011-11-30T20:45:00.000+02:002011-11-30T20:45:36.870+02:00#17 - Kappale jonka kuulen usein radiossa<br /><br />Tällä kertaa ihan tarkoituksella keskiviikkoon jätetty Musiikkitiistai. Viime aikoina Radio Rock on nimittäin sahannut Nightwishin <em>Imaginaerumin</em> ensimmäistä sinkkua ja mie tykkään! Hankin tietysti albumin tänään heti julkaisupäivänä (olkoon vaikka synttärilahja itselleni itseltäni) ja olen sitä soittanut viimeiset kuusi tuntia. Sen verran mahtipontista ja moniulotteista, että tämän ymmärtäminen (omasta mielestä) syvällisesti vie aika monta pyöräytystä. Tällä hetkellä fanitan eniten <em>Scaretale</em> -kipalesta; ja perkele, nyt on pakko lukea Whitmania, ei tästä helevetti tule mittää! Mutta, ei oteta siitä paniikkia, tämän vuoden runokiintiöhän on jo täynnä (juu, aivan kuin sitä ei voisi muka ylittää.. laiska mikä laiska) ja suunnaksi Yövissyn teatraalinen goottisirkus/-huvipuisto -viritelmä. Anetten pahis-Lumikki on itse asiassa oikein hieno konsepti! Sitten jäädään vain odottamaan seuraavaa videota, joka saattanee olla jopa <em>Slow, Love, Slow</em> (jazzia, ihan oikeesti!!!). Olisi aika rohkea valinta singleksi, mutta toisaalta nyt puhutaan albumista, jossa on sinfoniaorkestereita, kuoroja, perkussioitakin yhtä biisiä varten sellaiset 140 raitaa ja leffa levyn kylkeen. Siis jotain perspektiiviä, hei. Mutta siis, Holopaisen otto 'Lumiukosta'*) eli <a href="http://youtu.be/09MTDBb8qro"><em>Storytime</em></a>!<br /><br /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/09MTDBb8qro" width="450"></iframe><br /><br />*) Katso <a href="http://www.youtube.com/watch?v=cht4MGfANiY">tämä haastis</a> niin tiedät mistä puhutaan!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-1962096326698753182?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-1792006756659245012011-11-25T13:42:00.002+02:002011-11-25T14:29:58.495+02:00<strong>Luettu: 7.11.2011</strong><br /><br />Ja <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2011/11/edgar-lee-masters-spoon-river-anthology.html">edellisen opuksen</a> yhteydessä mainittu kirjallisuuskurssi jatkaa lukusuunnitelmieni sekaamista. Ja tälläkin kertaa kyseessä kirja, jota ei ihan heti olisi ilman hikarointia tullut luettua.<br /><br /><em>Wide Sargasso Sea</em> (suom. <em>Siintää Sargassomeri</em>) on vahvasti intertekstuaalinen teos, sillä sen lähtökohtana on <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2009/03/charlotte-bronte-jane-eyre_03.html"><em>Jane Eyre</em>ssa</a> mystisenä pysyvä varjo, ensimmäinen rouva Rochester. Tässä teoksessa tuosta naisesta tulee lihaa ja verta: lapsuudessaan äitinsä, köyhyytensä ja etnisen taustansa takia hyljeksitty tyttö, jonka isäpuoli sopii nuoren Edward Rochesterin isän kanssa naittaa nämä kaksi yhteen. Rochester saapuu Antoinette Cosway -morsiamensa kotiin Länsi-Intian saarille, jossa he viettävät yhteiselämänsä ensikuukaudet Coswayn suvun viktoriaanisessa kartanossa. Alkuun Rochester on hullaantunut hieman oudosta, mutta "sensuellista" Antoinettesta mutta alkaa pikku hiljaa hermostua, kun vihdoin saa tietää miksi appensa oli niin innokas järjestämään häät nopeasti: Antoinette on kartanon lisäksi perinyt äidiltään nuorena alkavan mielisairauden (kuulostaa paranoidilta skitsofrenialta). Kirja on jaettu kolmeen osaan: ensin on Antoinetten lapsuus, sitten naimisiin Rochesterin kanssa, ja Antoinette on se ullakolle suljettu nainen.<br /><br /><em>WSS</em>:n perusajatus kuulostaa ihan hyvältä: avataan ullakolle suljetun naisen elämää. Ikävä kyllä Rhys keskittyy kovasti -kenties <em>Jane Eyren</em> muistoa kunnioittaen- Antoinetten ja Edwardin suhteeseen. Lapsuuskuvauksesta pidin, sillä se antoi viitteitä muuhunkin kuin (mahdollisesti) geneettiseen mielisairauteen. Antoinette kun joutui lapsena kärsimään monesta traumasta: hänen perheensä oli väliinputoaja rikkaiden valkoisten ja paikallisten asukkaiden joukossa ollessaan köyhiä kreoleja ja entisiä orjienomistajia, ja hänen äitinsä mielisairaus eristi heidät lopullisesti, johtaen viimein paikallisten taikauskon takia polttamaan heidän kartanonsa ja melkein tappamaan heidät kaikki sen mukana. Antoinetten pikkuveli kuolikin kyseisessä palossa, mikä ajoi äiti Coswayn kauemmas todellisuudesta. Jonkin verran mielenkiintoisia yhtymäkohtia on muutenkin: Antoinetten lapsuudenkodin tulipalo heijastuu Berthana tunnetun ullakkonaisen Thornfield-tulipaloon, ja Antoinetten yhtäläisyydet äitiinsä ovat lähes yksi yhteen. Ja nyt pidän Rochesterista vieläkin vähemmän.<br /><br />Minusta tuntuu, etten osaa arvostaa tätä ollenkaa niin paljon kuin pitäisi. Tämä korostuu entisestään, kun luin muiden arvosteluja kirjasta (ks. alla). Mutta jos ei muuta, niin ainakin tämä: huomasin puolivälissä kirjaa kirjailijakuvausta tutkaillessani, että Rhys on kotoisin Dominikalta. Aivan vahingossa lisäystä kirjalliseen maailmanvalloitukseeni ja vieläpä maasta, jonka edustajaa en ollut edes miettinyt! Ja tulipa luettua nyt yksi lisää TIMEn <a href="http://entertainment.time.com/2005/10/16/all-time-100-novels/">Top 100 -listalta</a>.<br /><br /><br />-----<br /><br /><em>Wide Sargasso Sea</em> muualla:<br /><a href="http://kirjamieli.blogspot.com/2010/11/jean-rhys-siintaa-sargassomeri.html">Kirjamielellä-blogi</a><br /><a href="http://sarankirjat.blogspot.com/2009/11/jean-rhys-siintaa-sargassomeri.html">Saran Kirjat -blogi</a><br /><a href="http://kirsinkirjanurkka.blogspot.com/2011/07/jean-rhys-siintaa-sargassomeri.html">Kirsin kirjanurkka -blogi</a><br /><a href="http://bookingitsomemore.blogspot.com/2011/08/siintaa-sargassomeri.html">Booking it some more -blogi</a><br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2011/10/jean-rhys-siintaa-sargassomeri.html">Sallan lukupäiväkirja -blogi</a><br /><br /><a href="http://entertainment.time.com/2005/10/16/all-time-100-novels/#wide-sargasso-sea-1966-by-jean-rhys">Wide Sargasso Sea TIMEn Top 100:ssa</a> (englanniksi)<br /><br />-----<br /><br /><strong>Kirjallinen maailmanvalloitus: Dominika</strong><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-179200675665924501?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-7843216954798635002011-11-24T02:23:00.000+02:002011-11-24T02:23:06.963+02:00<strong>Luettu: 2.11.2011</strong><br /><br />Kirjallisuuskurssin satoa. Mielenkiintoisia kursseja, mutta välillä käy hermoon kun luettavien lista sen kuin kasvaa. Tämä rynni muiden edelle ihan vain siksi, että sen muutama runo oli materiaalina kotitehtävää varten. Eivät oikein auenneet, joten luin koko höskän.<br /><br /><em>Spoon River Anthology</em> (suom. <em>Spoon River antologia</em>) on kokoelma runoja, joissa pienen amerikkalaiskaupungin jo kuolleet asukkaat muistelevat elämäänsä. Näiden muisteloiden kautta nousee kuva itse kaupungista ja sen historiasta.<br /><br />Aivan ensiksi: eri lähteillä on keskenään ristiriitaisia faktoja kokoelman runojen määrästä. Kaikki runot ovat puhujansa mukaan nimettyjä, joten epäselvää laskeminen ei voi olla. Itselläni oli luettavana Dover Thrift -versio, joka mainostaa olevansa Unabridged eli muuttamaton. Takakannessa puhutaan 214 runosta. Opettajani käytti -olisiko ollut Penguinin versiota, sekin unabridged- jossa oli sellaiset parikymmentä runoa lisää, joita ei lukemassani versiossa ollut. Suomenkielisessä käännöksessä on "kaikki" 212 runoa. Ei voi olla näin vaikeaa, ei tämän alkuperäisestä julkaisusta niin kauan ole!<br /><br />Huoh. Ja sitten itse asiaan. Nyt on tullut vuoden runokiintiö täytettyä (min. 1 runokirja/vuosi). Eipä olisi tullut luettua ilman tätä kurssia, kesken olisi muuten jäänyt. Koska en ymmärrä runoja, en varmastikaan osaa arvostaa kaikkea Mastersin taituruutta, mutta pidän silti ideasta, jossa hajanaiset äänet antavat kukin vuorollaan palasen kaupungista ja sen asukkaiden suhteista kunnes viimeinen runo, kaupungin oma runoilija Jonathan Swift Somersin keskenjäänyt eepos The Spooniad kerää palat yhteen. Osa runoista, siinä kirjan keskikohdalla, alkoi mennä turhan abstraktiksi mutta sainpas silti luettua loppuun asti.<br /><br /><blockquote>They got me into the Sunday-school<br />In Spoon River<br />And tried to get me to drop Confucius for Jesus<br />I could have tried to get them to drop Jesus for Confucius.<br />For, without any warning, as if it were a prank,<br />And sneaking up behind me, Harry Wiley,<br />The minister's son, caved my ribs into my lungs,<br />With a blow of his fist.<br />Now I shall never sleep with my ancestors in Pekin<br />And no children shall worship at my grave. (Yee Bow, "mamu", s. 45)</blockquote>-----<br /><br /><em>Spoon River Anthology</em> muualla:<br /><a href="http://www.kookas.fi/articles/read/5939">Kookas</a><br /><a href="http://arvostelumaja.livejournal.com/1168.html">Arvostelumaja -blogi</a><br /><br /><a href="http://spoonriveranthology.net/spoon/river/">Spoon River Anthology - Text and Discussions</a> (englanniksi)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-784321695479863500?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-52092583922493185742011-11-24T01:58:00.000+02:002011-11-24T01:58:01.173+02:00#16 - Kappale josta pidin ja jota nyt inhoan<br /><br />Radioni defaultina on Radio Rock ja siellä on paha tapa niillä sahata samoja kappaleita monta kertaa päivässä parhaaseen kuunteluaikaan. Näin ollen ei liene yllätys, että valitsemani kappale&nbsp;saa juuri tästä syystä nykyään radion kiinni. Vaikka sen julkaisusta onkin jo pari vuotta, sitä soitettiin niin paljon, ettei edellenkään pysty sitä sietämään. Scorpions ft. T. Turunen ja <a href="http://youtu.be/pbB_KFNVKew">The Good Die Young</a>. Ja onhan mokomassa se perkeleen "In god we trust" -fraasikin ympätty mukaan.<br /><br /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/pbB_KFNVKew" width="450"></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-5209258392249318574?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-56625430923172215602011-11-18T18:00:00.002+02:002011-11-19T01:07:51.730+02:00<strong>Luettu: 24.10.2011</strong><br /><br />Tuli taas harhailtua kirjastossa, jossa joku oli laittanut tämän kirjan 1800-luvun proosakirjallisuuden joukkoon. Nappasin mukaan, sillä olin törmännyt tähän jo aiemmin.. no, en nyt löydä sitä mutta joku TIMEn tai BBCn tai Modern Libraryn tai vastaavan listassa kirjallisuuden parhaimmistosta.<br /><br /><em>The Crucible</em> (suom. <em>Tulikoe</em>) on näytelmä Salemin noitavainoista. Kylän pastorin tytär on sairas ja kaikkein päivänselvin syyhän tähän on tietysti perheen orjan, barbadoslaisen Tituban noituus, jonka tähden tytär ystävättärineen ovat olleet öisillä metsäretkillä. Paikalle kutsutaan naapurikylästä noita-asiantuntija, jonka kuulusteluissa alkaa lentämään syytöksiä kylän vaimoväkeä kohtaan. Homma lipsahtaa reilusti lapasesta, kun nämä jatkavat hysterian levittämistä syyttämällä taas lisää porukoita (jotka sopivasti ovat myös toinen osapuoli syyttäjän perheen maatiluskiistassa tai muuten vain ärsyttäviä...) päästäkseen hirttotuomiosta. Eräällä nuorella naisella motiivit ovat vähemmän puhtaita, hän kun tekee kaikkensa saadakseen kostoa niille, joiden miehet ovat vastustaneet hänen lihallisia ehdotuksiaan. Noitavainoharhaisuus senkun leviää, sillä paikalle rahdataan isosta kaupungista tuomioistuin. Ei liene yllätys, että hirttoköydelle oli hyvin pian tekemistä.<br /><br />Miller kirjoitti <em>Cruciblen</em> 1950-luvulla vastauksena kotimaansa Yhdysvaltain vainoharhaisille kommunismivainoille. Itse näen <em>The Cruciblen</em> hyvänä allegoriana nykyiselle terrorismin vastaiselle sodalle, jonka turvin voidaan haistattaa pitkät vaikkapa yksityisyydensuojalle (myös Suomessa, joka jakaa muun muassa sormenjälkirekistereitä muiden maiden kanssa): siinä missä Salemissa kaikki naiset (ja jotkut miehet) olivat noitia, kaikki tietyt etsinet ryhmät ovat automaattisesti terroristeja. Tai siis nimenomaan islamistiterroristeja, tuskin kaikkia irlantilaisiakaan laiteta automaattisesti aukkotarkastukseen IRA:n takia. <br /><br />Tässä näytelmässä hahmot käyttävät yhtä paljon logiikkaa ja beyond reasonable doubt -fraasia kuin Othello, sillä erotuksella että neljän kalmon sijaan hirttolavan viereen ladotaan ihmisiä enemmän ja valtion hyväksymällä leimalla koristeltuna. Noitavainoista saattaa olla usemapi vuosisata, mutta ihmiskunta ei ole näemmä oppinut yhtään mitään. Ollemmeko siihen edes kykeneviä?<br /><br />-----<br /><em>The Crucible</em> muualla:<br /><a href="http://www.demari.fi/arkisto?id=9334">Demari</a><br /><a href="http://blogi.markonenonen.net/2010/03/02/noitavainoista--tulikoe-jyv%C3%A4skyl%C3%A4ss%C3%A4.aspx">Marko Nenosen blogi</a><br /><br />Note bene! Kaikki ylläolevat linkit liittyvät Jyväskylän Kaupunginteatterin tuotantoon tästä näytelmästä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-5662543092317221560?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-88087186990532716392011-11-18T00:19:00.000+02:002011-11-18T00:19:37.484+02:00<strong>Luettu: 21.10.2011</strong><br /><br />Jäi McDermid-vaihe päälle. Lukuun siis seuraava Hill/Jordan-dekkari.<br /><br /><em>The Torment of Others</em> (ei suomennettu): Jordan yrittää löytää elämänlankansa <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2011/09/val-mcdermid-last-temptation.html">edellisosan</a> päätöksen jälkeen ja päättää tehdä sen ryhtymällä Bradfieldin poliisin erikoisrikosryhmän pomoksi. Aluksi porukka keskittyy ratkaisemattomiin tapauksiin, muun muassa kahden kadonneen pikkupojan etsimiseen, kunnes punaisten lyhtyjen alueella löytyy sänkyyn sidottu ja viimeiseen asti silvottu prostituoidun ruumis. Rikoksen tekijä tiedetään, mutta asiassa on pieni mutta: tyyppi on ollut rikosmielisairaalassa useamman vuoden saatuaan tuomion täysin samanlaisista murhista. Homma menee päin helvettiä viimeistään siinä vaiheessa, kun Jordanin ryhmän juniori Paula MacIntyre pannaan kaduille syötiksi, mutta murhaaja kidnappaakin Paulan ja saa koko Bradfieldin poliisiin etsimään Paulaa niin obsessiivisesti, että kokonaiskuva -koko verisen nukketeatterin mestari- meinaa unohtua.<br /><br />Tähän kirjaan perustuu toinen neloskauden jaksoista <em>Wire in the Bloodissa</em> (suom. <em>Murha mielessä</em>). Kyseinen jakso on ensimmäinen, johon sarjaan törmäsin ja muistan miettineeni etten ole aiemmin nähnyt ketään jolla olisi niin siniset silmät, kuin Tony Hillia esittävällä Robson Greenilla. Jäin sarjaan koukkuun, ja sittemmin kuudennen kauden jälkeen joku tampio brittiläisellä neloskanavalla päätti olla jatkamatta sarjaa. <br /><br />Joka tapauksessa, tähän kirjaan tullessani tiesin suurin piirtein mikä tämän kertaisen rikoksen juoni oli, joten sen kautta ei tullut yllätyksiä. Itseäni on ärsyttänyt himpun verran sarjan aiemmat osat, joissa Hillin ja Jordanin välille on vähän kerrallaan rakennettu romanttisen suhteen mahdollisuutta. <em>Tormentissa</em> homma saa jo konkreettisia mittasuhteita ja sekös minunlaista antiromantikkoa ärsyttää. Tonyn pitää olla se ekstentrinen älykkö, joka on emotionaalisesti vajaa! Ja nyt sillä on suhde, perkele! Mutta toisaalta, tämä on se osa sarjasta, mistä olen erityisesti pitänyt: rikkinäinen ja silti hyväksytty hahmo. Olen ehkä hieman paha ihminen tunnustaessani, että toivon heidän suhteensa epäonnistuvan tai ainakin saavan suuria esteitä jatko-osissa. Ja seuraava osahan on <em>Beneath the Bleeding</em>. Takakannen tekstistä päätellen tästä ei ole tehty jaksoa sarjaa varten, joten täysin uutta tiedossa. JES!<br /><br />-----<br /><br /><em>The Torment of Others</em> muualla:<br /><a href="http://www.telegraph.co.uk/culture/books/3618855/Thoroughly-modern-brutality.html">Telegraph</a> (englanniksi)<br /><a href="http://reactionstoreading.com/2011/02/09/review-the-torment-of-others-by-val-mcdermid/">Reactions to Reading -blogi</a> (englanniksi)<br /><a href="http://kelseyopsahl.blogspot.com/2010/11/review-torment-of-others.html">Kelsey's Book Corner -blogi</a> (englanniksi)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-8808718699053271639?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-34127146450618486352011-11-16T20:30:00.001+02:002011-11-16T20:31:01.256+02:0015 - Kappale joka luonnehtii minua<br /><br />Tämän lähemmäksi uskonnollista kokemusta en pääse: C-osan crescendo on vain niin saatanan mahtava. Voin aina kuvitella yön ja pienen kokon jonka ympärillä sen c-osan aikana kukin tanssii transsissa. Eli: <a href="http://youtu.be/OV9WAiGqVls">One-Winged Angel</a> á la Nobuo Uematsu Final Fantasy seiskasta, ja tämä versio on FF:n Distant Worlds -kiertueen orkesteriversio (liveversioita, heviversioita, elektronisia versioita erc. löytää netistä runsaasti). Käyttistä!<br /><br /><iframe width="420" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/OV9WAiGqVls" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-3412714645061848635?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-77757571814235880192011-11-10T07:02:00.000+02:002011-11-10T07:02:22.375+02:00#14 - Kappale josta kukaan ei kuvittelisi minun pitävän<br /><br />Tiedä sitten tuosta "kukaan"-sanavalinnasta, mutta ei varmaan ihan heti olisi arvattavien kappaleiden listalla. Toissavuoden Euroviisujen voittaja, Lena ja <a href="http://youtu.be/8QSgNM9yNjo">'Satellite'</a>. Lenan englanninlausunta on niin söpöä, että se nostaa tuon muuten perusbiisiin oikein kivaksi kipaleeksi.<br /><br /><iframe width="450" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/8QSgNM9yNjo" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-7775757181423588019?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-250612531743972072011-11-02T22:57:00.001+02:002011-11-02T22:59:32.005+02:00<strong>Luettu: 2.10.2011</strong><br /><br />Nyt on joku kumma bardibuumi päällä, kun tekee kovasti mieli lukea Shakespearea näin paljon. No, tuleepa tämä osa yleissivistyksestä rakennettua vahvemmalle maaperälle.<br /><br />Siltä varalta, että <em>Othello</em> on jäänyt tunnetumpien Shakespearen draamojen alle, kerrataan juoni: Othello on pohjoisafrikkalaista syntyperää oleva venetsialainen maahanmuuttaja. Tyyppi on hyvinkin keski-ikäinen sotilaskomentaja, joka saa tehtäväksi mennä Kyprokselle taltuttamaan tätä italialaisomistuksessa olevaa saarta kiusaavat turkkilaishyökkäykset. Othellon komennus tulee juuri oikeaan aikaan, hän kun on mennyt salaa naimisiin erään venetsialaissenaattorin 17-vuotiaan tyttären, Desdemonan, kanssa ja tätä ei isäpappa katso hyvällä. Vastanainut pari matkaa Kyprokselle ja odottavat elävänsä elämänsä onnellisina loppuun asti, mukanaan Othellon lähimmät alaiset, luutnantti Cassio ja edellä mainitus luutnantinpestin Cassiolle hävinnyt Iago. Iago on kostomielellä ja päättää manipuloida Othellon uskomaan, että tämän nuorikkovaimo pettää tätä Cassion kanssa. Othellon tyyneys pettää ja seuraa tragedian kaavan tapaan verta, kyyneliä ja suolenpätkiä.<br /><br />Varsin mielenkiintoinen näytelmä. Minusta sen olennaisin pointti on siinä, että todistusaineistoa kannattaa vaatia ja logiikkaa käyttää. Beyond reasonable doubt -fraasi on tässä kohtaa erittäin hyvä, ja sen Othello on unohtanut täysin. Osin se johtuu tyypin omasta epävarmuudesta ja yhteiskunnan stereotypioista ajatella venetsialaisnaisia huorina. Kaikkein mielenkiintoisinta on Iagon manipulointitaidot: Iago tietää tasan, mistä naruista vetää ja mitä nappeja painella. Hän on ihmismielen insinööri, sitä hullu tiedemies -laatua.<br /><br />Lukemassani Arden Shakespeare -versiossa, A.J. Honigmannin editoimana, on myös runsaasti tietoa, joka valottaa lukijalle, miksi edelleenkin tästä 400 vuotta vanhasta näytelmästä tehdään uusia tuotantoja, jotka houkuttavat runsaasti yleisöä. Okei, juoni on vanhaa kauraa, mutta sen ympärillä on vaikka kuinka paljon materiaalia, jota muokkaamalla kukin näytelmä on omanlaisensa. Lisäksi osaan arvostaa nyt enemmän näyttelijöiden työtä. Lisää infoa tulee myös Shakespearen näytelmien ajoittamisen prosessista, sekä selvyyttä miten yhdestä näytelmästä voi olla tuhat eri versiota (vinkkaan tutustumaan Quartoon ja Folioon).<br /><br />Kielellisesti Shakespeare on Othellossa ilmeisesti varsin kekseliäs, sen verran usein tulee alaviitteissä vastaan kommentti "unique in Shakespeare". Itse asiassa Stephen Fry käsitteli Shakespearen sananmuodostuksen perintöä <em>Planet Wordin</em> <a href="http://youtu.be/64gZo0eaM2k">viitososassa</a>.<br /><br /><iframe width="450" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/64gZo0eaM2k" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br /><br />Ja sitten se ikuinen dilemma: pitäisikö lukea näytelmiä edeltävät pitkät, toimittajan kirjoittamat johdannot vai ei? Toisaalta se antaa hyvän yhteiskuvan ja vinkkaa mitä asioita voi lukijana pitää silmällä, toisaalta alkaa näytelmää lukiessa tuntua kuin se olisi jo introssa pureskeltu minimaaliseksi silpuksi, jota minä nyt jauhan. Vinkkejä?<br /><br />-----<br /><br /><em>Othello</em> muualla:<br /><a href="http://luetut.blogspot.com/2007/05/william-shakespeare-othello.html">Meten Luetut 2006-2011 -blogi</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-25061253174397207?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-71185546263575042462011-11-02T22:19:00.000+02:002011-11-02T22:19:07.691+02:00#13 - Salainen pahe<br /><br />En yleisesti ottaen perusta poppislistahiteistä, mutta silloin tällöin ne onnistuvat kiinnostamaan. En erityisemmin myöskään ota paineita "paheista", joten voisin tähän kohtaan iskeä kaikkea TikTakista Goldfrappiin. Jätetään ne kuitenkin ensi viikkoon. Tällä viikolla mennään Rihannan mukana sadomasokismin mielenkiintoiseen maailmaan. Kaukana on se Pon de Replayn tyttö, eikä se ole minusta ollenkaan huono juttu. Juurihan sm otettiin pois psykiatristen sairauksien listalta (nyt vasta?!) ja seksuaalisen monimuotoisuuden promoaminen on aina OK, ja onhan Rihanna aikas näyttävä nainen.. ne on ne tatskat ja tämän biisin lyriikat.<br /><br /><iframe width="450" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/KdS6HFQ_LUc" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-7118554626357504246?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-53422903142666780742011-10-25T14:28:00.000+03:002011-10-25T14:28:02.392+03:00#12: Kappale bändiltä/artistilta jota inhoan<br /><br />Jos jotain inhoan, se inho yleensä ulottuu kyseisen artistin kaikkiin teoksiin. Tässä kohtaa vaihdankin inhoamisen "en juurikaan pidä". Osin tämä on kyllä omaakin syytä: en ole välttämättä edes viitsinyt tutkia kyseisten artistien muuta tuotantoa kovin syvällisesti, kuunnellut korkeintaan muutamaa biisiä kutakin kymmenisen sekuntia jonka jälkeen olen päättänyt etten pidä tästä. Näin ollen jäljelle on jäänyt jokin yksittäinen kappale.<br /><br />Yksi tällainen on Malcolm Lincoln, johon törmäsin vuoden 2010 Euroviisujen karsinnoissa. Olen edelleen sitä mieltä, että kanssaeurooppalaisillani on surkea musiikkimaku valitessaan jatkoon tusina balladia (kyllä, Valko-Venäjä, juuri sinä!) <em>Sirenin</em> sijaan, joka on kivan erilainen. Hypoteesini on, että tämä on liian hyvä Euroviisuihin, mikä selittää myös Nightwishin jääminen kakkoseksi jollekin perkeleen jeesusfriikille silloin taannoin (ei, en aio antaa tätä anteeksi ihan heti).<br /><br />Eli: Malcolm Lincoln ja <a href="http://www.youtube.com/watch?v=KEcNfmuF4YA"><em>Siren</em></a>. Take it away, Earnie!<br /><br /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/KEcNfmuF4YA" width="450"></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-5342290314266678074?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-70817154072695607462011-10-22T11:06:00.001+03:002011-10-22T11:07:36.616+03:00<strong>Luettu: 26.9.2011<br />Alkuperäinen nimi: Heavy Metal Islam - Rock, Resistance, and the Struggle for the Soul of Islam<br />Käännös: Jussi Niemi</strong><br /><br />Kirjaston musiikkiosasto on niin sivulla yleisimmistä hengailualueistani, että siellä tulee harvemmin käytyä selailemassa tarjontaa. Sinänsä harmillista, sillä sieltä voi löytää hyvinkin yhteiskunnallisesti olennaista kirjallisuutta.<br /><br /><em>Heavy Metal Islam - Vainoa, vastarintaa ja taistelua muslimisieluista</em> on matkakertomuksen omainen opus muslimimaiden musiikillisista alakulttuureista Marokosta Pakistaniin. LeVine kuvailee muusikoiden (hevareiden ja hoppareiden) oloja autoritäärisissä, ultrauskonnollisissa yhteiskunnissa, joissa kaikki status quota millään tavalla kritisoivat tai haastavat toimet ovat vihreää valoa poliisivoimien ei-niin-Geneven-sopimuksen-mukaisille toimille.<br /><br /><em>Heavy Metal Islamin</em> opettavaisinta antia on juuri matkakuvaus, jonka kautta minulle länsimaisena lukijana avautuu muslimimaailmaan aivan uusi ikkuna; toisin kuin uutisoinnin antamasta kuvasta voisi päätellä, muslimimaat eivät ole samanlaisia, vaan kaikkien maiden oma uniikki historia ja nykypolitiikka muuttaa myös islamin muotoa. Aivan kuin niputtaisi samanlaisiksi kaikki englanninkieliset maat. Esimerkiksi Marokolla on siirtomaahistoriansa takia tiettyjä siteitä Eurooppaan, Israel on yksi konfliktirypäs, Egyptissä on Mubarak-krapula ja Pakistanissa eletään talebanien uhan alla. <br /><br /><div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none;"><a href="http://orphaned-land.com/images/media/OrphanedLand_2010_1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; cssfloat: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://orphaned-land.com/images/media/OrphanedLand_2010_1.jpg" width="300" /></a>Kaikkia kuitenkin yhdistää hevareiden ja hoppareiden yritykset parantaa yhteiskuntaansa kitaran rautakielten eikä kivääreiden kautta. Ja tämä on monissa yhteiskunnissa erittäin vaarallisten, kenties hengenvaarallista. Varsinkin, kun näitä länsimaista musiikkia soittavat lasketaan kaksinkertaisesti saatanallisiksi: hopparit ovat USA:n kätyreitä ja hevarit moraalittomia saatananpalvojia. Tai tällaiseksi media ne maalaa "hallitse ja hajota" -menetelmällään; olisi nimittäin hallituksen tulevaisuudelle haitaksi, jos samaan tavoitteeseen (yhteiskunnan muutokseen) pyrkivät ryhmittymät (hevarit, poliittiset vastarintaliikkeet jne.) ylittäisivät omat erilaisuutensa ja työskentelisivät yhdessä.</div><br />Toinen huomattava kohta minulle hevarina on valaistus siitä, miten kapea musiikkialani onkaan, vaikka iTunesin sisältääkin heviä Brasiliasta eri Euroopan maihin ja Japaniin. On varsin rasittavaa, kun musiikin julkaisusta päättävät yhtiöt politikoivat ja jättävät näin monia ansioituneita ja uusia tuulia mukanaan tuovia artisteja julkisuuden keilasta. Minua ainakin kiinnostaa helvetisti muslimityttöjen muodostama death metal -bändi. Ja sama toiseen suuntaan: muslimimaissa järjestettäviä, paikallisista bändeistä koostuvia festareita ja vaikkapa Iron Maidenin esiintyminen useammin muslimimaissa. Siellä länsimainen, varsin munaton hevi saa aivan uusia ulottuvuuksia: mieti vaikkapa Pink Floydin "Another Brick in the Wallia" Hamasin ja Israelin dominoivassa Palestiinassa.<br /><br />Mielenkiintoista heviä:<br />* <a href="http://www.myspace.com/syncopeaban">Syncopea</a> (Marokko, proge)<br />* <a href="http://www.myspace.com/beyondeast">Beyond East</a> (Egypti, gootti/proge)<br />* <a href="http://www.myspace.com/scarabegypt">Scarab</a> (Egypti, death)<br />* <a href="http://www.facebook.com/Khalasband?sk=app_2405167945">Khalas</a> (Palestiina, perusmetalli/"arabimetalli")<br />* <a href="http://www.orphaned-land.com/">Orphaned Land</a> (Israel, death/doom/goottisävyjä; ylläoleva kuva OL:n promokuva)<br />* <a href="http://www.myspace.com/vanquishlebanon">Oath to Vanquish</a> (Lebanon, death/black, ajattele Dimmu Borgiria)<br />* <a href="http://www.myspace.com/thekordz">The Kordz</a> (Lebanon, hard rock)<br />* <a href="http://www.myspace.com/arthimoth">Arthimoth</a> (Iran, death)<br />* <a href="http://www.myspace.com/mizraab">Mizraab</a> (Pakistan, proge)<br /><br />En ole koskaan erityisemmin pitänyt hiphopista tai rapista, lähinnä sen blingblinghuorahuora-imagon takia. Vaikken edelleenkään kauheasti innostu kyseisestä musiikkilajista, ymmärrän että sillä on edelleen alkuperäinen kapinallinen ja yhteiskunnallisesti kriittinen aspektinsa Lähi-idässä. Pitäydyn kuitenkin metallissa, kiitos. Ja takaisin Oathin puoleen. وداعا<br /><br />-----<br /><br /><em>Heavy Metal Islam</em> muualla:<br /><a href="http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/mark-levine-heavy-metal-islam/503247">Savon Sanomat</a><br /><a href="http://desibeli.net/juttu/1900">Desibeli.net</a><br /><a href="http://www.slate.com/articles/arts/books/2008/07/rock_the_mullahs.html">Slate</a> (englanniksi)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-7081715407269560746?