Vastuuvapauslauseke: Olen 38 asteen kuumeessa (helvetin hyvää uutta vuotta vaan minullekin...), joten jos jokin osa tekstistä on erityisen levotonta, se johtuu siitä että aivojeni tilalla kallossani on pelkkää räkää.
Ja kun kuusi tuntia uuden vuoden ensimmäistä päivää on kulunut ja em. syystä en luota itseeni tarpeeksi kirjoittaakseni itse arvosteluja (eikä Musiikkitiistaitakaan ole vielä pariin päivään), tyydyn vuosikatsaukseen. Tuli luettua vähemmän kuin aiempina vuosina, vain 73 kirjaa. Kielellisesti yritin kovasti jakaa tasan suomen ja englannin, mutta toisin kävi siinäkin; kenties se johtuu siitä että suomeksi on nopeampi lukea ja ajattelen lukemista ajallisesti, en niinkään kirjojen lukumäärän kanssa. Samassa ajassa siis luetaan enemmän suomeksi kuin englanniksi, ja ruotsiksi lukeminen on sangen hidasta (katsotaan saisinko sen kirjan luettua tämän vuoden aikana....). Sukupuolijakaumakin on varsin jyrkkä; johtunee siitä että minua kiinnostavia tietokirjoja edelleen kirjoittavat lähinnä miehet. Toisin kuin moni muu, en lähde leikkimään piirakkataulukoilla vaan etenen kirjanpitäjämäisen tylsästi luvuilla ja riveillä:
Kotimaiset: 24
Ulkomaiset: 49
Suomeksi: 41
Englanniksi: 32
Käännös: 21
Originaali: 51
Sekä että: 1
Naiset: 25
Miehet: 44
Sekä että: 4
---------------------
Yhteensä 73
Haasteiden tila eteni vuoden aikana seuraavasti:
Kirjallinen maailmanvalloitus: 5
Klassikkohaaste: 3
Nobel-haaste: 1
Challenge-upon-Avon: 2
What's in a Name (WIAN): 2 ja haaste päättyi
Tässä "palkitsemani" teokset/sarja/kirjailija. Huomaa, että yksi kirja on joulukuulta ja vielä arvioimatta. Sen päätyminen tälle listalle antanee kuitenkin yleisosviittaa siitä, mille puolelle akselia "tykkään-en tykkää" päädyn.
Paras fakta: Eeva puhui - Ihmisen kieli ja ihmisen evoluutio
Paras fiktio (proosa): Metro 2033
Paras sarjakuva: The Unwritten -sarja
Paras lastenkirja: Möbiuksen maa
Paras näytelmä: The Crucible
Paras klassikko: Ruusun nimi
Paras populaarikirjallinen: Sukupolvi Z - Zombisodan aikakirjat
Paras 2011 julkaistu: Valoa valoa valoa
Paras ulkomainen: Metro 2033
Paras kotimainen: Valoa valoa valoa
Löytö (kirja): Kertomuksia pimeestä
Löytö (kirjailija): Dmitri Gluhovski ja Haruki Murakami
Erityismaininta: Kulttikirja - tutkimuksia nykyajan kultti-ilmiöistä
Kultilla päätettiin teksti, kultilla aloitetaan siirtyminen Blogistanin ulkopuoliseen maailmaan. LET'S DO THE TIME WARP AGAAAAAAAIN!!!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Max Brooks. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Max Brooks. Näytä kaikki tekstit
Max Brooks: Sukupolvi Z - Zombisodan aikakirjat
Luettu: 25.7.2011
Alkuperäinen nimi: World War Z - An Oral History of the Zombie War
Käännös: Helmi Keränen
Lukuvinkki Lukuisasta blogista eli Lauralta.
Sukupolvi Z - Zombisodan aikakirjat on fiktiivistä faktaa. Lähitulevaisuudessa Kiinassa puhkeaa ennennäkemätön tauti, joka vie tartunnan saaneen ensin petiin, tappaa tämän ja nostaa tämän sitten kuolleista. Zombeiksi kutsutuilla tartunnan saaneilla ei ole pulssia, ei hengitystä, ei mitään muuta kuin kaiken muun ylittävä vietti syödä terveitä ihmisiä. Ennen pitkää tauti leviää Potilas Nollan pienestä vuoristokylästä koko Kiinaan ja varsin nopeasti koko maailman (paitsi Etelämantereen) kattavaksi pandemiaksi. Brooks on kerännyt teokseensa pandemiasta selvinneiden kertomuksia, jotka kertovat karua kuvaa ihmisyydestä, selviytymisestä ja varsinkin maailman johtajien tietoisesta sokeudesta.
