Vuosi 2010 on nyt virallisesti ohi ja on aika kerrata olennaiset osat kirjallisesta vuodestani ennen seuraavan alkua. Kaiken kaikkiaan tuli luettua 90 kirjaa männä vuonna. Kotimaisia näistä oli 23 kappaletta, siis alle kolmasosa! Varsin räikeä vaa'an kääntö vuoteen 2009 verrattuna, kun valittelin englanninkielisen kirjallisuuden puutteesta. Toisaalta olen varsin kiitollinen Kirjallisesta maailmanvalloituksen haasteesta, sillä ei-suomalaisessa kirjallisuudessa on tullut vastaan varsin huomattavia teoksia ja kirjailijoita. Tilastollisesti on tosin yksi varsin masentava luku: vain 33 kirjaa koko 90:stä on naisten kirjoittamia. Aijaijai.. tälle tarvitsee tehdä jotain tänä vuonna. Mutta sitä ennen: kokosin alle vuoden 2010 aikana lukemistani kirjoista kahdentoista kategorian voittajat. Ajoittain tehtävä oli sen verran hankala, että taivuin sallimaan kategoriaan kaksi voittajaa.
Paras fakta: Stiff
Paras fiktio (proosa): Herra Darwinin puutarhuri ja Kärsimysten musta kivi
Paras sarjakuva: Lost Girls ja Fables-sarja
Paras näytelmä: Equus
Paras klassikko: Animal Farm
Paras populaarikirjallinen: The Descent
Paras 2010 julkaistu: Siilin eleganssi
Paras ulkomainen: Stiff ja Kärsimysten musta kivi
Paras kotimainen: Tuhansien zombien maa ja Herra Darwinin puutarhuri
Löytö (kirja): Kärsimysten musta kivi ja The Descent
Löytö (kirjailija): Mary Roach ja Atiq Rahimi
Erityismaininta: Ismail Kadaren Kolme surulaulua Kosovolle
Näytetään tekstit, joissa on tunniste George Orwell. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste George Orwell. Näytä kaikki tekstit
George Orwell: Animal Farm
Luettu: 23.9.2010
Animal Farm (suom. Eläinten vallankumous) on suomenkieliseltä nimeltään varsin kaikenkattava. Jossain Englannin periferiassa on kylä, jossa on maatilan, joka kulkee nimellä Manor Farm. Farmin eläimet saavat kylläkseen juopon ja ahneen omistajansa edesottamuksista, joten he valtaavat maatilan itselleen. Farmin ideologiseksi perustaksi tulee edesmenneen ja paljon rakastetun hevosen enneunen sosialistinen paratiisi ja eläimet haaveileivat eläkkeestä, lämmitetyistä pilttuista ja riittävästä ruoasta. Ikävä kyllä kaikki ei mene putkeen. Siat ovat eläimistä älykkäimpiä, joten he ottavat farmin pyörittämisen kontolleen. Alun demokratian yrittely saa pahasti turpaansa, kun vallanhimoinen diktaattorisika Napoleon kouluttaa itselleen salassa oman armeijansa, jolloin voi syrjäyttää muut siat, muun muassa idealistisen demokratiasika Snowballin. Ja koska muut eläimet ovat lyhytmuistisia ja/tai niiden kanootista puuttuu muutama intiaani, Napoleon ottaa ohjat käsiinsä kirjan tunnetun loppuvirkkeensä mukaisin tuloksin.
Luin Animal Farmin ensimmäisen kerran sellaiset neljä, viisi vuotta sitten, silloin suomeksi. Muistan kuinka kirja oli pienestä koostaan huolimatta niin hyvä. Pelkäsin hieman, että uusintalukeminen latistaisi muistoja, mutta eikä mitään! En ihmettele yhtään, miksi kirja on klassikon asemassa. Hmm... kansanedustajilla pitäisi olla paitsi laatutesti, samalla tavalla kuin opettajilla, lääkäreillä, asianajajilla on taustakoulutus. Mitä suurempi valta aiheuttaa vahinkoa, sitä suuremmalla syyllä tietty tietopohja tulisi olla, oli se sitten virallisesta opinahjosta tai ei, kunhan on. Ja mikäpäs sen enempää vahinkoa voi niin laajalti aiheuttaa, kuin kahden sadan apinan lauma? Ehdottaisin kyseisen laatutestin tenttikirjaksi muun muassa Animal Farmia, joka itseoikeutetusti kuuluisi sille listalle. Itse asiassa... kaikkien äänestäjien pitäisi se lukea. Ehkäpä sitten ymmärrettäisiin politiikan seuraamisen tärkeys, poliitikkojen pommittaminen kysymyksillä, avoimuuden vaade, laajan yhteiskunnallisen tiedon tarve. Ehkäpä silloin äänestysprosentti ei olisi kiinni jostain niinkin triviaalista kuin säästä!
