Luettu: 4.3.2008
Tim Burton on yksi USA:n tunnetuimmista elokuvaohjaajista, jonka työn jäljen tunnistaa tummasta, makaaberista ja hieman pessimistisestäkin tunnelmasta. Helpoiten herran tuotoksiin voi tutustua etsimällä käsiinsä kaikkein goottilaisimman leffan mitä vuokraamosta löytyy.
Burtonin leffoja aktiivisesti nähneenä en voi sanoa, että Burtonin runokirjan nimi ja sisältö ei tule minään yllätyksenä. The Melancholy Death of Oyster Boy and Other Stories jatkaa nimensä mukaisesti goottilaista ja synkkää teemaa, mutta tällä kertaa nimenomaan lasten näkökulmasta tarkasteltuna. Miten ulkopuolinen löytää rakkautta tässä julmassa maailmassa, vai löytääkö ollenkaan? Vaikkapa näin, á la Robottipoika (jonka tarina saa minut nauramaan lähes aina):
Tim Burton on yksi USA:n tunnetuimmista elokuvaohjaajista, jonka työn jäljen tunnistaa tummasta, makaaberista ja hieman pessimistisestäkin tunnelmasta. Helpoiten herran tuotoksiin voi tutustua etsimällä käsiinsä kaikkein goottilaisimman leffan mitä vuokraamosta löytyy.
Burtonin leffoja aktiivisesti nähneenä en voi sanoa, että Burtonin runokirjan nimi ja sisältö ei tule minään yllätyksenä. The Melancholy Death of Oyster Boy and Other Stories jatkaa nimensä mukaisesti goottilaista ja synkkää teemaa, mutta tällä kertaa nimenomaan lasten näkökulmasta tarkasteltuna. Miten ulkopuolinen löytää rakkautta tässä julmassa maailmassa, vai löytääkö ollenkaan? Vaikkapa näin, á la Robottipoika (jonka tarina saa minut nauramaan lähes aina):
And Robot Boy
grew to be a young man.
Though he was often mistaken
for a carbage can.
Runomuotoisesti kirjoitetut tarinat Burtonin kuvituksen kumppaneinaan ovat samalla surullisia, että huvittavia. Toisaalta omituinen lapsi voi löytää paikkansa maailmassa, toisaalta hänelle ei välttämättä kunnon mahdollisuutta aikuisten maailman lakien takia. Nimikkotarina on tästä hyvä esimerkki: täydelllinen pariskunta saa lapsen, joka on puoliksi osteri. Sam-poika yrittää tehdä parhaansa elääkseen normaalia elämää, mutta ei saa ympäristöltään vastakaikua, vähiten vanhemmiltaan, joiden avioelämä on kärsinyt pahasti poikansa omituisuuden takia. Mutta mereneläväthän ovat tunnetusti mitä parhaimpia halun nostattajia. Vanhemmat saavat idean: Hei, syödään poikamme! Tarina päättyy onnelliseen loppuun kaikkien muiden paitsi Samin kannalta, sillä vanhemmat tosiaan toteuttavat suunnitelmansa.
They buried him quickly in the sand by the sea
-sighed a prayer, wept a tear-
and were back home by three.
A cross of gray driftwood marked Oyster Boy's grave.
Words writ in the sand
promised Jesus would save.
But his memory was lost with one high-tide wave.
Kaikesta melankoliudestaan huolimatta -tai ehkäpä juuri siksi- palaankin Burtonin pariin kerta toisensa jälkeen. Oyster Boy & co. on paitsi viihdyttävä, myös älykäs, muttei kuitenkaan liian ahdistava. Aika harvinainen yhdistelmä.