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-41498267174868667872011-10-18T22:11:00.001+03:002011-10-21T11:31:11.267+03:00#11 - Kappale lempibändiltäni/-artistiltani<br /><br />Tämän päivän luentojen poliittisen keskustelun kirvoittamana valittakoon Velcralta kappale <a href="http://youtu.be/bhQBYUQpyXQ">'Our Will Against Their Will'</a>, joka on varsin vahvasti inspiroitunut kuningatar Elizabeth ensimmäisen antamasta puheesta vuonna 1588 Tilburyssa, jossa englantilaisjoukot valmistautuivat taistelemaan katolisen Espanjan joukkoja vastaan. Velcran muuhun tuotantoon kannattaa myös tutustua, erityisesti kakkosalbumiin <em>Between Force and Fate</em>.<br /><br /><iframe width="420" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/bhQBYUQpyXQ?rel=0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br /><br /><a href="http://youtu.be/jBFMeOm7F5s">Tässä</a> vielä pikaisesti opettavainen ohjelma meille pikku lapsukaisille. :)<br /><br /><iframe width="420" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/jBFMeOm7F5s?rel=0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-4149826717486866787?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-72825291830369914752011-10-11T23:05:00.000+03:002011-10-11T23:05:26.029+03:00#10 - Kappale johon voi nukahtaa<br /><br />En koskaan kuuntele musiikkia nukahtamista varten tai edes sen tietämillä, joten tämä on minulle sangen turha kysymys. Sen sijaan minulla useinkin pyörii päänsisäisessä jukeboksissani jokin kappale, joka puolestaan voi olla ihan mikä vaan. Tänä iltana uneen mennään seuraavalla vocaloid-kappaleella, jonka tulkitsen kertovan lapsiprostituutiosta. Kauniita unia minulle!<br /><br /><a href="http://www.youtube.com/watch?v=F4YiWY_QBBU">Hatsune Miku - Musunde Hiraite Rasetsu to Mukuro</a><br /><br /><iframe width="420" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/F4YiWY_QBBU?rel=0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-7282529183036991475?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-47328538965435242742011-10-07T04:50:00.001+03:002011-10-08T16:42:53.354+03:00<strong>Luettu: 23.9.2011<br />Alkuperäinen nimi: Метро 2033<br />Käännös: Anna Suhonen</strong><br /><br />Viime vuoden lopulla osallistuin Liken arvontaan tämän kirjan tiimoilta, ihan vain siksi että tämä on venäläistä scifiä. En tiedä muista, mutta jos joku tätä ennen olisi vaatinut listaamaan tuntemiani venäläiskirjailijoita, klassikoista olisi se lista koostunut ja nykykirjailijoista tuli mieleen vain Anna Politkovskaja. Onneksi osallistuin, sillä vaikken voittanut, en olisi välttämättä tätä kirjaa ilman tuota kisaa muistanut.<br /><br /><em>Metro 2033</em> sijoittuu Moskovan metrotunneleihin vuonna 2033. Parikymmentä vuotta aiemmin joku tampio meni painamaan sitä punaista nappia ja (luultavasti) koko maailma on muuttunut ydintalveksi, jossa ihminen ei selviä hengissä. Venäjällä, Moskovassa, hengissä säilyvät ihmiskunnan rippeet asuttavat metrotunneleita, jonka metroasemien pienen tilan jakaa koko ihmiskirjo: Neljäs valtakunta on kolmen aseman natsiparatiisi, Hansan rinkulaisen kauppaliiton asemat ovat kapitalistisilla periaatteilla toimivia, Krasnaja Linijalla eletään kommunistisessa diktatuurissa, Poliksessa vaalitaan ihmiskunnan tietoa viimeiseen asti. Sosiaalisesti sivullisilla asemilla tapahtuu myös, sillä niiden läheisyydessä sijaitsevat usein tutkimattomat asemat sekä vartioimattomat metalliovet ylös, nopean evoluution tuottamien ja valtaamien olentojen ulkomaailmaan. Eräällä näistä sivuasemista asuu 20+-vuotias Artjom, jonka asema on joutunut eräiden em. olentojen, mustien, lisääntyvien hyökkäysten kohteeksi. Asiaa lähtee tutkimaan metrojen veteraanitaistelija Hunter, joka ennen lähtöään antaa Artjomille tehtävän: mikäli en tule takaisin huomisiltaan mennessä, lähde Polikseen, etsi eversti X ja selitä katoamiseni hänelle. Ja kuinka ollakaan, Artjom joutuu erittäin pitkälle matkalle tutun kotiasemansa rutiineista täysin sekavaan metroon, joka on täynnä outoja sääntöjä, outoja ihmisiä ja pitkiä, hengenvaarallisia, valottomia tunneleita asemien välillä.<br /><br />Huh! Ehdottomasti nykyajan parhaimmistoon kuuluvaa scifiä, jonka melko varmasti voin jo nyt julistaa vuoden parhaaksi kirjaksi! <em>Metro 2033</em>:lla on mahtava kyky olla fyysistä huonoa oloa aiheuttava ja silti niin koukuttava, että sen aiheuttamasta ahdistuksesta huolimatta kirjaa ei vain voi olla jatkamatta. Lisäksi Gluhovski maalaa ihmiskunnasta mielestäni varsin todenmukaisen kuvan: laji, jonka sivistys on vain pintamaalia ja se irtoaa heti kun tilanne muuttuu selviytymistaisteluksi. Ja jotenkin koko tunnelikompleksiin mahtuu niin monia eri yhteiskuntamalleja: diktatuureja, teokratioita, kapitalisteja, kommunisteja, ghettoja, järjestäytyneen rikollisuuden ylläpitämiä asemia. Ja kaiken tämän alla virtaa jatkuva pelon täyttämä joki: pelko ulkomaailman säteilyä ja örkkejä kohtaan, pelko tunneleiden välisiä vaaroja kohtaan, pelko muita ihmisiä kohtaan. Ja kuten ihmisissä aina, osa ratsastaa tällä pelolla valtaan, oli kyse sitten ksenofobiasta, Isosta Madosta, Kremlin tornista tai mustista. Ja silti ihmiskunta pyrkii selviytymään, vaikka sen elämä onkin laadultaan juuri ja juuri rotan yläpuolella.<br /><br />On mielenkiintoista huomata, miten suuren roolin tarinat ovat ottaneet metrossa asuvien elämissä. Kirjapainotaidon olevissa vain parin aseman käytössä, ihmisten tiedotus on palannut takaisin suullisen historian perukoille: vartiossa kerrotaan tarinoita toisille, metron eri asemien tilanteista kerrotaan tarinoita ja jotkut asiat ovat vain legendoja, joiden todenmukaisuudesta ei voi sanoa mitään, ellei kyseiselle paikalle itse mene (mikä ei näiden levottomuuksia täynnä olevissa metrotunneleissa ole ollenkaan helppo tehtävä) ja silloinkaan ei ole takuuta totuudesta, jota valtaapitävät kovin mielellään sensuroivat ja säätelevät oman valtansa pönkittämiseksi. Totuudesta on tullut metrossa yhtä arvokasta kuin entisestä paperirahasta. Metron suurimmiksi sankareiksi ovat nousseet metron tuntevat, hengissä selvinneet metronkuljettajat ja maanpinnalta polttopuuta, kirjoja ja muuta henkensä kustannuksella hakevat stalkerit. <br /><br />Kirja on saanut muilta bloggareilta hieman negatiivista palautetta ja haluaisin näihin vastata. Minusta kirja ei ollenkaan junnaa paikoillaan, vaan se etenee oikein jouhevasti. Ahdistus kasaantuu sivu sivulta, ja myös Artjomin unijaksot nostavat tätä tunnetta: miten selviää, jos edes unissaan ei saa lepoa ympäröiviltä kauhuilta? Ja ovathan nuo unijaksot loppuratkaisun kannalta olennaisia, joten niiden pätkiminen vähentäisi tarinan yhtenäsyyttä varsinkin lopetuksessa.<br /><br /><em>Metro 2033</em> on mielestäni siis ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. En itse asiassa edes välitä siitä, onko scifi genrenä teille vastenmielinen, sen verran hyvin Gluhovski kuvaa ihmistä. Lukekaa!<br /><br />Post scriptum: En muuten enää koskaan voi katsoa kirjastonhoitajia samaan tapaan. Hrr...<br /><br />-----<br /><br /><em>Metro 2033</em> muualla:<br /><a href="http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Moskova+huokuu+kuolemaa/HS20101127SI1KU02rfd">Helsingin Sanomat</a><br /><a href="http://www.ts.fi/online/kulttuuri/arviot/kirjat/171734.html">Turun Sanomat</a><br /><a href="http://fi.risingshadow.net/library?action=book&amp;book_id=6043">RisingShadow.net</a><br /><a href="http://kirjamieli.blogspot.com/2011/01/dmitri-gluhovski-metro-2033.html">Kirjamielellä-blogi</a><br /><a href="http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.com/2010/11/dmitri-gluhovski-metro-2033.html">Aamuvirkku yksisarvinen -blogi</a><br /><a href="http://bookingitsomemore.blogspot.com/2011/08/metro-2033.html">Booking it some more -blogi</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-4732853896543524274?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-36453476106418424092011-10-04T21:31:00.000+03:002011-10-04T21:31:52.955+03:00#9: Kappale jonka tahdissa voi tanssia <br /><br />Minä en osaa tanssia ja viimeisin julkinen osoitus tästä tapahtui lukiossa Wanhain tansseissa vuonna 2003. Kotona tilanne on joskus toinen, joskaan silloinkaan en ole pokaamassa minkään valtakunnan pystejä koreografian saralta. Itse asiassa taidan muistuttaa eniten serkkuani joka parivuotiaana hytkyi tanssin mukana eli koukkasi hiukan polviaan. Minun repertuaariini kuuluvat myös moshaaminen ja ilmakitaran (huono) soitto. Tätä yrittää laajentaa Björkin 'Human Behaviour', jolla on kaiken lisäksi aivan mahtava video. Ja voi tuota siiliä! ;)<br /><br /><iframe width="420" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/KDbPYoaAiyc?rel=0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-3645347610641842409?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-9599768891049604252011-10-01T22:09:00.002+03:002011-10-02T23:24:47.739+03:00<strong>Luettu: 16.9.2011<br />Kuvitus: Peter Gross &amp; Ryan Kelly</strong><br /><br /><a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/search/label/Mike%20Carey">The Unwritten -sarja</a> jatkuu kolmannella, yllättävän nopeasti kirjaston varauksesta tulleella osalla.<br /><br /><em>The Unwritten 3 - Dead Man's Knock</em>: Tom pääsee ystävineen lainvalvojien kiikareista, kun edellisosan vankilapalossa Tom pääsee pakenemaan ja teeskentelemään kuolemansa. Samaan aikaan markkinoille ilmestyy jotain täysin odottamatonta: Tomin kauankadonneen isän, Wilson Taylorin, tekemäksi väitetty Tommy Taylor- sarjan neljästoistaosa. Kyseinen sanasotku on tosiasiassa kuitenkin fiktion kautta maailmaa hallitsevan salaseuran tuotos, jolla he pyrkivät saamaan entisen jäsenensä, sittemmin kyseistä lafkaa vastustamaan ryhtyneen Wilsonin piilostaan ja ryhmän lihaskimppu-Pullmanin tappolinjalle. Kukaan ei kuitenkaan odota, mitä Wilsonin kasvattama Tom lopulta pystyy tekemään. Fiktion ja todellisuuden raja hämärtyy entisestään.<br /><br /><div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-iH7nyUaJpik/TodlT6irHKI/AAAAAAAAALo/02udMDp4h_Y/s1600/1332496-16_super.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; cssfloat: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://4.bp.blogspot.com/-iH7nyUaJpik/TodlT6irHKI/AAAAAAAAALo/02udMDp4h_Y/s320/1332496-16_super.jpg" width="208" /></a>Tällä kertaa alaotsikko on viittaus amerikkalaisdekkaristi John Dickson Carrin samannimiseen suljetun huoneen mysteeriin. Juoneltaan se muistuttaa kovasti Agatha Christien <a href="http://www.blogger.com/"><em>The Murder of Roger Ackroyd</em></a> -dekkaria; harmittaa, etten ole tätä Carrin kirjaa lukenut, sillä tuskinpa kyseinen viittaus sattuma on. Voi että! Lue yksi kirja ja saa siitä vähintään toisen kirjan verran lisäluettavaa; ei riitä ihmisikä, ei!</div><br />Mutta <em>DMK</em>. Sarja tuntuu muuttuvan osa osalta aina vain mielenkiintoisemmaksi. Tässä on muuten pakko tulle jossain vaiheessa suht pian raja vastaan: seuraava askel on vain enää mennä kiltisti AdLibrikseen ja laittaa seuraava osa varaukseen, ettei tarvitsisi odotella kirjaston kappaleen valmistumista. Sitten kilpailuni Sallan kanssa siitä, kumpi ehtii arvostella viimeisimmän osan seuraavana, olisi myös asteen verran tasaväkisempi. ;)<br /><br />Carey jatkaa siis tuttuun tapaan rima korkealla. Päätös avata lukijalle sarjan mystistä salaseuraa on mielestäni varsin hyvä päätös, sillä se vahvistaa sitä kivijalkaa, jolla lukija sarjaa seuratessaan seisoo/istuu/makaa tikari ja lappunen rinnassa. Erityisplussaa tulee Lizzie Hexamin elämänkerran rakentamisesta. Kyseessä on nimittäin <a href="http://www.lokikirjat.fi/cortruut.html">Julio Cortazarin <em>Ruutuhyppelyä</em>-romaanin</a> tapainen "siirry sivulle xx", (ainakin sivunumeroista katsottuna) epäjärjestyksessä luettava tarina, joka ajaa kotiin koko <em>Unwrittenin</em> perusajatuksen siitä, että viime kädessä tarina valmistuu lukijan sitä lukiessa ja tulkitessa. Ja tokikin tein saman kuin Salla: omien ensisijaisten valintojeni tarinan jälkeen luin myös muut versiot siitä, miten Lizzielle olisi voinut käydä.<br /><br />Saapa nähdä, miten Tom/Tommy jatkaa matkaansa Roninsa ja Hermionensa kanssa. :) Sitä ennen haluaisin lukea kyllä tuon mainitun Dickens-romaanin. No juu, eipä ihme että TBR-kasa sen kuin kasvaa...!<br /><br />-----<br /><br /><em>Dead Man's Knock</em> muualla:<br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2011/07/mike-carey-peter-gross-unwritten-vol-3.html">Sallan lukupäiväkirja -blogi</a><br /><a href="http://bookingitsomemore.blogspot.com/2011/08/unwritten-2-inside-man-unwritten-3-dead.html">Booking it some more -blogi</a><br /><a href="http://comics.ign.com/articles/100/1002272p1.html">IGN Comics</a> (englanniksi)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-959976889104960425?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-69719052127427572712011-09-27T20:15:00.000+03:002011-09-27T20:15:48.419+03:00#8: Kappale jonka sanat osaan ulkoa<br /><br />Useasti kuuntelen samaa levyä parin viikon ajan yhteen mittaan, jolloin osaan kyllä kappaleet lyriikoineen ulkoa, mutta biisien nimet ovat hahkusessa. Näin ollen tähän kategoriaan on kovastikin tunkua, joten linkaan tähän aiemman yhden videon sijaan neljä. Saanevat edustaa monituista musiikkimakuani yhteiskunnallisesta näkökulmasta.<br /><br />Roy Zimmerman - <a href="http://www.youtube.com/watch?v=bja2ttzGOFM">Defenders of Marriage</a><br /><br /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/bja2ttzGOFM?rel=0" width="420"></iframe><br /><br />Emilie Autumn - <a href="http://www.youtube.com/watch?v=KYAiZuVSFu8">Miss Lucy Had Some Leeches</a><br /><br /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/KYAiZuVSFu8?rel=0" width="420"></iframe><br /><br />Tim Minchin - <a href="http://www.youtube.com/watch?v=fHRDfut2Vx0">The Pope Song</a> (sen kunniaksi, että Darth Benedict painui takaisin sivistyneestä maailmasta omaan koloonsa jonnekin Vatikaanin nurkkaan.)<br /><br /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/fHRDfut2Vx0?rel=0" width="420"></iframe><br /><br />Symphony of Science - <a href="http://www.youtube.com/watch?v=sz5HO-FSWQ4">The Quantum World</a><br /><br /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/sz5HO-FSWQ4?rel=0" width="420"></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-6971905212742757271?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-70898896184736870572011-09-24T05:29:00.001+03:002011-09-24T23:45:08.246+03:00<strong>Luettu: 12.9.2011</strong><br /><br />Koska <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2011/09/john-ajvide-lindqvist-kuinka-kuolleita.html">edellisessä</a> lukemassani kirjassa ihmisen sielu on suuressa osassa, sain inspiraation lukea mahtavan <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/search/label/Mary%20Roach">Mary Roachin</a> toisen teoksen (kolmas ja neljäs odottavat vuoroaan; ei kaikkea hyvää kerralla!).<br /><br /><em>Spook - Science Tackles the Afterlife</em> kuvaa tieteen historian sitä osasta, jossa on -enemmän tai vähemmän tieteellisesti- pyritty todistamaan sielun olemassaolo* tai olemattomuus, ja useimmiten myös sen siirtyminen johonkin toiseen todellisuuteen, ulottuvuuteen tai tilaan, kuten uuteen henkilöön (= uudestisyntyminen) tai jonkin sortin eetteriin (= josta sitten on kiva jutella tyhjänpäiväisiä <a href="http://www.youtube.com/watch?v=_vrQgrswIpw">Derek Acorahin tapaisille kusipäille</a>). Tämän lisäksi mikroskoopin alle menevät 1800-1900-luvun vaihteen meedioiden ektoplasmaviritelmät eli em. toisesta ulottuvuudesta tulevaa sivutuotetta (teoria on, että eräs nainen muilutti varsin kunnioitettavan määrän lampaiden keuhkoja vaginansa kautta... en jostain syysty tunne halua testata, millä kokoluokalla Roachin mainitsema määrä tämä onnistuu), meediokoulut (jollaiseen Roach osallistuu) sekä kommunikointiyritykset kuolleiden kanssa radioiden ja äänityslaitteiden kautta. <br /><br />Joo-o. Olin jo kirjaan tarttuessani skeptinen yliluonnollisten ilmiöiden suhteen ja nyt vielä enemmän. Jos joku oikeasti jotain tällaista pystyisi todistamaan, olisi näillä jo ainakin miljoona dollaria koossa, sillä <a href="http://www.randi.org/site/index.php/1m-challenge.html">James Randi Educational Foundation</a> on tarjonnut tätä palkintoa todistettavasta yliluonnollisesta ilmiöstä jo vuodesta 1964 (suomalaiset voivat pokata ekstrakymppitonnin <a href="http://www.skepsis.fi/Toiminta/Skepsiksenhaastejastipendi.aspx">Skepsikseltä</a>). Hiljaista on ollut eikä esitutkintaa pidemmälle ole kukaan päässyt. Sitä paitsi pidän anekdootteja ja mutua huomattavasti luotettavampana oikein tieteellisin metodein tehtyjä tutkimuksia. Näiden mukaan muun muassa selviää, että ainakin voimakkaat elekrtomagneettiset kentät ja eri korviemme ulkopuoliset äänialat voivat saada aikaan yliluonnolisiin ilmiöihin vahvasti liitettyjä tuntemuksia ja suoranaisia hallusinaatioita. Ja sitten on tietysti ihan perinteiset illuusiot ja vastaavat, kuten tässä <a href="http://www.youtube.com/watch?v=rm9X04AGkyw">kummitustalossa</a>**:<br /><br /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/rm9X04AGkyw?rel=0" width="450"></iframe><br /><br />Suosittelen tätä kirjaa niille, joilla on taipumusta uskoa erilaisia yliluonnollisia juttuja: kummituksia, meedioita, poltergeisteja, telekinesiaa ja muuta vastaavaa huuhaata. Vaikkei Roach kirjassaan tulekaan siihen lopputulokseen, että sielua ei ehdottomasti ole, se antanee minunlaiselleni skeptiselle lukijalle ikkunan eräiden ihmisten varsin omituisiin mielenliikkeisiin. Huuhaa-uskovaisille puolestaan kirja tarjoaa ikkunan tieteellisesti ajattelevien ihmisten ajatusmalleihin ja selittää heille, miksi tarkalleen ottaen heille nauretaan tai suoranaisesti vittuillaan. Plussaa vielä kirjan hienosta kannesta: 'Spook'-sanan O-kirjaimet on korvattu vanhanaikaisin soikein peilein, jotka muovia käyttämällä on saatu myös heijastamaan aiheeseen sopivan sumuisesti. :)<br /><br />*) <span style="font-size: x-small;">Kuvittele tämä tilanne: Vuosi on 1901, paikka Massachusettsissa sijaitseva, tuberkuloosin loppuvaihella oleville potilaille tarkoitettu saattokoti. Kolme tutkijaa saapuu paikalle tehdaskokoisen vaa'an kanssa, jonka päälle saa kiinnitettyä teltan. Mistä on kyse? Jep, he yrittivät mitata sielun painon. Tyypit laittoivat kuolevia potilaita vaa'alle ja odottivat näiden potkaisevan tyhjää. Ah, viktoriaaninen lääketiede: aina valmis tarjoamaan kyseenalaisia tutkimusmetodeja kaikille halukkaille!</span><br /><br />**) <span style="font-size: x-small;">Mikäli englanti ei suju, niin kyseessä on 1800-luvun teatterian varten kehitetty kummitustrikki, joka tunnetaan nimellä Pepper's Ghost. Trikissä leikitään lasin reflektiivisillä ominaisuuksilla, joka saadaan läpinäkyväksi krittisesti aseteltujen valojen, peilin ja mustan taustan. Katsokaa myös muut jaksot 'Science of Scams' -sarjasta!</span><br /><br />-----<br /><br /><em>Spook</em> muualla:<br /><a href="http://www.sfgate.com/cgi-bin/article.cgi?f=/c/a/2005/10/09/RVG24F0EVU1.DTL">San Francisco Chronicle</a> (englanniksi)<br /><a href="http://www.dailygrail.com/reviews/spook-mary-roach">Daily Grail</a> (englanniksi)<br /><a href="http://www.skepdic.com/refuge/roach.html">Skeptic's Dictionary</a><br /><a href="http://fyreflybooks.wordpress.com/2008/11/17/mary-roach-spook-science-tackles-the-afterlife/">Fyrefly's Book Blog -blogi</a> (englanniksi)<br /><a href="http://pilethemon.blogspot.com/2011/02/spook-science-tackles-afterlife-by-mary.html">Piling on the Books -blogi</a> (englanniksi)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-7089889618473687057?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-64859607607378793512011-09-24T04:08:00.000+03:002011-09-24T04:08:40.492+03:00<strong>Luettu: 11.9.2011<br />Alkuperäinen nimi: Hanteringen av odöda<br />Käännös: Jaana Nikula</strong><br /><br />Kuten alla olevasta linkkilistasta huomaa, tämä kirja on tullut meidän pienessä blogosfäärissä sen verran usein vastaan, että jopa minä muistin kirjan ihan ilman muistilappua, kun sen kirjaston tyrkkyhyllyllä näin.<br /><br /><em>Kuinka kuolleita käsitellään</em> alkaa, kun länsinaapurimme pääkaupungissa on helle ja erittäin painostava ilma. Kaiken lisäksi sähkölaitteet temppuilevat, kun eivät suostu menemään pois päältä ja eräillä on varsin vakavia ongelmia muun muassa sydämentahdistinten kanssa. Karmiva päänsärkykin vaivaa kaikkia tukholmalaisia. Sitten se yhtäkkiä loppuu, mutta abstraktimpaa päänsärkyä on luvassa vielä pitkään sillä tukholmalaiskalmot heräävät henkiin. Näiden joukossa on vaimonsa noin tuntia ennen heräämistä hirvikolarissa menettänyt David, toimittaja Gustav Mahler joka kaivaa järkytyksekseen pari kuukautta sitten onnettomuudessa kuolleen 8-v. pojanpoikansa haudan ja löytää sieltä mädänneen zombin, eläkeläis-Elvy saa keskellä yötä vieraakseen kuukausi sitten kuolleen aviomiehensä. Seuraa kaaosta ja paniikkia.<br /><br />En selvästikään ollut lukenut muiden blogistien kirjoituksia tarpeeksi tarkkaan, että olisin saanut painettua mieleeni tämän kirjan tyylilajin. Siis sikäli kun sillä nyt varsinaisesti tyylilajia on, sen verran monitulkintaista on meno. Itse ajattelin viimeiseen viidennekseen asti, että voi kun kiva, zombiaiheesta kirjoitettu draama! Sitten eräs kuolleista lurkkii erään ikkunan takana ja jään miettimään, että kas, olipas kauhugenren tyylinen kohtaus. Ja sitten päästää loppuun ja kirjailijan kiitoksiin, jossa arvostetaan kustantamon riskiä lähteä julkaisemaan kauhua.<br /><br />Jep, ei oikein tuntunut kauhulta, ei. Ihmissuhdevatvominen, myös kuolleiden muistojen kanssa näiden haahuillessa ympäriinsä zombeina, on silti ihmissuhdevatvomista ja se vaan ei minulle toimi. Sinänsähän lähtöasetelma on filosofisesti mielenkiintoinen, mutta jotenkin kuoleman ja kuolevaisuuden pohdinnan sijaan mietitäänkin surua ja irtipäästämisen tuskaa (tai tuskattomuutta). Ja teiniangstia. Lisäksi kirjan fantasiaelementti tuntui hieman irralleen jääneeltä langanpätkältä: miten kuolleet heräsivät henkiin, miksi siinä oli kahden kuukauden aikaraja, miksi Elvy ja Flora kuulevat kuolleiden ajatuksia, miten kuolleiden telepatiapiiri toimii, miksi ne toimivat kuten toimivat. Jokin selityskin olisi varmaan ollut parempi tämän selittämättömyyden sijaan.<br /><br />Kenties olisin pitänyt kirjasta enemmän, jos olisin voinut asennoitua siihen alusta asti kauhuna enkä draamana. Toisaalta eipä se hyvän kauhunkaan mittapuulle mene. Harmittaa, sillä useimmat ovat siitä pitäneet ja nyt tunnen oloni hieman vialliseksi, kun en sitä itse näe. Ehkäpä sisäinen zombini otti ohjat käsiinsä ja luin teoksen sen silmien (ja välinpitämättömyyden) kautta. Onneksi kirjastossa suositeltiin <em>Ystävät hämärän jälkeen</em> -kirjaa. Minulle vampyyrit ovat vähemmän mielenkiintoisia kuin zombit, joten kenties osaan olla miettimättä miten kirjailija on sössinyt vampyyriyden olevaisuuden, kun ei mitään varsinaista määritelmää siitä ole. Katsotaan, miten sen kanssa käy.<br /><br />-----<br /><br /><em>Kuinka kuolleita käsitellään</em> muualla:<br /><a href="http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Loppujen+lopuksi+kyse+on+aina+rakkaudesta/HS20101221SI1KU02rc3">Helsingin Sanomat</a><br /><a href="http://www.ts.fi/online/kulttuuri/arviot/kirjat/160542.html">Turun Sanomat</a><br /><a href="http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kuinka-kuolleita-kasitellaan/">Kirjavinkit.fi</a><br /><a href="http://lukupiirin.helmiblogit.mtv3.fi/2010/12/22/kuinka-kuolleita-kasitellaan-%E2%80%93-ilman-tunteita/">Helmen Lukupiiri-blogi</a><br /><a href="http://kaikenvoilukea.blogspot.com/2010/10/john-ajvide-lindqvist-kuinka-kuolleita.html">Kaiken voi lukea! -blogi</a><br /><a href="http://luetut.blogspot.com/2010/10/john-ajvide-lindqvist-kuinka-kuolleita.html">Meten Luetut 2006-2011 -blogi</a><br /><a href="http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.com/2010/12/john-ajvide-lindqvist-kuinka-kuolleita.html">Aamuvirkku yksisarvinen -blogi</a><br /><a href="http://vinttikamarissa.blogspot.com/2011/06/john-ajvide-lindqvist-kuina-kuolleita.html">Vinttikamarissa-blogi</a><br /><a href="http://aamunkajo.vuodatus.net/blog/2898084/john-ajvide-lindqvist-kuinka-kuolleita-kasitellaan/">Aamunkajon lukukokemukset -blogi</a><br /><a href="http://kolmaslinja.blogspot.com/2011/01/john-ajvide-lindqvist-kuinka-kuolleita.html">Kolmas linja -blogi</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-6485960760737879351?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-26850244777880718892011-09-21T13:54:00.000+03:002011-09-21T13:54:51.253+03:00#7: Kappale joka muistuttaa jostain tapahtumasta<br /><br />Isäni kuoleman aikana olin töissä ABB:llä ja kuuntelin usein Radio Rockia, jossa sinä kesänä uusi bändi (= Deathlike Silence) uusine singleineen (= Six Feet under the Ground) pyöri soitossa sangen usein. Tämän kertosäkeestä ja koko kappaleesta tuli sitten vähän niin kuin sen tapahtuman tunnari.<br /><br /><iframe width="420" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/acTaOlFzyvc?rel=0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-2685024477788071889?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-36628771279345266032011-09-17T17:16:00.000+03:002011-09-17T17:16:00.584+03:00<strong>Luettu: 6.9.2011</strong><br /><br />Tuli dekkarin nälkä, ja silloin parasta lääkettä on Val McDermidin Hill/Jordan -sarja (jonka <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2009/07/val-mcdermid-mermaids-singing.html">kaksi</a> <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2009/07/val-mcdermid-wire-in-blood.html">edellistä</a> on tullut jo luettua).<br /><br /><em>The Last Temptation</em>issa (suom. <em>Viimeinen kiusaus</em>) Keski-Euroopassa alkaa löytyä kokeellisen psykologian tutkijoita kuolleina varsin omalaatuisella tavalla: hukkuneina vedettömissä tiloissa. Alun perin tämä eri maissa ja maiden eri aluilla toimiva murhaaja jäi poliisin tutkan ulkopuolelle, kunnes saksalainen etsivä ja hollantilainen etsivä jakavat netissä työkokemuksiaan ja tulevat vanhingossa huomanneeksi, että hollantilaismurha kuulostaa sangen tutulta. Paikalle kutsutaan Tony Hill, jonka kollega on murhaajan viimeisin uhri. Hänen avullaan eri maiden byrokratioita venytetään, että tämä Euroopan historian synkimmistä kolkista motivaationsa saava sarjamurhaaja saadaan kiinni. <br /><br />Toisessa pääjuonessa Carol Jordan päätyy Berliiniin uransa vaarallisimman jutun myötä, undercover-työhön esittämään eurooppalaista, rikollista liikenaista joka nyt vain sattuu näyttämään kovasti kyseisen maanosan pahimman järjestäytyneen rikollisuuden pomon juuri kuolleelta tyttöystävältä. Homma ei lopulta mene niin kuin Strömsössä, kun Hill ja Jordan tekevät yksinkertaisen virheen, joka rikkoo koko illuusion Jordanin valeidentiteetin ympäriltä verisin tuloksin.<br /><br />Kyllä vain, McDermidin taika on edelleen toiminnassa. Unirytmi saa kenkää, kun en vaan malta pitää kirjasta taukoa. Se kuuluisa "yksi luku enää ja sitten lopetan" sai taas käyttöä. <em>The Last Temptation</em> ei ole yhtä hyvä kuin edelliset kaksi McDermidiä: minulle olisi hyvin riittänyt pelkkä sarjamurhaaja story arc, sillä Carolin undercover-jutun lisääminen juoneen -vaikkakin varsin hatunnoston arvoinen yritys- ei oikein toimi, sillä se on turhan irrallinen Tonyn juttuun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tämä kirja olisi lukemisen arvoinen, ei ollenkaan. McDermid käyttää tuttua metodiaan paljastaessaan murhaajan lukijoille heti alussa, joten tyypin mielenmaiseman ymmärtäminen ja tämän motivaation käsittäminen on suuressa osassa. Itse asiassa tämä murhaaja on tietyssä mielessä ymmärrettävä ja osin jopa hyväksyttävä.<br /><br />Toisin kuin Hesarin (ks. alla) arvostelija, en onnekseni ole juurikaan kiinnostunut, onko Hillin ja Jordanin välinen ihmissuhde uskottava vai ei, enkä lukenut kirja suomennosta, joten loppujen lopuksi juoni eteni varsin hyvällä flow'lla. Tästä kirjasta on tehty Hill/Jordan-dekkareiden inspiroimaan "Murha mielessä" -sarjaan oma jaksonsa: siitä on pudotettu tämä undercover osa, joten voin melko varmasti sanoa, että se toimii paremmin. Kirja sarjan seuraava osa, <em>Torment of Others</em>, on jo odottamassa, ja vaikka siihenkin perustuva jakso on tehty, kirjassa se tunnelma ja ahdistus säilyy pidemmän aikaa ja tarjoaa "pahiksen" (olettaen että ratkaisu on sama kuin TV-sarjassa) mielenliikkeisiin paremman ikkunan. Hrr...<br /><br />-----<br /><br /><em>The Last Temptation</em> muualla:<br /><a href="http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Sarjamurhaaja+ja+salakuljettaja+vesiteill%C3%A4/HS20050424SI1KU02ycb">Helsingin Sanomat</a><br /><a href="http://xerxes.blogs.fi/2008/09/20/val-mcdermid-viimeinen-kiusaus-4754418/">Xerxes-blogi</a><br /><a href="http://kmalinen.vuodatus.net/blog/693222">I'm so excited... -blogi</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-3662877127934526603?