Luettu: 10.5.2012 (C)
Luettu: 20.5.2012 (M)
Saman tien jatkoa ykkösosalle The Hunger Games.
Catching Fire (suom. Vihan liekit): Katniss on voittanut Peetan kanssa edelliset Nälkäpelit ja hoitanut voittajan rooliin kuuluvan voittokierroksen Panemin eri alueilla. Kierros on antanut Katnissille perspektiiviä omaan elämäänsä 12. vyöhykkeellä ja saa myös ensimakua statuksestaan vastentahtoisena kapinallisliikkeen keulakuvana. Myös Panemin presidentti Snow on tästä tietoinen ja hän pyrkiikin kaikin tavoin hankkiutumaan Katnissistä eroon. Omansa ja perheensä hengen pelastaakseen Katniss joutuu pakolla menemään Peetan kanssa naimisiin, mutta ennen kuin varsinainen hääpäivä nousee, on 25 vuoden välein pidettävän Quarter Quell -nälkäpelien aika ja tällä kertaa edellisvuosien vielä hengissä olevat voittajat päätyvät tyttö-poika-pareittain takaisin areenalle, Katniss ja Peeta mukaanluettuna. Kaikki muuta paitsi Katniss lypsävät vyöhykkeen 12 pahaonnisen kihlaparin romanssilla mahdollisimman paljon median ja katsojien sympatioita hengissä selviämiseksi. Se ei kuitenkaan riitä, kun presidentti Snow on päättänyt Katnissin -ja hänen valtaansa uhkaavan kapinan- tappaa.
Mockingjay (suom. Matkijanärhi) jatkaa heti kakkososan päätöksestä: tuhotuksi luullut 13. vyöhyke nousee Panemin kapinaliikkeen johtoon nappaamalla Katnissin, Finnickin ja muutaman muun kilpailijan suoraan areenalta, kun eräs kilpailija aiheuttaa areenan suojakilpeen oikosulun. Ikävä kyllä Peeta jää Snown kynsiin ja kun hänet vihdoin pelastetaan, huomataan että Peeta on kidutettu ja aivopesty tappamaan Katniss. Elämä 13. vyöhykkeellä on Katnissille muutenkin vaikeaa: paljon ihmisiä pienessä tilassa ja rajoitetuin resurssein, eikä kapinaliikkeen kasvoille sovi mennä maan-alaisista bunkkereista ulos metsästämään. Snowkin yrittää tuhota 13. vyöhykkeen ja kapinan siinä sivussa. Propagandana Snow pommittaakin vyöhykkeitä maan tasalle. Osaa kapinaliikkeen presidentti Coinkin tosin saman: hän kuvaa Katnissia milloin milläkin tuhotulla alueella ja lähettää niitä Snown omassa televisioverkossa muulle Panemille. Kapina saa huippunsa, kun Katniss monien muiden sotilaiden kanssa lähtee Capitoliin missionaan murhata presidentti Snow. Ikävä kyllä hän on edelleen vain nappula muiden poliittisissa peleissä.
Kakkososa on selkeä väliosa. Peetan ja Katnissin romanssi saa entistä enemmän painoarvoa ja sekös minua korpeaa. Mikään ei kuitenkaan saa minua kiehumaan kuin Snow, joka pelaa yleisön odotuksilla ja Peetan ihastuksella häikäilemättömästi omaan pussiinsa: hän nimittäin pakottaa Katnissin menemään Peetan kanssa naimisiin ja vie näin Katnissin ainoan tahdon olla menemättä naimisiin. Cinna tosin onnistuu kritisoimaan sitä Katnissin vaatetuksella ja saa maksaa siitä hengellään. Alku Catching Firessa on minusta kovin hidas ja itse mielenkiintoinen osuus alkaa vasta areenalle mentäessä, kun yrittää Katnissin ja muiden kanssa selvittää areenan logiikkaa.
Mockinjay onkin sitten paljon mielenkiintoisempi. Välillä sitä miettii onko yhden diktatuurin vaihto toiseen tämän kapinan verenvuodatuksen ja vapaudenriiston arvoinen, varsinkin kun Katnissin pikkusisko Prim kuolee Capitolin valtauksen aikana pommiin, jonka Katniss tietää olleen Galen suunnittelema. Hänelle jää hankala valinta: presidentti Snown julkinen teloitus, tappaako Snow kuten hänen on määrä vai siirtääkö käsiä hieman vasemmalle ja tappaa Primin kuolemasta vastuussa oleva presidentti Coin. Olisin tehnyt saman valinnan.
Kokonaisuudesaan Hunger Games -sarja on ihan OK ja paikoin jopa hieno. Jotenkin se ei vain kanna koko matkan ajan. Toisaalta Katnissin loppulausahdus pätee myös kirjoihin: "There are much worse games to play". Kyllä, ja huonompia kirjojakin on olemassa hyllymetreittäin ja kymmenillä eri kielillä. Katnissin hahmo on edelleen sarjan parasta antia: epätäydellinen, suurimman osan aikaa pihalla, yrittää vain selviytyä kuin parhaaksi näkee. Naishahmo, jonka arvo ihmisenä ei ole kiinni hänen seksikkyydestään. Toivottavasti eivät tuhoa tätä osaa Hunger Gameseista selluloidimuotoon siirrettäessä.
