Margaret Atwood: The Handmaid's Tale

Luettu: 9.8.2008

The Handmaid's Tale (suom. Orjattareni, jonka kyseenalaisin kohta on se, että sen on suomentanut mies) on yksi feministisen kaunokirjallisuuden klassikoista. Tiesin kyllä ennen lukemista kirjan punaisen langan, minkä takia en saanutkaan luettua sitä tämän aikaisemmin.

The Handmaid's Tale kertoo siis jossain nykyisen Pohjois-Amerikan mantereella joskus tulevaisuudessa sijaitsevaan Gileadin tasavaltaan. Ydinsodan ja luonnonkatastrofien seurauksena ihmiskunnan tulevaisuus on vaakalaudalla, koska syntyvyys on romahtanut. Naisille, jotka pystyvät hedelmöittymään, annetaan ultimaatumi: joko ryhdyt handmaidiksi, hienosti puetuksi panopuuksi ja vauvatehtaaksi, tai sinut karkoitetaan laskeuman alueelle. Itse olisin ottanut jälkimmäisen, mutta kirjan päähenkilö Offred päätti toisin. Hän kuvailee "testamentissaan" naisten asemaa Gileadin valtakunnassa, jossa naiset on klassisesti jaettu ainakin virallisesti kahteen kastiin: huoriin ja madonniin. Nämä roolit ovat tosin hieman käänteiset: siinä missä nykyään madonna on se puhdas äiti, Gileadissa madonnat ovat miestensä ylempiluokkaisia edustusvaimoja, mutta koska he eivät saa lapsia täytyy heillä olla handmaid, huora joka on pantavana kerran kuukaudessa jos vaikka tärppäisi ja madonna saisi lapsen kasvatettavakseen. Näiden lisäksi naisille on myös "annettu" palvelijoiden rooli; miehet johtavat maata. Offred kuvailee teokraattista ja totalitaarista yhteiskuntaa ja yrittää muistaa millaista elämä oli ennen Gileadia: hänen nimensä ei ollut Offred (= Of Fred = Fredin, omistajan, mukaan nimetty), hänellä oli aviomies ja lapsi, hän kävi töissä, hän osasi ja sai vielä lukea kunnes eräänä päivänä alkaa ydinsota jonka seurauksena "turvatoimenpiteenä" (ja paskat!) kaikkien naisten pankkitilit jäädytetään ja naiset kootaan aivopesukeskuksiin; eihän se sovi, että siitoskoneet nyt ajattelisivat itsenäisesti ja kriittisesti, joten se pitää hakata heistä ulos. Ennen pitkää naisten elämän tarkoitukseksi tulee se, mitä jotkut miehet kutsuvat sosiaaliseksi velvollisuudeksi: unohtaa naisten ihmisarvo ja kohdella heitä riippuen siitä, missä kunnossa munasarjat ja kohtu sattuvat radioaktiivisuuden seurauksena olemaan. Kaikki perustellaan -mikä järkytys!- Raamatun lauseilla ja uskonnolla. The Handmaid's Tale päättyy vielä edemmäs tulevaisuudessa pidettävään keskustelutilaisuuteen, jossa akateemiset pyrkivät selvittämään Offredin kertomuksen historiallista todellisuuspohjaa. He kyseenalaistavat tarinan; kenties he kuvittelevat ihmisen olevan kykenemätön kuvattuun pahuuteen.

The Handmaid's Tale kuuluu ehdottomasti kategoriaan Ahdistavat. Jo tämän tekstin kirjoittaminen ahdistaa ja saa raivon valtaan, mahdollisesti siksi että se tuntuu mahdolliselta, ellei jopa todennäköiseltä. Kaikkein pahintahan tässä on se, että juuri tällaista maailmaa teokratiaan.. anteeksi, siis teokraattiseen "demokratiaan" pyrkivät ryhmät haluavat. Keskenään he tietysti tanivat siitä, minkä ideologian varaan teokratia rakennetaan, mutta ideologiasta riippumatta lopputulos olisi juuri tällainen: naisten pitkään verellä taistellut oikeudet otettaisiin hetkessä pois jonkin täysin irrelevantin asian nimissä, ja meidät alistettaisiin "sosiaaliseen velvollisuuteemme". Otan mieluummin pitkän, hitaan ja tuskallisen kuoleman radioaktiivisen laskeuman alueella: ainakin pitäisin ihmisarvoni. Elämä ei ole tuollaisen kohtelun arvoista, ja lisäksi voisin kyseenalaistaa sen, onko tuollainen edes elämää. Fallout, here I come.