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-12696526801273987982011-09-13T06:22:00.000+03:002011-09-13T06:22:05.599+03:00#6: Kappale joka tuo muistuttaa jostain paikasta<br /><br />Kaikkien aikojen parhain leffan alku! Ja perkele tuo kappale on mahtava!<br /><br /><iframe width="450" height="345" src="http://www.youtube.com/embed/DWwz-F15_4k?rel=0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-1269652680127398798?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-33262157769558700952011-09-13T04:15:00.000+03:002011-09-13T04:15:38.309+03:00<strong>Luettu: 27.8.2011</strong><br /><br />Lukulistan vanhemmasta päästä tällä kertaa tavaraa, se kun sattui sopivasti tulla kirjastossa vastaan.<br /><br /><em>Tuhansien aatteiden maa - Ääriajattelua nyky-Suomessa</em>, nomen est omen. Veljekset Hänninen kattavat eri fundisideologioita uusnatsismista ja siihen kiinnittyvästä "mamukriittisyydestä", kotikutoisesta islamismista, äärikristityistä, eräästä kohudosentista ja hänen "antifasistisesta" [SIC!] ryhmittymästään, suomalaisesta asekiimasta sekä radikaaleista eläin- ja ekoryhmistä.<br /><br />Tämän parempaa kirjaa en ole suomalaisista ideologioista koskaan lukenut! Hännisten subjektivalinnat ovat toisaalta ajankohtaisia, toisaalta marginaalisia joista tulisi kuitenkin olla tietoinen, ja kaiken tämän he tekevät kiinnostavalla kirjoitustavalla. Kyllä, minulta irtoaa pisteitä kiroilusta tietotekstissä. Hännisten hieman provosoivakin tyyli ei kuitenkaan ole perustelematonta; useassa kohdassa provosoiduin itse aiheesta ja joidenkin tyyppien päänsisäisistä mustista aukoista, joka imee viimeisetkin järjen rippeet näiden aivoista (mikäli sellaisia siellä on alunperin ollutkaan). Näin ollen haluankin suoraan ilmaista sanottavani kyseisille ryhmille:<br /><br /><strong>Uusnatsit</strong>: Pitäkää vain tuota menoa yllä, ei tarvitse kenenkään ulkopuolisen miettiäkään teidän uhkapotentiaalia, kun karkotatte kaikki tunnuksillanne ja parilla iskulauseellanne muualle.<br /><br /><strong>Persut</strong>: Faktaa pöytään, idiootit, ei yksinkertaistettuja iskulauseita, joita olette kuulleet puolueenjohtajaltanne/Mullah-Aholta.<br /><br /><strong>Abdullah Tammi ja muut islamistit</strong>: Kerätkää helmanne ja painukaa saatana vaikka Jemeniin, siellä on teille valmiina islamistinen valtio. Ai ei? Miksei? Ai kun siellä on homma turhan köyhää? No vittuako te sitten Suomea sellaiseksi yritätte muuttaa?!<br /><br /><strong>Äärikristityt eli Räsänen & co.</strong>: Kerätkää raamattua ja alaikäisiä hiplailevat sormenne ja muuttakaa USAn Bible Beltille. Siellä on teille samanmielistä seuraa, joiden kanssa saatte ihan keskenänne olla ottamatta tieteen kehityksen hedelmistä hyötyä ja rukoilla polvet ruvelle jumalan parannusta diabetekseen. Ainakin kuolette nopeammin. Ja ottakaa tuo Räsänen perkele mukaanne!<br /><br /><strong>Johan Bäckman</strong>: Pikku vinkki; ota sanakirja kauniiseen käteesi siihen Venäjän lipun viereen ja ota selville, mitä fasismi oikeasti tarkoittaa. Sen jälkeen käytä kyseistä sanaa OIKEIN. Tällä nykyisellä taktiikallasi kutsut kaikkea fasistiseksi, josta olet eri mieltä ja mikäli jossain vaiheessa jopa osuisit oikeaan, se hukkuu niiden satojen väärien fasismi-huutojen alle. Boy crying wolf, anyone?<br /><br /><strong>National Rifle Association Finland eli Suomen Asejärjestö</strong>: Ihan oikeasti? Teillä on Suomessa niin paljon vapauksia, ettei aselupien hankkimisen tarkennus oikeasti ole edes ongelma. Ja hei, jos koulumurhat ja kauppakeskuksessa aseita heilluttelevat hörhöt häiritsevät aseharrastustanne, niin mitä jos tekisitte jotain näiden tapahtumien ennaltaehkäisemiseksi?<br /><br /><strong>Kettutytöt et co.</strong>: Näyttää siltä, ettei Suomen lehdistö pysty toteuttamaan todenmukaista uutisointia suomalaisista turkistarhaajista ja muista vastaavista, joten enpä valita. Tosin turkisliikkeiden sabotointia hyödyllisempää olisi edistää turkistarhaukseen elinkeinonsa perustavien uudelleenkouluttamiseen ja sen motivoimiseen. Ottakaa mietintään.<br /><br />SUOSITTELEN!<br /><br />-----<br /><br /><em>Tuhansien aatteiden maa</em> muualla:<br /><a href="http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/millaista-on-suomalainen-aariajattelu-edustavatko-perussuomalaiset-sita">Suomen Kuvalehti</a><br /><a href="http://paholaisen-asianajaja.blogspot.com/2010/11/tuhansien-aatteiden-maa.html">Paholaisen asianajaja -blogi</a><br /><a href="http://kaymala.blogspot.com/2010/10/wcoy-tuhansien-aatteiden-maa-2010.html">Käymälä/WCOY-blogi</a> eli täydellinen esimerkki siitä, miten eri tavalla saman tekstin voikaan lukea<br /><a href="http://prinsessaretoriikka.blogspot.com/2011/02/tuhansien-aatteiden-maa.html">Prinsessa Retoriikka -blogi</a><br /><br /><a href="">A-Tuubi -haastattelu</a> (video)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-3326215776955870095?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-59526875590418626972011-09-06T16:51:00.000+03:002011-09-06T16:51:50.963+03:00#5: Kappale joka muistuttaa jostakusta<br /><br />Omistettu isälleni, josta kuullaan lisää kahden viikon päästä seitsemännen kappaleen muodossa.<br /><br /><iframe width="420" height="345" src="http://www.youtube.com/embed/eob9izeo-CU?rel=0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-5952687559041862697?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-18101969572736665422011-08-30T14:03:00.000+03:002011-08-30T14:03:29.906+03:00#4: Kappale joka saa surulliseksi<br /><br /><iframe width="420" height="345" src="http://www.youtube.com/embed/8xjlWFjX1Yw?rel=0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-1810196957273666542?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-67324248915084996142011-08-30T08:37:00.002+03:002011-08-30T14:04:37.153+03:00<strong>Luettu: 26.8.2011</strong><br /><br />Paluu <a href="http://www.intokustannus.fi/kirjat/pamfletit/">Into-pamflettien</a> sivistävään maailmaan.<br /><br /><em>Suomi Remix</em> on yksi kirja lisää keskusteluun maahanmuutosta. Tällä kertaa keskiössä on maahanmuuton* tarkastelu kokonaisvaltaisesti, ei pelkkään humanitaariseen maahanmuuttoon ja turvapaikanhakijoihin keskittyen; kuitenkin arviolta vain 15% maahanmuuttajista ovat em. turhameja. Martikaisen keskeinen teesi on, että Suomi on osa globalisaatiota (fakta) ja sen johdosta maahanmuuttomaa. Pelon politiikka ja silmien ummistaminen ei toimi, vaan täytyy käyttäytyä rationaalisesti. Pohjana tälle käytökselle on tämä: globalisaation vaikutuksista ei voi poimia pelkkiä suklaapaloja, vaan se tulee kokonaisuudessaan ottaa haltuun, jolloin siitä saa mahdollisimman paljon hyvää ja samalla pitää sen negatiiviset lieveilmiöt siedettävissä. <br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: right;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-B6MDT43YlDM/Tlx1uz32yLI/AAAAAAAAALQ/L2RcJgmi79g/s1600/Suomi%2BLeijonan%2Buudet%2Bkuteet.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; cssfloat: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://4.bp.blogspot.com/-B6MDT43YlDM/Tlx1uz32yLI/AAAAAAAAALQ/L2RcJgmi79g/s320/Suomi%2BLeijonan%2Buudet%2Bkuteet.jpg" width="271" /><center>Suomileijonan uudet kuteet?</center></a></div><br />Lisäksi Martikainen jakaa ihmiset kolmeen ryhmään: on kosmopoliitit ja elitistiset pärjääjät, palvelevat keskiluokat ja (uusliberalistisesti katsottuna) pudokkaat. Ajatuksena on, että tämän kolmijaon eri osille globalisaatio näyttäytyy eri tavoin. Vähemmistöeliitin (esim. Kimi Räikkönen ja Jorma Ollila) silmissä globalisaatio on pätäkkää tuovat kansainväliset työtehtävät; keskiluokkaisille palvelijoille globalisaatio tarkoittaa mahdollisuutta opiskella ja työskennellä ulkomailla sekä (ahkeraa) matkustamista; jaon pohjalla ovat pudokkaat eli se köyhä osa kansasta, joka näkee globalisaatiosta sen negatiiviset puolet. Turhameista suurin osa päätyy pudokkaiden osaan.<br /><br />Kaikki tämä on siis perustaa tulevaisuuden Impivaaralle. Olen siitä samaa mieltä, että globalisaatio ja siten maahanmuutto näyttäytyy eri ihmisille eri tavoin, ja tämä tulisi kaikkien huomioida; ihmisillä on muutenkin huono tapa olettaa, että heidän näkemyksensä ja kokemuksensa ovat universaaleja. Martikainen kuitenkin esittää, että suurin osa kotoutumisen vastuusta on vastaanottajamaalla. Tässä menemme eri reittejä, sillä minusta tuo vastuu menee 50-50 -jaolla: Suomi ja suomalaiset pyrkivät asialliseen kohteluun ja kotoutumisen mahdollistamiseen eikä kaivautua omaan poteroonsa suomalaisuuden erityislaatuisuuden ideaalinsa kanssa, ja maahanmuuttajilla on vastuu yrittää kotoutua, oppia kieltä ja kulttuuria ja hankkia kenties töitä eikä kaivautua omaan poteroonsa kotimaahansa suunnatun sateliittilautasen kanssa.<br /><br />Mutta miten helvetissä saada keskitien ajatuksia eteenpäin? Ymmärrän, että vastentahtoisesti kotimaastaan pakoon lähteneillä ei ole kauheasti motivaatiota assimiloitua Suomeen, ja että toisaalta Suomen pitkäkestoinen ja epävarmuutta pitkittävä byrokratiaprosessi eivät auta asiaa. Tämän lisäksi edistystä hidastaa äänekkäät ääripäät: silmät kiinni ja sormet korvissa Suomen paremmuutta huutavat persut, Sisut ja Hommaforumilaiset, ja silmät kiinni ja sormet korvissa monikulttuurisuuden pelkkää positiivisuurra huutavat "kukkahattutädit" (vihaamani termi, mutta tämän ääripään edustajia ei löydy jostain tietystä puolueesta tai yhdistyksestä). Martikainenkaan ei tähän ehdotuksia keksi.<br /><br />Koska kirjoittaja on uskontotieteilijä, uskontoakin tulee käsitellyksi kirjassa. Tarkalleen ottaen siis islamia. Toisessa ääripäässä kaikki muslimit ovat terroristeja jotka yrittävät muuttaa koto-Suomemme Islamilaiseksi Kalifaatiksi jänismäisellä lisääntymisellään, toisessa uskotaan kivikovaan, että burkan käyttö on aina naisten oma valinta** jota suku ei ole koskaan painostanut käyttää, ja maahanmuuttajatyttöjen sukuelinten yhtenäisyyden ei ole sopivaa kouluterveydenhoitajien valvoa.<br /><br />Kaiken kaikkiaan siis ihan OK, maahanmuuttoa lähinnä abstraktilla tasolla käsittelevä lyhyt pamfletti. Käytäntö jää ikävä kyllä lukijalle.<br /><br />* <span style="font-size: x-small;">Termistö tässä keskustelussa mätää mielestäni eniten, joten selvennetäänpäs sitä hieman:<br />- maahanmuutto = ei-Suomessa syntyneiden muutto Suomeen, joka sisältää sekä turvapaikanhakijat että työmuuttajat<br />- maahanmuuttokriittisyys = kritiikkiä -SEKÄ NEGATIIVISTA ETTÄ POSITIIVISTA- maahanmuutosta esittäminen<br />- maahanmuuttokielteinen = ne, jotka suhtautuvat maahanmuuttoon lähtökohtaisesti negatiivisesti (perusteetta tai niiden kanssa) ja mainostavat itseään maahanmuutto<em>kriittisinä</em><br />- turhumit = turvapaikanhakijat ja humanitaariset maahanmuuttajat joita maahanmuuttokielteisten kritiikki tuppaa käsittelemään, ehdotan tätä termiä jolloin saamme kritiikin kohteen erotetuksi enemmistömaahanmuuttajista</span><br /><br />** <span style="font-size: x-small;">Myönnän, kuulun siihen kansanosaan, joka kieltäisi lailla burkat ja niqabit eli kaksi kasvot peittävää vaatekappaletta. Luen mukaan myös kaikki muuta kasvot peittävät vaatekappaleet kuten tiettyjen mielenosoittajien suosimat huovit. Talvipakkasilla huppu sallittu. :) Lue myös </a><a href="http://www.city.fi/artikkeli/Bulevardiel%E4m%E4%E4+burkassa/2407/">tämä</a>.</span><br /><br />-----<br /><br /><em>Suomi Remix</em> muualla:<br /><a href="http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2495030/halusimme-tyovoimaa-saimme-ihmisia">Kansan Uutiset</a><br /><a href="http://www.pakolaisapu.fi/ajankohtaista/maahanmuuttouskomuksia_miksattuna.html">Pakolaisapu</a><br /><a href="http://www.tiedonantaja.fi/2011-16-3/sulkeutuneen-suomen-aika-on-ohi">Tiedonantaja.fi</a><br /><a href="http://www.monitori-lehti.fi/intermin/monitori/cms.nsf/pdbd/250E31AA3EBF590FC2257878002574CA">Monitori.fi</a><br /><a href="http://hommaforum.org/index.php?topic=44492.0">Homma-forum -keskustelua kirjasta</a><br /><br /><a href="http://areena.yle.fi/video/1300176431161">Martikainen ja <em>Suomi Remix</em> Ykkösen aamu-tv:ssä</a> (AV)<br /><br />(<span style="font-size: x-small;">Ymmärrän, että Soini ja kumppanit olivat vaalien jälkeen uuvuksissa, ja sitten tulikin eduskunnalle kesäloma ja kaikki tämä viimeisen kuuden kuukauden aikana, kun tämä pamfletti on ollut julkaistuna, mutta missä heidän kommenttinsa tähän kirjaan? Missä heidän vastauksensa kirjan esittämiin faktoihin? Ovatko ne heidän mielestään edes faktoja? Ja ei, Hommaforum ei ole -kuten muutkaan keskustelupalstat- toimiva vastaus tälle huhuilulleni.</span>)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-6732424891508499614?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-28380744168812905362011-08-29T14:21:00.001+03:002011-08-29T14:28:00.504+03:00Jos länsimaisen kirjallisuuden perustaa etsii, niin ennemmin tai myöhemmin törmää erääseen, 1600-luvun taitteessa vaikuttaneeseen brittiläisbardiin. Tyypin teksteihin törmää joka paikassa mitä oudoimmissa yhteyksissä. Tämän lisäksi olen toivon mukaan ensi vuonna filosofian maisteri pääaineena englannin kieli, joten ihan katu-uskottavuuden takia Shakespearen teokset pitäisi tuntea. Ja niitä tunnettavia on sen verran paljon, että voi yhtä hyvin lukea kaikki.<br /><br />Näin ollen haastan itseni lukemaan kaikki Shakespearet alkukielellä. Koska Bardin aikana pidettiin sanaleikkejä älykkyyden mittana, olkoon haasteen nimi <b>Challenge-upon-Avon</b>. Haasteen yleiskuvaus, linkki tähän tekstiin ja eteneminen tuttuun tapaan sivupalkissa. Tagina haasteen nimi.<br /><em><br />All's Well That Ends Well<br />Antony and Cleopatra<br />As You Like It<br />The Comedy of Errors<br />Coriolanus<br />Cymbeline<br />Hamlet<br />Henry IV, pt. 1<br />Henry IV, pt. 2<br />Henry V<br />Henry VI, pt.1<br />Henry VI, pt. 2<br />Henry VI, pt. 3<br />Henry VIII<br />Julius Caesar<br />King John<br />King Lear<br />A Lover's Complaint<br />Love's Labour's Lost<br />Macbeth<br />Measure for Measure<br />The Merchant of Venice<br />The Merry WIves of Windsor<br />A Midsummer Night's Dream<br /><b><a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2009/07/william-shakespeare-much-ado-about.html">Much Ado about Nothing</a></b><br />Othello<br />The Passionate Pilgrim<br />Pericles, Prince of Tyre<br />The Phoenix and the Turtle<br />The Rape of Lucrece<br />Richard II<br />Richard III<br />Romeo and Juliet<br />The Sonnets<br />The Taming of the Shrew<br /><b><a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2011/06/william-shakespeare-tempest.html">The Tempest</a></b><br />Timon of Athens<br />Titus Andronicus<br />Troilus and Cressida<br />Twelfth Night<br />The Two Gentlemen of Verona<br />The Two Noble Kinsmen<br />Venus and Adonis<br />The Winter's Tale</em><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-2838074416881290536?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-45843647893476607672011-08-26T07:53:00.001+03:002011-08-26T07:58:54.991+03:00<strong>Luettu: 24.8.2011<br />Alkuperäinen nimi: The Elements - A Visual Exploration of Every Known Atom in the Universe<br />Käännös: Timo Hautala ja Heli Ruuhinen</strong><br /><br />Jotain kirjaston tyrkkyhyllystä poimittua.<br /><br /><em>Kiehtovat alkuaineet</em> on lukuisin värikuvin varustettu johdanto luonnontieteiden perustavaan konseptiin, joka myös alkuaineiden jaksollisena järjestelmänä tunnetaan. Gray käy läpi kunkin alkuaineen vedystä (1) fermiumiin (100) sekä jälkimmäistä seuraavat 12 raskaampaa, keinotekoista alkuainetta. Näiden lisäksi Gray kertaa kemiantunneilta tutut ryhmät (you know, jalokaasut ja alkalimetallit jne.) sekä -ainakin minun ajaltani- kemiantunneilta tuntemattomat spinin ja orbitaalien käsitteet.<br /><br />Kirjan kauniit kuvat ovat varsin huomionarvoinen osa tätä kirjaa, mutta minulle olennaisinta on kaikki ne triviaalit pikkuhuomiot, joita Gray alkuaine-esittelyihinsä on ripotellut. Tiedän, miten saada aikaan vesiräjähdys, millä valolla saadaan ihminen näyttämään kuolleelta, mitä radioaktiivisia aineita voin pidellä kädessäni kuolematta säteilystä pystyyn, kuka on ainut henkilö joka on eläessään saanut nimensä alkuaineen nimen perustaksi, ja tulipa vastaan myös näin länsimaisittain valkoisen syyllisyydentuntoa aktivoivat alkuaineet tina, tantalum ja volframi. Kaikkea sellaista kivaa siis, joiden avulla voisin osallistua Sheldon "Automatkojen viihdejumala" Cooperin alkuainevisaan (haittapuolena, että myös muilla pitäisi olla jotain tietoa alkuaineista, ainakin niiden nimet). Tai sitten voi laulaa Danielin mukana <a>tässä</a>:<br /><br /><iframe width="450" height="345" src="http://www.youtube.com/embed/rSAaiYKF0cs?rel=0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br /><br />Ja takaisin itse kirjaan. Suosittelen tätä ihan kaikille. No okei, ammattifyysikot ja -kemistit eivät varmaan saa kauheasti irti, mutta kaikki muut eli suurin osa. Toimisi varmaan hyvin myös yläaste- ja lukioikäisille kemiankursseja opiskeleville, jos tarvitsee osata alkuaineet lyhenteineen ulkoa. Minun seitsemännen luokan kemianopettaja tykkäsi harrastaa pistokokeita alkuaineista ja niiden lyhenteistä. Osaan niitä nykyäänkin ulkoa (tämänhetkinen tilanne on näköjään 116/118. Hmph.). Jos haluat kokeilla, mikä sinun tilanteesi on, käy <a href="http://www.sporcle.com/games/elements.php">täällä</a>. Se on englanniksi (suomeksi ei löytynyt mistään), joten se saattaa hankaloittaa sellaisen parinkymmenen alkuaineen nimeämistä, mutta muuten ne on suht. samanlaisia molemmissa kielissä. Sanakirjaa voi käyttää apuna, mutta inget fusk, igen. Pitäkää hauskaa ja oppikaa jotain perustavanlaatuisen olennaista samalla!<br /><br />-----<br /><br /><em>Kiehtovat alkuaineet</em> muualla:<br /><a href="http://www.tiede.fi/kirjat/144/kiehtovat_alkuaineet">Tiede</a><br /><a href="http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kiehtovat-alkuaineet/">Kirjavinkit.fi</a><br /><a href="http://kirjaplaneetta.blogspot.com/2010/12/theodore-gray-kiehtovat-alkuaineet.html">Kirjaplaneetta-blogi</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-4584364789347660767?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-33813434356200431262011-08-26T06:25:00.000+03:002011-08-26T06:25:19.323+03:00<strong>Luettu: 22.8.2011</strong><br /><br />En millään löydä tätä lukuvinkkiä niitä varten varatusta vihkosta, mutta tämä on jostain kirjablogista. Koska löysin tämän kirjan kahdesta (ks. alla), kyseenalainen kiitos menee siis joko Marialle tai Erjalle.<br /><br /><em>Lukijoiden yhteisö - Ystävyydestä, kansanmurhista, itkevistä kivistä</em> on erään kirjallisuusproffan esseekokoelma (suurinpiirtein) kirjallisuudesta. Aiheet vaihtelevat esseen ystävyydellisyydestä ja kansanmurhista kirjallisiin analyyseihin.<br /><br />Tämä kirja ei iskenyt minuun juuri ollenkaan. Ehkä se johtuu kirjan nimestä ja takakannen tekstistä, joiden perusteella odotin pohdintaa, no, lukijoiden yhteisöistä, konkreettisista tai virtuaalisista. Sen sijaan Korhonen puhuu sivukaupalla estetiikasta (sitä sen tarkemmin määrittelemättä), siemenen ontologiasta, aistillisuuksista, kaukaisesta rakkaudesta, Köyhien silmistä. Lisäksi minua ärsyttää Korhosen kirjoitustyyli, sillä minulle essee on aina näyttäytynyt tietokirjallisuuden lajina: subjektiivisena kyllä, mutta silti asiakirjallisuutena; ei kaunokirjallisen ympäripyöreänä, metaforientäyteisenä tekstinä (ja ne perkeleen kolme pistettä!), joka vain ei minusta tähän sovellu.<br /><br />Ainut teksti, jota pidin mielenkiintoisena -kirjan nimen ja aiheen välisestä ristiriidasta huolimatta- oli analyysi muumitarinoiden Möröstä. Hiljaisilla Hattivateillakin on toisensa, mutta Mörkö on aina yksin ja jopa Muumien vieraanvaraisuuden ulkopuolella. Samaistun Mörköön sangen paljon ja näen hahmon eri tavalla kuin aiemmin.<br /><br />Niin, jos jotakuta nyt kuitenkin kiinnostaa epätieteellinen esseekokoelma kirjallisuudesta suoranaisesti harhaanjohtavan nimikkeen alla, anna palaa. Jos ei muuta, niin ainakin sain pari lukuvinkkiä. Kenties oma nuivuuteni johtuu siitä, että Korhonen on vain niin paljon minua fiksumpi enkä vain tajua hänen mestarillisuuttaan. Saa selittää, jos haluaa, muussa tapauksessa... (Ärsyttävää, eikö olekin?!)<br /><br />-----<br /><br /><em>Lukijoiden yhteisö</em> muualla:<br /><a href="http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/L%C3%B6ys%C3%A4+moralisointi+ei+synnyt%C3%A4+yst%C3%A4vyytt%C3%A4/HS20110817SI1KU02mxy">Helsingin Sanomat</a><br /><a href="http://www.kiiltomato.net/kuisma-korhonen-lukijoiden-yhteiso/">Kiiltomato</a><br /><a href="http://sininenlinna.blogspot.com/2011/08/kuisma-korhonen-lukijoiden-yhteiso.html">Sinisen linnan kirjasto -blogi</a><br /><a href="http://esperanzan.blogspot.com/2011/06/lukijoiden-yhteiso.html">Erjan lukupäiväkirja -blogi</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-3381343435620043126?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-21694344561355852452011-08-23T21:30:00.000+03:002011-08-23T21:30:46.815+03:00#3: Kappale joka saa iloiseksi<br /><br />Tällä otsakkeella varustettu haasteenosan nähdessäni yksi asia oli selvä: nyt sukelletaan Studio Ghiblin tuotannon puolelle. Ja mikäpä olisi yhtä pirteän positiivinen kappale kuin 'Tonari no Totoron' ('Naapurini Totoro') tunnari:<br /><br /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="345" src="http://www.youtube.com/embed/cokeo90jwnw?rel=0" width="420"></iframe><br /><br />Laulakaa mukana; paria kohtaa lukuunottamatta ääntäminen menee tekstin mukaan, niin kuin suomessa!<br /><br /><blockquote>To to ro Totoro <br />To to ro Totoro<br /><br />Dareka ga <br />Kossori<br />Komichi ni <br />Ko no mi uzumete<br />Chisana me <br />Haetara <br />Himitsu no ango<br />Mori e no pasupooto<br />Sutekina booken hajimaru<br /><br />Tonari no To to ro Totoro <br />To to ro Totoro<br />Mori no naka ni <br />Mukashi kara sunderu<br />Tonari no To to ro Totoro <br />To to ro Totoro<br />Kodomo no toki ni dake <br />Anata ni otozureru<br />Fushigina deai<br /><br />Ame furi <br />Basu tei<br />Zubunure obake ga itara<br />Anata no <br />Amagasa <br />Sashite agemasho<br />Mori e no pasupooto<br />Mahou no tobira akimasu<br /><br />Tonari no To to ro Totoro <br />To to ro Totoro<br />Tsukiyo no ban ni <br />Okarina fuiteru<br />Tonari no To to ro Totoro <br />To to ro Totoro<br />Moshimo aeta nara <br />Sutekina shiawase ga<br />Anata ni kuru wa</blockquote><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-2169434456135585245?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-61662051144439551472011-08-22T18:03:00.001+03:002011-11-25T13:54:29.695+02:00<strong>Luettu: 17.8.2011</strong><br /><br />Palasin välistä <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/search/label/Maailmanvalloitus">Kirjallisen maailmanvalloituksen</a> pariin, tällä kertaa Oseanian puolelle.<br /><br /><em>The Whale Rider</em> (suom. <em>Valasratsastaja</em>) vie lukijan nykypäivän Uuteen-Seelantiin, sen Pohjoissaaren itäosassa sijaitsevaan pieneen maalaiskylään, Whangaraan. Kylää asuttavan heimon taru kertoo Kahutia Te Rangista, Paikeasta, myyttisestä Valasratsastajasta joka osasi puhua valaille ja matkasi näiden mukana meren syvyyksissä, kunnes nousi maihin Whangarassa, rakastui naiseen ja perusti perheen, jonka jälkeläisiä nykyinen heimo on. Heimon johtaja, Koro Apirana, kouluttaa heimon poikia Paikean mukaan opettaen heille maorien kieltä, tapoja, uskontoa. Eniten hän kuitenkin odottaa poikansa tulevan lapsen olevan Paikean todellinen seuraaja ja seuraava Valasratsastaja. Hänen ikäväkseen lapsi onkin tyttö, jolle tämän isoäiti ja Koro Apiranan vaimo antaa pojan nimen, ja vieläpä pyhäinhäväistyksellisesti Paikean nimen. Tuo tyttö, Kahu, rakastaa isoisäänsä, mutta tämä on kiinni vanhoissa, patriarkaalisissa tavoissaan ja miehisessä ylimielisyydessään häneltä jää kokonaan huomaamatta Kahun outo yhteys mereen ja valaisiin. Kun kylän rantaan ajautuu valasparvi, Kahu näkee yhteyden valaiden elämisen ja hänen heimonsa elämisen välillä. Pelastaakseen heimonsa Kahu riskeeraa oman henkensä.<br /><br />Sangen hieno, pieni kirja. Minulle oli Kirjallisen maailmanvalloituksen alusta asti selvää, että Uuden-Seelannin edustaja tulee olla maori eikä eurooppalaisperäistä valtaväestöä. Tästä syystä tulen lukemaan Alan Duffin <em>Once Were Warriors</em> -kirjankin (maorit nyky-yhteiskunnassa) jossain vaiheessa.<br /><br />Mutta takaisin <em>Whale Rideriin</em>. Pidin kirjassa eniten siihen, että valailla oli oma kertojan äänensä, ja juuri valaiden kuvaus oli kauneinta kirjassa. Ei perinteistä "meri kimmalsi kuin jalokivet" -kliseitä vaan (ainakin minulle) uusia sanayhdistelmiä:<br /><br /><blockquote>Antarctica. The Well of the World. Te Wai Ora o te Ao. Above, the frozen continent was swept with an inhuman, raging storm. Below, where the Furies could not reach, the sea was calm and unworldly. The light played gently on the frozen ice layer and bathed the undersea kingdom with an unearthly radiance. The giant roots of the ice extending down from the surface sparkled, glowed, twinkled and flashed prisms of light like strobes in a vast subterranean cathedral. The ice cracked, moaned, shivered and susurrated with rippling glissandi, a giant organ playing a titanic symphony. (s. 77)</blockquote>Toinen huomionarvoinen osa <em>Whale Rideria</em> on kuvaus maoriuden ja länsimaisen kulttuurin kohtaaminen, välillä toisilleen uutta energiaa antaen, välillä väkivaltaisesti toista alistaen ja tuhoten. Tämä kohtaaminen näkyy yllä olevassa lainauksessakin, josta löytyvät antiikin Kreikan mytologiasta tutut Raivottaret (The Furies). Toisaalta nuo raivottaret voi tulkita osaksi länsimaista kulttuuria, jonka "epäinhimillinen, raivoava myrsky" ei kuitenkaan ulotu valaisiin asti. Tämä jako näkyy myös valaiden rantauduttua, kun jotkut tappavat rantautuneet valaita ja raatelevat näitä hymy huulillaan; toiset yrittävät pelastaa valaita, valella niitä vuorotellen vedellä, yrittäen vetää niitä avomerelle ja vartioimalla rantaa pitämässä toisen ryhmittymän ahneet edustajat loitolla.<br /><br />Kolmas ilon aihe oli maorikielen käyttö tekstissä. Nyt tekisi kovasti mieli opiskella sitä kieltä edes alkeiden verran.<br /><br />Haumi e, hui e, taiki e.<br /><br /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="345" src="http://www.youtube.com/embed/WabT1L-nN-E?rel=0" width="450"></iframe><br /><br />-----<br /><br /><em>The Whale Rider</em> muualla:<br /><a href="http://www.curledup.com/whalerid.htm">Curled up with a Good Book -blogi</a> (englanniksi)<br /><a href="http://fiftybooksproject.blogspot.com/2008/02/whale-rider-by-witi-ihimaera.html">50 Books Project -blogi</a> (englanniksi)<br /><a href="http://xicanti.livejournal.com/272742.html">Stella Matutina -blogi</a> (englanniksi)<br /><br />-----<br /><br /><strong>Kirjallinen maailmanvalloitus: Uusi-Seelanti</strong><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-6166205114443955147?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-11735906823859246122011-08-17T20:58:00.001+03:002011-08-17T20:59:56.312+03:00#2: Inhokkikappale<br /><br />Toisin kuin niin moni muu tähän haasteeseen osallistuja, en aio välittää muiden sensitiiviyksistä, vaan julistan seuraavaa:<br /><br />MINÄ VIHAAN 'TYTÖT TYKKÄÄ' -KAPPALETTA KOKO SAATANAN SYDÄMENI POHJASTA!<br /><br />Kieltäydyn kategorisesti upottamasta kyseistä paskaa tähän blgiin, mutta jos nyt aivan välttämättä joku haluaa tappaa aivosolujaan tällä niin kutsutulla musiikilla -tai on masokisti- -tai molempia-, voi sen tehdä <a href="http://www.youtube.com/watch?v=94BbOA9FWk0">täällä</a>. Tai kuten eräs Youtube-kommentoija asian ilmaisi: "Tää on Suomen versio Rebecca Blackin Friday-biisistä". Väittäisin, että Tea on vielä pahempi heterokeskeisyydessään, mutta se olisi kuin tappelisi aiheesta "onko rutto tappavaa vai hyvin tappavaa": kalmo sitä on joka tapauksessa. Myös tämän kanssa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-1173590682385924612?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-88484712816315904702011-08-13T01:57:00.000+03:002011-08-13T01:57:06.258+03:00Kuuden osallistujan ja kahdeksan arvan voimin päätämme tämän blogin ensimmäisen arvonnan. Vastauksia modernin Rosettan kiven tekstipohjaksi vaihteli leffoista uskonnollisvivahteiseen lausahdukseen ja vitseistä lakimongerrukseen. Myös matemaattiset/kemialliset/fysikaaliset kaavat saivat kannatusta.<br /><br />Järjestäjänä opin tästä yhtä sun toista, joista markkinointiin tulee jatkossa panostaa. Siirtykäämme kuitenkin itse arvontaan, jonka suorittaa täysin objektiivinen algometri <a href="http://www.random.org/">Random.org</a>:ista.