Toni Morrison: The Bluest Eye

Luettu: 25.2.2008

Kuten Jazzin kohdalla tulin maininneeksi, The Bluest Eye on minulle se Morrisonin romaani. Tämä taisi olla kolmas kerta, kun kyseisen romaanin luin. Ensimmäisen kerran kirjan luin, koska sain Jazzin tavoin sen keskeiset teemat erään lehtorini Morrison-tutkielmasta.

The Bluest Eye kuvaa mielestäni hyvin afroamerikkalaisten naisten kohtaamia paineita ympäröivässä patriarkaalisessa ja valkoista (tai siis vaaleanpunaista) ihonväriä ja sinisiä silmiä ihannoivassa yhteiskunnassa. Kun soppaan lisätään saman kulttuurin paineista kärsivä perhe, päähenkilö Pecola Breedloven (tarinan kannalta mielenkiintoinen sukunimi, muuten) tapauksesta tulee muiden Morrisonin romaanien tapaan monisäkeinen vyyhti historiaa, mustien valkoista yhteiskuntaa, patriarkaalisuutta ja yksittäisten henkilöiden pahuutta, mikä kaikki johtaa siihen että Pecola saa lopussa todella ne siniset silmät, mistä hän on aina haaveillut ja jotka muuttavat hänen elämänsä kaiken pahuuden hyväksi. Hinta vaan on aivan liian korkea, mutta hinta jonka moni tyttö joutuu päivittäin maksamaan vain sukunsa takia.

Mielestäni tämä Morrisonin esikoisromaani on hyvä valinta Morrisonin tuotantoa lukemaan aloittaville. The Bluest Eye ei ole ollut koskaan ollut yhdenkään käymäni koulun kirjalistalla millään kurssilla, toisin kuin Sula ja Beloved. En tiedä miksi, mutta jos koskaan käy niin huonosti, että päädyn nykyisen opinahjoni palkkalistoille, tulevat yliopisto-opiskelijani saavat The Bluest Eyen kyllä lukea, ja jos ei kokonaan niin ainakin jonkun pätkän. Siinä missä Beloved valaisee meille kalkkilaivan kapteeneille orjuuden merkitystä, The Bluest Eye kertoo taidolla, millaista on elää meidän ihonväriämme ylistävässä kulttuurissa.