Juri Nummelin (toim.): Tuhansien zombien maa - Tarinoita elävistä kuolleista ja Suomesta

Luettu: 14.2.2010

Kirjailijoiden blogeja on hyvä seurata aika ajoin, Tuhansien zombien maa on siitä todisteena. Poimin sen novelliantologian yhden kirjoittajan blogista, Miina Supisen Sokeripalasta (22.9.2009-kirjaus).

Tuhansien zombien maa on Suomen ensimmäinen suomalaisten kirjoittama novelliantologia elävistä kuolleista. Kokoelman toimittanut Juri Nummelin valottaa kirjan alussa zombigenreä sekä kirjallisuuden että elokuvien maailmoista. Antologian 11 novellia ovat kirjoittaneet Miina Supinen, Mike Pohjola, Heikki Nevala, Harri Erkki, Petri Salin, Johannes Sohlman, Petri Laine, Rimma Erkko, Jussi Katajala, Jesse Kartes ja Tuomas Saloranta. Osa novelleista on ilmestynyt erilaisissa scifi-, kauhu- ja fantasiajulkaisuissa, mutta näissäkin tapauksissa suurin osa lukijoista ei liene niihin aiemmin törmännyt (ellei satu olemaan Usvan, Tähtivaeltajan ja muiden vastaavien erityislehtien vakiolukija).

MAHTAVAA! Siinä yhteen sanaan editoidut tunnelmat kirjan lukemisen aikana ja sen jälkeen. En ole erityisemmin vihkiytynyt zombigenreen kirjallisuudessa tai valkokankaalla, mutta tokihan siitä on jonkin verran kokemusta. Carl Barksin ja Don Rosan Bombi on tuttu, samoin Frankenstein ja Jeesus. Leffoissa zombit ovat olleet melko harvassa; muistan tähän hätään vain yhden zombileffan -joskin sangen moraalisesti kunnianhimoisen ja siinä onnistuneen leffan-, 28 päivää myöhemmin. Tämän ja Nummelinin lyhyen esittelyn perusteella luin innolla kaikki yksitoista kertomusta, jotka käsittelivät zombeja niin monella eri tavalla, yhdistellen kauhua, komiikkaa, romantiikkaa, ironiaa, satiiria, perinteistä zombimaailmanloppua ja muuta aivotonta käyttäytymistä (sekä zombien että hengissä olevien puolelta).

Nyt, pidellessäni kirjaa kädessäni ja tutkiessani sen sisällysluetteloa, joudun myöntämään, että pidän kaikista. Ihan oikeasti! Yksikään tarina ei tunnu heikolta lenkiltä, epätäydelliseltä, ajan tuhlaukselta. En oikeastaan osaa edes päättää parasta, sillä tarinoiden laajan genreskaalan vuoksi niitä ei voi oikeastaan mennä edes vertailemaan. Siinä missä Erkon "Puhtaus on puoli ruokaa" ja Nevalan "Muodonmuutos" tuovat zombiuden rujon elämän esiin vakavasti, Salorannan "Äidin talossa" on zombimaailmanlopun genressä ylivoimainen. Pohjolan "Limaisenvihreä viiva", Salinin "Elävien kuolleiden aamupäivä" ja Sohlmanin "Lenkkipolulla" ovat mahtavan satiirisia. Nauruhermoja kutkutti Erkin "Olisi edes sinappia" -avaruusseikkailu. Jos tämä kirja tulee koskaan jossain vastaan, hankin sen kirjahyllyyni saadakseni nauttia omien suosikkieni teksteistä jatkossakin. Sitä paitsi tällaista kirjallisuutta -laadukasta populaarikirjallisuutta, siis- haluan tukea myös rahallisesti, ettei Tuhansien zombien maa jää kokeiluasteelle.

Lukekaa Tuhansien zombien maa, vaikka yleiskatsauksena zombikirjallisuudelle. Lukekaa ja nauttikaa!

-----

Tuhansien zombien maa muualla:
Turun Sanomat
Risingshadow.net
Kirjavinkit.fi

2 kommenttia:

hdcanis kirjoitti...

Mielenkiintoiselta näyttää opus, ja on siinä joitain tuttuja nimiä kirjoittamassa...

Tuo julkaisijafirma Turbator vaikuttaa muutenkin aika jännältä, suosivat näköjään sitä populaarikirjallisuuden vähän vinksahtaneempaa puolta...

Hreathemus/NDSL kirjoitti...

Juu, itse poimin kaikkien tuntemattomien nimien bibliografiat Wikipediasta, että saa tutustua tyyppeihin vielä tarkemmin.

Turbator on tosiaan aika scifi-kauhu-orientoitunut kustantamo, mutta aina parempi: tietää mitä tulossa, kun kannessa lukee Turbator. :) Ilmeisesti lähinnä novelleja, vaikka jokunen romaanikin tullut vastaan. No hyvä vain, novelleja tulee luettea liian vähän.