William Shakespeare: Othello

Luettu: 2.10.2011

Nyt on joku kumma bardibuumi päällä, kun tekee kovasti mieli lukea Shakespearea näin paljon. No, tuleepa tämä osa yleissivistyksestä rakennettua vahvemmalle maaperälle.

Siltä varalta, että Othello on jäänyt tunnetumpien Shakespearen draamojen alle, kerrataan juoni: Othello on pohjoisafrikkalaista syntyperää oleva venetsialainen maahanmuuttaja. Tyyppi on hyvinkin keski-ikäinen sotilaskomentaja, joka saa tehtäväksi mennä Kyprokselle taltuttamaan tätä italialaisomistuksessa olevaa saarta kiusaavat turkkilaishyökkäykset. Othellon komennus tulee juuri oikeaan aikaan, hän kun on mennyt salaa naimisiin erään venetsialaissenaattorin 17-vuotiaan tyttären, Desdemonan, kanssa ja tätä ei isäpappa katso hyvällä. Vastanainut pari matkaa Kyprokselle ja odottavat elävänsä elämänsä onnellisina loppuun asti, mukanaan Othellon lähimmät alaiset, luutnantti Cassio ja edellä mainitus luutnantinpestin Cassiolle hävinnyt Iago. Iago on kostomielellä ja päättää manipuloida Othellon uskomaan, että tämän nuorikkovaimo pettää tätä Cassion kanssa. Othellon tyyneys pettää ja seuraa tragedian kaavan tapaan verta, kyyneliä ja suolenpätkiä.

Varsin mielenkiintoinen näytelmä. Minusta sen olennaisin pointti on siinä, että todistusaineistoa kannattaa vaatia ja logiikkaa käyttää. Beyond reasonable doubt -fraasi on tässä kohtaa erittäin hyvä, ja sen Othello on unohtanut täysin. Osin se johtuu tyypin omasta epävarmuudesta ja yhteiskunnan stereotypioista ajatella venetsialaisnaisia huorina. Kaikkein mielenkiintoisinta on Iagon manipulointitaidot: Iago tietää tasan, mistä naruista vetää ja mitä nappeja painella. Hän on ihmismielen insinööri, sitä hullu tiedemies -laatua.

Lukemassani Arden Shakespeare -versiossa, A.J. Honigmannin editoimana, on myös runsaasti tietoa, joka valottaa lukijalle, miksi edelleenkin tästä 400 vuotta vanhasta näytelmästä tehdään uusia tuotantoja, jotka houkuttavat runsaasti yleisöä. Okei, juoni on vanhaa kauraa, mutta sen ympärillä on vaikka kuinka paljon materiaalia, jota muokkaamalla kukin näytelmä on omanlaisensa. Lisäksi osaan arvostaa nyt enemmän näyttelijöiden työtä. Lisää infoa tulee myös Shakespearen näytelmien ajoittamisen prosessista, sekä selvyyttä miten yhdestä näytelmästä voi olla tuhat eri versiota (vinkkaan tutustumaan Quartoon ja Folioon).

Kielellisesti Shakespeare on Othellossa ilmeisesti varsin kekseliäs, sen verran usein tulee alaviitteissä vastaan kommentti "unique in Shakespeare". Itse asiassa Stephen Fry käsitteli Shakespearen sananmuodostuksen perintöä Planet Wordin viitososassa.



Ja sitten se ikuinen dilemma: pitäisikö lukea näytelmiä edeltävät pitkät, toimittajan kirjoittamat johdannot vai ei? Toisaalta se antaa hyvän yhteiskuvan ja vinkkaa mitä asioita voi lukijana pitää silmällä, toisaalta alkaa näytelmää lukiessa tuntua kuin se olisi jo introssa pureskeltu minimaaliseksi silpuksi, jota minä nyt jauhan. Vinkkejä?

-----

Othello muualla:
Meten Luetut 2006-2011 -blogi

Challenge-upon-Avon -haaste

Jos länsimaisen kirjallisuuden perustaa etsii, niin ennemmin tai myöhemmin törmää erääseen, 1600-luvun taitteessa vaikuttaneeseen brittiläisbardiin. Tyypin teksteihin törmää joka paikassa mitä oudoimmissa yhteyksissä. Tämän lisäksi olen toivon mukaan ensi vuonna filosofian maisteri pääaineena englannin kieli, joten ihan katu-uskottavuuden takia Shakespearen teokset pitäisi tuntea. Ja niitä tunnettavia on sen verran paljon, että voi yhtä hyvin lukea kaikki.

Näin ollen haastan itseni lukemaan kaikki Shakespearet alkukielellä. Koska Bardin aikana pidettiin sanaleikkejä älykkyyden mittana, olkoon haasteen nimi Challenge-upon-Avon. Haasteen yleiskuvaus, linkki tähän tekstiin ja eteneminen tuttuun tapaan sivupalkissa. Tagina haasteen nimi.

All's Well That Ends Well
Antony and Cleopatra
As You Like It
The Comedy of Errors
Coriolanus
Cymbeline
Hamlet
Henry IV, pt. 1
Henry IV, pt. 2
Henry V
Henry VI, pt.1
Henry VI, pt. 2
Henry VI, pt. 3
Henry VIII
Julius Caesar
King John
King Lear
A Lover's Complaint
Love's Labour's Lost
Macbeth
Measure for Measure
The Merchant of Venice
The Merry WIves of Windsor
A Midsummer Night's Dream
Much Ado about Nothing
Othello
The Passionate Pilgrim
Pericles, Prince of Tyre
The Phoenix and the Turtle
The Rape of Lucrece
Richard II
Richard III
Romeo and Juliet
The Sonnets
The Taming of the Shrew
The Tempest
Timon of Athens
Titus Andronicus
Troilus and Cressida
Twelfth Night
The Two Gentlemen of Verona
The Two Noble Kinsmen
Venus and Adonis
The Winter's Tale