<br /><br />Mennäänpäs aakkosjärjestyksessä kirjailijan sukunimen mukaan, norjalaisvahvistuksen kohdalla myös toissijaisesti kronologisesti.<br /><br />Bloch, Robert: Psyko - <b>Anki</b> numerolla 6!<br />Hall, Steven: Haiteksti - <b>Jori</b> numerolla 8!<br />Ishiguro, Kazuo: Ole luonani aina - <b>Anki</b> numerolla 5!<br />Isomäki, Risto: Sarasvatin hiekkaa - <b>Maija</b> numerolla 2!<br />King, Stephen: Kirjoittamisesta - <b>Jenni</b> numerolla 4!<br />Nesbo, Jo: Torakat - <b>Jori</b> numerolla 7!<br />Nesbo, Jo: Lumiukko - <b>tiiti66</b> numerolla 1!<br />Shriver, Lionel: Poikani Kevin - <b>Ahle</b> numerolla 3!<br /><br />Bonuksena laitan matkaan myös <em>Aya-sarjakuvan</em>, jota eräs söpöllä pingviiniavatarilla varustettu blogisti sanoi haluavansa lukea. Ota tämä vaikka tervetuliaislahjana Suomen kirjablogistien hurmaavaan joukkoon, <a href="http://kadonneetkirjanmerkit.blogspot.com/">Maisie</a>!<br /><br />Laitatteko sähköpostiini (suunta vasempaan!) osoitteen, johon haluatte kirjanne tulemaan. Onnea voittajille eli kaikille! :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-8848471281631590470?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-35591161490661034382011-08-13T01:28:00.001+03:002011-08-13T01:29:45.738+03:00<div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none;">Sain <a href="http://www.blogger.com/">Ankilta</a> kivan yllätyksen 'Sweet Blog' -tunnustuksen muodossa. Mukana on kolmen kysymyksen verran tiedustelua:</div><div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none;"><br /></div><div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-StDvNf2mNzY/TkWoDMv0EwI/AAAAAAAAAKU/buibHwySWYY/s1600/sweet%2Bblog%2BTUNNUSTUS.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; cssfloat: left; cssfloat: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="263" src="http://4.bp.blogspot.com/-StDvNf2mNzY/TkWoDMv0EwI/AAAAAAAAAKU/buibHwySWYY/s320/sweet%2Bblog%2BTUNNUSTUS.jpg" width="192" /></a><em><strong>Lempiväri</strong></em>: 440-550 nanometrin taajudella</div><div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none;"><em><strong>Lempiruoka</strong></em>: Mummun riisipuuro, vaarin savustettu lohi ja muorin lihapullat</div><div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none;"><em><strong>Minne haluaisin matkustaa juuri nyt?</strong></em> En oikeastaan mihinkään. Kesä on vihdoinkin loppu eli voin laittaa Grönlanti-matkan kaappiin ensi kesän helteisiin asti, enkä muutenkaan erityisesti perusta matkustamisesta. Kampuksen rantaan taidan mennä aamulla auringonnousun aikaan lukemaan, jos olen silloin hereillä. :)</div><div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none;"><br /></div><div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none;">Laitan haasteen eteenpäin <a href="http://kirjaintenvirrassa.blogspot.com/">Hannalle</a>, <a href="http://kaikenvoilukea.blogspot.com/">Jorille</a> ja <a href="http://www.kertomusjatkuu.com/">Reetalle</a>.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-3559116149066103438?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-3963964140247236472011-08-10T00:51:00.001+03:002011-08-10T00:51:44.001+03:00#1: Lempikappale <br /><br />Ainakin iTunesin mukaan 221 toistolla... Kuuluu myös moneen muuhun kategoriaan, kuten hautajaiskappaleisiin, mutta pääasiallisesti kappale kuuluu tähän kategoriaan.<br /><br /><a href="http://www.youtube.com/watch?v=eNwARV9tPUw">Sia: 'Breathe Me'</a>, albumilta <i>Color the Small One</i><br /><br /><iframe width="450" height="349" src="http://www.youtube.com/embed/eNwARV9tPUw?rel=0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br /><br />-----<br /><br />Lue haasteesta enemmän <a href="http://ankinkirjablogi.blogspot.com/2011/08/musiikkihaaste.html">täältä</a>.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-396396414024723647?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-8170085412112507182011-08-08T01:08:00.002+03:002011-08-08T01:13:34.516+03:00<strong>Luettu: 7.8.2011<br />Todellinen kirjoittaja: Tim Lihoreau</strong><br /><br />Yleissivistykseni on tietyillä alueilla hyvinkin heikoissa kantimissa. Eräs suurimmista näistä alueista on musiikin historia eli käytännössä siis klassisen musiikin klassikot. Toinen suuri alue on visuaalinen taidehistoria, jonka parannus on myös työn alla.<br /><br /><em>Stephen Fry's Incomplete and Utter History of Classical Music</em> on melkein täysin sitä, mitä otsikko tarjoaa. Se on valikoiva klassisen musiikin historia, jonka on Fryn puolesta haamukirjoittanut Tim Lihoreau.*) Kirja etenee kronologisesti ja lähtee siis matkaan vuodesta 13 500 eaa., muinaisesta Egyptistä, josta on löydetty ensimmäiset osoitukset jonkin sortin musiikista ja soittimista. Seuraava pysäkki löytyy noin vuoden 1000 jaa. tietämillä, kun nuottirivistö keksittiin. Ja nuotit parisataa vuotta myöhemmin. (Mitähän siinä välillä tehtiin sen nuottirivistön kanssa?) Musiikillisesti pysytään laulussa, joka seuraavalla pysäkillä onkin osanen kirkon monopolia. Monopolia heilutetaan pikkuhiljaa seuraavalla pysäkillä barokin aikakaudella muun muassa Bachin kanssa. Seuraavaksi pääsemme muun muassa Wolfgang "Vuoteni ovat käänteisiä koiran vuosia, sillä olin valmis eläköitymään seitsemän vuotiaana" Mozartin mukaan sekoittamaan pakkaa entisestään. Sen jälkeen kirjan sivut täyttyvät Van the Manilla (Beethoven) ja Wagnerilla romantiikan aikakaudella, päätyen lopulta suurin piirtein nykyaikaan teesiin "Onko elokuvamusiikki nykyajan klassista musiikkia? Pohdi enintään 500 sanan verran".<br /><br />Pidän suunnattomasti Stephen Fryn tyylistä oraalisessa kontekstissa: <em>QI</em>n kapteenina, <em>Mustan Kyyn</em> kenraalina, Laurie/Fry-kaksikon toisena puolena ja muissa viihdealan osissa. Erityisesti <em>QI</em> (Katsokaa! Katsokaa! Katsokaa!). Näiden perusteella en olettanutkaan <em>Historyn</em> olevan ensyklopediamainen teos, vaan pikemminkin suurin piirtein kronologinen kokoelma faktoideja**), sekä olennaisia tietoiskuja että epäolennaisia trivianappulaa. Sitä todellakin sain.<br /><br />Ikävä kyllä mukana on paljon sellaistakin, mikä toimii kenties oraalisen ilmaisun puolella, mutta kirjoitettuna se hyppää silmille ja, kuten tässä tapauksessa, kirjoitettuna <strong>USEAAN KERTAAN 300 SIVUN AIKANA</strong>, se ärsyttää sangen paljon. Toinen lukijan faktoilla täytettyä päätä sekoittaa kirjoittajan (en edes tiedä, sanoako Fry vai Lihoreau!) tapa sekoittaa joukkoon täyttä puppua. Onneksi mukana on sentäs hymiö siitä ilmoittamassa.<br /><br />Näistä huolimatta kirja toimii hyvänä introna klassisen musiikin historiaan. Koska se etenee kronologisesti, samat nimet hyppivät esiin sieltä täältä joten näiden säveltäjien biografioita ei kannata täältä etsiä, mutta sen sijaan näiden säveltäjien välisiä temporaalisia suhteita -ja varsinkin temporaalisia suhteita muihin maailman tapahtumiin!- löytyy helposti. Ellei etsi tietysti <span style="font-size: x-large;">Wagnerin</span> elämänkertaa, Fry kun tunnetusti on erittäin suuri <span style="font-size: x-large;">Wagner</span>-fani, onpa tehnyt säveltäjästä dokkarinkin ('<span style="font-size: x-large;">Wagner</span> and I').<br /><br />Suosittelen tätä kirjaa Fryn tyylin tunteville tai sitä sietäville, musiikin historiasta kiinnostuneille. Britannian nykykulttuurin tuntemus on plussaa, ei tule jäätyä niin usein miettimään mitä jokin pieni viittaus tai vertaus tarkoittaa. Joka tapauksessa, tiedonhimo kasvoi lukiessa ja nyt tekeekin mieli lukea sitä ensyklopediamaisempaa klassisen musiikin historian teosta.<br /><br />*) <span style="font-size: x-small;">Tyyppiä ei ole vedetty tyhjästä, sillä alun perin tämän kirjan sisältö tuli Stephen Frylta, mutta puheen muodossa. Frylla oli nimittäin oma paikkansa brittiradiokanavalla '<a href="http://www.classicfm.co.uk/">Classic FM</a>', joka keskittyy klassiseen musiikkiin ja keskusteluparinaan Frylla oli Lihoreau.</span><br /><br />**) <span style="font-size: x-small;">Hauska faktoidi Sibeliuksesta: tyypin surkeus johtui siitä, ettei hänen lapsuudentoiveensa koskaan täyttynyt. Hän kun halusi olla kuuluisa viulisti, eikä säveltäjä!</span><br /><br />-----<br /><br /><em>Incomplete and Utter History of Classical Music</em> muualla:<br /><a href="http://www.spectator.co.uk/books/21159/stooping-but-not-to-conquer.thtml">Spectator</a> (englanniksi)<br /><a href="http://timesflowstemmed.blogspot.com/2011/03/one-thing-lead-to-another.html">Time's Flow Stemmed -blogi</a> (englanniksi)<br /><a href="http://scepticaemia.wordpress.com/2009/02/11/stephen-frys-incomplete-and-utter-history-of-classical-music/">The Sisyphean Task -blogi</a> (englanniksi)<br /><br />-----<br /><br />Koska pidin <em>Historysta</em> niin paljon, haluan jakaa sen oppeja muillekin. Leikin Windows Movie Makerin kanssa ja kokosin alla olevan YT-klipin, jossa on 17 katkelmaa kuuluisista klassisista sävellyksistä. Ota selvää, montako säveltäjää tunnistat! Saat viisi (5) pistettä säveltäjästä ja ekstrapisteitä toiset viisi (5), jos tiedät myös teoksen nimen. Maksimipistemäärä on siis 170 pistettä. Oikeat vastaukset löytyvät kyseisen <a href="http://www.youtube.com/watch?v=X5jHD_ek2OE">videon</a> kuvauksesta YouTuben puolelta. Kerro, mitä sait! Och inget fusk!!<br /><br /><iframe width="425" height="349" src="http://www.youtube.com/embed/X5jHD_ek2OE?rel=0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-817008541211250718?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-51088484251670999422011-08-03T21:54:00.002+03:002011-08-03T21:56:58.439+03:00<strong>Luettu: 31.7.2011</strong><br /><br />Olemme kategoriassa "Kirjat, jotka löysin kirjastossa hyllyjen välissä seilatessani ja pidin kannesta ja/tai aiheesta, vaikken kirjasta tai kirjailijasta ole aiemmin mitään kuullutkaan".<br /><br /><em>Nekrologeja</em> kokoelma kuviteltuja kuolinilmoituksia ja nekrologeja jaettuina kohteidensa mukaan erilaisiin kategorioihin, kuten narsisteihin, pakanoihin ja loimaalaisiin. Tekstien kohteet ovat tavallisia suomalaisia ja muistokirjoitusten kirjoittajat eivät perusta nekrologiasäännnöstä, jonka mukaan kohdetta tulisi käsitellä kunnioittavasti. Ja että asiassakin olisi hyvä pysyä.<br /><br />En oikein tiedä, mitä tästä kirjasta sanoisin. Tyylilaji on minulle melko tuntematon, joten en osaa sanoa siitä edes puoliwattisesti älykästä sanottavaa, enkä voi sanoa lukeneeni kovin montaa muistokirjoitustakaan. Jostain kummasta, mortofobisesta syystä tätä kirjoituslajia -nekrologeja- ei harjoitella edes lukiossa.<br /><br />Jotkin kohdat saivat minut naurahtamaan, kerran jopa nauramaan ääneen*). Suurimman osan aikaa kuitenkin olin ärsyyntynyt, sillä näiden nekrologien aihepiirinä tuppaa turhan usein olemaan seksi ja kaiken lisäksi vieläpä sillä junttimaisella punaniskatavalla. Vaikka siis haluaisin kirjasta aiheen takia pitää, en pysty siihen ihan täysin. Ehkäpä olen tämän kanssa kategoriassa 'Idiootit'.<br /><br />* <span style="font-size: x-small;">"Gitte Perlenbacher oli julkisuuden henkilö. -- Gitte oli kahdesti kunnallislehdessä, eikä oikein tiennyt miten olla lähikaupassa, kun vanhainkodin rouvat juorusivat aidosta julkimosta. -- Gitte oli lainannut kolme Paulo Coelhoa kunnankirjastosta ja oli niiden myötä täydessä ymmärryksessä ja suuressa valaistumisen tilassa." (s. 15)</span><br /><br />-----<br /><br /><em>Nekrologeja</em> muualla:<br /><a href="http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Tehd%C3%A4+hemingwayt+Turun+suunnassa/HS20101216SI1KU033u0">Helsingin Sanomat</a><br /><a href="http://www.ts.fi/online/kulttuuri/arviot/kirjat/157660.html">Turun Sanomat</a><br /><a href="http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&amp;childpagename=SKA_newssite%2FAMLayout&amp;cid=1194652946307&amp;p=1194613459185&amp;pagename=SKAWrapper">Satakunnan Kansa</a><br /><a href="http://www.karjalainen.fi/karjalainen/Kulttuuri/alleviivaten_hirtehisesti_6880104.html">Karjalainen</a><br /><a href="http://www.kiiltomato.net/juhani-brander-nekrologeja/">Kiiltomato</a><br /><a href="http://juuritallaista.blogspot.com/2011/07/juhani-brander-nekrologeja.html">Juuri tällaista -blogi</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-5108848425167099942?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-37730699805015356082011-07-31T23:52:00.001+03:002011-07-31T23:58:04.126+03:00<strong>Luettu: 29.7.2011</strong><br /><br />Minulle se kaikki alkoi <a href="http://www.youtube.com/watch?v=J5gCeWEGiQI">tästä</a>:<br /><br /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="349" src="http://www.youtube.com/embed/J5gCeWEGiQI?rel=0" width="450"></iframe><br /><br /><em>Causing a Scene - Extraordinary Pranks in Ordinary Places with Improv Everywhere</em> (ei suomennettu) on newyorkilaisen koomikkoryhmän, Improv Everywhere, katsaus heidän kuuluisimpiin temppuihin. Koska ryhmä ei ole Suomessa kovin tunnettu, kerrottakoon että he ovat performanssitaitelijoita jotka suorittavat julkisilla paikoilla harmittomia piloja aprillipäivän hengessä ilman varsinaisia "uhreja". Tarkoituksena heillä on tuoda arkipäivään iloa ja kaaosta, ja tätä ovat tuottaneet muun muassa pysähtynyt Grand Central Station (josta on tehty myös suomalaisversio Helsingin Rautatieasemalla), suljettu aikalenkki Starbucksissa, sekopää hypnotisoija joka karkaa paikalta hypnotisoituaan porukat ja oma suosikkkini, MP3-koe nro. 3. Todd (ryhmän perustaja) ja pilapartnerinsa Scordelis käyvät näiden temppujen alun, toteutuksen ja lopputuloksen läpi ja jakavat samalla vinkkejä, miten lukija voi toteuttaa näitä itse.<br /><br />Kirja ei varmaan avaudu ulkopuolisille ihan helposti, mutta onneksi kunkin tempun materiaali löytyy helposti netistä. Meille IE:tä seuranneille kirja tarjoaa hauskoja anekdootteja ja taustoja naurattaville tempuille, joita katsoessa tekee hetken mieli matkustaa New Yorkiin; ikävä kyllä paikka on osa USAa eivätkä maan turva- eli rektaali/vaginatarkastus-sormenjäljet-valokuva-DNA-näyte -härdelli kauheasti innosta. Toisaalta Todd inspiroi: olisi aika hienoa järjestää kampuksenlaajuinen pysähtyneisyys keskellä ruuhkaisinta aikaa! Jähmettyneet ruokailijat, jähmettyneet opiskelijat luennoilla, jähmettyneet kirjastoasiakkaat, jähmettyneet tenttijät... jopa suomalaisessa ympäristössä "katse maahan kun jotain outoa tapahtuu" -mentaliteetti saattaisi saada haastetta.<br /><br />Ja vielä se <a href="http://www.youtube.com/watch?v=1ICPIwsnXpY">suosikki</a>: MP3-koe III. Joukko ihmisiä on ladannut IE:n tekemän äänitteen, jossa "Kaikkivaltias Ääni Yläpuolelta" eli Steve ohjaa kuulijoitaan tekemään juttuja, tällä kertaa jakautumaan elementtiryhmiin ja etsimään itseään eräästä New Yorkin puistosta. "Splish splash, motherfuckers!"<br /><br /><iframe width="450" height="349" src="http://www.youtube.com/embed/1ICPIwsnXpY?rel=0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br /><br />Post scriptum: Löysin <a href="http://improveverywhere.ning.com/">Urban Prankster Networkista</a> myös suomalaisia IE-ryhmiä Turusta, Jyväskylästä, Tampereelta ja Helsingistä. Turkulaisilla on paras nimi: Luovan Kaaoksen Keskuskomitea. ;) Mutta miksei mitään Vaasassa?!<br /><br />-----<br /><br /><em>Causing a Scene </em>muualla:<br /><a href="http://boingboing.net/2009/06/03/causing-a-scene-extr.html">BoingBoing.net</a> (englanniksi)<br /><a href="http://joetheflow.wordpress.com/2010/07/17/causing-a-scene-extraordinary-pranks-in-ordinary-places-with-improv-everywhere-hardcover/">Joe the Flow -blogi</a> (englanniksi)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-3773069980501535608?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-66634523192870422072011-07-30T22:55:00.001+03:002011-07-31T23:00:45.773+03:00<strong>Luettu: 25.7.2011<br />Alkuperäinen nimi: World War Z - An Oral History of the Zombie War<br />Käännös: Helmi Keränen</strong><br /><br />Lukuvinkki <a href="http://lukuisa.blogspot.com/2011/06/max-brooks-sukupolvi-z-zombisodan.html">Lukuisasta blogista</a> eli Lauralta.<br /><br /><em>Sukupolvi Z - Zombisodan aikakirjat</em> on fiktiivistä faktaa. Lähitulevaisuudessa Kiinassa puhkeaa ennennäkemätön tauti, joka vie tartunnan saaneen ensin petiin, tappaa tämän ja nostaa tämän sitten kuolleista. Zombeiksi kutsutuilla tartunnan saaneilla ei ole pulssia, ei hengitystä, ei mitään muuta kuin kaiken muun ylittävä vietti syödä terveitä ihmisiä. Ennen pitkää tauti leviää Potilas Nollan pienestä vuoristokylästä koko Kiinaan ja varsin nopeasti koko maailman (paitsi Etelämantereen) kattavaksi pandemiaksi. Brooks on kerännyt teokseensa pandemiasta selvinneiden kertomuksia, jotka kertovat karua kuvaa ihmisyydestä, selviytymisestä ja varsinkin maailman johtajien tietoisesta sokeudesta.<br /><br />Erinomainen kirja! On erittäin mielenkiintoista lukea kirjaa, joka tarjoilee vaihtoehtoista historiaa faktamaisesti. <em>Sukupolvi Z</em> on sangen hieno ote melko loppuunkulutusta aiheesta. Vaikka tämä kirja periaatteessa zombikirja onkin, sen teemana on pikemminkin selviytyminen ja ihmisyys. Kirja etenee suurinpiirtein kronologisesti Potilas Nollan tavanneesta lääkäristä maailmanjohtajien peittely-yrityksiin ja niiden epäonnistumisen jälkeiseen Suureen Paniikkiin, poisajettujen ihmisten sodankäyntiin zetoja vastaan ja lopulta heidän voittoonsa alueiden puhdistamisessa. Jotkut alueet tosin ovat edelleen asuttamattomia: kukaan ei tiedä, mitä Pohjois-Koreassa tapahtui kun koko kansa katosi silmänräpäyksessä maan päältä (löytyykö rajan takaa piilottelevia korealaisia vai sellaiset 23 miljoonaa zombia?), Islanti on edelleen musta alue raskaalla zombi-infestaatiollaan ja Pakistanin ja Intian rajamaa sekä Turkki mustia alueita näiden oman ydinsodan takia (niin, mihinkä sitä tosiaan mitään ihmisiä syöviä eläviä kuolleita tarvitaan, kun on ihan vain ihmisiä...).<br /><br /><em>Sukupolvi Z</em> on yksi mielenkiintoisimmista kirjoista, joita olen tähän mennessä lukenut, sillä se ei ainoastaan kerro tarinaa vaan saa miettimään, mitä itse olisi vastaavassa tilanteessa tehnyt. Olisinko paennut pohjoiseen, olisinko ruoan loputtua syönyt ihmislihaa, olisinko antanut periksi heti alussa? Luulisin, että uskoni ihmisyyteen on sen verran huonolla tolalla, etten olisi ainakaan siirtynyt ihmiskommuuniin pohjoisessa. Toisaalta saattaisin nauttia siitä laillisesta barbaarisuudesta eli zetojen tappamisesta (enkä ole ihan varma, onko tuo hyvä vai huono asia). Toisaalta pelättynä tappokoneena olemisessa olisi tiettyä hohtoa.. sellaista suolenpätkien, lian ja paakkuisen veren ruostamaa hohtoa. ;)<br /><br />Kirja on inspiroinut myös muita. Useita lukijoita on ilmaantunut keskustelupalsoille pohtimaan post-zombisen maailman geopolitiikkaa. Eräs urhea sielu valmisti kartan ja useiden kommenttien, perustelujen, kinojen ja päivitysten kautta päädyttiin <a href="http://www.alternatehistory.com/discussion/showthread.php?t=90293&amp;page=6">tällaiseen</a> representaatioon post-zombi maailmasta (joidenkin maiden nimet lisäsin karttaan, varsinkin jos ne ovat muuttuneet pre-zombisista eli nykyisistä nimistä):<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-h_JJyS8gKWU/TjRcIufjKrI/AAAAAAAAAKE/2Ku6CvXdx7U/s1600/WorldWarZ_jpg.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="223" src="http://4.bp.blogspot.com/-h_JJyS8gKWU/TjRcIufjKrI/AAAAAAAAAKE/2Ku6CvXdx7U/s400/WorldWarZ_jpg.jpg" width="400" /></a></div><br />Erityiskiitoksen haluan antaa Helmi Keräselle hänen hienosta käännöksestään. Koska kirja peritaatteessa on haastatteluista koostuva, Keränen käyttää kunkin hahmon puheessa erilaista kieltä. Varsin mahtavaa oli seurata kuinka monta eri synonyymiä tarttuneille annetaan suomeksi: he ovat zombeja, zetoja, eläviä kuolleita, eekoita, nollapollia jne. Ja sitten on tietysti eri zombien alalajeja: tarttujia, raahautujia ja wannabe-zombeja eli quislingeja. Tätä kirjaa oli ilo lukea hienon suomennoksen ansiosta!<br /><br />SUOSITTELEN!<br /><br />-----<br /><br /><em>Sukupolvi Z</em> muualla:<br /><a href="http://www.ts.fi/online/kulttuuri/arviot/kirjat/223522.html">Turun Sanomat</a><br /><a href="http://lukuisa.blogspot.com/2011/06/max-brooks-sukupolvi-z-zombisodan.html">Lukuisa-blogi</a><br /><br /><a href="http://www.strangehorizons.com/reviews/2006/10/world_war_z_an_.shtml">Strange Horizons</a>&nbsp;(englanniksi)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-6663452319287042207?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-70185969558386923082011-07-27T22:47:00.000+03:002011-07-27T22:47:50.387+03:00<strong>Luettu: 13.7.2011</strong><br /><br /><a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2010/01/kari-enqvist-kuoleman-ja-unohtamisen.html"><em>Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat</em></a> toivat esiin minulle aiemmin tuntemattoman kirjailijan. On aika tutustua tyyppiin tarkemmin.<br /><br /><em>Suhteellisuusteoriaa runoilijoille</em> on opas Einsteinin suhteellisuusteoriaan (siihen suppeaan). Kirja jakautuu useaan kymmeneen pikkulukuun, joissa selitetään jokin osanen suhteellisuusteoriasta ja siihen liittyvästä fysiikasta; lukuina ovat muun muassa "Kuinka kauas voi nähdä?", "Avaruus kiertyy pyörimisen mukana", "Kun valo putoaa", "Kuka voisi kellot seisauttaa..." [AARGH!!! NOVA!!!] ja "Kuka Einstein".<br /><br />Nyt harmittaa. En tiede kenen latvakakkosen idea oli jakaa kirja yhden aukeaman kokoisiin minilukuihin, mutta homma ei toimi, ei sitten alkuunkaan. Enqvist joutuu tuon (25% käytettävästä tilasta vievän pakollisen kuvituksen) takia tiivistämään aihetta niin paljon, ettei <em>Suhteellisuusteoriaa runoilijoille</em> toimi oikein intronakaan tälle tärkeälle aiheelle; pikemminkin se on kuin intron intro, sillä lukijana minulle jää paljon enemmän lisäkysymyksiä kuin vastauksia. Ja tämä on erittäin suuri harmi, sillä pidän Enqvistin kirjoitustavasta. <br /><br />Toinen kirjan ongelma on tämä humanististereotypia: kirjassa ei nimittäin käytetä ollenkaan kaavoja ja termienkin käyttöä näyttävät välttävän viimeiseen asti, pikemminkin sivuhuomautuksena. Enqvist käyttää kuitenkin harvat rivinsä viisaasti antaessaan esimerkkejä teoreettisista ilmiöistä. Näiden avulla saa hieman kiinni asiasta em. monista kysymyksistä huolimatta.<br /><br />Kaikkein omituisin tapahtui kuitenkin pääni sisällä. Olen nimittäin Stargate SG-1 -fani, jossa -kuten lukiessa kävi ilmi- käytetään ihan oikeita termejä, joten peilasin väistämättä tekstiä myös <a href="">Carterin</a> selitysten kautta: <br /><br />"You can actually see <strong>the event horizon</strong>!" (S1E1)<br />"What's left of the mountain will collapse to <strong>the wormhole</strong>, six months after that the state of Colorado, six months after that..." (S2E16)<br />"Do you know anything about <strong>quantum gravity</strong>?" (S2E16)<br />"The Asgard core has <strong>time dilation</strong> field technology built right into it." (S10E20)<br /><br />Loppujen lopuksi sanottakoon, että olisin voinut käyttää tämän kirjan lukemiseen kuluneen ajan huonomminkin. Ehkäpä löydän kirjastosta kuitenkin vähemmän kompaktin esityksen aiheesta jossain vaiheessa, että ymmärrän tätä teoriaa paremmin.<br /><br />-----<br /><br /><em>Suhteellisuusteoriaa runoilijoille</em> muualla:<br /><a href="http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Vertauskuvien+maailmankaikkeusKari+Enqvist+kansantajuistaa+suhteellisuusteoriannasevasti+mutta+liiankin+tiiviisti/HS20050403SI1KU02t38">Helsingin Sanomat</a><br /><a href="http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/suhteellisuusteoriaa-runoilijoille/">Kirjavinkit.fi</a><br /><a href="http://salave.blogspot.com/2010/06/kari-enqvist-suhteellisuusteoriaa.html">Epistula-blogi</a><br /><a href="http://valopolku.blogspot.com/2011/05/suhteellisuusteoriaa-runoilijoille.html">Valopolku-blogi</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-7018596955838692308?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-55316605024368399562011-07-26T23:57:00.000+03:002011-07-26T23:57:57.269+03:00<strong>Luettu: 10.7.2011<br />Kuvitus: Mark Buckingham, Steve Leialoha, Niko Henrichon &amp; Andrew Pepoy</strong><br /><br />Salla tuli <a href="http://sbrunou.blogspot.com/2011/07/mike-carey-peter-gross-unwritten-vol-1.html">Unwritten-arvostelussaan</a> maininneeksi <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/search/label/Bill%20Willingham"><em>Fablesit</em></a>, joten jatkoin taas tuttujen faabeleiden kanssa kesää eteenpäin.<br /><br />Yhdennessätoista osassa Fabletownin, arabian faabeleiden ja Yhdistyneiden Pilvikuningaskuntien asukkaat ja Imperiumin välinen paha veri muuttuu sataprosenttiseksi sodaksi. Prince Charmingin ja Sinbadin johdolla ilmalaiva 'Glory of Baghdad' menee Imperiumin ilmatilaan ja kerta toisensa jälkeen pommittavat Imperiumin joka ainoan portin muihin maailmoihin tuhansiksi palasiksi. Itse alus on periaatteessa iso puutynnyri helvetin monien lentävien mattojen päällä, mutta mukana on Fabletownin miehistöä tavisten asearsenaalilla varustettuna: onttokärkiset luodit ja tarkkuusohjattavat pommit saavat Imperiumin Keisarin ja Lumikuningattaren helisemään, sillä yhdestäkään taisteluvelhosta tai lohikäärmeestä ei ole 'Glorylle' nimeksikään vastusta. Tästä huolimatta faabelit ottavat varman päälle ja asemoivat Imperiumiin muitakin yllätyksiä, kuten Bigbyn valvoman hätäevakuointileiri YPK:n pehmeillä mailla ja Briar Rosen (Prinsessa Ruusunen meille suomalaisille) keskellä Imperiumin pääkaupunkin. Samaan aikaan Fabletownissa on käynnissä oma sotasuunnitelma: Fabletownin salainen agentti Cindy, eli Tuhkimo, lähtee hakemaan Etelä-Amerikasta "pakettia", jolla faabeleiden sota Imperiumia vastaan saadaan päätökseen kunnialla. Mukaan tarttuu paketin lisäksi pari yllättävää liittolaista.<br /><br />Juuri näin! Faabeleita on aina ilo lukea, mutta tällä kertaa koko kirjan ajan oli ekstrajännitettä siitä, miten sodassa lopulta käy; kuka kuolee, miten voitto saavutetaan, saavuttaako kumpikaan puoli voittoa ylipäätään ja seuraavan osan kannalta miljoonan euron kysymys: mitä häviävä puoli tekee seuraavaksi? En lähde spoilaamaan tätä juonta sen enempää, joten analyysiosani jää lyhykäiäseksi, mutta sanottakoon kuitenkin, että Ghepetton loppu on minusta kyseenalainen ja että Cindy rulaa! ("Oh, Hansel. In such a nice position, only the infamous silver plate missing.. Kill the religious nutcase! Kill him!")<br /><br />Nyt muuten harmittaa, etten ole tullut lukeneeksi Tolstoin <em>Sotaa ja rauhaa</em>; olisin luultavasti saanut tähän <em>Fables</em>-osaan aivan uusia ulottuvuuksia. No, kun kerran <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2011/07/umberto-eco-ruusun-nimi.html"><em>Ruusun nimestä</em></a> jäi klassikon maku, voisin melkeinpä yhtä hyvin ottaa Tolstoin viekkuun.<br /><br />-----<br /><br /><em>War and Pieces</em> muualla:<br /><a href="http://www.tor.com/blogs/2011/05/fables-re-read-war-and-pieces-v-11">Tor.com</a> (englanniksi)<br /><a href="http://boingboing.net/2009/01/05/fables-war-and-piece.html">Boing Boing</a> (englanniksi)<br /><a href="http://fyreflybooks.wordpress.com/2009/01/21/bill-willingham-fables-vol-11-war-and-pieces/">Fyrefly's Book Blog -blogi</a> (englanniksi)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-5531660502436839956?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-64359852774782026752011-07-17T04:43:00.002+03:002011-07-26T23:26:17.595+03:00<strong>Luettu: 9.7.2011</strong><br /><strong>Alkuperäinen nimi: Il nome della rosa</strong><br /><strong>Käännös: Aira Buffa</strong><br /><br />Ja lisää <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2010/05/klassikkohaaste.html">klassikoita</a>!<br /><br /><em>Ruusun nimessä</em> matkaamme 1300-luvun italialaiseen benediktiiniläisluostariin englantilaisen fransiskaanimunkki Fra William Baskervillen mukana. Williamia, ex-inkvisiittoria ja loogisista kyvyistään tunnettua munkkia, on pyydetty toimimaan paavin edustajien ja keisarin edustajien välisen neuvottelun neutraalina osapuolena, ja mukanaan tällä on benediktiiniläisnoviisi Adson Melkiläinen. Williamin tehtävälista kuitenkin kasvaa, sillä hieman ennen neuvotteluja eräs luostarin munkeista löydetään kuolleena luostarin alla sijaitsevalla kalliolla. Paavin ja keisarin välinen valtataistelu olisi jo itsessään luostarille hermoja kiristävä tapahtuma, mutta kun joka aamu luostari herää seuraavaan murhaan. Ja kun paavin possen päämiehenä on missä tahansa paholaisen palvelijoita näkevä inkvisiittori.. no, murhat on paras selvittää ennen tyypin saapumista, mikäli neuvotteluissa aiotaan saada jotain aikaiseksi.