Erinomainen kirja! On erittäin mielenkiintoista lukea kirjaa, joka tarjoilee vaihtoehtoista historiaa faktamaisesti. Sukupolvi Z on sangen hieno ote melko loppuunkulutusta aiheesta. Vaikka tämä kirja periaatteessa zombikirja onkin, sen teemana on pikemminkin selviytyminen ja ihmisyys. Kirja etenee suurinpiirtein kronologisesti Potilas Nollan tavanneesta lääkäristä maailmanjohtajien peittely-yrityksiin ja niiden epäonnistumisen jälkeiseen Suureen Paniikkiin, poisajettujen ihmisten sodankäyntiin zetoja vastaan ja lopulta heidän voittoonsa alueiden puhdistamisessa. Jotkut alueet tosin ovat edelleen asuttamattomia: kukaan ei tiedä, mitä Pohjois-Koreassa tapahtui kun koko kansa katosi silmänräpäyksessä maan päältä (löytyykö rajan takaa piilottelevia korealaisia vai sellaiset 23 miljoonaa zombia?), Islanti on edelleen musta alue raskaalla zombi-infestaatiollaan ja Pakistanin ja Intian rajamaa sekä Turkki mustia alueita näiden oman ydinsodan takia (niin, mihinkä sitä tosiaan mitään ihmisiä syöviä eläviä kuolleita tarvitaan, kun on ihan vain ihmisiä...).
Sukupolvi Z on yksi mielenkiintoisimmista kirjoista, joita olen tähän mennessä lukenut, sillä se ei ainoastaan kerro tarinaa vaan saa miettimään, mitä itse olisi vastaavassa tilanteessa tehnyt. Olisinko paennut pohjoiseen, olisinko ruoan loputtua syönyt ihmislihaa, olisinko antanut periksi heti alussa? Luulisin, että uskoni ihmisyyteen on sen verran huonolla tolalla, etten olisi ainakaan siirtynyt ihmiskommuuniin pohjoisessa. Toisaalta saattaisin nauttia siitä laillisesta barbaarisuudesta eli zetojen tappamisesta (enkä ole ihan varma, onko tuo hyvä vai huono asia). Toisaalta pelättynä tappokoneena olemisessa olisi tiettyä hohtoa.. sellaista suolenpätkien, lian ja paakkuisen veren ruostamaa hohtoa. ;)
Kirja on inspiroinut myös muita. Useita lukijoita on ilmaantunut keskustelupalsoille pohtimaan post-zombisen maailman geopolitiikkaa. Eräs urhea sielu valmisti kartan ja useiden kommenttien, perustelujen, kinojen ja päivitysten kautta päädyttiin tällaiseen representaatioon post-zombi maailmasta (joidenkin maiden nimet lisäsin karttaan, varsinkin jos ne ovat muuttuneet pre-zombisista eli nykyisistä nimistä):
Erityiskiitoksen haluan antaa Helmi Keräselle hänen hienosta käännöksestään. Koska kirja peritaatteessa on haastatteluista koostuva, Keränen käyttää kunkin hahmon puheessa erilaista kieltä. Varsin mahtavaa oli seurata kuinka monta eri synonyymiä tarttuneille annetaan suomeksi: he ovat zombeja, zetoja, eläviä kuolleita, eekoita, nollapollia jne. Ja sitten on tietysti eri zombien alalajeja: tarttujia, raahautujia ja wannabe-zombeja eli quislingeja. Tätä kirjaa oli ilo lukea hienon suomennoksen ansiosta!
SUOSITTELEN!
-----
Sukupolvi Z muualla:
Turun Sanomat
Lukuisa-blogi
Strange Horizons (englanniksi)
Alkuperäinen nimi: World War Z - An Oral History of the Zombie War
Käännös: Helmi Keränen
Lukuvinkki Lukuisasta blogista eli Lauralta.