-----
Catching Fire muualla:
Kirjavinkit.fi
Taikakirjaimet-blogi
Kirjamielellä-blogi
Luettuja maailmoja -blogi
Kirjan viemää -blogi
Mockingjay muualla:
Warkauden lehti
Savon Sanomat
Taikakirjaimet-blogi
Kirjamielellä-blogi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suzanne Collins. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suzanne Collins. Näytä kaikki tekstit
Suzanne Collins: The Hunger Games
Luettu: 27.4.2012
The Hunger Gamesia on hypetetty tässä viime aikoina niin paljon, että on se pakko ainakin ensimmäinen osa lukea, että tietää mistä on kyse.
The Hunger Games (suom. Nälkäpeli) avaa samannimisen trilogian. Olemme lähitulevaisuudessa, Pohjois-Amerikan mantereella jossa entiset valtiot ovat luonnonmullistusten ja sotien johdosta kaatuneet ja muodostaneet uuden, tiukan totalitaristisen valtion nimeltä Panem. Panem on jaettu neljääntoista osaan: on yksi sisällissodassa tuhoutunut vyöhyke no. 13, kaksitoista toimivaa vyöhykettä joista kukin on erikoistunut tuottamaan jotain tiettyä hyödykettä Kapitolille, maan diktatuurin keskukselle, jonka asukkaat asuvat yltäkylläisyyden keskellä. Tämän rinnalla Kapitolin asukkaille tarjoillaan sirkushuveja vuosittain järjestettävän, televisioitavan Nälkäpelin kautta. Kisoissa jokaiselta vyöhykkeeltä arvotaan 12-18-vuotiaiden lasten joukosta yksi tyttö ja yksi poika heitettäväksi teknologian ryydittämälle taisteluareenalle muiden vyöhykkeiden edustajien kanssa jossa joko tappaa tai tulee tapetuksi, ja voittaa voi vain yksi. Vyöhykkeen 12 edustajaksi 74. kisavuonna tulee pikkusiskonsa puolesta 16-vuotias Katniss Everdeen, joka ei ymmärrä kisojen politikointia ja sosiaalisia aspekteja läheskään yhtä hyvin kuin osaa käsitellä jousta ja nuolia. Ikävä kyllä juuri politikoinnilla ja sosiaalisella huoraamisella kisoissa selviää hengissä.
Olen yllättynyt. Monestakin syystä. Ensinnäkin: aikas synkkä ja "aikuinen" aihe perinteisesti sovinnaiseen nuortenkirjallisuuteen tottuneelle. Juoni, joka suurimman osan kirjasta kuvaa tilannetta jossa 24 alaikäistä tappavat toisiaan ei ole ihan tyypillinen aihevalinta, pikemminkin jotain mitä voisi odottaa aikuisille scifisteille. Kenties juuri siksi pidinkin tästä niin paljon; nuoret ovat tulevaisuuden päättäjiä joten on vain hyvä että he voivat saada mahdollisuuden keskustella myös vaikeista asioista, kuten kirjan kuvaamasta sosiaalisesta epäreiluus. Erittäin huomattavaa tämä on vielä siksi, että kirja on amerikkalaisen kirjoittama. Ei ihan Fox News -kamaa, ei. Toiseksi: paljon vetävämpi, kuin olin kuvitellut. Pidän kovastikin dystopia-kuvauksista, mutta tämä on muutamia teknologisia aspekteja lukuunottamatta erittäin realistinen tulevaisuuden skenaario. Kolmanneksi: kirja on hyvin kirjoitettu, vaikkei tokikaan kielellisesti haastavimmasta päästä. Neljänneksi: vihdoinkin on tytöille esikuva, josta ei juurikaan ole minulla valittamista. Katniss on epätäydellinen, puutteellinen, itsenäinen, vihainen, periaatteellinen. Voin motkottaa lähinnä yhdestä asiasta: joku tampio on kustantamossa saanut päähänsä, että Stephenie "misogynistisen uskonnollisen patriarkaalisen yhteiskunnan teiniaivojen pääpesijä jonka mielestä uhkailu, eristäytyminen ja väkivalta ovat olennainen osa ideaalia parisuhdetta" Meyerin suositus pitää iskea siihen etukanteen! Ei sovi tämän kirjan arvolle ollenkaan, viestiin vielä vähemmän. Helvetti: Panemin todellisuudessa Meyer on kapitolilainen, joka hurraa kun orjien nälkiintyneet lapset tappavat toisensa tosi-teeveessä!!!
Ja sitten vedetään henkeä ja lasketaan neljäänkymmeneenkahteen.
Jos et siis ole vielä kirjaa lukenut, lue nyt ainakin tämä ensimmäinen osa. Tämä on post-Potter -aikakaudella jopa hypetyksensä ansainnut kirjasarja!