<br /><br />Yksi asia, mikä minulle on Klassikkohaasteesta huomannut, on se, miten klassikkostatus tekee kirjasta jotenkin automaattisesti tylsän. Ja jos kirja on vielä tiiliskivi, kuten <em>Ruusun nimi</em> 550 sivullaan, kynnys tarttua kirjaan nousee vielä korkeammaksi. Ja kun laskin kirjan käsistäni, tajusin miten haitallinen tuo em. ilmiö on, sillä pidin <em>Ruusun nimestä</em> hyvin paljon! Moni (ks. alla oleva linkkilista muihin arvioihin) on pitänyt kirjan teologis-filosofisia osia jaaritteluina, mutta minusta ne vain sopivat kokonaisuuteen: kun lopussa saamme tietää murhaajan motiivin, sitä olisi vaikea ymmärtää ilman kirjan, nykymielestämme sangen triviaalien, riidanaiheiden läpikäymistä. Sitä paitsi katolinen kirkkohistoria on minulle ennestään tuntematon aihe (koulussa kun keskityttiin vain luterilaisen kirkon historiaan.. tunnukseton uskonnonopetus, my fat ass!).<br /><br />Erityisiä ilon hetkiä sain kirjassa käytetyistä, tekstissä kääntämättömistä (mutta kirjan lopussa käännetyistä) latinalaislauseista, joiden aikana sain verestää lukion aikaisia latinan taitoja. Lisäksi Econ pilke silmäkulmassa kirjoitetut lukujen "selitykset" olivat mahtavia. Ajoittain jäin miettimään Williamin minusta outoa käytöstä; kenties Fra Williamin hahmo ei ole sieltä läpimietitymmästä päästä, mutta tämä 1300-luvun aikainen Sherlock Holmes on silti mielenkiintoinen hahmo. Adson käy joskus tosin hermoille, vaikka eihän hänen tapansa hypätä heti yliluonnolliseen selitykseen suoranaisesti hänen vikansa ole, pikemminkin koko senaikaisen kirkkomentaliteetin vika. Tästä erinomainen huomio tuleekin kirjan alkupuolella, kun Adsonin tapaan yliluonnollisia selityksiä preferoiva luostarin apotti yrittää kovasti saadan Williamin myöntämään, että inkvisitiossa noituudesta syytetyt ovat vanhan vihtahousun pauloissa. Ja miettikää, tämä oli tyypin esikoinen!<br /><br />Kirja on uusintapainos ja osa WSOY:n klassikkosarjaa, ja se käyttää vuoden 1983 suomennosta. Sinänsä suomennos on ihan OK, mutta olisin suonut, että teksti olisi oikoluettu typojen ja pienten kielioppivirheiden takia. On nimittäin harmillista, että näin hyvän kirjan flow'ta häiritsee väärä sijamuoto tai sanan puuttuminen. Kaiken kaikkiaan <em>Ruusun nimi</em> on kuitenkin hienosti erilainen dekkari ja historiallisesti mielenkiintoinen teos, ja se nousee myös painokkaasti suositeltavien kirjojen listalle.<br /><br />-----<br /><br /><em>Ruusun nimi </em>muualla:<br /><a href="http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/ruusun-nimi/">Kirjavinkit.fi</a><br /><a href="http://ammankirjablogi.blogspot.com/2010/02/askeesi-ja-selibaatti-sopivat-vain.html">Amman lukuhetki -blogi</a>*<br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2010/07/umberto-eco-ruusun-nimi.html">Sallan lukupäiväkirja -blogi</a><br /><a href="http://kirjaurakka.blogspot.com/2011/04/26-ruusun-nimi-umberto-eco.html">Kirjaurakka 2011 -blogi</a><br /><a href="http://periskooppi.blogspot.com/2005/05/se-ensimminen-eco.html">Perkeleen periskooppi -blogi</a><br /><br />* "Selibaatti sopii vain harvoille". AAMEN!<br /><br />-----<br /><br /><strong>What's in a Name: Plant</strong>, which thus concludes this challenge<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-6435985277478202675?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-91706999444253594272011-07-15T05:11:00.001+03:002011-07-17T04:44:23.571+03:00<strong>Luettu: 1.7.2011<br />Kuvitus: Peter Gross</strong><br /><br /><blockquote><strong>Frankensteinin hirviö</strong>: We will speak again when you are ready to admit the truth about yourself.<br /><strong>Tom</strong>: I know what the truth is! Don't fucking-- HEY! I KNOW what the truth is! You don't get to tell me what the truth is! You've got a defective brain! That's in the book! That's CANONICAL!</blockquote>Varaukseen laitettu kakkososa tulikin nopeammin, kuin kuvittelin; jatkamme siis <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/search/label/Mike%20Carey">Unwrittenin</a> kanssa samantien.<br /><br /><em>The Unwrittenin</em> kakkososassa, alaotsikoltaan <em>Inside Man</em>, Tom Taylor löytää itsensä ranskalaisvankilasta syytettynä edellisosasta tutusta Villa Diodatin verikekkereistä. Vankilan johtajalla on käsissään multimediapaskaa Taylorin olemassaolon takia, eikä vähiten siksi, että hän -kaikkien muiden vanhempien mukana- yrittää kaikkensa salatakseen Tomin murhasyytteet Tommy Taylor-fanillisilta jälkikasvuiltaan, joiden mielestä Tom on Tommy. Hänellä kun on ihan tarpeeksi haipakkaa tyttärensä kanssa, joka jo valmiiksi ottaa kirjat turhan todesta. Samaan aikaan Tom yrittää selviytyä todellisuudessa, jossa kirjallisuus tuntuu tulevan kirjoista ulos. Viimeistään siinä vaiheessa, kun isänsä kirjoista tuttu taikaovennuppi (avaa oven minne vaan pinnalle) vie Tomin "ystävyksineen" myös isänsä kirjallisessa kartassa mainittuun 1945 vuoden natsi-Saksaan tarinassa 'Jud Süss', alkaa Tomille valjeta isänsä toimien laajuus ja tarinoiden voiman todellisuuteen. Lopussa saamme kurkata myös sangen pahasuiseen pupuun, joka yrittää erittäin kovasti paeta tästä pastellinsävyisestä lastensatumetsästä.<br /><br />Huh, homma laajenee ja paranee edellisosaan nähden vielä enemmän! Välillä tuntuu jopa siltä, että tämä formaatti (eli tietyn verran sivuja/osa) on hieman kahlitseva, sen verran mammuttimaisiin mittasuhteisiin tarinan voi kuvitella menevän. Koko albumin parasta antia on jo edellä mainittu 'Jud Süss', jossa natsit ovat kierouttaneet kirjallista todellisuutta hirviömäisesti ottaessaan juutalaisen juutalaisuutta positiivisessa valossa esittävän kirjan ja repiessään sen antisemiittiseksi elokuvaksi.. siihen pisteeseen asti, että teoksesta on syntymyt todellinen fysikaaliseksi muotoutuva paradoksihirviö, joka uhkaa koko maailmaa. Tekee kovasti mieli lukea kyseinen kirja.. mahdollisesti myös kirjan alkuosassa mukana liikkuva <em>The Song of Roland</em>. <br /><br />Saaga jatkuu, jahka kirjastomme tilauksessa oleva kolmas osa saapuu; varaus on jo päällä. En malta odottaa!<br /><br />-----<br /><br /><em>The Unwritten 2</em> muualla:<br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2011/07/mike-carey-peter-gross-unwritten-vol-1.html">Sallan lukupäiväkirja -blogi</a><br /><a href="http://www.tor.com/blogs/2010/09/the-unwritten-inside-man-it-gets-even-better">Tor.com</a> (englanniksi)<br /><a href="http://superheroesetc.blogspot.com/2011/04/review-unwritten-inside-man.html">Superheroes, etc. -blogi</a> (englanniksi)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-9170699944425359427?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-6806009519598266912011-07-14T03:11:00.000+03:002011-07-14T03:11:31.991+03:00<strong>Luettu: 30.6.2011</strong><br /><br />Paluu <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2010/05/klassikkohaaste.html">Klassikkohaasteeseen</a>.<br /><br /><em>The Murder of Roger Ackroyd</em> (suom. <em>Roger Ackroydin murha</em>; suomennettu myös nimillä <em>Odottamaton ratkaisu</em> ja <em>9:10</em>) on neljäs Hercule Poirot -dekkari. Tällä kertaa paikallinen äveriäs herrasmies, Roger Ackroyd, löydetään lukitusta huoneestaan murhattuna eräiden illallisjuhlien jälkeen: Ackroydin niskasta törröttää hopeinen tikari. Eläkkeelle siirtynyt, samaiseen kylään muuttanut Poirot päätyy tutkimaan rikosta murhatun veljentyttären pyynnöstä, naapurin lekuri -ja tarinan kertoja- aisaparinaan.<br /><br />Dame Agathan dekkareita pyritään aika ajoin arvottamaan: mikä on Christien paras kirja ja miksi. Listoilla melko korkealle tuppaa nousemaan <em>Roger Ackroydin murha</em>, mutta nyt sen luettuani en ihan ymmärrä miksi. Ilmeisesti kirjan loppuratkaisu oli aikanaan kirjallisesti uusi, mutta meille <em>Kova laki/C.S.I./Dexter/</em>etc. -kasvateille kirjan rakenne ei ole sieltä monimutkaisemmasta päästä. Tästä huolimatta loppuun kirjan luettuani olin itsestäni hieman ylpeä, koska olin epäillyt murhaajaa jo kirjan puolivälistä asti. Ylpeä ja pirteä, jopa siinä määrin etten ollut vastaantuleville mormoneille ilkeä.<br /><br />No, tulipa tämäkin luettua, vaikka pidän <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2011/06/agatha-christie-and-then-there-were.html">Ten Little Niggersista</a> edelleen eniten.<br /><br />-----<br /><br /><em>The Murder of Roger Ackroyd</em> muualla:<br /><a href="http://booksofnewmoon.blogspot.com/2010/02/agatha-christie-roger-ackroydin-murha.html">Uusi Kuu -blogi</a><br /><a href="http://ofeliaoutolintu.blogspot.com/2011/04/roger-ackroyd-on-kuollut.html">Ofelia Outolintu -blogi</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-680600951959826691?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-7301074020382182172011-07-09T13:37:00.002+03:002011-07-09T13:37:16.930+03:00<strong>Luettu: 24.6.2011</strong><br /><br />Tämä on nyt taas niin tätä. Viime vuonna tuntui, että kaikki lukivat ja/tai näkivät kirjaan perustuvan leffan. Ironia onkin siinä, että kirjavinkin <em>Lovely Bonesista</em> sain <em>New York Timesin</em> 'Best of the Noughties' (tms.) -listalta, jolle he olivat koonneet 2000-2009 parhaat kirjat. Ja tämä siis 2010 alkuvuonna ennen tätä leffan aiheuttamaa hyörintää. Tarttisko ehkä lukea näitä aiemmin ennen kuin niistä on tehty suomennos JA leffa?<br /><br /><em>The Lovely Bones</em> (suom. <em>Oma taivas</em>): eräs ilta 1970-luvulla pienen amerikkalaislähiön peruskoulusta läheiseen kotiinsa kävelee 14-vuotias Susie Salmon. Susie ei koskaan saavu kotiin, sillä naapurustossa asuva 30+ mies on rakentanut rakentamattomalle pellolle -joka on naapuruston lasten oikotie koulusta kotiin- maanalaisen mökin, jonne Susien houkuteltuaan raiskaa ja tappaa tämän. Poliisille jää hänestä jäljelle vain naapurin koiran löytämät kyynärpään jämät. Susie saapuu omaan taivaaseensa, jonkinlaiseen välitilaan, josta hän katselee perheensä surua ja selviytymistä, ja murhaajansa elämää Susien tapon jälkeen.<br /><br />Kaikille potentiaalisille kirjan lukijoille tiedoksi: <em>The Lovely Bones</em> ei ole erikoisesta näkökulmasta toteutettu dekkarinomainen kirja, vaan draama. Tämä oli minulle kenties se suurin pettymys, sillä odotin koko ajan miten Susie katsoo/vinkkaa murhansa selvittäjiä, jotka ahkeralla poliisityöllä saavat Susien tappajan kiinni ja telkien taa. Ja koska odotin tätä, koko kirja alkoi tuntumaan yhdeltä ylipitkältä välinäytelmältä ennen tätä katharsista. No, ennen pitkää jätin haaveilun sikseen ja keskityin tekstiin draaman kannalta, mutta tämä dekkariuden puute ärsyttää hieman edelleen.<br /><br />Oikealle taajudelle virittäydyttyäni joskus puolen kirjan jälkeen aloin jopa pitää kirjasta. Se sai miettimään kaikkia niitä satoja <em>Kova laki</em> -jaksoja, joissa lähes jokaisessa lahdataan yksi tai useampi ihminen. <em>Kova laki</em> keskittyy tekijän/tekijöiden kiinnisaamiseen, mutta jäljelle jäävien surua ja selviytymistä harvoin kuvataan, ellei siitä ole dramaturgisesti hyötyä. Sama juttu kaikkien iltapäivälehtien rikosjutuissa. Enemmän mielenkiintoa ihmisillä tuntuu olevan itse kuolemaan ja sen tekijään, joskus jopa uhriin, ei niinkään jäljelle jäävien tilaan: uhrin perhe sekä rikollisen perhe. Siltä kannalta <em>Oma taivas</em> on hyvä lisä kirjallisuuteen. Väitän silti, että pelkän leffan katsominen olisi riittänyt minulle; en osaa arvostaa tämän kirjan "kauneutta" ja "hellyyttä" ja "unenomaista tekstiä" edellä mainitun dekkaripettymyksen jälkeen. Harmillista.<br /><br />-----<br /><br /><em>The Lovely Bones</em> muualla:<br /><a href="http://humisevallaharjulla.blogspot.com/2011/05/alice-sebold-lovely-bones.html">Humisevalla harjulla -blogi</a><br /><a href="http://taava.blogit.fi/oma-taivas-alice-sebold/">Taavan päiväkirja -blogi</a><br /><a href="http://kirjaurakka.blogspot.com/2011/05/38-oma-taivas-alice-sebold.html">Kirjaurakka 2011 -blogi</a><br /><a href="http://rakkaudestakirjoihin.blogspot.com/2010/03/alice-sebold-oma-taivas.html">Rakkaudesta kirjoihin -blogi</a><br /><br /><a href="http://www.nytimes.com/2002/07/14/books/what-remains.html?ref=alicesebold">The New York Times</a> (englanniksi)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-730107402038218217?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-24816960923137829352011-07-07T19:04:00.000+03:002011-07-07T19:04:38.123+03:00<strong>Luettu: 21.6.2011<br />Alkuperäinen nimi: Kiroileva siili<br />Käännös: Elina Koskelin ja Dan Rhodes</strong><br /><br />Kirjastomme englanninkielisten sarjakuvien osasto on tullut mainittua aiemmin useampaan kertaan. Tällä kertaa mukaan tuli <em>Kiroilevan siilin</em> englanninnos.<br /><br />The Cursing Hedgehog on -siltä varalta että Suomessa tosiaan on joku joka tätä ei tiedä- siili, joka ei ihan mahdu mielikuvaamme rauhallisesta, übersöpöstä, tuhisevasta ja piikikkäästä laktoosi-intolerantikostamme. Tämän siilin klaani kiroilee <a href="http://www.youtube.com/watch?v=xNApzUegikg">George Carlinin</a> tahtia eikä ole muutenkaan järin sosiaalisin olento maan päällä. Ja näissä stripeissä ne seitsemän sanaa ovat varsin yleisiä.<br /><br />Tutustuin Kiroilevaan siiliin muistaakseni joskus vuoden 2004 aikana siskoni kautta. Olen siis lukenut nämä samat stripit suomeksi (tai pohojammaaksi, riippuu keltä kysyy). Kääntäjänä olen kuitenkin erittäin kiinnostunut siitä, miten niin selkeästi tiettyyn suomen murteeseen rakentuva sarjakuva käännetään englanniksi. Esimerkiksi <em>Tuntemattoman sotilaan</em> englanninnoksessa käytetään brittiläisiä murteita. Joten mitä tapahtuu Kiroilevalle siilille. Nada. Niente. Ei mitään. Ilmeisesti tämä siili on kotoisin Suffolkista, eli Lontoosta jonkun matkaa koiliseen, siinä Cambridgen vieressä, mutta murteellisesti ei mitään eroa.<br /><br />Olen varsin pettynyt. Jos tästä siilistä olisi tehty vaikka skotti, niin kirjallista esitystä murteesta olisi saatu myös aikaan! "What the fuck are ye patronising me fer?!" Ah, well, no can do. Ehkäpä yleisempi englanti on parempi vaihtoehto kaupalliselta kannalta, mutta skottimurteella puhuva siili.. och aye!<br /><br />-----<br /><br /><em>The Cursing Hedgehog</em> muualla:<br /><a href="http://www-1.cms.ts.fi/online/kulttuuri/arviot/kirjat/224114.html">Turun Sanomat</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-2481696092313782935?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-64038287539795545812011-07-07T01:32:00.003+03:002011-07-13T21:24:34.227+03:00Ajattelin järjestää tässäkin blogissa arvonnan. Tarjolla voittajille, joita arvon kahdeksan, on kahdeksan pokkaria:<br /><br />- Jo Nesbo: Lumiukko<br />- Jo Nesbo: Torakat <br />- Steven Hall: Haiteksti<br />- Robert Bloch: Psyko<br />- Stephen King: Kirjoittamisesta<br />- Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina<br />- Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa<br />- Lionel Shriver: Poikani Kevin<br /><br />Osallistuaksesi vastaa kommentteihin. Kysymys on seuraava: <strong>Jos nyt alettaisiin kaivertamaan kivipaasiin modernia Rosettan kiveä, mikä teksti siinä mielestäsi tulisi olla niillä monilla kielillä ja miksi?</strong><br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://t0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSwWCg0oIU8Ghw7ThNbMlzK6X4PErVVGQkUneRVTOFFGUcNOZWMUA" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="254" src="http://t0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSwWCg0oIU8Ghw7ThNbMlzK6X4PErVVGQkUneRVTOFFGUcNOZWMUA" width="198" /></a></div><br />Saat lipukkeita yhden, kun vastaat tuohon kysymykseen, toisen linkittämällä ja kolmannen ekstran, mikäli heität vastaukseen jonkin erikoisen kielen (Huom! Koska olen nörtti, klingonit ja Tolkienin haltiakielet ovat jo listalla ;D). Lukijaksi tuleminen ei tuo lisälippuja, vaikka se minusta mukavaa olisikin. Toiveita saa myös esittää vastauksissaan! Ja anonyymit: valitkaa joku nimimerkki hetkeksi, että tiedän erottaa, jos useampi ano tulee mukaan.<br /><br />Arvonta tapahtuu herramme vuonna 2011, heinäkuun ensimmäinenneljättä päivänä (=31.7.2011) tai niin kauan kuin kahdeksan lipun keräämiseen kuluu.<br /><br />-----<br /><br />Ja sitten se haaste.<br /><br />Sain <a href="http://ankinkirjablogi.blogspot.com/">Ankilta</a> haasteen listata kymmenen (minulle) tärkeintä kirjaa. Myös <a href="http://kolmaslinja.blogspot.com/">Miialta</a> tuli sama haaste. Ei ihan simppeli haaste, sanoisin, mutta yritetään. Bonuksena haasteessa oli Top 10 meikit, mutta koska en käytä meikkiä koskaan, mitään listaa ei voi kasata. Mutta kirjat; vedän tähän nyt tämän hetkisen mielentilan top kympin taka-ajatuksena, mitkä kymmenen kirjaa itse haluaisin maailmanlaajuisen kriisin aikana pitää turvassa pahalta maailmalta. Järjestys on satunnainen.<br /><br />- <em>Gray's Anatomy</em><br />- Carl Sagan: <em>The Demon-Haunted World - Science as a Candle in the Dark</em><br />- Sarah Waters: <em>Tipping the Velvet</em><br />- Richard Dawkins: <em>The Greatest Show on Earth - The Evidence for Evolution</em><br />- Mikael Niemi: <em>Populäärimusiikkia Vittulajänkältä</em><br />- Toni Morrison: <em>The Bluest Eye</em><br />- Peter Shaffer: <em>Amadeus</em><br />- Mary Roach: <em>Stiff - The Curious Lives of Human Cadavers</em><br />- <em>The Complete Works of A.C. Grayling</em><br />- Gunnar Skirbekk &amp; Nils Gilje: <em>History of Western Philosophy - From Ancient Greek to the Twentieth Century</em><br /><br />Okei, siinä olisi filosofiaa, tiedettä ja omia suosikkeja ilman hyötypohjaa. Yhteiskuntapuoli taitaa olla aika harvassa. Ehkäpä saisin muilutettua Rosa Meriläisen <em>Valtion</em> mukaan. Maantietokin puuttuu; se pitäisi sitten vetää muistista. Mutta matikka puuttuu kokonaan! Äää... näyttää siltä, että listan draamaedustaja Shaffer joutuisi tekemään tilaa matikan historialle. Ja sitten on tietysti Hawking ja <em>Ajan lyhyt historia</em>. Eijeijei.. tämä ei toimi alkuunkaan. Toivottavasti ei tule kolmatta maailmansotaa mun aikanani.<br /><br />Haaste on kiertänyt melko pienessä kirjallisessa blogipiirissämme lähes kaikki, joten jos joku on jäänyt ilman ja palaa halusta kertoa meille, mitkä kymmenen kirjaa ovat Tärkeitä, siepatkaa toki tästä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-6403828753979554581?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-88710808127063861802011-07-04T18:47:00.000+03:002011-07-04T18:47:37.529+03:00<strong>Luettu: 17.6.2011<br />Alkuperäinen nimi: Blindsighted<br />Käännös: Inka Parpola</strong><br /><br />Dekkarinnälässä sivukirjastossani kierrellessä muistin <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2011/06/karin-slaughter-triptyykki.html">edellisen</a> Slaughterilta lukemani opuksen ja mietin, olisiko Atlanta-sarja saanut jatkoa. Ei ainkaan niillä hyllyillä, mutta sen sijaan vastaan tulikin Slaughterin esikoinen.<br /><br /><em>Sokaistussa</em> USAn syvässä etelässä, raamattuvyöhykkeellä Georgian osavaltiossa sijaitsee pikkukaupunki Heartsdale, Grant Countyn piirikunnassa. Eräs päivä kaupungin lastenlääkäri ja patologi, Sara Linton, menee siskonsa kanssa paikalliseen kahvilaan lounaalle ja löytää naisten vessasta Sybil Adamsin, paikallisen yliopiston opettajan. Kuoleva Sybil on veren ympäröimänä, sillä joku on leikannut tämän vatsaan ison ristin ja raiskannut Sybilin sekä haavan että vaginan kautta. Sybilin murhaa selvittää Saran ex-mies Jeffrey Tolliver. Käy ilmi, että murhaaja on sekä seksuaalisesti (raiskaa haavan... luultavasti, joo) että uskonnollisesti täysin kieroutunut psykopaatti, joka huumaa uhrinsa sokaisevalla belladonnalla. Pikkukaupungin poliiisivoimat pyrkivät selvittämään tapausta mahdollisimman nopeasti, mutta kaikki eivät pysty kohtaamaan menneitä tapahtumia historioissaan päästäkseen sekopäähän käsiksi. Ja sitä ennenhän saadaan lisää uhreja.<br /><br /><em>Sokaistun</em> alkuastelema on niin kauhufilmeistä tuttu: pieni amerikkalaiskaupunki ja täydellisen kiero sarjamurhaaja. Olisin niin kovasti halunnut pitää tästä, mutta siinä missä Hesarin arvio kiittelee hahmojen psykologisesta syvyydestä, minulle se kaikki ihmissuhdevatvominen on kovin pitkästyttävää. Pakko kuitenkin nostaa hattua yhdelle kulmiakohottavimmalle rikokselle: raiskaus haavaan. Tuo on jo aika perkeleen sairasta, ja ihan perinteinen raiskaus on jo itsessään sairasta. Toinen huomio (meinasin kirjoittaa 'tuomio'... freudilainen lipsahdus) tuli kirjan lopusta: päähenkilö, Lisbet Salanderimainen naishahmo päätyy pahiksen kynsiin -kuviohan nähtiin myös <em>Triptyykissä</em>. Kuitenkin, kaiken tämän valituksen jälkeenkin, kirja tuli luettua vajaasta neljästä sadasta sivusta huolimatta parissa päivässä. Hyvin kirjoitettu ja pahiksen henkilöllisyyden tietämiseksi tulee sivuja käännettyä reippaaseen tahtiin. Ja kuitenkin, taas, nostan pöydälle saman ongelman kuin <em>Triptyykissä</em>: miksei sen kusipään patologiaan juuri puututa? Haluan kuulla tekstissä selityksen siihen, miksi joku päätyy tekemään jotain tuollaista kuin <em>Sokaistussa</em>.<br /><br />Okei, Slaughter saa kolmannen yrityksen, mutta jatkan Atlanta-sarjalla; tämä "pieni amerikkalaiskaupunki useiden sarjamurhaajien kohteena" ei vaan toimi.<br /><br />-----<br /><br /><em>Sokaistu</em> muualla:<br /><a href="http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Uskontoa+seksi%C3%A4+ja+sarjamurhiaKarin+Slaughter+tuo+esikoisessaann%C3%A4ytt%C3%A4m%C3%B6lle+patologi+Lintonin/HS20031115SI1KU02ltr">Helsingin Sanomat</a><br /><a href="http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/sokaistu/">Kirjavinkit.fi</a><br /><a href="http://luetut.blogspot.com/2006/05/karin-slaughter-sokaistu.html">Meten Luetut 2006-2011 -blogi</a><br /><a href="http://kuutarlukee.blogspot.com/2008/08/karin-slaughter-sokaistu.html">Kuuttaren lukupäiväkirja -blogi</a><br /><a href="http://rakkaudestakirjoihin.blogspot.com/2009/07/karin-slaughter-sokaistu.html">Rakkaudesta kirjoihin -blogi</a><br /><a href="http://lukupaikka.vuodatus.net/blog/741375/karin-slaughter-sokaistu/">Lukupaikka-blogi</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-8871080812706386180?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-54246064203114596052011-07-03T15:20:00.001+03:002011-07-03T15:22:55.329+03:00<strong>Luettu: 9.6.2011</strong><br /><br />Tuli taas seilattua kirjasto yhteiskuntaosastolla ja tämä (muun muassa) tuli matkaan.<br /><br /><em>Uusi hyvinvaltio</em> on Liken Into-pamflettien sarjan 37. osa. Kirjoittajan keskeinen teesi on tämä: suomalaisen hyvinvointivaltion kehitys päättyi parikymmentä vuotta sitten [Lipponen, perkele!] ja sinä aikana rattaat ovat ruostuneet ja ihmiset köyhtyneet. Hiilamo esittää käynnistyssuunnitelman, joka perustuu ajatukselle ihmisen kyvystä ja halusta parantaa omaa elämäänsä jonka yhteiskunnan tulisi mahdollistaa. Hiilamo käy läpi eri yhteiskunnan osa-alueita, joita parantamalaa tämä voisi jopa onnistua; osansa saavat oikeistolainen vero- ja talouspolitiikka, tukipolitiikka, kannustinloukut, byrokratia. Vastalääkkeeksi tarjoillaan SOMAa, sosiaalisten mahdollisuuksien politiikkaa.<br /><br />Tämä pamfletti julkaistiin juuri vaalien alla, jolloin Hiilamo oli itse ehdokkaana; luonnollisesti kirjassa on siis vaalivimman makua. Annettakoon se kuitenkin anteeksi, sillä tekstissä on sen verran paljon hyvää, ettei sitä vaaliehdokkuus kumoa. <br /><br />Mutta asiaan. Tämä on kenties yksi parhaimmista Into-pamfleteista toistaiseksi. Hiilamo selvittää ongelmakohdat selkeästi ja rauhallisesti ja sen jälkeen tarjoaa mahdollisesti jopa <strong>toimivan</strong> vaihtoehdon. Koska sehän jo tiedetään, ettei nykyinen malli toimi (kyllä, Katainen & co. tämä piikki oli juuri teille*). Nykyinen malli tekee aktiivisuuden rangaistavaksi; kaikki, jotka ovat koskaan olleet sosiaalituella, opintotuella, työmarkkinatuella tms. tietävät, missä määrin työnteosta rangaistaan ekstrabyrokratialla, joka on jo ennestään ainakin osittain täysin perusteetonta. Ja tästähän syntyy niitä loukkuja: osa-aikaisenkin työnteon jättää mieluummin tekemättä, kun se parhaimmillaan lisää paperimyrskyä, pahimmillaan tulee jopa kalliimmaksi kuin tukien nostaminen ja passiivisuus.<br /><br /><em>Uusi hyvinvointivaltio</em> on jälleen yksi kirja lisää jatkuvasti kasvavaan listaan kirjoista, jotka jokaisen kansanedustajaksi pyrkivänkään pitäisi korkean omakätisesti lukea ja sisäistää. Ja jota he eivät kuitenkaan lue. Mahtavaa. Aivan helvetin mahtavaa!<br /><br />*) <font size=2>Jyken jengille lisää pohdittavaa: kirjoitin tunnissa listan mahdollisista lisätulokohteista hallitukselle. Jaan ne kahteen ryhmään: ensimmäisessä on tarkat luvut alleviivattuina suluissa mainittavasta lähteestä ja vuodesta, jälkimmäisessä luvuttomat mutta tuottavat kohteet. Saa ottaa vapaasti käyttöön.<br /><br />- Suomen evankelisluterilainen kansanlähetysseua, kehyrahat (v. 2010 <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Naisj%C3%A4rjest%C3%B6+Kristillisen+yhdistyksen+kehitysapuraha+syrjii+v%C3%A4hemmist%C3%B6j%C3%A4/1135267048602"><u>470 000€</u></a>)<br />- valtionavustukset rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien toimintaan (v. 2010 yhteensä <a href="http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Kirkollisasiat/rahoitus_ja_avustukset/myonnetyt/Uskonnolliset-2010.pdf"><u>200 000€</u> [PDF]</a>)<br />- presidentin palkkion laskeminen 100 000 euroon/vuosi (<a href="http://www.tpk.fi/Public/default.aspx?nodeid=41438">nyk. 126 000€/v</a>) sekä presidentin edustuskulujen laskeminen 150 000 euroon/vuosi (<a href="http://www.tpk.fi/Public/default.aspx?nodeid=41438">nyk. 171 000 €/v</a>); harkintaan myös palkkion mukaanlukeminen verotukseen -> säästöä vuodessa <u>47 000 euroa</u><br />- kansanedustajien määrän laskeminen vaikkapa puoleen -> säästöä tällöin vuodessa vähintään <u>6,335 miljoonaa euroa</u> (perustana <a href="http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/eduskunta/tervetuloa/palkkiot.htx">kansanedustajan peruspalkkio</a> ilman muita lisiä) <br />- puoluetuet pois (v. 2010 <a href="http://www.vaalit.fi/15364.htm">36 miljoonaa euroa</a>, josta varsinaista puoluetukea <u>18 miljoonaa euroa</u>)<br /><br />- alkoholin ja tupakan verotusten korotus: v. 2010 verotulot olivat tupakasta <a href="http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/tutkimuksetjatilastot/kulutusverotus/tupakkavero/">695 miljoonaa euroa</a> ja alkoholista <a href="http://www.stakes.fi/tilastot/tilastotiedotteet/2008/paihde/taskumatti2008.pdf">1 782 milj. euroa (2007, sivu 20)</a><br />- maahanmuuttajien perheidenyhdistäminen pois verorahoista ja henkilöiden itsensä vastuulle (edes arviota menoista ei anneta; nyt, Stubb, on tässä jotain olennaista tilastotietoa teetettäväksi!)<br />- yritystuille rajat -> vain tietyn pienille ja keskikokoisille firmoille oikeus tukiin; ehdotan metodiksi tasetta viimeiseltä kolmelta vuodelta, joista jokaisen loppusumman enimmäismäärä on 20 miljoonaa euroa (nykyään <a href="http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1998/19980024">27 milj. euroa</a>)<br />- varallisuusveron palautus<br />- listaamattomien yritysten osinkotulot verolle<br />- tunnustuksellinen uskonnonopetus korvataan yhteisellä elämänkatsomusaineella -> usean eri uskonnon eri opettajia yhteensä enemmän kuin kaikille yhteisesti, yhteisissä ryhmissä opetettavia et-opettajia -> sekulaarin yhteiskunnan takaamisen lisäksi säästöjä<br />- <strong>VEROTUS PROGRESSIIVISEKSI!</strong><br /><br />=> Yhteensä lisätuloja varmasti vähintään 250 520 000 euroa + luvuttomat ehdotukset. Tämä siis tunnissa; teillä on päiviä, viikkoja. YRITTÄKÄÄ EDES!</font><br /><br />-----<br /><br /><em>Uusi hyvinvointivaltio</em> muualla:<br /><a href="http://www.ksml.fi/viihde/kirjat/heikki-hiilamo-uusi-hyvinvointivaltio/679521">Keskisuomalainen</a><br /><a href="http://www.talouselama.fi/kirjat/taytyy+olla+parempikin+hyvinvointivaltio/a611123">Talouselämä</a><br /><a href="http://www.jylkkari.fi/2011/04/arvio-heikki-hiilamo-%E2%80%93-uusi-hyvinvointivaltio-into-kustannus/">Jyväskylän Ylioppilaslehti</a><br /><a href="http://fifi.voima.fi/artikkeli/2011/kesakuu/riskeista-mahdollisuuksiin">Fifi</a><br /><a href="http://www.lausti.com/articles/books/hiilamo2.html">Tapani Laustin blogi</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-5424606420311459605?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-91592728688025961422011-06-29T04:58:00.003+03:002011-06-29T05:06:09.912+03:00<strong>Luettu: 8.6.2011<br />Alkuperäinen nimi: Eve Spoke. Human Language and Human Evolution<br />Käännös: Kimmo Pietiläinen</strong><br /><div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none;"><br /></div><div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none;">Sain vihdoinkin aikaiseksi luopua postitlukuvinkki-metodistani ja siirryin kirjaamaan näitä lukuisia vinkkejä omaan kirjaseensa. Ja siihen on oikein hyvä listata myös eri kustantamojen sarjojen kirjoja. Terra Cognitan kirjoista tuli oikein kivan pitkä lista ja ensimmäisenä luetun leiman siimä listalla saa tämä kirja, johon satuin toista kirjaa etsiessä törmäämään.