Alkuperäinen nimi: Avsikt att förinta
Käännös: Heikki Salojärvi
Suomalainen kirjakauppa ja Yhteiskunta-osasto. Tarkoituksena oli käydä hakemassa joululahjoja puolessa tunnissa. Tunnin kuluttua kauppaan astumisesta seisoin Yhteiskunta-hyllyn edessä kännykkä kädessä listaten muistiin kaikki hipelöimäni kirjat, joista pelottavan moni oli erään tietyn, ennenkin mainitun kustantamon käsialaa. Kävin kirjastossa jo ennen Suomalaista, mutta niin vain oli pakko palata sinne toisenkin kerran. Päivän saldo: kaksi kirjaa palautettiin, kymmenen uutta mukana. Ei mikään ihme, ettei kirjoituspöydälläni oleva kirjastonkirjojen pino ota madaltuakseen.
Toisin kuin nimi antaa ymmärtää, Tavoitteena kansanmurha ei ole käsikirja kansanmurhan suunnitteluun, toteutukseen ja ylläpitoon (moni kirjan nimen nähdessään vihjasi minun suunnittelevan kansanmurhaa... "Aiotko mennä Vaasan torille ampumaan kaikki vastaan tulevat miehet?" "No olisi kyllä aika laiha saalis wannabe-kansanmurhaajalle"). Itse asiassa kyseessä on ruotsalaisfilosofi Sven Lindqvistin kirjoittamien eripituisten esseiden kokoelmasta. Esseissä pohditaan historiaa ja nykypäivää nimenomaan YK:n vuoden 1984 kansanmurhan kieltävä sopimus. Lindqvist käsittelee tältä pohjalta muun muassa holokaustia, Yhdysvaltojen maailmanpoliisina käymiä sotia, eugeniikan ja sterilointien käyttämistä kansanmurhan välineenä (myös Suomessa, vaikkei Lindqvist tätä mainitsekaan!), eurooppalaisten siirtomaiden politiikka, sekä Britannian toisen maailmansodan aikainen "pommikoneunelma" (joka siirtyi sittemmin myös muiden valtioiden sotaunelmiin ja -käytäntöihin). Historian lisäksi Linqvist tekee kytköksiä nykypolitiikkaan eri puolilla maailmaa, muun muassa rasismin ja köyhyyden kautta.
Tavoitteena kansanmurha on parinsadan sivuinen teos, mutta opin sen aikana enemmän maailmanhistoriasta ja sen vaikutuksesta nykymaailmaan kuin koko yläasteen historian tuntien aikana. Osasyynä saattaa olla tietysti ikä ja sen mukanaan tuoma tieto- ja analysointitaito, mutta väitän silti, että Lindqvist kertoo asioista todellisuuden näkökulmasta, ei vain toistaen voittajien kertomusta sotien ja tapahtumien kulusta.
Lindqvist ei kumarra kuin ihmisoikeuksille ja siltä pohjalta kritiikkiä saavat aiemmin itsestäänselvinä pidetyt tapahtumat ja teot; apinoinnin sijaan Linqvist repii selitykset palasiksi näyttäen asioiden todellisen motivaation pinnan alla. Oman analysointinsa lisäksi kirjassa on käsitelty monia kyseisiä aiheita jo ennemmin käsiteltyjä teoksia, jotka puolestaan analysoidaan läpi sekä positiivisten että negatiivisten perusteiden kanssa. Toisin sanoen kauniit kannet eivät sisällä tyhjän puhumista ja paskanjauhantaa vaan asiaa. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, joka toivon mukaan saavuttaa tavoitteensa: luoda maailmaan todellinen oikeusistuin kansanmurhien estämiseksi! Meten arvion lopetus kiteyttää kirjan niin onnistuneesti, etten kehtaa olla lainaamatta sitä tässä:
Lindqvistiä on hyvä lukea aina, kun valkoisen miehen sädekehä alkaa loistaa niin kirkkaasti, että se haittaa näköä.-----
Tavoitteena kansanmurha muualla:
Turun Sanomat
Meten luetut -blogi
Lainavinkit-blogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti