Jeff Long: Deeper

Luettu: 21.2.2011

Luettuani The Descentin, olin varma että myös kirjan jatko-osa tulee ennen pitkää luettavakseni. Ja näin kävi... tosin vasta vuoden jälkeen.

Deeper (suom. Helvetin sydän) sijoittuu aikaan kymmenen vuotta The Descentin päätyttyä. Ainoina maanalaiselta tutkimusmatkalta hengissä selvinneet Ali von Schade ja Ike Crockett ovat perustaneet perheen. Syvyys kuitenkin kutsuu Iken takaisin ja Ali jää yksin syntymättömän lapsensa kanssa. Samaan aikaan viruksen aiheuttaman ruton tapettua hadalit koko maailma on huokaissut helpotuksesta: he ovat turvassa. Tämän rohkaisemina dokumenttiohjaaja Clemens vie kuuluisuuden toivossa kuvausryhmän maan alle seuratakseen kameroineen (ja hieman kliseisine juontoineen) Alin tutkimusryhmän jalanjälkiä. Maan päällä tapahtuu myös jotain odottamatonta, joka muodostuu kurkun tukkivaksi palaksi: hadalit tulevat USAn maaperän alta pinnalle, ja vievät satoja lapsia mukanaan maan alle. Erään kidnapatun lapsen äiti kokoaa median avustuksella sekalaisen seurakunnan armeijakseen matkalle maan alle hakemaan lapset takaisin. Tämä pakottaa myös Alin palaamaan pelkäämäänsä paikkaan. Syvyys muuttaa heitä jokaista.

Pelkäsin pitkään tarttua Deeperiin. The Descent oli mielestäni puutteineenkin niin hyvä, että olin varma pettymisestä. Onneksi Long jatkaa kuitenkin ihmisluonnon analysointia perinteisen hyvä-paha -jaottelun sijaan. Lisäksi kirjassa on mukana lyhyitä välikatkoksia: keskusteluja Saatanan ja hänen nimettömän opetuslapsensa kanssa, sekä "lainauksia" lehdistä, uutisista, armeijan tiedotuksista ja muusta vastaavasta. Ne luovat varsin uskottavan kokonaismaailman, etenkin erään tietyn amerikkalais"uutis"aseman lainaukset. Lisäksi lopun pikku paljastus oli minusta odottamaton, mutta samalla niin looginen.

Kirjan suurin forte lienee suurvaltojen polittiset kärhämät ja niiden kritiikki. Yksi monista asioista, joita en vain voi tajuta: Kiinalle, USAlle ja Venäjälle kumartelu. Okei, niillä on valtaa ja ydinaseita, mutta samalla ne ovat kuin viisivuotiaita kakaroja, jotka tappelevat siitä kuka saa lelun. Menkööt perkele Merkuriukseen tappelemaan, niin me muut voimme jatkaa elämistä ilman ydintalven jatkuvaa pelkoa.

Kaiken kaikkiaan ihan mukiinmenevä, vaikkei The Descentin tasolle pääsekään. Taisin kuvata The Descentia vuoristoratana. Siihen verrattuna Deeper on sitten Pohojammaan lakeuksia: tasaisen OK, mutta vaikkei mukana olekaan negatiivisia kliseitä, ei ole myöskään positiivisia ihmeitä. Satu ilmaisi sen parhaiten: "alkuperäinen kirja olisi kyllä pärjännyt ilman tätäkin", mutta kyllä tätä aina mieluummin lukee, kuin jotain v***n Nora Robertsia tai Danielle Steelia. Paskakin hevi on parasta. Ja niin on tällainen kauhukin.

-----

Deeper muualla:
Keskisuomalainen
Kirjavinkit.fi
Iltaluvut-blogi
Satun luetut -blogi

Kirjallinen vuosi 2010

Vuosi 2010 on nyt virallisesti ohi ja on aika kerrata olennaiset osat kirjallisesta vuodestani ennen seuraavan alkua. Kaiken kaikkiaan tuli luettua 90 kirjaa männä vuonna. Kotimaisia näistä oli 23 kappaletta, siis alle kolmasosa! Varsin räikeä vaa'an kääntö vuoteen 2009 verrattuna, kun valittelin englanninkielisen kirjallisuuden puutteesta. Toisaalta olen varsin kiitollinen Kirjallisesta maailmanvalloituksen haasteesta, sillä ei-suomalaisessa kirjallisuudessa on tullut vastaan varsin huomattavia teoksia ja kirjailijoita. Tilastollisesti on tosin yksi varsin masentava luku: vain 33 kirjaa koko 90:stä on naisten kirjoittamia. Aijaijai.. tälle tarvitsee tehdä jotain tänä vuonna. Mutta sitä ennen: kokosin alle vuoden 2010 aikana lukemistani kirjoista kahdentoista kategorian voittajat. Ajoittain tehtävä oli sen verran hankala, että taivuin sallimaan kategoriaan kaksi voittajaa.

