Luettu: 10.2.2012
Scifihaaste jatkuu, tällä kertaa kategorialla 'Aikuisten SF'. Valikoin kirjahyllystäni kirjan, jonka joskus löysin Suomalaisesta; tunnistin kirjailijan nimen scifin klassikoksi ja pidin takakannen kuvauksesta. Kirjan klassikkostatus selveni vasta tämän bloggauksen taustatutkimuksen yhteydessä.
Childhood's End (suom. Lapsuuden loppu) kertoo maailmastamme, joka eräänä päivänä saa selvyyden kauan esitettyyn kysymykseen planeettamme ulkopuolisesta älystä, kun itseään Karelleniksi kutsuva ET parkkeeraa aluksensa New Yorkin ylle muiden laivastonsa laivojen sijoittuessa tärkeimpien suurkaupunkien päälle. YK:n senaikainen pääsihteeri saa tehtäväkseen kommunikoida näkymättömissä pysyvän Karellenin kanssa ja toimia välittäjänä heidän -ihmisten Ylivaltiaiksi ("Overlords") nimittämien- ja ihmiskunnan välillä. Ylivaltiaat tekevät Maasta pian utopian, jossa ei ole rikollisuutta, syrjintää, köyhyyttä, kouluttamattomuutta, nälänhätää, sotia, jopa uskontoa. Vasta 50 vuotta saapumisestaan he astuvat Maan kamaralle ja elävät ihmisten joukossa suurimman osan ajasta rauhallisesti, vaikka heidän hyväntahtoisen salailevaa asennetta kaikki eivät nielekään. Yksi päähahmoista, tähtitieteistä kiinnostunut Jan Rodricks, päättää muiluttaa itsensä Ylivaltiaiden alukseen, joka on matkalla heidän kotiplaneetalleen. Samaan aikaan eräänlaisena itsenäistymispyrkimyksenä muutama sata perhettä muuttavat trooppiselle saarelle luotuun yhteisöön; kaikki sujuu erinomaisesti, kunnes erään perheen esikoinen alkaa nähdä unia oudoista planeetoista ja galakseista, joka paljastaa vihdoin miksi Ylivaltiaat planeetallemme saapuivat. Jan, joka halusi tulla tunnetuksi ainoana ihmisenä joka oli käynyt muulla planeetalla, sai sen sijaan kunnian olla todistamassa ihmiskunnan lapsuuden loppua.
Ei ihme, että on klassikko, tämä oli oikein mahtava lukukokemus. Childhood's End on julkaistu alun perin 1954, mikä näkyy tekstissä aika ajoin (tietokoneet, mp3-soittimet ja kännykät loistavat poissaolollaan ja Venäjä on Neuvostoliitto). Kirjan prologi on kuitenkin vuodelta 1989 eli näin sekä ihmiskunnan että tarinan sangen olennainen osa, avaruusmatkailu, on saatu mukaan.
Jos muuten juonen alku kuulosti tutulta, se johtuu siitä että kirjan ensimmäinen luku on perustana TV-sarjalle nimeltä V. Siihen yhtäläisyydet loppuvatkin, sillä lopetus on varsin erilainen. Henkilökohtaisesti.. no, niin paljon kuin kieroutuneesti pidänkin ihmiskunnan tuho -skenaarioista á la Roland Emmerich, Clarke on itse asiassa saanut juttuun vielä pelkkää kosmista oikeutta hienomman aspektin. Mielestäni kirjan parasta antia on nimenomaan lopetus, joka pakottaa lukijan tajuamaan, että se universumi jossa asumme on omaa pikkupalloamme saatanan paljon isompi. Tämä tuppaa unohtumaan aika monelta, jotka suorasti tai epäsuorasti ajattelevat planeettamme olevan maailman keskipiste. Juu, ei ole, kuten alla American Museum of Natural Historyn tekemä aivan uskomattoman hieno animaatio tunnetusta universumista osoittaa.
Suosittelen tätä ehdottomasti ihan kaikille, oli scifi-ihminen eli ei. Childhood's End kuvaa ihmiset siten kuin minä me näemme: lapsina, joiden sivilisaatio on niin pinnallista että tarvitsemme kaitsentaa toistemme ja planeettamme tuhoamisen estämiseksi. Mieti kuvaa juuri sorminäppäryyttä oppineesta vauvasta ladatun aseen kanssa ja ollaan lähellä.
-----
Childhood's End muualla:
RisingShadow.net
SF Reviews.net (englanniksi)
New York Times (englanniksi)
-----
Scifi-haaste: Aikuisten SF
2 kommenttia:
En ole scifi-ihminen, mutta tulin ostaneeksi tämän taannoin kirjaston poistomyynnistä. Lukuvuoroaan se vielä odottaa, mutta luonnehdintasi antaa ymmärtää, että viisikymmensenttiseni ei mennyt hukkaan :)
Vaikka tässä perinteisiä scifielementtejä onkin, minusta tämä kertoo ihan vain ihmisyydestä. Se scifiys on vain keino saada tämä esille. Joten ei, ei mennyt hukkaan. :)
Lähetä kommentti