</div><div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none;"></div><div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none;"><em>Eeva puhui - Ihmisen kieli ja ihmisen evoluutio</em> (miksiköhän siinä on ihminen kahdesti?) on kuvaus ihmisen puhekyvystä evoluution näkökulmasta. Noam Chomskyn kielielin-teoria saa lunta tupaan ja heitetään lopuksi tervaan, samalla kun Lieberman lyö pöytään hämmästyttävän määrän fossiilisia, biologisia ja neurologisia perusteita fysiologiselle teorialle kielen kehityksestä. Lieberman käy läpi, missä vaiheessa todennäköisesti ihmisapinan suun koneisto ja aivot kehittyivät puhumisen mahdollistamiseksi, millaisia äänteitä esimerkiksi neandertalinihminen on saanut aikaiseksi, mikä on nykyisten kädellisten kielenymmärtämisen taso (ja sellainen on, kysy vaikka viittomakieltä osaavalta simpanssilta!) ja miten muu evoluutio on edesauttanut homo sapiensin puhekykyä ja mitä se on tarkoittanut muille ihmislajeille.</div><br /><div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none;"><a href="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/e/e0/Homo_sapiens_neanderthalensis.jpg/220px-Homo_sapiens_neanderthalensis.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; cssfloat: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="281" src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/e/e0/Homo_sapiens_neanderthalensis.jpg/220px-Homo_sapiens_neanderthalensis.jpg" width="220" /></a>Tämä kirja oli ehdottomasti lukemisen arvoinen! Järkyttävää, ettei fysiologista puolta korosteta kielitieteiden perusteiden kursseilla, vaikka sillä selvästi on todisteita ihan konkreettisissa asioissa. Sitä paitsi Eeva puhui on erilainen näkökulma evoluutioon ja sen tutkimiseen; Lieberman on esimerkiksi tutkimuksissaan ottanut hominidien fossiilien kalloista valoksia saadakseen selville vaikkapa puheelle olennaisen kurkunpään sijainnin tai nielun muun koneiston kehityksen. Neandertalilainen on kuulemma puhekoneistoltaan kovasti vauvan oloinen. Asian perille menemistä auttavat monet anatomiset kuvat tekstin lomassa.</div><div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none;"><br /></div><div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none;">Hieman paradoksaalisesti olen iloinen käännöksessä olleesta muutamasta virheestä: sanan puuttumisesta tai väärästä sijamuodosta. Tämä todistaa meille kuolevaisille, että Kimmo Pietiläinen, tuo nykyajan Lönnrot, on ihminen eikä kone. ;) Toivottavasti piakoin joku poppoo päättää teettää taas jonkun kyselyn opiskelijoilla firmoista, joissa haluaisivat työskennellä: Terra Cognita pääsisi mulla top kolmeen YLEn ja Liken ohelle. Entinen ykkönen, eli Don Rosan sarjisten kääntäminen on poistunut listalta, sillä Rosa on eläköitymässä. Harmillista.</div><br />Mutta takaisin <em>Eevaan</em>. Koska olen melko aktiivinen ateisti (tai militantti ateisti, jos fundiksilta kysytään: ilmeisesti se, että on eri mieltä ja sanoo sen ääneen, on militanttiutta... joopajoo), tuppaan katsomaan maailmaa dogmien näkökantilta. Tätä kirjaa lukiessa jäin useaan otteeseen miettimään niitä, jotka kivenkovaan väittävät laskeneensa <em>Raamatusta</em> maailman iäksi 6 000 vuotta. Kuusi tuhatta vuotta! Miettikää, jos joku räkänokka huutelisi kylillä omaa yksityistä mahtavuuttaan, kun vanhemmat ovat käyttäneet helvetisti energiaa, aikaa ja rahaa saadakseen tälle tollolle erittäin hyvän koulutuksen jossain Harvardissa. Samantapaista ylimielisyyttä on väittää olevansa luomakunnan kruunu, kehityksen jalokivi, elämän kohokohta. Mikä loukkaus niille miljoonille esi-isille, jotka opettelivat (ja oppivat kantapään kautta) noin 700 000 vuotta sitten tekemään kivistä parempia työkaluja muotoilemalla niitä paremmin käteen sopiviksi ja terävimmiksi, jotka selviytyivät harvan ravinnon ja suojan kilpailusta, jotka kivi kerrallaan rakensivat verellä ja hiellä sitä tietä, jonka päässä nämä IDiootit tepastelevat kukkoina tunkiolla.<br /><br />Tajuavatkohan he siinä jumalallisessa itseriittoisuudessaan ollenkaan, miten surullista tuo on?<br /><br /><font size=2><em>Kuva: La-Chapelle-aux-Saintsin neandertalinihmisen kallo (Wikipedia)</em></font><br />-----<br /><br /><em>Eeva puhui</em> muualla:<br /><a href="http://www.tieteessatapahtuu.fi/013/nummela.htm">Tieteessä tapahtuu</a><br /><a href="http://luetut.blogspot.com/2007/06/philip-lieberman-eeva-puhui.html">Meten Luetut -blogi</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-9159272868802596142?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-75980316718183151912011-06-28T11:30:00.001+03:002011-06-29T03:44:08.421+03:00<strong>Luettu: 6.6.2011<br />Kuvitus: Peter Gross</strong><br /><br />Kirjastomme englanninkielisten sarjakuvien osastollakin kannattaa välillä hengailla. Siellä saattaa ajoittain törmätä sarjakuvauutuuksiin, jotka minulta ovat menneet ohi. Kuten tämä.<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-RswQen8zr6A/TgmRFMYRXWI/AAAAAAAAAJ0/SfhdzmWXZ8c/s1600/Tommy%2BTaylor.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://1.bp.blogspot.com/-RswQen8zr6A/TgmRFMYRXWI/AAAAAAAAAJ0/SfhdzmWXZ8c/s400/Tommy%2BTaylor.jpg" width="247" /></a></div><em>The Unwritten -sarjassa</em> maailma on mennyt sekaisin Harry P- ei kun Tommy Taylorista. Tämä fantasiaromaanien päähenkilö on kirjailija Wilson Taylorin suurin saavutus. Tyyppi ei ikävä kyllä ole paikalla siitä nauttimassa, sillä tämä katosi poikansa ollessa vielä pieni. Sen sijaan Wilsonin poika, Tom Taylor, on kaikein huomion kohteena, mikä tarkoittaa myös laajenevaa fanikuntaa joka pitää Tomia Tommy Taylorin lihaksi tulleena sankarina ja eräiden Tommy-kulttien messiaana. Tom ei kuitenkaan erityisemmin näistä teorioista perusta, mutta kansa on puhunut. Tästä syystä hän saakin kivasti paskaa niskaan, kun eräs toimittaja nostaa päydälle epäilyksen siemeniä Tomin syntyperästä ja osallisuudesta Wilsonin katoamiseen. Maineensa puhdistaakseen ja isänsä katoamisen ratkaisemiseksi Tom lähtee kohti Sveitsiä, taloon jossa hänen isänsä viimeksi nähtiin. Tom saa kuitenkin nopeasti huomata, että hänen elämänsä alkaa edetä kovasti Tommy Taylorin fiktiivisen elämän urilla ja ympärillä alkaa olla entistä enemmän sekopäitä, jotka sekoittavat toden ja mielikuvituksen välistä rajaa.<br /><br />Jos pitää kirjallisuudesta, ei varmaan voi olla pitämättä tästä sarjasta, ainakaan ensimmäisen osan perusteella. Wilson takoi lapsena Tomin päähän hengästyttävän määrän kirjallista maantietoa jota Tom melkeinpä automaattisesti toistelee keskusteluissaan. Toisaalta <em>The Bogus Identity</em> on täynnä muitakin kirjallisia viittauksia: takaumia Dickensin, Twainin ja Wilden elämiin, kauhukirjailijoiden kokoontuminen Mary Shelley et co:n tapaan... Ja kaiken tämän ohella lukija saa aprikoida, missä määrin fiktiolla on valtaa faktaan, mielikuvituksella todellisuuteen. Ovatko tarinat ainoita, joiden vuoksi kuolla?<br /><br />Sanoissa todella on voimaa. En malta odottaa tarinan jatkoa, sillä hieman normia vahvempana HP-fanina Tommy/Tom Taylorin seikkailut kiinnostavat. Onkohan Rowling lukenut tätä sarjaa?<br /><br />Ja kakkososa on tosiaan jo varauksessa. <em>The Unwrittenistä</em> lisää kesän mittaan. :)<br /><br />-----<br /><br /><em>The Unwritten 1</em> muualla:<br /><a href="http://babeknabel.fi/index.php?option=com_content&amp;task=view&amp;id=1553&amp;Itemid=1">Tähtivaeltaja</a><br /><a href="http://rollingstoneindia.com/reviews/the-unwritten-vol-1/">Rolling Stone India (englanniksi)</a><br /><a href="http://superheroesetc.blogspot.com/2011/02/review-unwritten-tommy-taylor-and-bogus.html">Superheroes etc. -blogi (englanniksi)</a><br /><a href="http://bhymns.blogspot.com/2010/04/review-unwritten-tommy-taylor-and-bogus.html">Battle Hymns -blogi (englanniksi)</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-7598031671818315191?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-73427048815366060382011-06-17T19:39:00.001+03:002011-06-17T19:40:06.087+03:00Tämä ei liity pätkääkään kirjallisuuteen*, mutta olen niin ihastunut näihin kappaleisiin Portal-pelisarjasta, että haluan jakaa ne ihan kaikkien kanssa sen enempää valikoimatta. Alla siis GLaDOSin viesti pelaajalle ja Chellille ensimmäisen osan lopusta (<em>Still Alive</em>), toisena tokan osan hyvästelykappale Chellille, kun GLaDOS kyllästyy tyyppiin ja potkii tämän pihalle (<em>Turret Opera</em>) ja lopuksi vielä tokan osa loppukappale, joka sekin on suunnattu Chellille GLaDOSilta (<em>Want You Gone</em>). Sivuhuomiona sanottakoon, että GLaDOS on Aperture Sciencen keskustietokone ja AI (= tekoäly), jolla on reilusti asennetta. Siinä on oikea BITCH, josta vain ei voi olla pitämättä!<br /><br />* Ellei lasketa Wheatleyn (=tahallaan idiootiksi kyhätty GLaDOSin osa, joka on sittemmin irronnut ja elänyt omaa elämäänsä) yritystä todistaa olevansa fiksu, kun tämä soittaa klassista musiikkia ja ilmoittaa lukevansa Niccolo Machiavellia. xD<br /><br /><a href="http://www.youtube.com/watch?v=Y6ljFaKRTrI">Still Alive</a><br /><br /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="349" src="http://www.youtube.com/embed/Y6ljFaKRTrI?rel=0" width="425"></iframe><br /><br /><a href="http://www.youtube.com/watch?v=M-qddeJ2TGw">The Turret Opera</a><br /><br /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="349" src="http://www.youtube.com/embed/M-qddeJ2TGw?rel=0" width="425"></iframe><br /><br /><a href="http://www.youtube.com/watch?v=dVVZaZ8yO6o">Want You Gone</a><br /><br /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="349" src="http://www.youtube.com/embed/dVVZaZ8yO6o?rel=0" width="425"></iframe><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-7342704881536606038?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-15610292110434008952011-06-14T09:57:00.000+03:002011-06-14T09:57:45.326+03:00<strong>Luettu: 5.6.2011</strong><br /><br />Oman kaupungin kirjailijalta on tullut luettua jo <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/search/label/Marko%20Hautala">aiemmatkin</a>, ja koska olen seurannut <a href="http://markohautala.com/">Hautalan blogista</a> tämän romaanin etenemistä, ei liene yllätys että halusin myös lukea kirjan mahdollisimman piakkoin julkaisemisen jälkeen.<br /><br /><em>Torajyvät</em> alkaa 1600-luvulta, kun Jakob Mörtiä, noituudesta syytettyä, kuljettava laiva haaksirikkoutuu ulkosaariston karulle ja eristyneelle Spegelön saarelle. Sellaiset neljäsataa vuotta myöhemmin saarella on pieni yhteisönsä, jonka yksi jäsenistä on kolarissa aivovaurion saanut kolmikymppinen Markus ja hänen hoitajansa Iina. Iina sisar ja Markuksen entinen tyttöystävä saapuu saarelle miehensä Aaronin, Markuksen isän, ja kuusivuotiaan poikansa Miron kanssa. Mukaan sovitusta etsimään tulee myös Markuksen äiti ja Aaronin ex-vaimo Liisa. Tämä saippuasarjamainen ihmissuhdesoppa kaipaa selvittämistä ja sovitusta. Mörtin saari on kuitenkin tälle huono paikka: saaren peilit vääristävä, saaren vesissä on jähmettyneitä kalaparvia ja meri heittää pelottavaa, punaista heijastusta mustalle yötaivaalle. Mitä saarella tapahtuu?<br /><br />On se nyt perkele, että en osannut tätä lopetusta arvata. Ei ollenkaan paha, ottaen huomioon, että taktiikkaa löytyy myös Hautalan aiemmista teoksista. Tulin myös huomanneeksi, että oma lukutapani tai miksi sitä nyt haluaakin kutsua, on hieman erilainen kirjan genrestä riippuen. Tästä johtuen, <em>Torajyvien</em> kohdalla hain kirjallista suuntaani useampaan otteeseen, sillä teos -jos nyt ei varsinaisesti <em>vaihda</em> genreä- leikittelee genreillä: Mörtin 1600-luvun kuvauksissa asennoidun tekstiin psykologisen romaanin ja kauhun mukaan, alun nykypäiväkuvaukseen draaman lailla, loppupuolella dekkarina. Kuulostaa yhtäkkiä aikamoiselta sekametelisopalta, mutta käytännössä se ei sitä ole.<br /><br /><em>Itsevalaisevissa</em> Hautala aprikoi uskonnon ja uskonlahkojen toimintaa, ja nyt <em>Torajyvissä</em> tätä pohdintaa jatketaan: miten kultit syntyvät, millaisia niiden johtajat ovat, mihin kaikkeen ihminen voi uskoa ja mihin he pystyvät sen uskon voimalla. <em>Torajyvät</em> saattaa olla fiktiota, mutta lopputulos ikävä kyllä ei.<br /><br />-----<br /><br /><em>Torajyvät </em>muualla:<br /><a href="http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Isi%C3%A4+poikia+ja+verisiteit%C3%A4/HS20110602SI1KU03ml3">Helsingin Sanomat</a><br /><a href="http://www.ksml.fi/viihde/kirjat/marko-hautala-torajyv%C3%A4t/675459">Keskisuomalainen</a><br /><a href="http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/torajyvat/">Kirjavinkit.fi</a><br /><br /><a href="http://areena.yle.fi/video/1307602741060">Hautala ja <em>Torajyvät</em> 'Aamun kirjassa' (video)</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-1561029211043400895?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-47228002526095848812011-06-13T07:31:00.000+03:002011-06-13T07:31:48.318+03:00<strong>Luettu: 26.5.2011</strong><br /><br />Jatkan pitkästä aikaa klassikkohaasteella, jossa helpoimmin lähestyttävä kirjailija on Bardi.<br /><br /><em>The Tempest</em> (suom. <em>Myrsky</em>) on Shakespearen viimeisiä näytelmiä. Milanon herttua Antonio, Napolin kuningas ja heidän possensa ajavat myrskyssä karille ja pelastuvat läheiselle saarelle. Heitä odottaa siellä yllätys, sillä Prospero (Antonion veli ja Milanon valtaistuimelta heitetty, oikea herttua) on valmis takaisinmaksuun. Hän jakaa porukan osiin ja uskottelee kullekin kaikkien muiden olevan kuolleita. Pahimman iskun saa Napolin kuningas, joka uskoo poikansa Ferdinandin makaavan meren pohjassa. Koska Prospero tyttärineen ja palvelijoineen pysyy varjossa, selvinneiden välillä alkaa valtataistelu: kuka takaisin mantereelle päästyään on herttua, kuka kuningas ja kuka hallitsee tätä mysteeristä saarta? Kaiken tanimisen ja juonittelun ohella Ferdinand tulee tavanneeksi Prosperon tyttären ja rakastuu tähän päätä pahkaa, ja sama toisinpäin.<br /><br />Bardin juonet tuppaavat olemaan kovin tylsiä, luultavasti siksi, että näytelmät lukemattomatkin tietävät juonikuviot melko hyvin. Näinpä yllätyksiä ei sillä saralla kauheasti ole tiedossa, mutta onneksi sitä voikin keskittyä kieleen. Luin Longman Literature -version <em>Tempestista</em>, jossa kieli oli pidetty melko samana, vaikka enimpiä kirjoitusvirheitä (siis nykykieliopin mukaan virheitä) oli muokattu nykyenglannimmaksi. Yksi pääkriteereitä Shakespearen näytelmien eri versioiden välillä valitessani on juuri tuo kieli ja erityisesti sitä selventävä sanasto. Tässä versiossa sanasto oli viereisellä sivulla, mikä teki lukemisesta varsin mukavaa; mikään ei ole ärsyttävämpää kuin lehteillä aina takasivuille etsimään senhetkisen sanan nykymerkitystä.<br /><br />Lisäksi Longman tarjoaa alkuun melko simppelin johdannon: Bardin elämää, näytelmien aikataulutusta jne. Hieman outoa on laittaa heti johdantoon lukuisia esimerkkejä näytelmän kielen tulkinnasta; luulisi, että lukijan lukukokemuksen parantamiseksi hänen annettaisiin itse saada se löytämisen riemu, kun huomaa vaikkapa proosan ja blank versen käytön eron. No, kenties (oikeutetusti) ajatellaan, että Bardin näytelmissä on tarpeeksi paljon materiaalia syvempäänkin tulkintaan, jolloin kaikkein katetuimmat tulkinnat voidaan lisätä heti alkuun. Ei sitä pyörää tarvitse jokaisen erikseen keksiä. Plussaa vielä Longmanille lopussa olevasta opiskelusivuista, joissa on kysymyksiä, hahmoanalyyseja ja muuta kivaa. Ja onpa siellä vieläpä testi, kuinka paljon lukemastaan tekstistä muistaa. :)<br /><br />Post scriptum: <em>Tempestista</em> on tehty myös mangasovitus, kuten monista muistakin Shakespearen näytelmistä. Omani on <a href="http://mangashakespeare.ning.com/">Manga Shakespeare</a> -sarjaa SelfMadeHero-kustantamolta. Kuvituksesta vastaa Paul Duffield, editoinnista Richard Appignanesi ja kieli on englanti. Sovitus on sinällään mielenkiintoinen, sillä Manga Shakespeare tuo näytelmät nykyaikaan. The Tempestissa tämä tarkoittaa taustaa, jossa energiakriisi on heittänyt ihmiskunnan takaisin pimeälle keskiajalle, jossa ympäristöä koristavat ruosteiset tehdasmiljööt ja saastuneen luonnon. Suosittelen lukemaan näitä mangaversioita, mikäli itse näytelmäteksti tuntuu jostain syystä puisevalta.<br /><br />Alla vielä viekkuun <a href="http://www.youtube.com/watch?v=ICBO7leZXAg">Sibeliuksen sävellystä</a> tähän samaiseen näytelmään. Sopii myös tähän päivään, kun viikon helleaallon jälkeen vihdoin sataa!<br /><br /><iframe width="425" height="349" src="http://www.youtube.com/embed/ICBO7leZXAg?rel=0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br /><br />-----<br /><br /><em>The Tempest</em> muualla:<br /><a href="http://blogit.hs.fi/kirjat/2010/04/29/viikon-shakespeare-myrsky/">Hannu Marttilan blogi</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-4722800252609584881?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-67966009717474662702011-06-12T08:41:00.003+03:002011-06-12T08:42:37.277+03:00<strong>Luettu: 25.5.2011</strong><br /><br />Ajoittain kirjaston tyrkkyhyllystä löytyy varsin mielenkiintoista luettavaa.<br /><br /><em>Kertomuksia pimeestä</em> on neljäntoista surrealistisen novellin ja mininovellikokoelman kokoelma. Kirjoittajissa on mukana muun muassa <a href="http://sokeripala.blogspot.com/">Miina Supinen</a>, <a href="http://pasiilmarijaaskelainen.wordpress.com/">Pasi Ilmari Jääskeläinen</a>, <a href="http://jurinummelin.blogspot.com/">Juri Nummelin</a> ja <a href="http://raevaara.wordpress.com/">Tiina Raevaara</a>, ja novellien aiheet vaihtelevat saduista elämänkertoihin ja eksistentiaalisiin pohdiskeluihin.<br /><br />Suomalaista, kirjallista surrealismia. Eipä tällaiseen ihan joka päivä törmääkään. Novelleja, jotka ovat aivan.. no, pimeitä. Himmeitä. Ja positiivisella tavalla! Kirjana varsin lyhyt, mutta parhaimmillaan tämä kokoelma on, kun tarinat lukee pienissä erissä. Oma suosikkini novelleista on ehdottomasti Juha Huhtakallion 'Nukkekoti'. Ensimmäisenä nimestä tulee tietenkin mieleen Ibsenin samanniminen näytelmä, mutta siihen yhtäläisyydet jäävätkin. Ja Huhtakallion nukkekoti on paljon mielenkiintoisempi. Toiset huomattavat novellit ovat Harri Kumpulaisen 'Elin tilaa', Tapani Baggen 'Pieni mattosarja' sekä P.I. Jääskeläisen 'Salainen kirjeenvaihtoystävä'.<br /><br />Tämä on muuten sellainen kirjallinen laji, jota pitäisi kehittää enemmän, myös Suomessa. Ei sitä aina tarvitse keskittyä dekkareihin sekä ihmis- ja/tai sotakuvauksiin. Hmm... Miksiköhän pidän surrealismista niin kirjoissa kuin taiteessakin?<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://t1.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTT-5joAfhQ31P9k8zufUmYEwS0lk8yRj3QlRlIHhBp2vT1c18V" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="88" src="http://t1.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTT-5joAfhQ31P9k8zufUmYEwS0lk8yRj3QlRlIHhBp2vT1c18V" width="88" /></a></div><br />Sivuhuomautuksena nostettakoon hattua <a href="http://www.pelipeitto.fi/page19.php">Turbator</a>-kustantamolle; kaksi kirjaa olen lukenut ja molemmat ovat tehneet erinomaisen vaikutuksen. Noin niin kuin tilastollisesti katsottuna ei ollenkaan huono suoritus!<br /><br />-----<br /><br /><em>Kertomuksia pimeestä</em> muualla:<br /><br />Koska en löytänyt kirjan arvosteluja netistä (kuulemma Tähtivaeltajassa on ollut arvostelu), laitan tähän nyt linkkeinä kirjoittajien omia blogimerkintöjä kirjasta.<br /><br /><a href="http://laajis.wordpress.com/2010/11/17/kertomuksia-pimeesta-julkaistu/">Jukka Laajarinne</a><br /><a href="http://tapanibagge.blogspot.com/2010/11/kertomuksia-pimeesta.html">Tapani Bagge</a><br /><a href="http://raevaara.vuodatus.net/blog/2728113/pimee-antologia/">Tiina Raevaara</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-6796600971747466270?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-32453105500915564722011-06-11T08:51:00.002+03:002011-06-11T08:52:20.035+03:00<strong>Luettu: 21.5.2011</strong><br /><br />Dame Agatha. Dekkaristi, jolta pitäisi lukea niin paljon enemmän ja varsinkin tämä yksi kaikkein tunnetuimmista kirjoista.<br /><br /><em>And Then There Were None </em>(tai <em>Ten Little Niggers</em>, kuten se alunperin oli nimeltään; suom. <em>Eikä yksikään pelastunut</em>, aiemmin <em>Kymmenen pientä neekeripoikaa</em>). Kahdeksan henkilöä saa kutsun Nigger Islandille heidän tuttaviensa nimissä. Heidän päästyä saarelle käy ilmi, ettei siellä olekaan ketään muita kuin he ja palvelijapariskunta. Illallisella ruokailuhuoneessa kaikuu pahaenteinen ääni, joka syyttää heitä kutakin murhasta (tai taposta tai kuolemantuottamuksesta tapauksesta riippuen, vaikkei tällä erottelulla olekaan nauhan tekijälle mitään väliä). Sen jälkeen eräs vieraista tukehtuu muiden joukossa. Seuraavana aamuna löytyy seuraava kalmo. Kun päitä alkaa tipahdella sangen tasaiseen tahtiin, monille alkaa valjeta, ettei onnettomuudella ja itsemurhalla voi selittää niitä kaikkia. Ikävä kyllä saarella ei ole heidän lisäkseen ketään ja myrsky estää pääsyn saarelle. MOT, murhaaja on heidän joukossaan ja alkaa toisten kyräily. Ja päitä tippuu edelleen.<br /><br />No, nyt on luettu tämäkin. Enkä tarkoita tätä ollenkaan negatiivisesti:&nbsp;tarina&nbsp;on nimittäin varsin mielenkiintoinen. Suljetun tilan arvoitus. Katsoin joskus jonkun jakson <em>Murder, She Wrote </em>-sarjaa, jonka kyseisessä jaksossa rikas tyyppi feikkaa oman murhansa ja tutkailee talon asukkaita eli hänen perillisiään, miten heistä kukin käyttäytyy ja kuka heistä oikeasti hänestä välittää. Niinpä pääsin jo melko varhain kärryille tämän tarinan pahiksesta. Identiteetti asti en tosin päässyt, sillä mokomat jäljellejääneet pysyivät ruumiista niin kaukana, että lukija pysyisi kärryillä siitä, kuka murhatuista on jopa pysynyt Manalassa. No, luultavasti kirjan julkaisemisen aikoihin (= juuri ennen toisen maailmansodan alkua) oltiin nähty ruumiita jo ihan tarpeeksi, ettei niissä tarvinnut märehtiä samalla tavalla kuin nykyään, kun kuolema on niin piilotettua.<br /><br />Kirjan parasta antia on murhien (siis saarella tapahtuvien) järjestys ja metodi. Dame Agatha käytti tiiviinä osana juonta erästä lastenrunoa, joka sittemmin on saanut -muun muassa tämän kirjan nimen muutoksessa- poliittisesti korrektimpia versioita. Runossa kymmenen pientä neekeripoikaa (ja sitten yhdeksän ja sitten kahdeksan ja...) kuolevat kukin tavallaan, ja samaan aikaan ruokailupöydän kymmenen pientä neekeripoikapatsasta katoavat murhien tahtiin. Kaikki runossa mainitut metodit eivät ole suoraan muunnettavissa tuohon kesäiseen brittiläissaareen, joten lukijana selaan muutaman sivun välein takaisin runoon ja mietin pääni puhki, miten se manifestoituu kirjassa.<br /><br />Heh, tästä kirjasta voisi saada aikaan varsin Saw'n kaltaista torture-pornoa. Varsinkin, jos runon ottaa vielä kirjaimellisemmin, lisää hippusen kieroa mielikuvitusta ja lopulta sekoittaa joukkoon vielä lusikallisen inkvisittoreilta otettua mallia. Ja saahan niitä syytettyjä kuolemantapauksiakin vielä päivitettyä ja flashbackeina niistä tirutettua vielä lisää verta ja suolenpätkiä.<br /><br />Mutta siis, ehdottomasti lukemisen arvoinen, mielenkiintoinen, lukijaa aktivoiva (ja näköjään inspiroivakin). Jos <a href="http://www.guardian.co.uk/books/2009/sep/15/top-10-agatha-christie-novels"><em>Guardianin</em></a> mielestä <em>Murder of Roger Ackroyd</em> on tätäkin parempi, haluan saada sen kyllä myös luettua, toivon mukaan tässä kesän aikana (ukkosella? ;p).<br /><br /><iframe width="450" height="349" src="http://www.youtube.com/embed/cLbI52TpePQ?rel=0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br /><br />Post scriptum: Kompataanpas vielä <a href="http://sbrunou.blogspot.com/">Sallaa</a> - on melko typerää vaihtaa kirjan nimi korrektiuden takia, vaikka kirjan sisällä sanaa käytetään jatkuvasti? Helvetti, sen saaren nimikin on Neekerisaari! Ja käyhän se nyt muutenkin ilmi, ettei kirjan tapahtumat sijoitu nykyaikaan. Hohhoijaa.<br /><br />-----<br /><br /><em>And Then There Were None </em>muualla:<br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2007/10/agatha-christie-eik-yksikn-pelastunut.html">Salla Brunoun lukublogi</a><br /><a href="http://naakku-ja-kirjat.blogspot.com/2011/02/agatha-christie-eika-yksikaan.html">Naakku ja kirjat -blogi</a><br /><a href="http://tikapuitapitkin.blogspot.com/2011/04/agatha-christie-eika-yksikaan.html">Tikapuita pitkin taivaaseen -blogi</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-3245310550091556472?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-26333223286599769942011-06-07T00:09:00.000+03:002011-06-07T00:09:33.465+03:00<strong>Luettu: 18.5.2011</strong><br /><strong>Kuvitus: Clément Oubrerie</strong><br /><strong>Alkuperäinen nimi: Aya de Yopougon</strong><br /><strong>Käännös: Kirsi Kinnunen</strong><br /><br /><a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/search/label/Maailmanvalloitus">Kirjallinen maailmanvalloitukseni</a> jatkuu sarjakuvan muodossa Afrikan mantereelle. Varsinainen vinkki tuli <a href="http://sbrunou.blogspot.com/">Sallalta</a>.<br /><br /><em>Aya - Elämää Yop Cityssä </em>kertoo nuoresta naisesta nimeltä Aya ja hänen ystävä- ja perhepiiristään, jotka asuttavat Norsunluurannikon etelärannikolla sijaitsevaa Yopougonin kaupunkia eli Yop Cityä. Vanhoilliset perinteet kamppailevat uusien tuulien kanssa kuuman auringon alla, jossa eräät ovat ahneita, toiset hutiloita, jotkut kunnianhimoisia, jotkut ihan vain idiootteja. Eli jotakuinkin samaa kuin missä tahansa muuallakin maapallolla.<br />Kirja oli nopealukuinen, mutta jäi ainakin allekirjoittaneelle hyvin mieleen. Okei, kirjoittaja on saanut viestinsä perille: vaikka media kuvaakin Afrikkaa suurimman osan aikaa sotien, pakolaisten&nbsp;ja nälänhädän kautta, sielläkin eletään ihan tavallista elämää. Ikävä kyllä. Tämä nimittäin tarkoittaa, että avioton ja paksuksi pamahtanut nuori nainen miettii takakuja-aborttia á la henkari, muksun isä on hunttio, on perheväkivaltaa, bileisiin hiippailevaa nuorisoa, tekopyhää uskontoa ja ankaria vanhempia. Teemojen todentuminen on tosin suomalaisen näkökulmasta outoa: perheväkivalta on normi, naisten asema surkea ja ankarat vanhemmat tarkoittavat sitä, että hermostutaan kun tytär ilmoittaa haluavansa opiskella lääkäriksi; naimisiin sen pitäisi mennä äkkiä ja toimia poikatehtaana! Minusta tuntuu, että kirjan on tarkoitus olla kevytmielinen kuvaus afrikkalaisarjesta, mutta minua ei kauheasti naurata, tai edes hymyilytä. Mitä hauskaa on siinä, että isä hakkaa jälkikasvuaan?<br /><br />Kirjassa on bileiden takia norsunluurannikkolaista musiikkia, jota voi <a href="http://www.youtube.com/watch?v=bsEcU4z7sh8">kuunnella</a> samalla kun miettii, miten masentavaa onkaan huomata, että Afrikka on kaikin negatiivisin tavoin juuri samanlainen kuin muukin maailma; yritä siinä nyt ajatella sitten positiivisesti. Jos kaipaa lisää kulttuuria, voi käyttää kirjan lopussa olevia reseptejä afrikkalaisen aterian valmistamisessa ja edistää tunnelmaa vielä oikein oikein kietaistulla pagnella ja tassabaa pyörittämällä.<br /><br /><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="349" src="http://www.youtube.com/embed/bsEcU4z7sh8?rel=0" width="400"></iframe><br /><br />-----<br /><br /><em>Aya </em>muualla:<br /><a href="http://www.hs.fi/haku/?haku=Ayan">Helsingin Sanomat</a> (vaatii maksullisen digilehtitilauksen; tsik, tsik, HS!)<br /><a href="http://sbrunou.blogspot.com/2010/12/marguerite-abouet-clement-oubrerie-aya.html">Sallan lukupäiväkirja -blog</a><br /><br />-----<br /><br /><strong>Kirjallinen maailmanvalloitus: Norsunluurannikko</strong><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-2633322328659976994?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-4467738185620905952011-06-06T06:33:00.000+03:002011-06-06T06:33:03.565+03:00<strong>Luettu: 16.5.2011</strong><br /><strong>Alkuperäinen nimi: Triptych</strong><br /><strong>Käännös: Annukka Kolehmainen</strong><br /><br />Internetin ihmeellisestä maailmasta tuli joskus muinoin vastaan nimettömäksi jäävä blogi (olen taas hukannut sen lapun, johon kirjavinkin lähteen kirjoitin!). Ja sitä paitsi, jos dekkaristilla on noin hyvin genreen sopiva sukunimi, niin ei sitä väliin voi jättää. ;)<br /><br /><em>Triptyykissä</em> seikkaillaan Atlantan kaupungissa, jossa sarjamurhaaja nappaa nuoria tyttöjä, kiduttaa heitä ja lopulta puree kielen irti. Viimeisin uhri on kotitalonsa portaikosta löydetty ilotyttö, jonka tapausta joutuu tutkimaan kusipää etsivä Michael Ormewood. Mukaan tulee Georgian etsivätoimiston agentti Will Trent, lukihäiriöinen ja ihmisenä rikkinäinen lastenkodin kasvatti, joka johdattaa Ormewoodin tappajan muihin uhreihin ja näin alkaa sarjamurhaajajahti. Tapauksen selvittämiseen joutuu mukaan myös Trentin on/off-tyttöystävä, samassa lastenkodissa kasvanut siveysosaston poliisi Angie Polanski. Murhaajan polulle joutuu tahtomattaan myös juuri vankilasta vapautunut John Shelley, koulutoverinsa raiskauksesta ja murhasta tuomittu mies. Koulutoverin kieli oli purtu irti.