Vuosi 2010 on nyt virallisesti ohi ja on aika kerrata olennaiset osat kirjallisesta vuodestani ennen seuraavan alkua. Kaiken kaikkiaan tuli luettua 90 kirjaa männä vuonna. Kotimaisia näistä oli 23 kappaletta, siis alle kolmasosa! Varsin räikeä vaa'an kääntö vuoteen 2009 verrattuna, kun valittelin englanninkielisen kirjallisuuden puutteesta. Toisaalta olen varsin kiitollinen Kirjallisesta maailmanvalloituksen haasteesta, sillä ei-suomalaisessa kirjallisuudessa on tullut vastaan varsin huomattavia teoksia ja kirjailijoita. Tilastollisesti on tosin yksi varsin masentava luku: vain 33 kirjaa koko 90:stä on naisten kirjoittamia. Aijaijai.. tälle tarvitsee tehdä jotain tänä vuonna. Mutta sitä ennen: kokosin alle vuoden 2010 aikana lukemistani kirjoista kahdentoista kategorian voittajat. Ajoittain tehtävä oli sen verran hankala, että taivuin sallimaan kategoriaan kaksi voittajaa.
Paras fakta: Stiff
Paras fiktio (proosa): Herra Darwinin puutarhuri ja Kärsimysten musta kivi
Paras sarjakuva: Lost Girls ja Fables-sarja
Paras näytelmä: Equus
Paras klassikko: Animal Farm
Paras populaarikirjallinen: The Descent
Paras 2010 julkaistu: Siilin eleganssi
Paras ulkomainen: Stiff ja Kärsimysten musta kivi
Paras kotimainen: Tuhansien zombien maa ja Herra Darwinin puutarhuri
Löytö (kirja): Kärsimysten musta kivi ja The Descent
Löytö (kirjailija): Mary Roach ja Atiq Rahimi
Erityismaininta: Ismail Kadaren Kolme surulaulua Kosovolle
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Muriel Barbery. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Muriel Barbery. Näytä kaikki tekstit
Muriel Barbery: Siilin eleganssi
Luettu: 4.6.2010
Alkuperäinen nimi: L'Élégance du hérrisson
Käännös: Anna-Maija Viitanen
Siilin eleganssi tuli todella monessa paikassa vastaan ja koska kirjan alkuasetelma kuulosti mielenkiintoiselta, piti kirja sitten varaukseen laittaa. Ihan tällaista lopputulosta en odottanut.
Siilin eleganssi kertoo kahden henkilön elämästä. Renée Michel on pariisilaisen porvarikerrostalon ovenvartija, joka suojaa tarkoin salaisuuttaan: hän ei ole ihan tavallinen ovenvartija, sillä hän lukee mielellään klassikoita ja filosofiaa, kuuntelee klassista musiikkia ja on erittäin laaja-alainen elokuvien tuntija. Samaisen talon kuudennessa kerroksessa asustaa Jossen perhe, jonka kuopus, 12-vuotias Paloma, on Renéen tavoin introvertti, salainen älykkö. Paloma katselee, kuinka hänen porvariperheensä mataa samaa kaavaa ja kuvittelee jo, miten hänet pakotetaan samaan kalamaljaan elämään tylsää, stereotyyppistä elämää. Niinpä hän on päättänyt tehdä itsemurhan 13-vuotispäivänään. Molempien erakoiden elämä muuttuu, kun taloon muuttaa japanilaisherra Kakuro Ozu; hän nostaa molemmat siilit piikkeineen kaikkineen ansaitsemaansa arvoonsa ympäristöstä huolimatta.
Siilin eleganssi on yksi parhaista käännöskirjoista pitkään aikaan. Se on älykäs, hauska, surullinen, osuva, viisas, lohduttava, iloinen, äärimmäisen kaunis... se on todellinen ystävä. Vaikka kirja onkin periaatteessa kertomus ihmissuhteista, se on myös kunnianosoitus taiteille, kirjallisuudelle, kirjoille ja lukemiselle. Juuri lukemisesta, joka on molemmille päähahmoille erittäin tärkeää, on kauneimmat mietinnät:
Ja silloin kamelia.
-----
Siilin eleganssi muualla:
Savon Sanomat
Satyyri
Kirjavinkit.fi
Leena Lumen blogi
Insinöörin kirjahylly -blogi
INAhdus
Alkuperäinen nimi: L'Élégance du hérrisson
Käännös: Anna-Maija Viitanen
Siilin eleganssi tuli todella monessa paikassa vastaan ja koska kirjan alkuasetelma kuulosti mielenkiintoiselta, piti kirja sitten varaukseen laittaa. Ihan tällaista lopputulosta en odottanut.
Siilin eleganssi kertoo kahden henkilön elämästä. Renée Michel on pariisilaisen porvarikerrostalon ovenvartija, joka suojaa tarkoin salaisuuttaan: hän ei ole ihan tavallinen ovenvartija, sillä hän lukee mielellään klassikoita ja filosofiaa, kuuntelee klassista musiikkia ja on erittäin laaja-alainen elokuvien tuntija. Samaisen talon kuudennessa kerroksessa asustaa Jossen perhe, jonka kuopus, 12-vuotias Paloma, on Renéen tavoin introvertti, salainen älykkö. Paloma katselee, kuinka hänen porvariperheensä mataa samaa kaavaa ja kuvittelee jo, miten hänet pakotetaan samaan kalamaljaan elämään tylsää, stereotyyppistä elämää. Niinpä hän on päättänyt tehdä itsemurhan 13-vuotispäivänään. Molempien erakoiden elämä muuttuu, kun taloon muuttaa japanilaisherra Kakuro Ozu; hän nostaa molemmat siilit piikkeineen kaikkineen ansaitsemaansa arvoonsa ympäristöstä huolimatta.
Siilin eleganssi on yksi parhaista käännöskirjoista pitkään aikaan. Se on älykäs, hauska, surullinen, osuva, viisas, lohduttava, iloinen, äärimmäisen kaunis... se on todellinen ystävä. Vaikka kirja onkin periaatteessa kertomus ihmissuhteista, se on myös kunnianosoitus taiteille, kirjallisuudelle, kirjoille ja lukemiselle. Juuri lukemisesta, joka on molemmille päähahmoille erittäin tärkeää, on kauneimmat mietinnät:
En voinut sammuttaa sosiaalisen kanssakäymisen peleissä, jotka eivät auenneet minulle -- ja niinpä sen saisivat sammuttaa kirjat. Olin nähnyt isompien lasten seuraavan kirjojen sivuilta jotain näkymätöntä polkua kuin saman voiman liikuttamina ja ammentavan hiljaisuuteen uppoutuneena hengettömästä paperista jotain elävää. (s. 43)Niin juuri! Useammassakin kohtaa kirjaa tirskahtelin Renéen sarkastisille huomautuksille ja Paloman mielenliikkeille. Lopulta jopa itkin Paloman kanssa tapaukselle, joka ei kuitenkaan ollut niin surullinen kuin se yleensä kuvataan. Haluaisin kuvata, kuinka iloiseksi tämä kirja minut teki, mutta en pysty sitä selittämään. Se on se sama tunne kuin surkean päivän jälkeen kävelen äskettäin löytämälleni rauhalliselle paikalle meren ääreen ja annan tuulen ja pärskeiden ja auringon rauhoittaa. Sen jälkeen kaivan laukusta kirjan.
Ja silloin kamelia.
-----
Siilin eleganssi muualla:
Savon Sanomat
Satyyri
Kirjavinkit.fi
Leena Lumen blogi
Insinöörin kirjahylly -blogi
INAhdus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)