Ai niin: olen Team Katniss. Helvettiin nuo saatanan pakkoparittamiset, perkele! Ja tässä vielä amerikkalaisteinien kommentteja leffan traileriin. Henkilökohtaisesti: kirja on parempi.
-----
The Hunger Games muualla:
Helsingin Sanomat
Kirjavinkit.fi
Luettuja maailmoja -blogi
P.S. Rakastan kirjoja -blogi
Kirjaston Kummitus -blogi
The Hunger Gamesia on hypetetty tässä viime aikoina niin paljon, että on se pakko ainakin ensimmäinen osa lukea, että tietää mistä on kyse.
The Hunger Games (suom. Nälkäpeli) avaa samannimisen trilogian. Olemme lähitulevaisuudessa, Pohjois-Amerikan mantereella jossa entiset valtiot ovat luonnonmullistusten ja sotien johdosta kaatuneet ja muodostaneet uuden, tiukan totalitaristisen valtion nimeltä Panem. Panem on jaettu neljääntoista osaan: on yksi sisällissodassa tuhoutunut vyöhyke no. 13, kaksitoista toimivaa vyöhykettä joista kukin on erikoistunut tuottamaan jotain tiettyä hyödykettä Kapitolille, maan diktatuurin keskukselle, jonka asukkaat asuvat yltäkylläisyyden keskellä. Tämän rinnalla Kapitolin asukkaille tarjoillaan sirkushuveja vuosittain järjestettävän, televisioitavan Nälkäpelin kautta. Kisoissa jokaiselta vyöhykkeeltä arvotaan 12-18-vuotiaiden lasten joukosta yksi tyttö ja yksi poika heitettäväksi teknologian ryydittämälle taisteluareenalle muiden vyöhykkeiden edustajien kanssa jossa joko tappaa tai tulee tapetuksi, ja voittaa voi vain yksi. Vyöhykkeen 12 edustajaksi 74. kisavuonna tulee pikkusiskonsa puolesta 16-vuotias Katniss Everdeen, joka ei ymmärrä kisojen politikointia ja sosiaalisia aspekteja läheskään yhtä hyvin kuin osaa käsitellä jousta ja nuolia. Ikävä kyllä juuri politikoinnilla ja sosiaalisella huoraamisella kisoissa selviää hengissä.
Olen yllättynyt. Monestakin syystä. Ensinnäkin: aikas synkkä ja "aikuinen" aihe perinteisesti sovinnaiseen nuortenkirjallisuuteen tottuneelle. Juoni, joka suurimman osan kirjasta kuvaa tilannetta jossa 24 alaikäistä tappavat toisiaan ei ole ihan tyypillinen aihevalinta, pikemminkin jotain mitä voisi odottaa aikuisille scifisteille. Kenties juuri siksi pidinkin tästä niin paljon; nuoret ovat tulevaisuuden päättäjiä joten on vain hyvä että he voivat saada mahdollisuuden keskustella myös vaikeista asioista, kuten kirjan kuvaamasta sosiaalisesta epäreiluus. Erittäin huomattavaa tämä on vielä siksi, että kirja on amerikkalaisen kirjoittama. Ei ihan Fox News -kamaa, ei. Toiseksi: paljon vetävämpi, kuin olin kuvitellut. Pidän kovastikin dystopia-kuvauksista, mutta tämä on muutamia teknologisia aspekteja lukuunottamatta erittäin realistinen tulevaisuuden skenaario. Kolmanneksi: kirja on hyvin kirjoitettu, vaikkei tokikaan kielellisesti haastavimmasta päästä. Neljänneksi: vihdoinkin on tytöille esikuva, josta ei juurikaan ole minulla valittamista. Katniss on epätäydellinen, puutteellinen, itsenäinen, vihainen, periaatteellinen. Voin motkottaa lähinnä yhdestä asiasta: joku tampio on kustantamossa saanut päähänsä, että Stephenie "misogynistisen uskonnollisen patriarkaalisen yhteiskunnan teiniaivojen pääpesijä jonka mielestä uhkailu, eristäytyminen ja väkivalta ovat olennainen osa ideaalia parisuhdetta" Meyerin suositus pitää iskea siihen etukanteen! Ei sovi tämän kirjan arvolle ollenkaan, viestiin vielä vähemmän. Helvetti: Panemin todellisuudessa Meyer on kapitolilainen, joka hurraa kun orjien nälkiintyneet lapset tappavat toisensa tosi-teeveessä!!!
Ja sitten vedetään henkeä ja lasketaan neljäänkymmeneenkahteen.
Jos et siis ole vielä kirjaa lukenut, lue nyt ainakin tämä ensimmäinen osa. Tämä on post-Potter -aikakaudella jopa hypetyksensä ansainnut kirjasarja!
Ai niin: olen Team Katniss. Helvettiin nuo saatanan pakkoparittamiset, perkele! Ja tässä vielä amerikkalaisteinien kommentteja leffan traileriin. Henkilökohtaisesti: kirja on parempi.
-----
The Hunger Games muualla:
Helsingin Sanomat
Kirjavinkit.fi
Luettuja maailmoja -blogi
P.S. Rakastan kirjoja -blogi
Kirjaston Kummitus -blogi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)