Paras fakta: Stiff

Paras fiktio (proosa): Herra Darwinin puutarhuri ja Kärsimysten musta kivi

Paras sarjakuva: Lost Girls ja Fables-sarja

Paras näytelmä: Equus

Paras klassikko: Animal Farm

Paras populaarikirjallinen: The Descent

Paras 2010 julkaistu: Siilin eleganssi

Paras ulkomainen: Stiff ja Kärsimysten musta kivi

Paras kotimainen: Tuhansien zombien maa ja Herra Darwinin puutarhuri

Löytö (kirja): Kärsimysten musta kivi ja The Descent

Löytö (kirjailija): Mary Roach ja Atiq Rahimi

Erityismaininta: Ismail Kadaren Kolme surulaulua Kosovolle

Jeff Long: The Descent

Luettu: 27.5.2010

The Strainin jälkipuinnissa sain Artsilta kirjavinkin. Tässä tulos. Sitä ennen sivuhuomio: on olemassa eräs juoneltaan hieman samantyyppinen ja samanniminen elokuva, jolla ei ole tämän kirjan kanssa mitään tekemistä. Älä sekoita niitä.

The Descentin (suom. Helvetin piirit) juonen selitys on helpointa aloittaa suomentamalla pätkä lukemani englanninkielisen kirjan takakantta: "Himalajan vuoriston luolassa vuorikiipeilijä-opas löytää itseaiheutetusti silvotun ruumiin, jonka ihoon on kaiverrettu varoitus 'Saatana on olemassa'. Kalaharin aavikolla nunna löytää todisteita proto-ihmislajista ja jumaluudesta nimeltä Vanhempi-kuin-Vanhin. Bosniassa jokin syö joukkohaudan ruumiita." Tuo jokin on maan pinnan alla, syvällä koko planeetan laajuisen, labyrinttimaisen luolaston uumenissa asuva ikivanha laji, joita aletaan kutsua hadaleiksi. Bisnesmiehille tuo luolasto tarkoittaa valloittamattomia luonnonvaroja, mikä puolestaan on yhtä kuin rahaa. Ikävä kyllä ihmiset ovat ravintoketjussa hadaleiden alapuolella eikä heillä ole aikomustakaan antaa tuhatvuotista kotiaan ihmisille. Eräs yhtiö muodostaa tutkijoista ja sotilaista ryhmän, joka aloittaa useiden kuukausien mittaisen matkan valtamerten alle, suoraan hadaleiden keskelle, toiset tutkiakseen tätä uutta ympäristöä ja sitä asuttavaa lajia, toiset vallatakseen sen itselleen.

Kirjana The Descent muistuttaa luolastoa: alussa ollaan todella korkealla tavallisen yläpuolella, sitten pudotaan vapaalla kohti stalaktiittien koristamaa kuilua, mutta juurin ennen osumista kliseeseen Long nostaa kirjan taas kohti korkeuksia ennen lopun äkkipudotusta ja uutta nousua. Alun kiitoksia lukemattakin on selvää, että Long on käyttänyt kirjan valmisteluun helvetisti aikaa, sen verran uskottavaa fantasiaksi tai scifiksi luokiteltu tarina on, ja tätä arvostan erittäin paljon. Lopetus oli tosin hieman tylsä, mutta ei niin pahasti ettenkö aikoisi lukea kirjan jatko-osaa (Deeper, suom. Helvetin sydän). Jeff Long itse on kirjailija, jonka tuotantoon tulen tutustumaan laajemminkin.

On erittäin pitkä aika siitä, kun viimeksi olisi jäänyt näin kiinni kirjaan heti alkumetreiltä. Juuri alun -ja sittemmin kesken tarinan annettuja silmäyksiä hadalien ja ihmisten kohtaamisiin eri puolilla maailmaa- tuntemattoman pelko, ne hajanaiset vihollisen jäljet, saavat aikaan ahdistusta. Allekirjoitan suurimman osan Ajatusmaailman arviosta: The Descent on erittäin hyvin kirjoitettu ja kasattu tarina, joka saa kylmänväreet kulkemaan pitkin ruumista; "Se on julma, verinen, raaka, kylmä, pelottava". Kirja leikittelee uskonnollisella tematiikalla, mutta ei niin paljon, että se tekisi kirjasta epäuskottavan. Useassa kohtaa jäin miettimään, mitä itse tekisin jos olisin ollut osa ryhmää. Eräässä tietyssä kohtaa ryhmän sotilasosasto olisi tarjottu hadaleille ruoaksi, orjiksi, leikkikaluiksi, enkä olisi tuntenut pätkääkään huonoa omaatuntoa. Toinen kyseenalainen pohdintoni nousi hadalien initiaatiosta: ovatko hadalien kidutusmenetelmät todella toimivia, aiheuttaen maksimimäärän kipua kuitenkaan kohdettaan tappamatta?

Kirjan varsinainen laskeutuminen (=descent) ei kuitenkaan tapahtunut fyysisesti tutkimusryhmän matkan aikana, vaan itse tutkimusryhmässä, ja tämä on ehdottomasti koko kirjan forte. Mitä syvemmälle ryhmä menee, sitä lähemmäs he tulevat ihmisyyttä: raakaa, itsekästä ja sadistista ihmisyyttä. Jossain vaiheessa kirjaa ei edes tiedä, kuka tarinan todellinen paholainen on: hadalien demoninen johtaja vai eräät ahneuden ja empatian puutteen ajamat ihmiset. Onko näiden välillä lopulta edes mitään eroa?

-----

The Descent muualla:
Helsingin Sanomat
Ajatusmaailma-blogi
Satun luetut -blogi

Jeff Longin taustahaastattelu (englanniksi); sivulla on myös kirjan ensimmäinen luku