Luettu: 19.7.2009
Vaihteeksi nappasin mukaani kirjaston tyrkkyhyllyltä jotain. Olen lukenut Kontulan kaksi edellistä opusta, Rexi on homo ja opettajat hullui! - Opettajan päiväkirjan ja Ei elänkokeita, käyttäkää mopoja! - Oppilaan päiväkirjan. Nämä olivat niin vetävästi ja osuvasti kirjoitettu, että vaikka takakannen kuvaus hieman intressiskaalani ulkopuoliselta vaikuttikin, otin Herra Rehtorin silti mukaan.
Herra Rehtori on erään ei-niin-nimeltä mainitsemattoman, todellisen rehtorin fiktiivinen elämänkerta. Antti Allan Mikael Tuominen syntyy historian hamaan poliisille ja jeesusfriikille äidille. Herättäjäjuhlien kautta poika päätyy ennen pitkää Raumaan opettajakoulutukseen ja jokusten ongelmien jälkeen päätyy vihdoin opettajaksi. Tuomisesta tulee koulu-uudistuksen pioneeri ja peruskoulun kehittäjä. Vihdoin Tuomisesta tulee herra Rehtori, joka hämmentää oppilaita, opettajia, vanhempia ja Kouluhallituksen kätyreitä tasapuolisesti.
Tällä kertaa Kontula tarkastelee peruskoulumaisemaa rehtorin pöydän takaa. Itse asiassa aika mielenkiintoinen ja informatiivinenkin näkökulman valinta: enpä ole tullut aiemmin miettineeksi mitä rehtori oikeastaan tekee. Nyt tiedän suurin piirtein senkin. Itse kuuluin yläasteen siihen hiljaiseen enemmistöön, joka ei rehtoria koskaan "saanut" tavata; itse asiassa en edes muista rehtorin nimeä. Herra Rehtori oli hitaasta alustaan huolimatta ihan luettava: lukujako toimii ja Tuomisen edesottamukset vievät tarinaa ihan jouhevasti eteenpäin. Ajoittain jäin kuitenkin miettimään, kuinka paljon tarinasta on totta, sillä sen verran kusipäiseltä väkivaltaiselta ja itseään täynnä olevalta pettäjältä Tuominen vaikuttaa. Inhomittari nousee ennestään, koska Tuominen kuvaa tapahtumat itse omasta kulmastaan lähtöoletuksena se, että kaikki mitä hän tekee on hyvin ja oikeutettua jos onkin moraalisesti kyseenalaista. Se mittatilauksena tehdyssä silkkipuvussa ja Rolex-kellossa keekoileva fundamentalistikirkonjohtaja tulee väistämättä mieleen.
Herra Rehtorin tärkein anti on kuitenkin historiallinen sivistys: se käy läpi suomalaisen peruskoulun synnyn ja historian tähän päivään asti. Olen käynyt kyllä pedagogisten opintojen tiimoilta kurssin, jossa aiheena oli suomalainen kouluhistoria, mutta Kontulan kirjaan paitsi kului vähemmän aikaa, siitä jäi myös enemmän mieleen. Mielenkiintoinen kehityskaari ja ikuisuusprojekti; saas nähdä mitä ex-Kouluhallitus ja nykyinen Opetusministeriö seuraavaksi keksii.
-----
Herra Rehtori muualla:
Kirjatyö
Rannikkoseutu
Minnan lukemaa -blogi
Lumikin luetut -blogi
Cision Wire
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Aino Kontula. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Aino Kontula. Näytä kaikki tekstit
Aino Kontula: Ei elänkokeita, käyttäkää mopoja! - Oppilaan päiväkirja
Luettu: 18.1.2008
Tähän kirjaan tartuin siksi, että luin sitä edeltävän Opettajan päiväkirjan joskus vuotta aiemmin ja olin täysin. Totesin, että kun kuvittelin oman yläasteaikani olleen pahinta mitä on, se olikin vain Helvetin esikartano; nykyään meno on suoraan yhdeksännestä piiristä kapellimestarinaan joko Jumala tai Saatana, miksi haluatkin pahan yliluonnollista personifikaatiota kutsua. Oppilaan päiväkirja vahvistaa olettamustani yhdeksännestä piiristä. Vaikka Oppilaan päiväkirja onkin tietojeni mukaan faktaan perustuvaa fiktiota, uskon tällaisten tapahtumien (sekä koulun että kodin puolella) olevan yleisiä, niisyä ei vain puhuta (koska kaikkihan tietävät, että jos asiasta X ei puhuta, asiaa X ei ole silloin olemassa).
