Yhteiskunnallisen valistamisen aika á la Osku Pajamäki, jonka kirja Ahne sukupolvi saa jatkoa.
Perintö vai perintä -kirjassa Pajamäki jatkaa tutuilla teemoilla eli nuorten ikäluokkien eteen lykätystä mahdottomasta yhtälöstä: samalla kun työikäisistä suurin osa painaa pätkä- ja osa-aikatöillä työkyvyttömyyteen asti, heidän tulisi maksaa omat eläkkeet, suurten ikäluokkien eläkkeet, valtion velkaa, ilmastonmuutoksen tuomat kustannukset, väestönrakenteen päälaellaan olevan pyramidin tuomat terveys- ja hoitokulut... Kaikki tämä pienemmällä porukalla, heitä syrjivällä lainsäädännöllä, kasvavin painein ja omista (ja lastensa) hyvinvoinnista tinkimällä. Pajamäki keskustelee eri "haasteista" eri tyyppien kanssa, mukana muun muassa Etlan silloinen toimitusjohtaja Sixten Korkman, nykyinen presidentti Sauli Niinistö, kansanedustaja Oras Tynkkynen ja entinen sosiaali- ja terveysministeri Vappu Taipale. Menossa mukana myös muita tutkijoita, poliitikkoja ja vaikuttajia.
Huhhuh! Pieni ja kevyt kirja, jota lukiessa miettii, miten helvetissä ikinä tästä selvitään hengissä. Koko suomalaispolitiikkaa ajaa twitter-ajattelu, jossa yksinkertaistamisen ja huomiohakuisuuden ohittaa vain tapa lykätä vaikeat päätökset tuonnemmaksi, muiden päätettäviksi. Ja tästähän on seurannut se, että vasta nyt kun eläke- ja hoivapommit ovat räjähtämässä käsiin, on alettu miettiä millä tämä kaikki maksetaan. Ensin heitettiin elinaikakerroin eläkkeisiin, mutta vasta kun suurin osa suurista ikäluokista oli jo eläkkeellä eikä näin koskisi heitä; sitten puhutaan eläkeiän nostamisesta samalla kun työssäjaksamisen parantaminen vaietaan kuoliaaksi; sitten jatketaan pakottamalla lyhentämään opiskeluaikoja lisämaksujen uhalla, mutta ilman minkäänlaista huomiota siihen että opiskeleminen edellyttää asumista, mikä edellyttää rahaa, mihin opintoraha ei riitä, mitä pitää pönkittää osa-aikatöillä, mikä pitkittää opintoja, mikä aiheuttaa lisäkustannuksia, mikä edellyttää lisää osa-aikatöitä, mikä...; ja nyt päivän puheenaiheena on vanhustenhoitolaki, jossa eduskunnan enemmistö (keski-ikä parlamentissahan on viidenkympin hujakoilla; laki ehtii käyttöön ja rutiiniksi kivasti heidän eläköitymisen tietämillä). Siinä muuten toinen ongelma: tämän ongelman aiheuttanut ikäluokka on poliittisesti vaikutusvaltaista, joten kiva heidän on taskuihinsa muilta viedä viimeisetkin sentit. Minun ikäluokkaani eduskunnassa edustaa huimat kymmenen tyyppiä, eikä heilläkään eläkeasiat päällimmäisenä ole; liekö kyse oman mortaalisuuden tunnustamisen välttelemisestä vai pelosta loukkaavansa suuria ikäluokkia huomauttamalla, että heidän kulutustavallaan meille ei kuin velkaa? Ja samalla suomalaisyritykset siirtävät vähätkin työpaikat halvemman työvoiman maihin Aasiaan. Jippii...
Tämän lisäksi kirjasta ilmenee yhtä sun toista mielenkiintoista -ja sangen kyseenalaista- tietoa poliittisen ajattelun prosessista. Tiesittekö, että hallitus (Vanhanen aloitti, Kiviniemi jatkoi ja Katainen.. no, arvon pääministerimme on varmaan saanut oman käden onnea kyseisen yhtiön ehdotuksia toteuttaessa) ei edes itse viitsinyt tehdä omaa hallitusohjelmaansa, vaan ulkoisti ajattelunsa, mielipiteensä ja Suomen tulevaisuuden amerikkalaisyhtiölle nimeltä McKinsey & Company. Ennen finanssikriisiä yhtiö teki 'Suomen talous' nimisen "katsauksen", joka näkyy lakimuutosten perusteella olevan edelleen käytössä vaikka kaikki toimintaehdotusten perusteet BKT:n odotetusta kasvusta ovat heittäneet häränpyllyä. Olin tästä ulkoistamisesta täysin järkyttynyt: mistä työstä ne palkkaansa nostavat, jos eivät edes omaa hallitusohjelmaansa itse tee, ja miksi helvetissä tästä ei ole nostettu aivan saatanallista metakkaa?! Suurituloisten veroja vain lasketaan ja otetaan lisää valtionvelkaa että nuo verohelpotukset voidaan kustantaa ja samalla voivotellaan, kuinka ei ole varaa parantaa vanhempainrahaa. MIKSIKÖHÄN?!
Kirjan lopussa Pajamäki ehdottaa Sukupolvisopimusta, jolla myös suuret ikäluokat osallistuisivat tämän yhtälön ratkaisuun. Jotenkin en usko, että tämä tapahtuu ihan heti, varsinkaan kun nuoret poliitikot eivät tunne minkäänlaista halua puhua asiasta vaan ryhtyvät joko ovimatoiksi tai sokeiksi kuuromykiksi E-sanan päästyä ilmoille. Yksi vaihtoehto olisi koota Piraattipuolueen tapaan poliittinen puolue, jonka pääasiallinen tavoite olisi helpottaa nuorten ikäluokkien taakkaa tässä yhtälössä. Tässä tulisi kuitenkin sama ongelma vastaan kuin Piraateilla: ne, jotka ovat tästä asiasta samaa mieltä, eivät todennäköisesti ole samaa mieltä keinojen yksityiskohdista saatika muista politiikan osa-alueista ja jäisivät siten isojen puolueiden jalkoihin. Ehdotan seuraavaa: puoluekannasta ja iästä riippumatta nykyistä kestämätöntä eläkepolitiikkaa vastustavat allekirjoittaisivat julkisesti pyrkivänsä tekemään kestävämpiä ja oikeudenmukaisempia päätöksiä tällä saralla. Näin saataisiin aikaan edes jonkinlainen yhteisöllisyys poliitikoiden kesken, mutta ilman painetta olla samaa mieltä mistään muusta ja silti tarpeeksi painetta myös toimia eikä vain huudella puskista. Varmastikaan tämä ei olisi kovin suosittu valinta Kokoomukselle tai Keskustalle mutta ehkä muu eduskunta saisi tarpeeksi painetta aikaan niin kuin nyt vanhuspalvelulain kohdalla.
Alla vielä Findikaattorista leikkaamalla ja liimaamalla koottu kaaviokokoelma asiaan liittyen. Klikkaa suuremmaksi.
Perintö vai perintä muualla:
Demari
Nenä kirjassa -blogi
HS-raati vastaa: Onko suurilla ikäluokilla liikaa poliittista vaikutusvaltaa?
V-P Kortelainen (PS) kommentoi McKinsey-hallituksia
-----
Lisää luettavaa:
* John Rawls: Oikeudenmukaisuusteoria (alk. A Theory of Justice)
* Tommi Uschanov: Suuri kaalihuijaus