<br /><br />Haluaisin kovasti kehua tätä kirjaa, kuten moni muu, mutta en pysty. Haluaisin kovasti olla yllättynyt kirjan juonikäänteistä, mutta en pysty siihenkään. Olenko lukenut liikaa dekkareita ja katsonut liikaa rikossarjoja voidakseni olla päättelemättä loppuratkaisua ennen puoltaväliä? Vai olenko vain sen verran tietoinen dekkareiden suhteesta Occamin partaveitseen voidakseni juonikäänteet arvata?<br /><br />Myönnetään, että yksi identiteeteistä tuli yllätyksenä. Slaughterin lempitekniikka <em>Triptyykissä</em> on selvästikin olettamuksilla pelaaminen: vaikka kirjassa onkin reilut 500 sivua, avaimena on se, mitä jätetään sanomatta. Oletukset ovat hyvissä dekkareissa pahasta. <br /><br />Minusta on hieman ironista, että 500+ -sivuisen kirjan päähenkilönä on lukihäiriöinen tapaus. En tiedä, missä määrin Slaughterin kuvaus dyslektikon arjesta on paikkansa pitävää, mutta minulle tämäkin kuvaus oli -huvittavaa kyllä- kaikkein inhottavinta. Miten helvetissä ikinä selviäisin ilman luku- tai kirjoitustaitoa? Etenkin tekstiperustaisissa länsimaissa lukihäiriöisillä ei voi olla kovin kivaa.<br /><br />Mutta ettei mene liian groteskiksi tämä dysleksiapohdiskelu, niin palataan itse kirjaan. Veikkaisin, että suurin osa lukijoista pitää kirjasta, sillä ainakin arvostelujen perusteella näin olisi. Älkää siis häiriintykö pettyneestä arvostelustani. Slaughterin syvää henkilökuvausta on kovasti kiitelty (esim. <a href="http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Syv%C3%A4n+etel%C3%A4n+Lisbeth+Salander/HS20100325SI1KU037cn">Hesarin</a> arvostelussa). Tämä vie ikävä kyllä kovasti tilaa asiasta, josta itse eniten pidän dekkareissa, eli rikokseen keskittymisestä. Tästä johtui se, että olin joissain kohdissa jo hieman kyllästynyt John Shelleyn lapsuustakaumiin. Kaikkein eniten petyin siihen, ettei Slaughter selvittänyt murhaajan psykologista taustaa ollenkaa; miksi jonkun modus operandina voikin olla juuri kielen pureminen?! Slaughterilla on kuitenkin sen verran ihanan kiero mielikuvitus, että olen valmis hänelle vielä yhden mahdollisuuden; otan lukulistalle <em>Triptyykin</em> seuraajan, <em>Pelon huoneen</em> (alk. <em>Fractured</em>).<br /><br />-----<br /><br /><em>Triptyykki </em>muualla:<br /><a href="http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Syv%C3%A4n+etel%C3%A4n+Lisbeth+Salander/HS20100325SI1KU037cn">Helsingin Sanomat</a><br /><a href="http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/karin-slaughter-triptyykki/500755">Savon Sanomat</a><br /><a href="http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/triptyykki/">Kirjavinkit.fi</a><br /><a href="http://humisevallaharjulla.blogspot.com/2010/05/karin-slaughter-triptyykki.html">Humisevalla harjulla -blogi</a><br /><a href="http://www.blogger.com/">Uusi Kuu -blogi</a><br /><a href="http://uusilukupaikka.blogspot.com/2009/11/karin-slaughter-triptyykki.html">Lukupaikka-blogi</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-446773818562090595?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-56430030151763925052011-06-04T21:47:00.000+03:002011-06-04T21:47:46.963+03:00<strong>Luettu: 8.5.2011<br />Alkuperäinen nimi: Hitsuji o meguru bōken/ 羊をめぐる冒険<br />Käännös: Leena Tamminen (englanninkielisestä käännöksestä)</strong><br /><br />Haruki Murakamin teosta <em>Kafka rannalla</em> on kehuttu blogeissa niin paljon ja niin usein, että tyypin nimi (sekä romaanin nimi) jäivät allekirjoittaneen muistiin ihan ilman ylös kirjoittamista. Kirjastossa kierrellessäni päädyin M-kirjaimen kohdalle, mutta ajatukseni <em>Kafkan</em> lukemisestä siirtyivät kesäksi, sillä kyseinen kirja on kovin paksu. Niinpä nappasin mukaan sen vieressä olevan Murakamin, eli nyt esittelyssä olevan kirjan.<br /><br /><em>Suuri lammasseikkailu</em> alkaa, kun mainos-/käännöstoimiston toinen omistajista (kutsutaan tätä nimettömäksi jäävää miestä vaikka nimellä Hito) saa vierailun mystiseltä mieheltä. Miehen Pomo on vaikutusvaltainen mies (yakuzaa, kenties?), joka on nyt kiinnostunut erään Hiton tekemän pienen vakuutuslafkan mainoksen taustakuvasta: tavallisessa hokkaidolaismaisemassa vuorien ympäröimä lammaslauma syö aurinkoisessa säässä vihreää ruohoa. Mies esittää Hitolle ukaasin: joko tämä etsii yhden kuvassa esiintyvistä lampaista seuraavan kuukauden aikana tai Pomo vetelee naruista eikä Hiton firma enää koskaan saa mistään päin Japania töitä. Mitäs tuohon oikein voi sanoa, joten Hito lähtee kauniilla korvilla varustetun tyttöystävänsä kanssa etsimään tätä yhtä lammasta kaikkien Japanin usean miljoonan lampaan joukosta, tietämättä muuta kuin että Hiton ystävä Rotta lähetti sen hänelle erään kirjeen mukana. Seikkailu vie Hiton Hokkaidon saarelle, jossa hän tutustuu lampaisiin, kyläihmisiin, Rottaan, erään kylän historiaan, lammasmieheen, Pomoon sekä lopulta itseensä.<br /><br />Huhhuh, en oikein tiedä, mitä tästä kirjasta pitäisi sanoa. No outo se ainakin on. Alku oli varsin kankea (hehheh...not), sillä ensimmäiset 50+ -sivua olivat niin tylsää kuvausta ihmissuhteista ja seksistä. Vasta mysteerisen miehen ilmaannuttua Hiton toimistolle aloin kiinnostua kirjasta muutenkin kuin "no, se nyt on Murakamin kirjoittama" -asenteella. Etsi yksi lammas koko maasta! Täysin absurdi käsky! Mutta lopputulos toimii varsin jouhevasti, sillä juuri se absurdius saa kääntämään sivua toisensa jälkeen. Melko lyhyet luvutkaan eivät haitanneet.<br /><br />Kävi ilmi, että <em>Suuri lammasseikkailu</em> on viimeinen osa Murakamin Rotta-trilogiaa. En tiedä, olisiko kirja kenties vallannut tämänkertaisen lukijansa paremmin, jos olisi lukenut edes toisen näistä edellisistä osista, sillä loppujen lopuksikin Rotan hahmo jäi varsin.. no, se oli kuin osin koottu palapeli, jonka kuvasta ei ihan saa järkeä. Noh, loppujen lopuksi tämä lammasseikkailu oli ihan kivasti kirjoitettu (vaikka epäilenkin yhden välikäden käännöksen haitanneen suomennosta; käännös on jotakuinkin aina kääntäjän tulkinta ja tämä suomennos siis kääntäjän tulkinta toisen kääntäjän tulkinnasta). Luen siis tulevan kesän aikana (toivottavasti) sen <em>Kafka rannalla</em> -kirjan. Aina parempi, jos lukisin itse Kafkaakin sitä ennen.<br /><br />-----<br /><br /><em>Suuri lammasseikkailu</em> muualla:<br /><a href="http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/suuri-lammasseikkailu/">Kirjavinkit.fi</a><br /><a href="http://fi.risingshadow.net/index.php?option=com_library&amp;Itemid=67&amp;action=book&amp;book_id=1339">RisingShadow.net</a><br /><a href="http://luetut.blogspot.com/2007/11/haruki-murakami-suuri-lammasseikkailu.html">Meten luetut -blogi</a><br /><a href="http://nuharupi.blogspot.com/2010/05/suuri-lammasseikkailu.html">Nuharupi-blogi</a><br /><a href="http://sanasulkia.blogspot.com/2011/03/haruki-murakami-suuri-lammasseikkailu.html">Sanasulkia-blogi</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-5643003015176392505?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-56771427276704542242011-06-04T04:04:00.001+03:002011-06-04T17:52:45.719+03:00<strong>Luettu: 4.5.2011</strong><br /><br />Viimeisen <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/search/label/Eppu%20Nuotio">Pii Marin -dekkarin</a> aika.<br /><br />Kuudes ja viimeinen PM-dekkari koluaa omakotitalojen ihmeellisessä maailmassa. Henna ja Mikko ovat ostaneet unelmiensa talon kalliilla rahalla. Tai siis unelmatalo se on niin kauan, kunnes lapset alkavat sairastella ja syyksi löytyy talon vakava homeongelma. Talokauppiaalta on kuitenkiin huono krävätä yhtään mitään, sillä tyyppi on kadonnut. Samaan aikaan eräs perheenäiti katoaa samalla paikkakunnalla. Omassa elämässään Piikin saa erään luvun elämästään päätökseen: hänen monen vuoden projektinsa selvittää biologisen isänsä olinpaikka päättyy, kun Pii menee tapaamaan tätä Tansaniaan.<br /><br />Pii Marin -sarja alkoi niin hienosti silloin aluksi <em>Mustalla</em>. Tummaihoinen toimittajanainen dekkareiden pääosassa, ja useissa osissa vieläpä mukana oli mielenkiintoinen viittaus nykypäivään vaikkapa tositeeveen muodossa. Sitten tietysti rasismi, ja maahanmuutto. Tulipa lähisuhdeväkivaltakin mukaan. Kirja kirjalta sarja kuitenkin lähestyi ihmissuhdedraamaa dekkariuden kustannuksella. Ja nyt, <em>Lopussa</em>, koko dekkarius tuntuu kovin päälleliimatulta ihmissuhdepohdinnalle. Ja siitä syystä kirja on juuri sellainen ihmissuhdesössöinen tapaus, jota en ilman edellisten osien koukuttavuutta olisi tullut koskaan lukeneeksi ihan heti, oli dekkarinnälkä mitä oli.<br /><br />Ja jos ihan totta puhutaan, talon osto, talon rakennus... voisiko tylsempää aihetta minulle olla? Kenties en ole kirjan aiheen kohderyhmässä, kun en ole taloa aikomassa ostaa, näillä näkymin luultavasti koskaan. Ja hometalon vaikutus taloudellisissa ongelmissa olevalle perheelle, ja Mikon ja Hennan suhteelle... sori, mutta ei.<br /><br />Ehkäpä tämä antaa jollekin jotakin, mutta rikoksen ratkaisua odottavalle dekkarilukijalle saalis jää kovin laihaksi. Enkä edes tajua, miksi se tyyppi teki lopussa mitä teki. Miksi? Ihan tosi, olisi nyt vain ollut hiljaa.<br /><br />Äh.<br /><br />-----<br /><br /><em>Loppu</em> muualla:<br /><a href="http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/eppu-nuotio-loppu/657706">Savon Sanomat</a><br /><a href="http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/loppu/">Kirjavinkit.fi</a><br /><a href="http://jarjellajatunteella.blogspot.com/2011/05/eppu-nuotio-kosto.html">Järjellä ja tunteella -blogi</a><br /><a href="http://susankirjasto.blogspot.com/2011/04/loppu.html">Susan kirjasto -blogi</a><br /><br /><a href="http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&amp;g=4&amp;ag=23&amp;t=785&amp;a=10174">Eppu Nuotio <em>Lopusta</em> Aamun kirjassa (YLE)</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-5677142727670454224?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-72479438963718278412011-06-03T23:36:00.003+03:002011-06-03T23:56:46.864+03:00<strong>Luettu: 28.4.2011</strong><br /><br />Erään kirjan artikkeleista kirjoittaneen <a href="http://mikepohjola.wordpress.com/">kirjailijan blogista</a> poimittua.<br /><br /><em>Piraatti vai kirjailija? Tekijän oikeuksia mittaamassa</em> jatkaa tekijänoikeuskeskustelun teemaa. Tähän artikkelikokoelmaan on koottu kolmentoista kirjoittajan tekstejä aiheesta. Kaiken kaikkiaan kokoelma pureutuu aiheeseen monesta eri näkökulmasta: kulttuurisesta, taloudellisesta, poliittisesta, historiallisesta, käytännöllisestä ja ideologisesta. Mukana kirjoittajissa ovat muun muassa jo edellä mainittu Mike Pohjola, <a href="http://www.olaviuusivirta.com/">Olavi Uusivirta</a>, <a href="http://www.jarkkotontti.net/blog/">Jarkko Tontti</a>, <a href="http://pasi.palmulehto.fi/">Pasi Palmulehto</a> sekä <a href="http://www.finnish-institute.org.uk/fi/yhteystiedot">Raija Koli</a>.<br /><br />Joo-o. Näinkin sivumäärältää lyhyeksi kirjaksi se sisältää aika helvetisti asiaa. Tai no mielipiteitä ja argumentteja, pikemminkin, faktoihin asti ei tässä asiassa ihan heti pääse. Nämä mielipiteet heittelehtivät laidasta laitaan: toisten mielestä tekijänoikeudet voisi poistaa jotakuinkin kokonaan, toiset haluavat kiristää niitä entisestään, suurin osa on jossain välimaastossa, kuten ei-kaupallisen kopioinnin poistaminen rikoslaista. Pointteja -niin hyviä kuin huonojakin- heitellään molemmin puolin, ja kirjan loppupuolella olen jo hieman ähkynä tästä argumenttien määrästä.<br /><br />Itse näkisin asian (liikaakin) yksinkertaistaen näin: kumpi on tärkeämpää, vapaus ja kulttuurin ei-kaupallinen kehittyminen ruohonjuuritasolla vai viimeisenkin pennin repiminen kuluttajalta keinolla millä hyvänsä? Okei, "hieman" puolueellisesti ilmaistu, mutta tästähän asiassa on kyse. Yhtiöthän tekijänoikeuskorvauksista eniten hyötyvät, joten tietenkin he pitävät niistä kiinni kynsin ja hampain. Silläkin uhalla, että se vie heiltä helvetisti aikaa, energiaa ja jonkin verran rahaakin haastamalla oikeuteen yksittäisiä kuluttajia tekijönoikeusrikkomuksista (joiden summat ovat muuten kapitalistinkin mittarilla älyttömiä), ja samaan aikaan paasaamalla kuinka piratismi vie köyhiltä taiteilijoilta vähätkin pennoset. Mitä jos kokeilisitte suunnata enemmän tekijänoikeuskorvauksista itse tekijöille, eikä pomoportaan bonuksiin ja kultaisiin kädenpuristuksiin?<br /><br />No joo, eihän asia tosiaankaan näin simppeli ole. Huomautan kuitenkin, etten maksanut tämän kirjan lukemisesta senttiäkään. Lainasin sen nimittäin suurimmasta kansallisesta piratismilaitoksesta, kirjastosta.<br /><br />Post scriptum: Tekijänoikeusajan pituutta voidaan muuten odottaa korotettavan seuraavan kymmenen vuoden aikana, sillä Mikki Hiiren tekijänoikeudet purkaantuvat nykyisen lain mukaan vuonna 2023. Mitäs sitä nyt julkiseen omaisuuteen antaa mennä, kun lobbaamalla saadaan tekijänoikeusaikaa taas pidennettyä parilla kymmenellä vuodella, jonka aikana saadaan herutettua hahmon suosiolla vielä lisää pätäkkää?<br /><br />Laitetaanpas loppuun vielä melko varmasti piratisoitu <a href="http://video.google.com/videoplay?docid=6827163268088648679#">video</a>, joka esiintyy myös eräässä kirjan artikkeleista. Jaa, ei sen embeddaus oikein toimi. Otetaan siis <a href="http://www.youtube.com/watch?v=bc80tFJpTuo">toinen</a>, joka aiheuttaa tästä ladybonerin saavalle lesbolle ongelmia seksuaalisuuden määritelmän kanssa:<br /><br /><iframe width="450" height="400" src="http://www.youtube.com/embed/bc80tFJpTuo?rel=0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br /><br />-----<br /><br /><em>Piraatti vai kirjailija?</em> muualla:<br /><a href="http://suomenkuvalehti.fi/blogit/kohtaamisia/tekijanoikeus-ollako-radikaali-vai-konservatiivi">Suomen Kuvalehti</a><br /><a href="http://www.lily.fi/juttu/piraatti-vai-kirjailija">INAhdus-blogi</a><br /><br /><a href="http://www.kirjastokaista.fi/video/9456/ajankohtaista%20keskustelua%20tekij%C3%A4noikeuksista">Kirjaan osallistuneiden kirjoittajien jutustelua Kirjastokaistalla (AV)</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-7247943896371827841?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-4159824161851302312011-06-03T02:29:00.001+03:002011-06-03T02:29:47.985+03:00<strong>Luettu: 24.4.2011<br />Alkuperäinen nimi: Les plus belles formules mathématiques<br />Käännös: Kimmo Pietiläinen (ranskan- ja englanninkielisistä teoksista)<br />Kuvitus: Coralie Salem</strong><br /><br />Vaihteeksi tiedekirjallisuutta. Art Housen <a href="http://kauppa.tietosanoma.fi/epages/Kaupat.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/Tietosanoma/Categories/Tiede/Valkoinen_tiedekirjasarja">Valkoisen tiedekirjasarjan</a> yksi osa, johon törmäsin kirjaston Luonnontiede ja tekniikka -osastolla haahuillessani. Tämä sarja on yhtä helposti löydettävissä kuin <a href="http://www.terracognita.fi/">Terra Cognitan</a> kirjat: etsii vain tietynmukaista selkämystä ja a voilá!<br /><br /><em>Kauneimmat matemaattiset kaavat</em> tarjoaa jotakuinkin sen, mitä nimi kertoo: matemaattisia kaavoja ja niiden selityksiä. Mukana on yhtä sun toista geometriasta yhtälöiden ratkaisukaavoihin ja logaritmeista lukusarjoihin ja alkulukuihin.<br /><br />Tässä pieni anekdootti eräältä yhdeksännen luokan matematiikan tunnilta, jolloin aiheena oli geometria ja tilavuudet:<br /><br /><blockquote>Ryhmän rähinälauma: älän mölön blaa blaa blaa!<br />Minä: ... (naputtaa pöytää kiivaasti kynän molemmilla päillä)<br />Opettaja: Olkaa hiljaa!<br />R-lauma: ÄLÄN MÖLÖN BLAA BLAA BLAA!!!<br />Opettaja: Tiina, lopeta!<br />(hiljaisuus)<br />Vesa: Mitä tuo pinko muka teki?!<br /><br /><strong>Myöhemmin samalla tunnilla:</strong><br />Opettaja: ...ja pallon tilavuus lasketaan tällä kaavalla.<br />Minä: Miksi siinä [= kaavassa] on nelonen? Kaikissa muissa kaavoissa on kakkonen.<br />Opettaja: Se ei oikein kuulu tälle asteelle. Kysy lukiossa.<br /><br /><strong>Lukiossa:</strong><br />Minä: Miksi pallon tilavuuden kaavassa on nelonen?<br />Opettaja 2: Se kuuluu kuule yliopistoasteelle.</blockquote>Älkää huoliko, Riitta ja Eila, nyt tiedän!<br /><br />Ja jos mentäisiin ihan asiaan. Kirjan nimestä suhteessa sisältöön voidaan olla montaa mieltä. Henkilökohtaisesti en edelleenkään näe näiden kaavojen esteettistä kauneutta, mutta kenties se johtuu vain ajattelutavastani (enhän varsinaisesti näe klassisten sävellystenkään "kauneutta" vaikka sellaista muut väittävät siellä olevan). Poikkeuksena Pythagoraan teoreema ja 'kolmioiden summa on aina 180 astetta' -fakta. Ja kultainen leikkaus. Ja pii. Okei, on niitä sitten muutama, jota osaan ainakin arvostaa erityisen paljon, jos nyt en suoranaisesti kauniiksi niitä kutsuisikaan.<br /><br />Muutoin kirja on kaikin puolin mahtava. Tekstiä seuraavat aihetta selventävät kuvitukset, joilla saadaan selvennettyä asiaa visuaalisille ihmisille, ja vaikeimmissa kohdissa muillekin. Kuvien käsiala olisi voinut olla paremmin valittu, mutta no, tuleepa tavattua kuvaa ja asiaa entistä keskittyneemmin.<br /><br />Sivuhuomio... miettikää, mitä Aristoteles tai Pythagoras tai muu olisi antanut tästä pienestä kirjasta, oli se millä kielellä tahansa! Miettikää, mikä näiden nerojen reaktio olisi ollut vaikkapa imaginaarilukujen olemassaoloon, logaritmeista (eli tietokoneiden perustasta) puhumattakaan! Jos koskaan saisin mahdollisuuden tuoda joitain henkilöitä hetkeksi aikaa nykymaailmaan täysjärkisinä ihmisinä kuten he olivat elinaikanaan, Aristoteles olisi varmaan niistä yksi. Vaikka tyyppi olisikin loppujen lopuksi täysi kusipää eikä lähelläkään sitä editynyttä miehenkuvaa, miksi filosofiankirjat hänet maalaavat... no, se tunne kun hoksaa miten jokin näistä kaavoista toimii, kun se oikeasti ymmärtää mistä se koostuu ja miksi, se on sangen hyvä tunne ja antiikin kreikkalaiselle sitä olisi nykyluonnontieteillä tarjota. <br /><br />Suosittelisin matematiikan kanssa pähkäileville/pähkäilleille tätä kirjaa. En siksi, että se tekisi sen opiskelusta välttämättä yhtään helpommaksi, mutta veikkaisin asennoitumisen hieman muuttuvan myötämielisemmäksi, kun tietää, ettei näitä MAOL-taulukoiden kaavoja tyhjästä ole vedetty, vaan että seisomme kaikki edellisten sukupolvien saavutusten hartioilla, myös matematiikassa. <br /><br />-----<br /><br /><em>Kauneimmat matemaattiset kaavat</em> väistelee internetin ihmemaailmassa. Joko siitä ei ole kirjoitettu mitään muuta kuin myyntitietoja (epätodennäköistä) tai ne jutun on kirjoitettu kielillä, joilla en hakenut. Harmillista!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-415982416185130231?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-2405711486753072872011-06-03T00:00:00.000+03:002011-06-03T00:00:33.884+03:00<strong>Luettu: 23.4.2011</strong><br /><br />Ja vielä yksi, tällä erää viimeinen <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/search/label/Charlaine%20Harris">Sookie</a>. Ilmeisesti Harris on julkaissut jo seuraavankin, mutta en ole hankkimassa sitä sillä hinnalla. Kerkiäähän tuon nyt myöhemminkin lukea. Ja edelleen muistutan <strong>spoilereista</strong>!<br /><br /><em>Dead in the Family</em> (ei vielä suomennettu): Sookie yrittää paarantua viime kirjan erityisen rankasta turpiinvedosta, kun keijuserkku Claude päätyy Sookien kämppikseksi. Rajan sulkemisen jälkeen myös toinen keiju jäi maan päälle ja Bon Tempsin nurkkiin, mikä aiheuttaa vielä lisää päänvaivaa. Ikävä kyllä myös Sookien nykyisen poikaystävän, vampyyri-Ericin, luoja ja veriveli (Bubballe tuli julkkiskilpailija), saapuvat kaupunkiin. Samaan aikaan yhteiskunnan rintamalla tapahtuu, kun eräät (oikeisto-?)poliitikot pyrkivät saamaan läpi lain, joka pakottaisi kaikki kaksiluontoiset eli muodonmuuttajat virallisesti rekisteröitymään valtion luetteloon. Ja koska tämä ei ole vielä tarpeeksi, keijusodassa hopeasta saanut Bill ei ota parantuakseen, joten Sookie päättää etsiä tämän verisiskon Billin paranemisen avuksi.<br /><br />Huh, kylläpäs yhdessä kirjassa taas tapahtuu paljon. Jostain syystä se ei kuitenkaan häiritse lukemista, sillä jotenkin Harris onnistuu seulomaan ne yhteen sopivasti. Lempipahikseni, eli Fellowship, on tässä osassa kovin hiljaista poikaa; oletan (lue: toivon), että tämä on tyyntä myrskyn edellä. Ericin veriveljen ongelmat ovat sitä luokkaa, että koko hahmo päätyy loppujen lopuksi kirjassa lopullisesti poistuneiden listalle. Sinänsä harmillista, sillä Alexein hahmossa on kovasti potentiaalia: mieti, mitä kaikkea olisi kerrottavanaan hänellä:<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-jnVISxiT1bc/Tef07vtUulI/AAAAAAAAAJY/q4hl68UyYfA/s1600/220px-Egornov_CesarevichAlekseGRM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left:1em; margin-right:1em"><img border="0" height="200" width="126" src="http://4.bp.blogspot.com/-jnVISxiT1bc/Tef07vtUulI/AAAAAAAAAJY/q4hl68UyYfA/s200/220px-Egornov_CesarevichAlekseGRM.jpg" /></a></div><br />Rekisteröitymislaki puolestaan tuo väistämättä mieleen kolmannen valtakunnan. Kas kun eivät pakota neulomaan vaatteisiin merkkiä kuutamoa vasten ulvovan suden silhuetista! Saattaisi olla vaikeaa myydä noin suorasti natsipolitiikan mieleen tuovan esityksen noin poliittisesti ottaen. Kunhan nyt hieman siitä tekee implisiittisemmän, niin suurin osa pelokkaista äänestäjistä ei huomaa yhteyttä saatika ajattele asiaa ollenkaan. Huoh.<br /><br />Niin, hieman tuntuisi Harrisilla olevan ammukset vähissä. Kenties hänellä niitä on, kenties ei. Saapa nähdä, jahka <em>Dead Reckoning</em> -kirjaan pääsen käsiksi.<br /><br />-----<br /><br /><em>Dead in the Family</em> muualla:<br /><a href="http://kirjamieli.blogspot.com/2010/07/charlaine-harris-dead-in-family.html">Kirjamielellä-blogi</a><br /><a href="http://tincaling.blogspot.com/2011/04/charlaine-harris-dead-in-family.html">Aamunkajon vastavalo -blogi</a><br /><a href="http://saraseeeni.blogspot.com/2010/12/charlaine-harris-dead-in-family.html">Saraseeenin maailma -blog</a><br /><a href="http://australianbookshelf.wordpress.com/2011/05/29/book-review-dead-in-the-family/">The Australian Bookshelf -blogi (englanniksi</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-240571148675307287?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-13628250702495337102011-06-01T20:14:00.002+03:002011-06-01T20:26:31.118+03:00<strong>Luettu: 16.4.2011</strong><br /><br />Ja lisää <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/search/label/Charlaine%20Harris">Sookieta</a>. Näissä on jotain, joka saa tarttumaan heti seuraavaan osaan edellisen päätyttyä. Ja edelleen: <strong>spoilarivaroitus</strong>!<br /><br /><em>Dead and Gone</em> -kirjassa ihmissudet ja muut muodonmuuttajat astelevat vampyyrien jalanjäljissä ja paljastavat olemassaolonsa taviksille. Kaikki tuntuu menevän aluksi ihan hyvin: Sam muuttaa ystävänsä kanssa muotoa baarissaan, jotta bontempsiläiset voivat tutustua juttuun heti ilmoituksen jälkeen, eikä Merlotte's-baari kärsi omistajan kaksoisluonnosta muutamaa mielenosoittajaa enempää. Kunnes baarin pihalta löytyy eräs aamu paikallisen ihmispantteriyhteisön jäsen viilleltynä ja ristiinnaulittuna sekä erittäin kuolleena. Uhri on vieläpä Sookien veljen vaimo, joka odotti tämän lasta. Vaikka Sookien suhde Crystaliin oli ollut hyvinkin hankala, tämä suostuu silti pitämään päänsä auki murhaajan ajatusten varalta. Homma kuitenkin riistäytyy ennen pitkää käsistä, sillä Bon Temps'issa riehuu myös muulle maailmalle näkymätön sota, johon Sookie verensä takia joutuu osalliseksi.<br /><br />No nyt alkaa näyttää paremmalta! Ei mitään ylimääräistä ihmissuhteista "ollako-tuon-kanssa-vai-ei-vaiko-ollako-en-oikein-tiedä-pitäisiköhän-tai-no-ei-tai" -tyyppistä lässytystä vaan toimintaa. Niitä, joita Sookien fyysinen murjominen pitkästyttää, voivat tosin päästää varsin turhautuneen huokaisun, koska tällä kertaa Sookieta mättävät turpiin ja kaikkialle muullekin kaksi yliluonnollista ammattilaistappajaa. Tokihan se tarjoaa Ericille ja Billille tilaisuuden kilpailla ritarin roolista, mutta se tosin jää hyvin kaiken muun, sodan aiheuttamien asioiden jalkoihin. <br /><br />Kysymys kuuluukin, miten Harris voi jatkaa tästä? Jos ajatuksena on toistaiseksi ollut pyrkiä nostamaan rimaa aina vain korkeammalle, miten tämä rima nyt ylitetään? Ikävä kyllä (tai no...) Arlenen Fellowship-sekoilu on ainakin tällä haavaa jäähyllä, joten sieltä suunnasta ei irtoa kovin paljon uskontokriittistä fantasiaa. Voi, kun saisi enemmän Dianthaa mukaan; sen hahmon potentiaalia ei vaan käytetä tarpeeksi! Jos olisin Facebookissa, perustaisin ryhmän "More Diantha in The Southern Vampire Mysteries right now!". Onhan siellä jo oma ryhmänsä kännykän haamuväreilystä kärsiville.<br /><br />Post scriptum: Katsoin juuri kolmannen <em>True Blood</em> -kauden loppuun. Mahtavaa, että sen tuottajat ovat onnistuneet viemään sen erilleen kirjoista, mutta pitämään sen silti tarpeeksi "totena" kirjat lukeneillekin. And now time for the weather... Tiffany?<br /><br /><iframe width="450" height="349" src="http://www.youtube.com/embed/yKn7hhgLPes?rel=0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br /><br />-----<br /><br /><em>Dead and Gone</em> muualla:<br /><a href="http://saraseeeni.blogspot.com/2010/12/charlaine-harris-dead-and-gone.html">Saraseenin maailma -blogi</a><br /><a href="http://blogcritics.org/books/article/book-review-dead-and-gone-by/">Blog Critics -blogi (englanniksi)</a><br /><a href="http://dearauthor.com/book-reviews/review-dead-and-gone-by-charlaine-harris/">Dear Author -blogi (englanniksi)</a><br /><br /><a href="http://www.blogger.com/">Harrisin <em>Dead and Gone</em> -haastattelu TrueBloodNetissä (englanniksi)</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-1362825070249533710?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-41107649565980675512011-05-23T05:03:00.000+03:002011-05-23T05:03:13.822+03:00<strong>Luettu: 10.4.2011</strong><br /><br />Ja lisää <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/search/label/Charlaine%20Harris">Stackhousea</a>. Ja edelleen: juonen peruskuvio <strong>sisältää spoilereita</strong> vain suomennoksia lukeville.<br /><br /><em>From Dead to Worse</em> -osassa (kahdeksannessa, jos tarkkoja ollaan; ei <strong>vielä</strong> suomennettu) Sookie yrittää toipua vampyyrikokouksen aikana tapahtuneesta, uskonnollisesti motivoituneesta räjähdyksestä. Moni hänen tuttunsa vahingoittui tai kuoli iskussa, muiden muassa Louisianan kuningatar jonka alueen Nevadan vampyyrikuningas päättää vallata itselleen. Samaan aikaan läheisessä ihmispantterilaumassa tapahtuu: naispuolisia jäseniä tapetaan, toinen lauma yrittää laajentaa reviiriään Bon Tempsin puolelle, ja Jason järjestää Sookielle ikävän yllätyksen. Lisäksi Sookie löytää suvustaan aivan uusia ulottuvuuksia, telepaattisen serkunpojan sekä keijuprinssi-isoisoisän muodoissa.<br /><br />Huh, kylläpäs yhden kirjan aikana ehtii tapahtua yhtä sun toista. Pidättäydyn edelleen <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2011/05/charlaine-harris-all-together-dead.html">edelliskirjan</a> loppukommentissa: "ihmissuhdemössöisestä kuopasta ollaan nousemassa". No okei, Sookie jättää Quinnin ja hyppää Ericin matkaan, mutta onneksi kyseinen draama jää muiden tapahtumien voimasta taka-alalle. Saapa nähdä, miten Harris pyörittää keijukuviota jatkossa; ainakin siinä on potentiaalia.<br /><br />-----<br /><br /><em>From Dead to Worse</em> muualla:<br /><a href="http://www.lovevampires.com/chfromdeadtoworse.html">Love Vampires -blogi (englanniksi)</a><br /><a href="http://dearauthor.com/book-reviews/review-from-dead-to-worse-by-charlaine-harris/">Dear Author -blogi (englanniksi)</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-4110764956598067551?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-34127493382495202862011-05-21T14:47:00.000+03:002011-05-21T14:47:05.781+03:00<b>Luettu: 9.4.2011</b><br /><br />Huoh. Aina kun lähden Vaasasta minnekään, otan useita kirjoja mukaan, ettei lukeminen vahingossakaan lopu kesken. Ja sitten kuitenkin nappaan toisten kirjahyllyistä jotain, mitä en luultavasti koskaan haluaisi lukea niin paljon, että päätyisin etsimään ja lainaamaan sen kirjastosta. No, hyvä Jokiselle, sillä luin <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2009/07/seppo-jokinen-kuka-sellaista-tekisi.html">edellisenkin</a> samalla tavalla.