Post scriptum: Mielenkiintoinen sivuhuomio kirjan alkupuheesta. Kirjan ranskannoksessa Napoleonin nimi oli vaihdettu Cesariksi ja monissa käännöksissä tekstiä sensuroitu "siistimmäksi". Kuinka säälittäväksi homma voi mennä, jos ei edes hahmon nimeä kestetä?
-----
Animal Farm muualla:
Perkeleen periskooppi -blogi
No one believes more firmly than Comrade Napoleon that all animals are equal. He would be only too happy to let you make your decisions for yourselves. But sometimes you might make the wrong decisions, comrades, and then where should we be? (Squeler, Napoleonin PR-vastaava, s. 37)Itselleni taannoin asettamassa Klassikkohaasteessa oli mukana myös kirjoja, jotka olen aiemmin lukenut. Kertaus on kuitenkin aina mannaa, etenkin kun kyseessä on Orwell ja Animal Farm.
Animal Farm (suom. Eläinten vallankumous) on suomenkieliseltä nimeltään varsin kaikenkattava. Jossain Englannin periferiassa on kylä, jossa on maatilan, joka kulkee nimellä Manor Farm. Farmin eläimet saavat kylläkseen juopon ja ahneen omistajansa edesottamuksista, joten he valtaavat maatilan itselleen. Farmin ideologiseksi perustaksi tulee edesmenneen ja paljon rakastetun hevosen enneunen sosialistinen paratiisi ja eläimet haaveileivat eläkkeestä, lämmitetyistä pilttuista ja riittävästä ruoasta. Ikävä kyllä kaikki ei mene putkeen. Siat ovat eläimistä älykkäimpiä, joten he ottavat farmin pyörittämisen kontolleen. Alun demokratian yrittely saa pahasti turpaansa, kun vallanhimoinen diktaattorisika Napoleon kouluttaa itselleen salassa oman armeijansa, jolloin voi syrjäyttää muut siat, muun muassa idealistisen demokratiasika Snowballin. Ja koska muut eläimet ovat lyhytmuistisia ja/tai niiden kanootista puuttuu muutama intiaani, Napoleon ottaa ohjat käsiinsä kirjan tunnetun loppuvirkkeensä mukaisin tuloksin.
Luin Animal Farmin ensimmäisen kerran sellaiset neljä, viisi vuotta sitten, silloin suomeksi. Muistan kuinka kirja oli pienestä koostaan huolimatta niin hyvä. Pelkäsin hieman, että uusintalukeminen latistaisi muistoja, mutta eikä mitään! En ihmettele yhtään, miksi kirja on klassikon asemassa. Hmm... kansanedustajilla pitäisi olla paitsi laatutesti, samalla tavalla kuin opettajilla, lääkäreillä, asianajajilla on taustakoulutus. Mitä suurempi valta aiheuttaa vahinkoa, sitä suuremmalla syyllä tietty tietopohja tulisi olla, oli se sitten virallisesta opinahjosta tai ei, kunhan on. Ja mikäpäs sen enempää vahinkoa voi niin laajalti aiheuttaa, kuin kahden sadan apinan lauma? Ehdottaisin kyseisen laatutestin tenttikirjaksi muun muassa Animal Farmia, joka itseoikeutetusti kuuluisi sille listalle. Itse asiassa... kaikkien äänestäjien pitäisi se lukea. Ehkäpä sitten ymmärrettäisiin politiikan seuraamisen tärkeys, poliitikkojen pommittaminen kysymyksillä, avoimuuden vaade, laajan yhteiskunnallisen tiedon tarve. Ehkäpä silloin äänestysprosentti ei olisi kiinni jostain niinkin triviaalista kuin säästä!
Post scriptum: Mielenkiintoinen sivuhuomio kirjan alkupuheesta. Kirjan ranskannoksessa Napoleonin nimi oli vaihdettu Cesariksi ja monissa käännöksissä tekstiä sensuroitu "siistimmäksi". Kuinka säälittäväksi homma voi mennä, jos ei edes hahmon nimeä kestetä?
-----
Animal Farm muualla:
Perkeleen periskooppi -blogi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)