Ei eläinkokeita, käyttäkää mopoja! - Oppilaan päiväkirja kuvaa todenmukaisesti, millaista on olla yläasteikäinen poika ja luokan semihylkiö, ei ihan täysverinen hylkiö (tiedän kokemuksesta, millaista se on eikä Niko mahdu määritelmään). Päiväkirja kuvaa Niko Nyyssösen, 12 vuotta 315 päivää, 145 senttiä, 40 kiloa ja sen pituus 3 senttiä, yläasteen seitsemännen luokan kokemuksia. Yhteen lukuvuoteen mahtuu peruskoulun oppimäärän opiskelua, nälkiintymistä, koulukiusaamista, pelkoa, veljen elämän meno päin helvettiä ja kasvu lapsuudesta murrosikään.
Oppilaan päiväkirjaa voisin suositella pakollisena kaikille, jotka allekirjoittaneen tavoin kuvittelee oman yläasteaikansa olleen paha, niille joilla on peruskoulussa opiskelevia lapsia (olettaen etteivät ole päätyneet kouluammuskelijan maalitauluiksi), poliitikoille ja muille perusopetuksesta päättäville sekä opettajiksi opiskeleville. Muille tämä on yleissivistyksen kannalta hyvin suositeltavaa lukemistoa.
Tähän kirjaan tartuin siksi, että luin sitä edeltävän Opettajan päiväkirjan joskus vuotta aiemmin ja olin täysin. Totesin, että kun kuvittelin oman yläasteaikani olleen pahinta mitä on, se olikin vain Helvetin esikartano; nykyään meno on suoraan yhdeksännestä piiristä kapellimestarinaan joko Jumala tai Saatana, miksi haluatkin pahan yliluonnollista personifikaatiota kutsua. Oppilaan päiväkirja vahvistaa olettamustani yhdeksännestä piiristä. Vaikka Oppilaan päiväkirja onkin tietojeni mukaan faktaan perustuvaa fiktiota, uskon tällaisten tapahtumien (sekä koulun että kodin puolella) olevan yleisiä, niisyä ei vain puhuta (koska kaikkihan tietävät, että jos asiasta X ei puhuta, asiaa X ei ole silloin olemassa).
Ei eläinkokeita, käyttäkää mopoja! - Oppilaan päiväkirja kuvaa todenmukaisesti, millaista on olla yläasteikäinen poika ja luokan semihylkiö, ei ihan täysverinen hylkiö (tiedän kokemuksesta, millaista se on eikä Niko mahdu määritelmään). Päiväkirja kuvaa Niko Nyyssösen, 12 vuotta 315 päivää, 145 senttiä, 40 kiloa ja sen pituus 3 senttiä, yläasteen seitsemännen luokan kokemuksia. Yhteen lukuvuoteen mahtuu peruskoulun oppimäärän opiskelua, nälkiintymistä, koulukiusaamista, pelkoa, veljen elämän meno päin helvettiä ja kasvu lapsuudesta murrosikään.
Oppilaan päiväkirjaa voisin suositella pakollisena kaikille, jotka allekirjoittaneen tavoin kuvittelee oman yläasteaikansa olleen paha, niille joilla on peruskoulussa opiskelevia lapsia (olettaen etteivät ole päätyneet kouluammuskelijan maalitauluiksi), poliitikoille ja muille perusopetuksesta päättäville sekä opettajiksi opiskeleville. Muille tämä on yleissivistyksen kannalta hyvin suositeltavaa lukemistoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)