<br /><br />Tarjolla olevista useita Jokisista valitsin aiheen perusteella kirjan <i>Viha on paha vieras</i>. Kirjassa rikoskomisario Sakari Koskinen päätyy tutkimaan eräässä tesomalaisessa kerrostalossa sattunutta henkirikosta. Uhri oli kaikkien naapurien inhoama kyttääjä, talopoliisi joka valitti joka asiasta. Samalla poliisille tulee ilmoituksia myös murtautumisista, sillä joku hiippailee ihmisten asunnoissa ja jättää pieniä käyntikortteja visiiteistää. Toisten epäily ja em. hiippari luovat syttymisherkän tunnelman, joka vie Koskista Tesomalle tiheään tahtiin.<br /><br />Dekkarina juoni on itse asiassa paljon mielenkiintoisempi kuin kuvauksesta voisi päätellä. Koska jutun kehittymistä kuvataan Koskisen -jutun päätutkijan- silmin, lukijalta ei pimitetä yksityiskohtia (kuten <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2008/07/anne-holt-sokea-jumalatar.html">eräissä</a> tapauksissa..). Kerrostalossa epäiltyjä on todella monta ja sekalaista seurakuntaa. Plussana sanottakoon, että tekijän henkilöllisyys pysyi piilossa varsin pitkään, motiiveista nyt puhumattakaan. Ja onhan se välillä mukava lukea dekkaria, jonka rikos on suhteellisen "tavallinen" eikä yksi poliisi nouse muiden ylle SuperPoliisiksi, joka yksin ratkoo mielipuolisimmatkin rikokset.<br /><br />Ja sitten se ei-dekkarillinen puoli. Jotenkin keski-ikäisen miehen sielunelämä eivät jaksaisi kauheasti kiinnostaa. Ja koska olen kyyninen, oletan tietysti että Linnean käytös ei ole positiivista, kuten komisario Koskinen sen näkee: taitaa nainen ottaa hatkat jatko-osissa. Dekkareitä myös kannattaisi lukea järjestyksessä, sillä <i>Viha on paha vieras</i> -kirjassa viittaillaan Koskisen kollega Kaation edellisosassa tapahtuneeseen ampumistapaukseen ja siitä nyt johtuvaan alenevaan tilaan. Ärsyttävää, mutta oma vika.<br /><br /><i>Pahaa vierasta</i> on kuvattu Jokisen yhdeksi parhaimmista Koskisista. Voipi olla, en vain ole lukenut Jokisen dekkareita tarpeeksi. Kenties jatkossa ja tietysti samalla metodilla. Ja siltikään en voi olla ottamatta vähintään kahta kirjaa mukaan..<br /><br />-----<br /><br /><i>Viha on paha vieras</i> muualla:<br /><a href="http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Dekkarijyr%C3%A4sai+tusinan+t%C3%A4yteen/HS20071124SI1KU020q5">Helsingin Sanomat</a><br /><a href="http://www.ksml.fi/viihde/kirjat/viha-on-paha-vieras/21292">Keskisuomalainen</a><br /><a href="http://www.dekkaripaivat.fi/node/193">Kouvolan dekkaripäivät</a><br /><a href="http://luetut.blogspot.com/2008/08/seppo-jokinen-viha-on-paha-vieras.html">Meten luetut 2006-2011</a><br /><br /><a href="http://www.aamulehti.fi/moro/murhakartta/">Mansen murhakartta</a> - Jokisen kirjojen veriteot kartalla<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-3412749338249520286?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-1901259488316177392011-05-16T23:15:00.004+03:002011-05-17T00:14:09.024+03:00<strong>Luettu: 3.4.2011</strong><br /><br />Kyllä, 'dead'-sana sen kertoo: <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/search/label/Charlaine%20Harris">Sookien</a> matkassa jatketaan taas puolisen vuoden tauon jälkeen. Ja kuten ennenkin:<br /><br /><strong>HERE BE SPOILERS!</strong><br /><br /><em>All Together Deadissa </em> (ei suomennettu; vielä...) Sookien yritykset rauhalliseen elämään eivät ota onnistuakseen. Billin häntäheikkeily korpeaa Sookieta edelleen ja seuraavan -ihmistiikeri Quinnin- kanssa pitäisi saada suhdetta kehittymään. Kun Louisianan kuningatar värvää vastahakoisen Sookien mukaansa lähiosavaltioiden vampyyrien kokoukseen, Sookie on taas seilaamassa päin ongelmia. Tällä kertaa ongelmien suurimman aiheuttajan tittelistä kilpailevat toistensa kanssa kuollettavasti tanivat vampyyripoliitikot sekä anti-vampyyrikirkko Fellowship of the Sun. Ja näiden välissä Sookien pitäisi hoitaa toimensa kuningattaren ihmisosallistujien mielenliikkeitä tutkien ja vieläpä vältellä myös kokoukseen osallistuvaa Billiä. Hengissäkin olisi tietysti mukava pysyä.<br /><br />Jaa-a. <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2010/09/charlaine-harris-definitely-dead.html">Edellisosan</a> aiheuttama ärsytys on laantunut ja <em>Touch of Dead </em>-novellikokoelman tapahtumiin ei viittailla. Tällä kertaa kukaan -tai no, ainakaan kovin moni- ei ole runtelemassa Sookien naamaa. Juonenkehitykseltään sarjaan saadaan hieman lisää vauhtia: Fellowshipin sekopäät jatkavat täydellisen hullua menoaan; voikohan kukaan lukija millään tasolla sympata tätä porukkaa? Itseäni kirkko ärsyttää aivan suunnattomasti: miten joku voi olla noin idiootti?! Vaatiiko tuollainen lampaamaisuus jotain aivan erityisiä kykyjä? Toivottavasti tyypit saadaan pois päiväjärjestyksestä jossain vaiheessa. Sookie sen tuskin tekee, mutta Pam voisi kyllä vetää niiden johtoporrasta turpaan.<br /><br />Mukaan tulee myös uusia hahmoja. Barry on kokouksen järjestävässä (vampyyri)hotellissa työntekijänä ja ensi kertaa elämässään Sookie huomaa olevansa ajatustenluvun kohteena. Sookie on tietysti aivan pähkinöissään siitä, että on tavannut toisenkin telepaatin, mutta Barry ei ole sinut kykyjensä kanssa vaikka hän lopulta Sookien kanssa joutuukin julkisella paikalla niitä käyttämään. Kenties Barrya nähdään jatkossa. Ja sitten on tietysti Eric. Tyyppi on näköjään päättänyt liehakoida Sookieta Quinnista huolimatta ja tällä kertaa hänenn tilaisuuksien hyväksikäyttäminen menee aika pitkälle ja Sookie huomaa ikäviä jälkiefektejä Ericin muka-ritarilliselle pelastukselle. Jos mitään hyvää, niin ainakin Bill ei pidä asiasta. Hyvä.<br /><br />Juu, sarjan lukeminen jatkuu edelleen. Katsotaanpa, mitä ärsyt-ö-mittari sanoo seuraavasta osasta. Tämän perusteella ainakin ihmissuhdemössöisestä kuopasta ollaan nousemassa.<br /><br />-----<br /><br /><em>All Together Dead</em> muualla:<br /><a href="http://fyreflybooks.wordpress.com/2009/12/07/charlaine-harris-all-together-dead/">Fyrefly's Book Blog -blogi (englanniksi)</a><br /><a href="http://lucybirdbooks.wordpress.com/2010/02/28/all-together-dead-charlaine-harris/">Lucybird's Book Blog -blogi (englanniksi)</a><br /><a href="http://www.fembatunhinged.com/2011/04/23/all-together-dead-by-charlaine-harris/">Fembat Unhinged -blogi (englanniksi)</a> (No! We certainly do NOT want more "sookie nookie"!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-190125948831617739?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-86242713650827068462011-05-16T22:57:00.003+03:002011-05-16T23:13:46.336+03:00<strong>Luettu: 1.4.2011</strong><br /><strong>Kuvitus: Leena Lumme</strong><br /><br />Kun alkaa serkkujen synttäreitä tulla vastaan, on aika tutustua lastenkirjoihin.<br /><br /><em>Emma ja erilainen perhe </em>on Emma-lastenkirjasarjan x:s osa 3-vuotiaille ja sitä vanhemmille. Tässä osassa Emma aprikoi perheen määritelmää, sillä kavereilla on monenlaisia perheitä. Onnilla on kaksi äitiä, Mimmi on adoptoitu ja Oton äidillä on uusi poikaystävä - ja tällä oma tytär! On siis aika tentata aikuisia.<br /><br />En osaa sanoa, miltä kirja vaikuttaa lapsen näkökulmasta. Annoin kirjan lahjaksi lähinnä -tylsästi kenties?- sen opetusarvon takia, sillä Suomen raamattuvyöhykkeellä ja Keskustan kannatusalueella asuminen ei ainakaan edistä moninaisuuskasvatusta. Ja tämä siis aikuisen näkökulmasta. Kenties muksut pitävät kirjaa outona; eiväthän lapset pidä omituisena mitään, elleivät aikuiset sellaista käytöstä itse levitä jälkikasvulleen. No, kysyn serkultani mielipidettään tästä kirjasta, kun hänet seuraavan kerran näen. Saattaapa tulla kuulkaa aika nasevaa tekstiä. ;)<br /><br />Toistaiseksi kuitenkin todettakoon, että opetusvälineenä kirja toimii ihan ok, vaikkei kirja aikuiselle järin koukuttava olekaan. On sitä kumminkin turhempaankin paperille painettu.<br /><br />-----<br /><br /><em>Emma ja erilainen perhe </em>muualla:<br /><a href="http://lastenkirjahylly.blogspot.com/2010/07/emman-ja-pirkon-kanssa-on-aina-ollut.html">Lastenkirjahylly-blogi</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-8624271365082706846?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-62326098924470319202011-05-04T23:20:00.006+03:002011-05-05T00:42:41.357+03:00<strong>Luettu: 29.3.2011<br />Alkuperäinen nimi: Die Klavierspielerin<br />Käännös: Jukka-Pekka Pajunen</strong><br /><br />Tämän kertainen kirjavinkki on lähtöisin <a href="http://opuscolo-kirjastakirjaan.blogspot.com/2011/03/nof-haaste-elfriede-jelinekin-karmiva.html">Opuscolosta</a>. "Karmiva" on erinomainen sanavalinta, jos haluaa kirjan päätyvän allekirjoittaneen lukulistalle. Kiitän ja kumarran!<br /><br /><em>Pianonsoittaja </em>kuvaa nelikymppisen Erika Kohutin erittäin häiriintynyttä äitisuhdetta. Äiti on päättänyt Erikan syntyessä, että lapsi on musiikillinen nero ja pakottanut Erikan muun muassa pianon pariin. Koska leikkiminen käy skaalojen harjoittelun tielle, äiti opettaa lapselle ettei tämä tarvitse muita ihmisiä kuin äitinsä. Isänkin saa helposti kärrättyä pois tieltä kaukaiseen hoitokotiin heti, kun sosiaalinen keeping-up-the-appearances sen sallii. Ja mitä tapahtuu lapselle, kun dominoiva, aina paikalla oleva, aina oikeassa oleva äiti asuu samassa asunnossa tämän koko elämän? Juu, Freud olisi pähkinöissään.<br /><br />En kuvaisi Jelinekin lopputulosta karmivaksi. Pikemminkin surulliseksi. Ja mielenkiintoiseksikin. On kiinnostavaa katsoa, miten Erika pyrkii ihan pienin keinoin itsenäisyyteen: vaateostoksiin, vaikka tietää äitin sen jokapäiväisessä "turvatarkastuksessaan" löytävänsä ja tuhoavansa, viiltelyllä, yöllisillä retkillään kaupungin "huonoihin" osiin... Surullista on Erikan vääjäämätön matka kohti viimeistä konfliktia, kun eräs hänen oppilaistaan alkaa ilmaista seksuaalista kiinnostusta opettajaansa kohtaan. Ja Erikan seksuaalisuutensa toteutus äitinsä aivopesun jälkeen: mies sai äidin raskaaksi Erikasta, joten tämän päähän on lapsesta asti taottu seksuaalisuuden synti, häpeä, vääryys. Lopputulos ei ole lähelläkään oppilas-Romeon ajatuksia.<br /><br />Juuri kirjan vääjäämättömyys sai minut lukemaan sen nopeasti. En vain voinut ottaa taukoa; aina kirjan suljettua jäi miettimään, mitä Erika tekee seuraavaksi, mitä äiti, mitä oppilas. Ja jos ihan totta puhutaan, seurasin mielenkiinnolla Erikan kanssa muita ihmisiä, varsinkin auringon laskun jälkeen. Sitä paitsi Jelinek kirjoittaa aivan mahtavasti. En tiedä musiikista sen toteuttamisen puolelta juuri mitään, joten tekstin musiikilliset termit ja metaforat menivät ajoittain ohi, mutta tästä huolimatta tekstin sävy välittyy.<br /><br />Minulle kirjan tärkein teema oli äiti-tytär-suhde. Omani on jonkin verran vääntynyt, joten samaistun kirjassa hyvin vahvasti Erikaan; no, ainakin olin tämän puolella. Olisi mielenkiintoista tietää, miten erilaisilla äitisuhteilla varustetut naiset <em>Pianonsoittajaa</em> lukevat.<br /><br />Post scriptum: <em>Pianonsoittajasta </em>on tehty myös elokuva. Se pitää nähdä.<br /><br />-----<br /><br /><em>Pianonsoittaja</em> muualla:<br /><a href="http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Taiteen+silaamalikaviem%C3%A4riverkostoElfriede+Jelinekin+Pianonsoittaja+laskee+kovan+hinnankorkeakulttuurilleRomaanin+julma+kerronta+kiist%C3%A4%C3%A4+naissubjektinolemassaolon/HS20051211SI1KU0215m">Helsingin Sanomat</a><br /><a href="http://opuscolo-kirjastakirjaan.blogspot.com/2011/03/nof-haaste-elfriede-jelinekin-karmiva.html">Opuscolo-blogi</a><br /><br />-----<br /><br /><strong>Kirjallinen maailmanhaaste: Itävalta</strong><br /><strong></strong><br />-----<br /><br /><strong>What's in a Name: Musical term</strong><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-6232609892447031920?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-38766721370918712322011-05-01T20:05:00.003+03:002011-05-01T21:05:04.541+03:00<strong>Luettu: 24.3.2011</strong><br /><br /><a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2010/03/risto-isomaki-jumalan-pikkusormi.html">Jumalan pikkusormen</a> pettymyksestä huolimatta annoin Isomäelle vielä yhden tilaisuuden.<br /><br /><em>Sarasvatin hiekkaa </em>-kirjassa tapahtuu. Intian rannikolta löytyy merenpohjasta muinaisen kaupungin rauniot. Samaan aikaan Grönlannin mannerjäätikkö alkaa "lahota". Tutkijat ovat kukin suunnallaan ymmällään, kunnes suomalainen jäätikkötutkija Kari Alanen yhdistää nämä kaksi tapahtumaa toisiinsa. Ilmastonlämpeneminen ei ole enää arjesta kaukaista teoriaa, kun ympäristö alkaa vetelemään viimeisiä.<br /><br />Ei voi mitään. Tämäkään ei oikein toiminut. Okei, aiheena erittäin tärkeä, mutta ihan liian Hollywoodia: juuri viimeisellä hetkellä keksitään jokin monimutkainen vastaus ongelmaan ja tadaa! se toimii. Alun ja tuon hetken välillä on tietysti actionia, kuolemanvaarallisia tilanteita (jotka ratkeavat toki päähenkilöiden hyväksi viime sekunnilla) ja pitäähän se pakollinen romanttinen sivujuonnekin olla. En pysty ohittamaan tätä, sillä se ärsyttää minua niin suunnattomasti. Kirjoissa ei ole edes visuaalista ilmettä, joka kiinnittäisi huomion tällaisesta juonikehityksestä pois (vrt. <em>Day after Tomorrow</em>).<br /><br />Kyllä, aihe on tärkeä ja haluan lukea siitä. Mutta fiktio kaipaa sen lisäksi muutakin kuin stereotyyppisen juonen. Aivan kuin fiktioproosa olisi vain keino tiedon levittämiseksi, vähän niin kuin pornossa juoni on sivuosassa. Toki kaunokirjallisuus laajentaa lukijapohjaa, mutta henkilökohtaisesti luen tällaisessa tilanteessa mieluummin faktaa. Ainakaan en ala kiroilemaan kesken luvun, kun olen arvioinut seuraavan "yllättävän" juonenkäänteen sadannen kerran oikein. Joko <a href="http://kirjanviemaa.blogspot.com/2009/08/risto-isomaki-litium-6.html"><em>Litium 6</em></a> on kirjallinen helmi, ensimmäisenä Isomäkenä vielä ärsyttämätön tai sitten aika on kullannut muistoja.<br /><br />-----<br /><br /><em>Sarasvatin hiekkaa </em>muualla:<br /><a href="http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/sarasvatin-hiekkaa/">Kirjavinkit.fi</a><br /><a href="http://kertomusjatkuu.com/blog/2576297">Kertomus jatkuu -blogi</a><br /><a href="http://hirvasnoro.blogspot.com/2005/10/kasvihuoneilmi-on-jo-karannut.html">Kai Hirvasnoron blogi</a><br /><a href="http://pawinkirja.wordpress.com/2009/04/07/sarasvatin-hiekkaa/">Southpawin lukemiset -blogi</a><br /><a href="http://tuhatsanaa.net/sarasvatinhiekkaakuintehtyelokuvaksi">Tuhat sanaa -blogi</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-3876672137091871232?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-5202822505036618892011-04-29T17:08:00.003+03:002011-04-29T17:45:39.249+03:00<strong>Luettu: 19.3.2011</strong><br /><br />Männä vuonna tuli puhetta erään opiskelukaverin kanssa Neil Gaimanista, jonka seurauksena sain lainaan <em>American Godsin</em>. (Kyllä minä tämän palautan, laitan viestiä heti, kun tämä teksti on valmis!)<br /><br /><em>American Gods </em>(suom. <em>Unohdetut jumalat</em>) lähtee käyntiin, kun vankilasta vapautunut Shadow saa kuulla vaimonsa kuolleen juuri ennen vapautumista auto-onnettomuudessa. Matkalla kotiin Shadow pestautuu omalaatuisen Wednesdayn palvelukseen tajuamatta ollenkaan, mihin on sekaantumassa: Amerikka, tuo kuuluisa kansojen sulatusuuni, on myös noiden kansojen jumaluuksien sulatusuuni, ja vanhojen (Odin, Horus, Shiva) ja uusien (luottokortit, media, tietokoneet) jumalien välille on nousemassa sota. Ja Shadow, kuolevainen ihminen, on sen keskellä.<br /><br />Ensimmäinen huomioni on se aika, jonka otin kirjan lukemiseen: yli vuosi. Tämä ei johdu siitä, että kirja itsessään olisi huono. Ei ollenkaan, sehän on Gaimanin kirjoittama! Ehkäpä se johtuu osin kirjan massiivisuudesta; lukemani versio on Author's Cut -tyyppinen, alkuperäisjulkaisua pidempi versio, kaiken kaikkiaan siis 635 sivua. <em>American Gods </em>on massiivinen myös sisällöltään: niin monia hahmoja, niin monia jumaluuksia, niin monia paikkoja. Jos olisin lukenut kirjan yhteen menoon, en varmaan muistaisi puoliakaan kuin tällä lukutahdilla.<br /><br />Olen aina ollut kiinnostunut mytologioista, joten luin kirjaa mielenkiinnolla myös siksi. Gaiman ei latele jumaluuksia pöydälle opettavaiseen tapaan, vaan hahmoina jotka nyt sattuvat olemaan jumalia. Tyyppien nimetkin ovat hieman tavallisempia, joten jää lukijalle itselleen hoksata joko tapahtumien tai nimen (tiesin Wednesdayn olevan Odin heti nimestä; keskiviikko englanniksi on kirjaimellisesti Odinin päivä, samalla tavalla kuin torstai, Thursday, on Thorin päivä) kautta. Skandinaaville tutut viikinkimytologian lisäksi mukana on reilusti muinaisen Egyptin jumaluuksia (joista Gaiman on kirjoittanut myös oman kirjansa <em>American Godsin </em>hengessä: <em>Anansi Boys</em>, kirjahyllyssäni odottamassa vuoroaan) sekä slaavilaisiin mytologioihin. Mukana itse päätarinassa on pieniä, lyhyitä välähdyksia myös muihin mytologisiin hahmoihin.<br /><br />Myönnettäköön, ettei <em>American Gods </em>ole suosikkini Gaimanin bibliografiasta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kirjaa kannattaisi lukea. Suosittelisin kuitenkin ehkä sittenkin pitäytymään alkuperäisessä, lyhyemmässä versiossa; ainahan sitä voi lukea tämän pitkänkin, jos alkuperäisestä pitää.<br /><br />-----<br /><br /><em>American Gods </em>muualla:<br /><a href="http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/unohdetut-jumalat/">Kirjavinkit.f</a><br /><a href="http://fi.risingshadow.net/index.php?option=com_library&amp;Itemid=67&amp;action=book&amp;book_id=228">RisingShadow.net</a><br /><a href="http://nadjankirjasto.blogspot.com/2011/03/neil-gaiman-unohdetut-jumalat-2002.html">Nadjan kirjasto -blogi</a><br /><a href="http://xerxes.blogs.fi/2007/03/18/neil_gaiman_unohdetut_jumalat~1925546/">Xerxes-blogi</a><br /><a href="http://pasilankirjasto.wordpress.com/2010/10/24/neil-gaiman-unohdetut-jumalat/">Pasilan kirjasto lukupiiri -blogi</a><br /><a href="http://www.elokuvablogi.com/2009/09/neil-gaimanin-jumaltarinat.html">Elokuvablogi</a><br /><br /><a href="http://www.frowl.org/gods/index.html">Only the Gods Are Real - <em>American Godsille</em> omistettu sivusto, josta löytyy niin jumalalistauksia kuin Shadow'n matkakarttoja (englanniksi)</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-520282250503661889?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-78263855871230450312011-04-25T14:20:00.004+03:002011-04-28T17:59:00.644+03:00<strong>Luettu: 13.3.2011</strong><br /><br />Kevään eduskuntavaalit muistuttivat taas yhteiskunnallisten pamflettien olemassaolosta ja mikäs sen ajankohtaisempaa kuin maahanmuutto.<br /><br /><em>Hallan vaara - Merkintöjä maahanmuuton puhetavoista</em>: nomen ist omen. Vapaa toimittaja sekä "kommari, reikäpää, ihmisoikeuskouhkaaja ja utopistikiihkoilija" (lähteenä "valveutuneiden ja huolestuneiden kansalaisten muodostaman maahanmuuttokriittisen kansanliikkeen Homma ry") on viettänyt aikaansa kansanedustajilta koottujen, maahanmuuttoaiheisten kommenttien parissa. Vuosien 1998 ja 2010 välillä eduskunnassa on suusta päässyt yhtä sun toista aiheeseen liittyvää huomautusta ja ne ovat <em>Hallan vaaran</em> materiaalina analysoidessaan aiheen puhetapoja näiden viiden eduskuntakokoonpanon ajalta.<br /><br />Käy ilmi, etteivät Persut todellakaan ole "maahanmuuttokriittisyyden" johtotähtiä; pikemminkin muiden puolueiden "maahanmuuttokriittiset" ovat saaneet vahvemman jalansijan puolueen kakofoniassa. Kokoomuksen Sulo Aittoniemellä (joka onneksi jätti eduskunnan vuonna 2003) on sydämessään erityinen viha-kategoria somalialaisille, kuten ulkomaalaislain (HE 50/1998) lähetekeskustelussa käy ilmi:<br /><br /><br /><blockquote>Nyt mennään esimerkissäni tavanmukaisesti erääsen Afrikan sarven maahan. Kun ei enää uskalla sanoa mitään nimiä, niin sanon, että eräästä Afrikan sarven maasta tänne on tullut porukkaa, jota tämä erityisesti koskee. Siis tämä tarkoittaa perheenjäseniä, selkeästi perheenjäseniä: vaimo, tai useitakin vaimoja, jos niitä 6-7:kin sattuu olemaan, mikä on tietysti hieno asia, ja sitten on lapsia, niin paljon kuin ikänä sopii, he tulevat tällä perusteella. -- Ihannehan olisi, että olisi 30 samassa perheessä. Saadaan mahtavat lukaalit itselle asuttavaksi ja sosiaaliturva on mahtava potti tällaisesta porukasta, kun saadaan 30:kin ihmistä samaan asuntoon asumaan. (s- 18-19)</blockquote>Ja sitten Keskustaa Lauri Oinosen (jäi vaaleissa 2011 rannalle) johdolla:<br /><br /><br /><blockquote>Meille on tullut lähinnä tarpeettomilla verukkeilla henkilöitä, jotka esiintyvät turvapaikan hakijoina, vaikka mistään sellaisesta fyysisestä turvan hakemisesta ei ole kysymys, mitä kansalaiset turvapaikalla ja sen saamisella ymmärtävät. (s. 25)</blockquote>Ilmeisesti edustaja Oinosella on yhteys kuuden miljoonan ihmisen kollektiiviseen mieleen. No totta kai on, hänhän on pappi. Kristillinen lähimmäisenrakkaus on tosin jäänyt puolimatkaan.<br /><br />Myös muilta puolueilta irtoaa yhtä sun toista kommenttia, mutta mielenterveyteni takia pidättäydyn selaamasta kirjaa ja kirjoittamasta sitaatteja tänne. Eiköhän pointti ole tullut selväksi jo näiden kahden (valkoisen heteromiehen) avustuksella.<br /><br />Nyt kun Persuilla on mahdollisuuksia päästä vallankahvaan käsiksi ja saada pikku reality check (enää ei voi huudella vain puskasta, vaan pitää jopa tehdä jotain ja tehdä sen eteen kompromisseja ja saada siitä hyvästä osalta omista äänestäjistä paskaa niskaan), suosittelisin kaikkia pettyneitä persulaisia lukemaan tämän kirjan.<br /><br />Post scriptum: Ja jos olisin saanut kirjoitettua tämän tekstin heti lukemisen jälkeen, olisi sen voinut lukea useampi ennen vaaleja. Nyt korpeaa.<br /><br />-----<br /><br /><em>Hallan vaara</em> muualla:<br /><a href="http://www.kommentti.fi/lukukokemuksia/maahanmuuttokritiikist%C3%A4-ja-halla-aholaisuudesta">Kommentti</a><br /><a href="http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2010/numero-8/kohti-demokratiaa-persut-edella">Fifi</a><br /><a href="http://luetut.blogspot.com/2010/11/jussi-forbom-hallan-vaara.html">Meten luetut 2006-2011</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-7826385587123045031?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-23843208001146570612011-04-24T13:28:00.003+03:002011-04-24T14:19:21.724+03:00<strong>Luettu: 7.3.2011</strong><br /><strong>Kuvitus: Sam Kieth, Mike Dringenberg &amp; Malcolm Jones III</strong><br /><br />Graafisten romaanien klassikko, jota lukematta on menettänyt erittäin paljon.<br /><br /><em>The Sandman - Preludes and Nocturnes</em> (ei suomennettu; miksi? MIKSI?!) aloittaa 11-osaisen kauhu-fantasia-sarjan. Tämä ensimmäinen osa esittelee sarjan päähenkilön, tummaan ja vakavaan Unien kuningas Morpehukseen ja tämän sisaruksiin, Loputtomiin. Kun lauma okkultisteja yrittää vangita Morpeuksen siskon, Kuoleman, he mokaavat ja saavat Kuoleman sijaan vankilaansa Unien kuninkaan. 72 vuotta Morpheus on vankina, ja 72 vuotta maailmassa riehuu outo unitauti, jossa ihmiset eivät enää herää. Kun Morpheus vihdoin vapautuu, hän lähtee etsimään kolmea valtaesinettään jotka hänen vangitsijansa häneltä veivät. Matka vie hänet kuningaskuntansa luhistuneiden jäännösten luota narkkareiden luo, Helvettiin ja amerikkalaiseen kuppilaan.<br /><br />Oih... Että olenkin onnekas eläessäni aikana, jolloin voin nauttia Gaimanin teoksista! Ja voi niitä sääliöitä, jotka eivät niihin koskaan tutustu! Kaikki Gaimanin maailmat ovat juuri sopivalla tavalla vinksahtaneita; pidän erityisen paljon ideasta jumaluuksiakin vanhemmista Loputtomista. Ja toisin kuin muut DC-sarjakuvat, The Sandman elää omassa maailmassaa suurimmaksi osaksi aikaa (joskin eräät tutut DC-hahmot tekevätkin välillä cameorooleja). Erityisemaininnan ansaitsevat Dave McKeanin kannet. Alunperinhän Preludes and Nocturnes julkaistiin kahdeksassa pienemmässä osassa ja niistä jokaisella oli omat kantensa. On täysin epäreilua nimittää vain "kansiksi", sillä niistä jokainen on oma taideteoksensa, täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. 'A Hope in Hell':in kun saisi seinälle julisteena. Ja sitten pitää muistaa mainita Kuolema; *tirsk*. Hänestä pidän aivan erityisesti. Supercalifragilisticexpialidocius!<br /><br /><a href="http://2.bp.blogspot.com/-fZQEonJik6w/TbQF0lihOUI/AAAAAAAAAJQ/l6vQ_0Rqs5U/s1600/sandman.jpg"><img style="TEXT-ALIGN: center; MARGIN: 0px auto 10px; WIDTH: 233px; DISPLAY: block; HEIGHT: 320px; CURSOR: hand" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5599106637716601154" border="0" alt="" src="http://2.bp.blogspot.com/-fZQEonJik6w/TbQF0lihOUI/AAAAAAAAAJQ/l6vQ_0Rqs5U/s320/sandman.jpg" /></a><br />-----<br /><br /><em>Preludes and Nocturnes </em>muualla:<br /><a href="http://www.helium.com/items/1462805-comic-book-review-the-sandman-preludes-and-nocturenes-by-neil-gaiman">Helium (englanniksi)</a><br /><a href="http://bibliofreakblog.com/fiction/sandman-preludes-nocturnes-iby-neil-gaimani/">Bibliofreak-blogi(englanniksi)</a><br /><a href="http://jennysbooks.wordpress.com/2009/01/13/preludes-and-nocturnes-neil-gaiman/">Jenny's Books -blogi (englanniksi)</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-2384320800114657061?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3703966378646969217.post-2119592319598899232011-04-21T06:24:00.006+03:002011-05-05T00:54:40.313+03:00<strong>Luettu: 1.3.2011<br />Kuvitus: Sang-Sun Park<br />Alkuperäinen nimi: Re Bijyu Il/ 레비쥬일<br />Käännös: Antti Grönlund</strong><br /><br />Joskus vuosia sitten aloin kiinnostumaan mangasta. Aivan ensimmäinen ostokseni sillä saralla oli kuitenkin manhwaa (= korealaista, japanilaisittain piirrettyä sarjakuvaa), Eun-Ha Jon ja Sang-Sun Parkin <em>Les Bijoux </em>-sarja. Huvittava sivuhuomio: tietämättä kirjoittajien ja taiteilijoiden sukupuolia, kaikki ensimmäiset sattuivat olemaan naisten käsialaa.<br /><br /><em>Les Bijoux - Ennustus</em> on sarjan ensimmäinen osa. Tarina sijoittuu fantasiamaailmaan, jossa on kaksitoista kaivosvaltiota ja ihmiset on jaettu kahteen täysin eriarvoiseen luokkaan: valtaa pitävä, rikas vähemmistöluokka habit sekä köyhä työläisluokka spar. Eräänä iltana vanha ennustus saa todellisuuspohjaa, kun eräs sparpariskunta -omiensakin joukossa hyljeksityt kääpiömies ja köyryselkäinen nainen- saavat kirotuksi uskotun lapsen nimeltä Lapis Lazuli, joka muuttuu ajoittain miehestä naiseksi ja toisinpäin. Lapis joutuu julma habitlordi Diamond murhaa tämän vanhemmat, Lapis vannoo kostoa ja päättää kumota myös sortavan luokkajärjestelmän ja tyrannimaisten hallitsijoiden vallan. Suunnitelma ei kuitenkaan mene ihan niin kuin Strömsössä, kun lordi Diamond rakastuu Lapikseen tämän ollessa naishahmossaan Lazulina.<br /><br /><em>Les Bijoux</em>'n juoni on melko perinteistä fantasiaa: hyvän ja pahan, julmuuden ja oikeudenmukaisuuden välistä taistelua, jonka keskellä on jollain tapaa erityinen päähahmo. Minulle sarjan viehätys on kuitenkin Parkin piirrostyylissä: kaikki päähahmot ovat ihanan androgyynejä, jotka sekoittavat kivasti myös seksuaalirooleja. Jopa Lapiksen pikku kyky sekoittaa tätä edelleen. Tai kuten omalaatuinen habit Cornelian asian ilmaisee: "Hauska tutustua! Sinusta saisi monipuolisen ystävän!" :) Tyyppi on ehdottomasti suosikkihahmoni: leikkimielinen soturi, joka näyttää mahtavalta ja jolla on asennetta riittämiin.<br /><br />Toinen mielenkiintoinen piirrostrikki on Parkin tapa käyttää <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Chibi">chibi</a>-hahmoja; ehdottomasti hillittömän hauskaa! Lisäksi se antaa lukijalle mahdollisuuden taukoon sarjan muutoin sangen tummasta tunnelmasta.<br /><br />Suosittelen sarjaa ihan kaikille. On muuten ollut aika hyvä munkki, kun olen sattunut törmäämään heti kerralla hyvään sarjakuvaan tällä saralla. Sarja jatkuu vielä neljän osan verran, joten suitsutusta Parkin taiteesta on tulossa vielä neljän postauksen verran.<br /><br /><a href="http://dcphotohunt.files.wordpress.com/2010/08/chibi_cthulhu_by_sliverking-e1283022671795.jpg?w=200&amp;h=185"><img style="TEXT-ALIGN: center; MARGIN: 0px auto 10px; WIDTH: 200px; DISPLAY: block; HEIGHT: 185px; CURSOR: hand" border="0" alt="" src="http://dcphotohunt.files.wordpress.com/2010/08/chibi_cthulhu_by_sliverking-e1283022671795.jpg?w=200&amp;h=185" /></a><br />Post scriptum: Kukas se tuo ylläoleva chibi on?<br /><br />-----<br /><br /><em>Ennustus </em>muualla:<br /><a href="http://inachis.vuodatus.net/blog/360302">Totta ja tarua -blogi</a><br /><a href="http://fi.risingshadow.net/index.php?option=com_library&amp;Itemid=67&amp;action=book&amp;book_id=6184">RisingShadow.net</a><br /><br />-----<br /><br /><strong>Kirjallinen maailmanvalloitus: Etelä-Korea</strong><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/3703966378646969217-211959231959889923?l=kirjanviemaa.blogspot.com' alt='' /></div>Hreathemus/NDSLhttp://www.blogger.com/profile/01072514172417644199noreply@blogger.com0