Luettu: 29.11.2009
Populaarikirjallisuuden kurssin innoittamana kirjoitin suuntaa-antavan listan dekkarikirjailijoista, joilta tulisi jotain lukea. Klassikko-kategoriassa oli tietysti Agatha Christie. Jostain syystä olen aina kaihtanut Dame Agathaa, mikä johtunee ainakin osaksi yleisestä dekkarivastaisuudesta. Television Marple- ja Poirot-filmatisoinnit ovat myös olleet osasyynä, ne kun ovat niin itsestäänselviä ja pumpulisia eli lyhyesti lauantai-iltapäivien täytettä. Tällä asenteella siis tartuttiin Christien ensimmäiseen Poirot-kirjaan.
The Mysterious Affair at Styles (suom. Stylesin tapaus) tutustuttaa lukijan eläköityneeseen belgialaisetsivään, Hercule Poirot'on. Poirot'n ystävä Hastings on vierailulla kartanossa, jonka matriarkka löydetään eräänä yönä myrkytettynä huoneestaan. Kuolevan rouvan viimeisinä sanoina on hänen tuoreen, kaksikymmentä vuotta nuoremman, aviomiehen nimi. Kartanon omistaja pyytää apua rikoksen selvittämiseen Poirot'lta, jonka tutkimukset tuovat päivänvaloon monia konflikteja, valheita ja lopulta totuuden.
Helvetti mikä esikoinen! Ja vielä hyvä dekkari! Eipä taida Dame Agatha olla rikoksen kuningatar ihan turhan takia. Toisin kuin kollegansa Poe, Christien The Detective on miellyttävä ja mukava hahmo. Pidin Poirot'n huumorista, ilkikurisuudesta, älystä ja tilannetajusta. Lähinnä kertojana toimiva sidekick-Hastings ärsytti itseriittoisuudellaan, mutta se saattanee olla jopa Dame Agathan tarkoituskin. Kaikista lukemistani dekkareista The Mysterious Affair at Styles on ehdottomasti paras. Sen perusideahan on klisee, mutta Dame Agatha pyörittää hahmoja, vihjeitä ja rikosta erittäin hyvin, ja tekee sen vieläpä kirjalliselta kannalta erinomaisesti. Kertaakaan koko kirjan aikana en ollut tylsistynyt, pikemminkin mietin muuta tehdessäni mitähän kirjassa seuraavaksi mahtaa tapahtua, ja kuka ja miten kartanon rouvan murhasi. Ja lopetus oli täysi yllätys. Nerokasta!
Mutta... tässä on nyt vain yksi ongelma. En ehkä malta lukea muita Damen dekkareita, koska The Mysterious Affair asetti riman heti kerralla niin korkealle, että sattuisi kovasti kilauttaa tanko patjalle ja rojahtaa sen päälle. Tekisi mieli lukea vaikka Christien parhaimmistoon kuuluva The Murder of Roger Ackroyd, mutta mitä jos se onkin surkea? Se pettymys olisi harvinaisen karvas.
-----
The Mysterious Affair at Styles muualla:
Uusi Kuu -blogi
Kirjan viemää -blogi
