Emma Donoghue: Kissing the Witch - Old Tales in New Skins

Luettu: 22.10.2009

The sound of pages turning was the sound of magic. The dry liquid feel of paper under fingertips was what the magic felt like. (s. 36)
Emma Donoghuen sanotaan olevan yksi sakara nykyisen lesbokirjallisuuden pyhästä kolminaisuudesta Sarah Watersin ja Jeanette Wintersonin ohella. Koska kahdelta muulta olen jotain lukenut, oli korkea aika tutustua myös kolmikon irlantilaisvahvistukseen.

Kissing the Witch - Old Tales in New Skins on kolmentoista keskenään toisiinsa punoituvan tarinan kokoelma, joissa vanhat sadut on kirjoitettu uudelleen. Donoghuen saduissa kerronta tapahtuu ensimmäisessä persoonassa ja sadun naisten näkökulmasta. Näissä saduissa tytöt kasvavat naisiksi, oppivat itsestään ja maailmasta jotain olennaista. Näissä saduissa lopetus voi olla täysin toisenlainen, kuin niissä saduissa, joita meille on lapsena luettu: Lumikki pitää äitipuolestaan, Hannu raiskaa piparkakkutalon noidan ja pakenee (selvästikin Hannun tarina on Grimmin sadun näkökulma), Tuhkimo antaa prinssille pakit ja matkaa auringonlaskuun haltiattarensa kanssa.

Kissing the Witch on sellainen satukirja, jota olen aina toivonut. Donoghuen saduissa tytöt ja naiset eivät ole vain objekteja, esineitä, nukkeja, miesten halun passiivisia kohteita ja toistensa kanssa tappelevia kissoja. Näissä tarinoissa tytöt kasvavat naisiksi, toiset enemmän toiset vähemmän suurien vaikeuksien kautta. He löytävät oman paikkansa ja oman arvonsa maailmassa eikä tämä arvo vaadi miestä. He kertovat tarinoitaan muille tytöille ja naisille, rohkaisten heitä, ei painaen heitä alas. Omia suosikkejani ovat ehdottomasti Kaunottaren ja Hirviön tarina (Tale of the Rose), Lumikki (Tale of the Apple), Tähkäpää (Tale of the Hair) ja Tale of the Kiss, jonka alkuperäissatua en tiedä; luultavasti mukana on myös anglo-saksisessa perinteessä tunnettuja satuja suomalaisillekin tunnettujen Grimmin satujen lisäksi. Donoghue kuvaa saduissaan naisia, heidän seikkailuitaan, vahvuuttaan ja rohkeuttaan, ja kirjoittaa vieläpä todella hyvin. Mitä muuta voin pyytää?

Haluan suudella noitaa.

-----

Kissing the Witch muualla:
New York Times (englanniksi)