Luettu: 14.4.2010
Alkuperäinen nimi: Luftslottet som sprängdes
Käännös: Marja Kyrö
Hyvin pian ensimmäisen osan jälkeen piti lukea toinen osa. Viisi minuuttia siitä, kun laskin kakkososan pöydälle tartuin kolmanteen osaa, pettymyksestä huolimatta. Todella outoa, että haluaa lukea lisää vaikka on jo kertalleen suhtautunut juoneen nihkeästi.
Kaiketi odotin juonen paranevan. Pilvilinna joka romahti jatkuu suoraan siitä, mihin Tyttö joka leikki tulella päättyi. Sairaalaan kärrätään Lisbeth Salander, jolla on kolmesta ampumahaavasta yksi päässä. Edeltä leikkauspöydälle meni Lisbethin isäpappa Zalatšenko, jonka kasvoja Lisbeth oli aiemmin illalla uudelleenmuotoillut kirveellä. Ruotsin suurimman vakoilusalaisuuden ja kolmoismurhasta etsintäkuulutetun saapuminen median tietoisuuteen saa aikaan täpinää valtiovallan sisimmässä sisäpiirissä, joiden tarkoin varjellut salaisuudet uhkaavat nousta pintaan Mikael Blomkvistin ja kumppaneiden tutkiessa Lisbethin tapausta. Alkaa kissa ja hiiri -leikki jossa lankoja vedetään moneen täysin vastakkaiseen suuntaan, kun kaikki osapuolet pyrkivät setvimään asiaa omalta kannalta parhaalla tavalla.
Siinä missä olin vielä valmis nielemään juonen kuprut kakkososassa, kolmannen osan kuprut olivat jo liian isoja paloja, suurimpana niistä Lisbethin supersankarimainen kyky selvitä aivoihin ammutusta luodista muuttumattomana. Jossain määrin kyseenalaistaisin myös salaliiton realismia; todellako se olisi mahdollista? Edellisten osien opetusosatkin olivat tallella, tosin liian pitkinä, jolloin ne häiritsivät jopa allekirjoittanutta. Lopun oikeuskohtaus oli kuin suoraan amerikkalaisesta lakidraamasta, niin epärealistisen vettä valaen kokematon juristi selättää korruptoituneen pyrkyrisyyttäjän.
Ja kuitenkin. Kaiken tämän nipottamisen jälkeenkään en voinut laskea kirjaa käsistäni. Luin sitä jopa kadulla kävellessäni paikasta A paikkaan B (taito se tämäkin). Sivu sivulta luin kirjaa eteenpäin aina kun oli mahdollisuus ja luin vajaat 800-sivua reilussa kahdessa päivässä. Vaikka en pystykään osoittamaan, mikä kirjassa viehtätti, jokin siinä selvästikin oli. Luultavasti tämä sama jokin on saanut aikaan kaiken sen hypetyksen, pilvilinnan, joka tämän trilogian ympärillä on pyörinyt. Mahdollisesti kyseessä on oikeuden voitto vääryydestä, salailusta, oman perseen suojelusta. Nyt jäljellä on enää viimeisen elokuvan katsominen. Jää nähtäväksi, miten ohjaaja on pystynyt tiivistämään kirjan parin tunnin AV-dekkariksi.
Post scriptum: Toivottavasti Miriam ja Lisbeth löytävät toisensa kirjojen kuvaamien tapahtumien jälkeen. (Olen niin pehmo!)
-----
Pilvilinna joka romahti muualla:
Keskisuomalainen
Umami
Kirjavinkit.fi
Sallan lukupäiväkirja -blogi
Ville Niittysen blogi
-----
What's in a Name: Building
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti