Ray Bradbury: Fahrenheit 451

Luettu: 30.5.2009
Alkuperäinen nimi: Fahrenheit 451
Käännös: Juhani Koskinen


Klassikkolistalta lisää materiaalia. Kirjavalinnaksi tuli hienoisen pähkäilyn jälkeen Bradburyn Fahrenheit 451; suomennos -ja pähkäily- siksi, ettei kirjastossa ollut teosta alkuperäiskielellä, mikä kihtaa perusperiaatteni kanssa lukea kirjat alkuperäiskielellä jos alkuperäiskieli on englanti ja saan käsiini englanninkielisen version melko vähällä vaivalla. Järkyttävää kyllä, Fahreinheit 451:tä ei ole saatavilla englanniksi edes yliopiston kirjastosta! Varsinainen katalysti Fahrenheitin lukemiseen on kuitenkin 1960-luvulla tehty, kirjaan perustuva elokuva jonka näin jokin yö vuosia sitten.

Fahrenheit 451 on muun muassa Yhdysvalloissa käytetyn lämpötila-asteikon mukaan se lämpö, jossa paperi palaa. Päähenkilö Guy Montag on palomies tulevaisuudessa aikana, jolloin heidän tehtävänään ei ole sammuttaa paloja vaan suorittaa etsintöjä ja tuhota kaikki löytämänsä kirjat, sillä heidän yhteiskunnassaan kaikki kirjallisuus on kielletty. Kirjojen ajatuksia tarjoavan ja niitä muuttavan vaikutuksen sijaan ihmiset on tylsistetty kilteiksi kuluttajiksi ja auktoriteettien mitä tahansa käskyä totteleviksi lampaiksi. Eräänä päivänä Montag törmää naapurustoon juuri muuttaneen pariskunnan vapaamieliseen ja perinteisiä ajattelutapoja kyseenalaistavaan tyttäreen, joka saa Montagin miettimään asennettaan elämään. Montagin ajatukset vahvistuvat, kun hän näkee erään naisen polttavan itsensä kirjastonsa mukana. Lopulta Montag varastaa kirjan, lukee sen ja päätyy tekemään elämänsä ensimmäisen oman, perustellun ratkaisunsa.

Fahrenheit 451 on pelottava tulevaisuudenkuva. Toisaalta, kun ottaa huomioon eri fundamentalististen uskontoryhmien karsastuksen omalle ajattelulle ja näiden ryhmien saaman lisenevän vallan politiikassa, ei voi olla miettimättä, mitä jos tällainen todella tapahtuisi? Mitä jos kirjat kiellettäisiin? Ei ainoastaan vallalla olevan eturyhmän mielipiteiden vastaiset, vaan kaikki kirjat (sillä pelkkä kirjallisuuden olemassaolo on potentiaalinen kasvualusta vastakkaisille mielipiteille). Mutta toisaalta... kirjoja julkaistaan niin paljon joka vuosi. Suurin osa niistä hukkuu pienemmän osan saaman huomion alle, harva niiden olemassaolosta tietää ja vielä harvempi on niitä lukenut. Ei ole oikeastaan tarpeen kieltää kirjallisuutta, riittää että ihmisten kriittisen ajattelun kyky tylsistytetään tai annetaan heidän ympäristössä olla sellaisia kirjoja, jotka vahvistavat heidän jo olemassaolevia ajatusmalleja. Näen tämän kehityksen itsessänikin; kaikista kirjoista (kaunokirjalliset klassikot, eri tietoalan klassikot, Nobel/Pulitzer/Nuori Aleksis/Finlandia-palkitut, erityisgenren kirjallisuuspalkinnot, nykykirjallisuuden klassikot, mediahuomiota saaneet uutuudet, joka vuosi julkaistavista kirjoista ne jotka vaikuttavat mielenkiintoisilta ja lukemisen arvoisilta, lempikirjailijoiden uutuudet, muiden suosittelemat kirjat, mielenkiinnon kohtdealojen uutuudet...) en millään ehdi lukea kaikkea, vaan päädyn ottamaan niistä -erityispalkittuja lukuunottamatta, ne luetaan siksi että ne ovat palkittuja- ne jotka jollain tapaa pyörivät omien ideologioideni ympärillä jo valmiiksi. Ja se on aika pelottavaa: olemmeko jo Fahrenheit 451:n metaforisessa maailmassa?

Osin vastaus on osin 'ei'. Monet ideologisesti (ideologiana ei -yllätys, yllätys- ole sananvapaus, ihmisoikeudet ja ajatteluun kannustaminen) kansalaisjärjestöt vetävät herneitä nenäänsä milloin mistäkin kirjasta edelleen ja pyrkivät kaikin keinoin päästä kirjoista eroon. Yleensä kohkaaminen tosin antaa pisteitä lähinnä vastapuolelle, kuten esimerkiksi Harry Potter - kirjojen kieltoyritys monissa usalaisissa kirjastoissa. Ikävä kyllä, jotkut kirjat ovat oikeasti kiellettyjä länsimaissa (muslimimaat -sekulaari tai ei- ovat aivan oma lukunsa tällä saralla, maista joissa lukutaidottomuus on normi nekin omansa). Fahrenheit 451:n juonikuviota vasten onkin ironista, että myös se on ollut kielletty ja pitkän aikaa kirjakaupoissa ja kirjastoissa oli tarjolla ainoastaan Fahrenheitin siistitty versio (sanat 'helvetti', 'hitto' ja 'napa' ovat ilmeisesti yhteisön moraalin rappeuttamista).