Sukupolvi Z - Zombisodan aikakirjat on fiktiivistä faktaa. Lähitulevaisuudessa Kiinassa puhkeaa ennennäkemätön tauti, joka vie tartunnan saaneen ensin petiin, tappaa tämän ja nostaa tämän sitten kuolleista. Zombeiksi kutsutuilla tartunnan saaneilla ei ole pulssia, ei hengitystä, ei mitään muuta kuin kaiken muun ylittävä vietti syödä terveitä ihmisiä. Ennen pitkää tauti leviää Potilas Nollan pienestä vuoristokylästä koko Kiinaan ja varsin nopeasti koko maailman (paitsi Etelämantereen) kattavaksi pandemiaksi. Brooks on kerännyt teokseensa pandemiasta selvinneiden kertomuksia, jotka kertovat karua kuvaa ihmisyydestä, selviytymisestä ja varsinkin maailman johtajien tietoisesta sokeudesta.
Erinomainen kirja! On erittäin mielenkiintoista lukea kirjaa, joka tarjoilee vaihtoehtoista historiaa faktamaisesti. Sukupolvi Z on sangen hieno ote melko loppuunkulutusta aiheesta. Vaikka tämä kirja periaatteessa zombikirja onkin, sen teemana on pikemminkin selviytyminen ja ihmisyys. Kirja etenee suurinpiirtein kronologisesti Potilas Nollan tavanneesta lääkäristä maailmanjohtajien peittely-yrityksiin ja niiden epäonnistumisen jälkeiseen Suureen Paniikkiin, poisajettujen ihmisten sodankäyntiin zetoja vastaan ja lopulta heidän voittoonsa alueiden puhdistamisessa. Jotkut alueet tosin ovat edelleen asuttamattomia: kukaan ei tiedä, mitä Pohjois-Koreassa tapahtui kun koko kansa katosi silmänräpäyksessä maan päältä (löytyykö rajan takaa piilottelevia korealaisia vai sellaiset 23 miljoonaa zombia?), Islanti on edelleen musta alue raskaalla zombi-infestaatiollaan ja Pakistanin ja Intian rajamaa sekä Turkki mustia alueita näiden oman ydinsodan takia (niin, mihinkä sitä tosiaan mitään ihmisiä syöviä eläviä kuolleita tarvitaan, kun on ihan vain ihmisiä...).
Sukupolvi Z on yksi mielenkiintoisimmista kirjoista, joita olen tähän mennessä lukenut, sillä se ei ainoastaan kerro tarinaa vaan saa miettimään, mitä itse olisi vastaavassa tilanteessa tehnyt. Olisinko paennut pohjoiseen, olisinko ruoan loputtua syönyt ihmislihaa, olisinko antanut periksi heti alussa? Luulisin, että uskoni ihmisyyteen on sen verran huonolla tolalla, etten olisi ainakaan siirtynyt ihmiskommuuniin pohjoisessa. Toisaalta saattaisin nauttia siitä laillisesta barbaarisuudesta eli zetojen tappamisesta (enkä ole ihan varma, onko tuo hyvä vai huono asia). Toisaalta pelättynä tappokoneena olemisessa olisi tiettyä hohtoa.. sellaista suolenpätkien, lian ja paakkuisen veren ruostamaa hohtoa. ;)
Kirja on inspiroinut myös muita. Useita lukijoita on ilmaantunut keskustelupalsoille pohtimaan post-zombisen maailman geopolitiikkaa. Eräs urhea sielu valmisti kartan ja useiden kommenttien, perustelujen, kinojen ja päivitysten kautta päädyttiin tällaiseen representaatioon post-zombi maailmasta (joidenkin maiden nimet lisäsin karttaan, varsinkin jos ne ovat muuttuneet pre-zombisista eli nykyisistä nimistä):
Erityiskiitoksen haluan antaa Helmi Keräselle hänen hienosta käännöksestään. Koska kirja peritaatteessa on haastatteluista koostuva, Keränen käyttää kunkin hahmon puheessa erilaista kieltä. Varsin mahtavaa oli seurata kuinka monta eri synonyymiä tarttuneille annetaan suomeksi: he ovat zombeja, zetoja, eläviä kuolleita, eekoita, nollapollia jne. Ja sitten on tietysti eri zombien alalajeja: tarttujia, raahautujia ja wannabe-zombeja eli quislingeja. Tätä kirjaa oli ilo lukea hienon suomennoksen ansiosta!
SUOSITTELEN!
-----
Sukupolvi Z muualla:
Turun Sanomat
Lukuisa-blogi
Strange Horizons (englanniksi)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)