Tässä scifi-vuonna lienee erityisen painavasti syytä postaukseen Ray Bradburyn kuolemasta. Tyyppihän tunnetaan ehkä parhaiten dystopia-kuvauksestaan kirjassa Fahrenheit 451, jonka olen itsekin lukenut. Muita olennaisia teoksia ovat Skottilaisen näytelmän mukaan nimetty Something Wicked This Way Comes ja The Martian Chronicles.
Nostakaamme siis Bradburyn kunniaksi spefi malja ja kuunnelkaamme tämä kappale:
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Uutisista hyvää iltaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Uutisista hyvää iltaa. Näytä kaikki tekstit
Uutisista poimittua:
Helsingin Sanomat: Tokio rajoittaa seksirikoksia sisältävän mangan ja animen myyntiä
Miten helvetissä konservatiivi ja aiemminkin pähkistä puheistaan tunnettu pormestari saa päättää näin selvästi oman ideologiansa olevan ilmaisunvapautta tärkeämpi? Ihan oikeasti; mangaa piirretään koska genitaaleja ei saa kuvata muutoin, lonkeroporno on yleistä koska penistä ei saa kuvata oikein piirtämälläkään. Myönnetään, japanilaisten extreme on stratosfäärissä verrattuna vaikkapa länsimaiseen käsitykseen extremestä. Toisaalta jään miettimään niitä tilastoja rikosten -myös seksuaalirikosten- vähyydestä (vaikka saaattaahan se olla, että kasvojen menetys -kulttuurissa niitä ei raportoida).
Olen kuitenkin pettynyt. Kaikki Lost in Translationin nähneet varmaan muistavat Murrayn hahmon ilmeen, kun tämä metrolla matkatessaan tulee katsoneeksi mitä kanssamatkustaja luki. No, ainakin mangaa pidellessä ainakin toinen miesten käsistä on varattuna. Japanissa julkisessa liikenteessä tapahtuva naisten seksuaalinen häirintähän on mennyt siihen pisteeseen, että naisille on omia vaunuja. Minä varmaan menisin ihan piruuttani unisex-vaunuun mättämään hairailevien käsien omistajia. :)
Mutta takaisin asiaan. Hesarin kommentoijista osa on lukenut uutisen vähän turhan nopeasti. Kyseessä ei ole ikärajan asettaminen mangalle, vaan mangan väkivalta-asteikossa korkeimpien mangojen ja animejen (animien?) kieltäminen kokonaan, sallien vain kaunistellun mangan myynnin ja sekin yli 18-vuotiaille. ERI ASIA!
Ei, en väitä saavani kiksejä äärimmäisen insestiraiskauksen graafisesta kuvaamisesta. Minulla ja kaikilla muilla on kuitenkin valinnanvapaus: voin valita lukea tällaista mangaa tai olla lukematta ellen niin halua. Pelkkä 'minä en pidä siitä!' -asenne ei anna kenellekään oikeutta määrätä materiaalista, mitä he lukevat. Siis lukevat. Toimintaan ei osallistu ketään muuta kuin lukija. Satunnainen kanssaeläjä saattaa nähdä vilauksen kyseisestä materiaalista julkisella paikalla, mutta toisaalta.. minä saatan joutua näkemään vilauksen amerikkalaisesta romanttisesta komediasta vasten tahtoani! Vaikka vihaan kyseistä genreä, en katso voivani vaatia sen totaalikieltämistä. Tämä tuntuu olevan se olennainen ero liberaalien ja konservatiivien välillä: liberaalit eivät halua kieltää mitään ilman hyvää syytä (ja ideologia ei sitä ole), konservatiivit haluavat kieltää kaiken mitä heidän kyseessäolevaan ideologiaan ei sovi. Aivan kuin konservatiivit eivät tajua valinnanvapauden käsitettä ollenkaan. Mikä siinä on niin hankalaa ymmärtää?
Ja kuten Sagan kysyi: mitä konservatiivit ylipäänsä pyrkivät säilyttämään (cf. conserve säilyttää)?
Miten helvetissä konservatiivi ja aiemminkin pähkistä puheistaan tunnettu pormestari saa päättää näin selvästi oman ideologiansa olevan ilmaisunvapautta tärkeämpi? Ihan oikeasti; mangaa piirretään koska genitaaleja ei saa kuvata muutoin, lonkeroporno on yleistä koska penistä ei saa kuvata oikein piirtämälläkään. Myönnetään, japanilaisten extreme on stratosfäärissä verrattuna vaikkapa länsimaiseen käsitykseen extremestä. Toisaalta jään miettimään niitä tilastoja rikosten -myös seksuaalirikosten- vähyydestä (vaikka saaattaahan se olla, että kasvojen menetys -kulttuurissa niitä ei raportoida).
Olen kuitenkin pettynyt. Kaikki Lost in Translationin nähneet varmaan muistavat Murrayn hahmon ilmeen, kun tämä metrolla matkatessaan tulee katsoneeksi mitä kanssamatkustaja luki. No, ainakin mangaa pidellessä ainakin toinen miesten käsistä on varattuna. Japanissa julkisessa liikenteessä tapahtuva naisten seksuaalinen häirintähän on mennyt siihen pisteeseen, että naisille on omia vaunuja. Minä varmaan menisin ihan piruuttani unisex-vaunuun mättämään hairailevien käsien omistajia. :)
Mutta takaisin asiaan. Hesarin kommentoijista osa on lukenut uutisen vähän turhan nopeasti. Kyseessä ei ole ikärajan asettaminen mangalle, vaan mangan väkivalta-asteikossa korkeimpien mangojen ja animejen (animien?) kieltäminen kokonaan, sallien vain kaunistellun mangan myynnin ja sekin yli 18-vuotiaille. ERI ASIA!
Ei, en väitä saavani kiksejä äärimmäisen insestiraiskauksen graafisesta kuvaamisesta. Minulla ja kaikilla muilla on kuitenkin valinnanvapaus: voin valita lukea tällaista mangaa tai olla lukematta ellen niin halua. Pelkkä 'minä en pidä siitä!' -asenne ei anna kenellekään oikeutta määrätä materiaalista, mitä he lukevat. Siis lukevat. Toimintaan ei osallistu ketään muuta kuin lukija. Satunnainen kanssaeläjä saattaa nähdä vilauksen kyseisestä materiaalista julkisella paikalla, mutta toisaalta.. minä saatan joutua näkemään vilauksen amerikkalaisesta romanttisesta komediasta vasten tahtoani! Vaikka vihaan kyseistä genreä, en katso voivani vaatia sen totaalikieltämistä. Tämä tuntuu olevan se olennainen ero liberaalien ja konservatiivien välillä: liberaalit eivät halua kieltää mitään ilman hyvää syytä (ja ideologia ei sitä ole), konservatiivit haluavat kieltää kaiken mitä heidän kyseessäolevaan ideologiaan ei sovi. Aivan kuin konservatiivit eivät tajua valinnanvapauden käsitettä ollenkaan. Mikä siinä on niin hankalaa ymmärtää?
Ja kuten Sagan kysyi: mitä konservatiivit ylipäänsä pyrkivät säilyttämään (cf. conserve säilyttää)?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)