Johanna Sinisalo: Möbiuksen maa

Luettu: 1.2.2011
Kuvittanut: Miisa Lopperi


Kerään paljon lukuvinkkejä muiden blogeista, ja silloin tällöin, ihan vaivihkaa, yksi nousee reilusti yli muiden ja valloittaa kokonaan. Kiittikiittikiitti Marjis, en olisi varmaan tätä muuten lukenut!

Möbiuksen maassa kahdeksanvuotiaalla Piillä on edessään huono kesä: paras kaveri muutti toiselle paikkakunnalle, isosiskot kuuluvat molemmat rintaliivikerhoon ja metsämajankin on joku idiootti mennyt rikkomaan. Pii löytää kuitenkin oudon rannerenkaisen esineen ja tutustuu pian sen jälkeen erikoiseen olioon, Schrödingerin Kissaan (myös Söör Kissana tunnetaan) joka on yhtä aikaa olemassa ja ei. Söör Kissan johdatuksella Pii löytää itsensä rinnakkaismaailma Rinkulasta, jossa on Käveleviä Kukkuloita, Olokkeja, Tesseraktikukkia, Noinuutteja ja Orapyrstöjä. Jokin vaarallinen kuitenkin uhkaa tätä maailmaa ja vain Pii voi sen pelastaa!

Voi Olokki! Aivan mahtava kirja! Tämä kuuluu ehdottomasti kirjoihin, jotka haluan serkuilleni jakaa! Ja jos yrittäisin välttää Shift+1 -yhdistelmää jatkossa... En oikein tiedä, mistä alkaa kehua tätä pientä suurta kirjaa. Kirjan tarina on niin suloinen; pieni tyttö on elämässään negatiivisessa suvannossa teinisisarustensa ja kavereidensa takia ja löytää maan, jossa juuri hän on tärkeä. Juuri Pii on rohkea ja nokkela ja lukenut oikeanlaisia kirjoja.

Minusta kirjan olennaisin anti on se, että riittää kun on oma itsensä. Tätä ei voi tarpeeksi korostaa maailmassa, jossa joka tuutista pauhaa toitotus miten muuttaa itseään kauniimmaksi paremmaksi menestyvämmäksi fiksummaksi haluttavammaksi. Lisäksi kirjan mielikuvituksellisuus ja sen hyväntahtoiset tölväykset aikuisten maailmaan ovat varsin hauskoja. Otetaan esimerkiksi olokki Topo, Piin opas, joka syntyy viisaana ja tyhmenee vanhetessaan:

Topo vastasyntyneenä: "Jos tämä olisi tavallinen rengasmaailma, vain renkaan sisäpuolella olisi ilmaa. Useimmat rengasmaailmat näetsen pyörivät lujaa vauhtia, ja ilmiö, jota sanotaan keskipakoisvoimaksi, pitää ilman reunusvuorien sisäpuolella. Oletko koskaan pyörittänyt ilmassa oikein kovaa vauhtia leikkiämpäriä, jossa on vettä?" (s. 49)
Topo vanhana: Rinteessä oli valtavasti pienen munan muotoisia vaaleita kiviä, lähes läpikuultavia, ja kun Pii otti yhden käteensä, hänen oli pakko vetää henkeä ihastuksesta, sillä kiven sisus taittoi auringon valoa niin kuin kiven sisällä olisi ollut pieni rubiininpunainen aurinko. Se oli hurjan kaunista, mutta kun hän näytti sitä Topolle, se alkoi mutista: "Aventuriineja... heliotrooppisia korundeja... kiintoisaa, mutta vain helyjä, lapsikulta", ja Piitä harmitti, sillä Topo oli tosiaan kovaa vauhtia tyhmenemässä eikä tajunnut enää edes mikä oli kaunista. Ja mitä tyhmemmäksi Topo tuli, sitä vaikeampia sanoja se jostain syystä käytti." (s. 79)

Tekstin lomassa on monia Miisa Lopperin mustavalkoisia kuvituksia. Lopperin kuvat sopivat tekstiin oikein hyvin ja välillä ne selventävät hauskasti hankalampia asioita nuoremmille lukijoille; näin esimerkiksi kun Pii tapaa ensi kertaa orapyrstön jolloin tarvitaan mittakaavaa tai kun Rinkulan huomataan olevan Möbiuksen nauhan muotoinen jolloin tarvitaan ohjeita oman Möbiuksen nauhan tekemiseksi. Sitä paitsi Lopperin näkemykset siitä, miltä jotkin uudet olennot näyttävät ovat hauskoja. Erityisesti nostan hattua Söör Kissan kuvitukselle! ;)

Suosittelen Möbiuksen maata ihan kaikille. Lapset pitävät tästä varmasti, lapsenmieliset aikuiset myös ja aikuiset saavat muistutusta, miten lapsena maailma näyttäytyy (ja kuinka olla olematta vanha olokki!).

-----

Möbiuksen maa muualla:
Keskisuomalainen
Lapin Kansa
Parnasso
Kirjavinkit.fi
RisingShadow.net
Lastenkirjahylly-blogi
Kirjamielellä-blogi

2 kommenttia:

marjis kirjoitti...

olipa kiva kuulla, että sait vinkin multa. :) Ja vielä kivempi tietty, että tykkäsit kirjasta!

Hreathemus/NDSL kirjoitti...

Niin mustakin! Ja on tullut sulta useampikin vinkki, en ole vain päässyt lukemaan niitä vielä. :)