Luettu: 10.6.2009
Taisin luvata antaa Pakkaselle sen toisen mahdollisuuden. Tällä kertaa valitsin kirjan aiheen, en kannen, perusteella ja näin minimoin sen mahdollisuuden, että negatiivinen reaktio johtuisi aiheen mielenkiinnottomuudesta.
Hinnalla millä hyvänsä on yhteiskunnallista kritiikkiä maineen ihannoimisesta. Päähenkilöinä on kaksi teinityttöä, jotka molemmat haaveilevat julkisuudesta. Piritta elää keskiluokkaista elämää äitinsä ja tämän avomiehen (joka on myös Pirittan opettaja ja jonka kanssa Piritta ei tule toimeen) kanssa, kun taas Pirittan bestis Hannamai (nimi muutettu itse raflaavammaksi ja huomiotaherättävämmäksi) on köyhästä perheestä eikä malta odottaa täyttääkseen 17, jolloin voisi osallistua Seiskan tähtityttö-kilpailuun. Hannamai keksii juonen, jolla lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: hän syyttää opettajaa seksuaalisesta häirinnästä, saa julkisuutta ja Piritta pääsee tyypistä eroon. Hannamai saa julkisuutensa, ei tosin ihan suunnittelemallaan tavalla, kun hänet löydetään pian syytösten esittämisen jälkeen puistosta kuolleena.
Pakkanen jatkaa Kuolema käy jatkoilla -kirjasta tutulla linjalla: yksityiskohtaista Helsingin ja ruoan kuvausta, sekä juoni jossa jonkun ennenaikainen kuolema on hieman toissijainen tapahtuma. Edellisten tylsyyskertoimesta johtuen keskityn silti juoneen. Julkisuudenkipeyden ilmiötä Pakkanen tarkastelee tavalla, joka ei olisi tullut mieleenikään: "Voiko joku oikeasti ajatella noin?!" Myös opettajan pedofiliasyytökset ja niiden vaikutus on kuvattu uskottavasti. Lopun ratkaisukin oli kivan epätraditionaalinen. Näistä seikoista huolimatta Hinnalla millä hyvänsä on vain 'ihan ok'; en saa edelleenkään valaistumista genreen. Ehkäpä jatkossa tutustun sitten mieluummin vaikka Noam Chomskyn samannimiseen kirjaan kuin jatkan Pakkas-linjalla.
-----
Hinnalla millä hyvänsä muuallla:
Helsingin Sanomat
Kouvolan Dekkaripäivät
Lukupaikka-blogi
Nadjan kirjasto -blogi
Aamunkajon lukukokemukset -blogi
Outi Pakkasen haastattelu NONO-blogissa
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Outi Pakkanen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Outi Pakkanen. Näytä kaikki tekstit
Outi Pakkanen: Kuolema käy jatkoilla
Luettu: 18.4.2009
Ja taas. Mukana oleva kirja loppui taas kesken ja piti käväistä tädin kirjahyllyllä. Tällä kertaa mukaan tarttui tädin ylistämä Outi Pakkanen, teosvalinta tapahtui kannen perusteella (pastellinvihreä tausta ja kulmassa kalla).
Kuolema käy jatkoilla kuvaa menestyvän romanssikirjailija Laura Halonen pitää syntymäpäiväjuhlat. Juhlia valmistellaan assarin kanssa pitkään ja hartaasti, ja juhliin saapuu niin romaanien kansien suunnittelija, ex-mies uuden puolisonsa kanssa, Lauraan kilahtanut toimittaja kuin tuttavia menneisyydestä. Juhlista lähdetään jatkoille ja jatkoja seuraavana päivänä Laura löytyy kotoaan kuolleena. Jatkoilla heitä oli seitsemän; kuka on vastuussa Lauran murskatusta kallosta ja miksi?
Kuolema käy jatkoilla on siitä outo dekkari, että puoli suhteellisen paksusta pokkarista käytetään henkilöhahmojen esittelyyn juonen siitä sen kummemmin kehittymättä. Vasta puolenvälin jälkeen päästään juhliin ja siitä eteenpäin pikkuhiljaa itse jatkoille. Neljänneksen kirjasta ollessa jäljellä saadaan vihdoin Laura hengiltä ja juonta eteenpäin dekkarigenren saralla. Kansi oli kaunis, mutta itse teksti ei erityisemmin nappaa. Dekkareille tässä on aina korkea kynnys ylitettäväksi, ja juonen mielenkiintoisuus ei olisi haitaksi. Bilehile Harlequin-kirjailijan alkoholin ja testosteronin huuruiset synttärit eivät tähän kategoriaan kuulu. Koska en myöskään osaa arvostaa Helsingin kuulemma tarkkaa ja kaikin puoli ylistettävää kaupunkikuvausta, tämä aspekti jää arvoitukseksi. Ehdoton miinus tulee kuvittajan loputtomilta tuntuvista reseptiluetteloista. Myönnän negatiivisuuden olevan lähtöisin minulle sopimattomasta juonesta, joten annan Pakkaselle vielä toisen mahdollisuuden.
Ja taas. Mukana oleva kirja loppui taas kesken ja piti käväistä tädin kirjahyllyllä. Tällä kertaa mukaan tarttui tädin ylistämä Outi Pakkanen, teosvalinta tapahtui kannen perusteella (pastellinvihreä tausta ja kulmassa kalla).
Kuolema käy jatkoilla kuvaa menestyvän romanssikirjailija Laura Halonen pitää syntymäpäiväjuhlat. Juhlia valmistellaan assarin kanssa pitkään ja hartaasti, ja juhliin saapuu niin romaanien kansien suunnittelija, ex-mies uuden puolisonsa kanssa, Lauraan kilahtanut toimittaja kuin tuttavia menneisyydestä. Juhlista lähdetään jatkoille ja jatkoja seuraavana päivänä Laura löytyy kotoaan kuolleena. Jatkoilla heitä oli seitsemän; kuka on vastuussa Lauran murskatusta kallosta ja miksi?
Kuolema käy jatkoilla on siitä outo dekkari, että puoli suhteellisen paksusta pokkarista käytetään henkilöhahmojen esittelyyn juonen siitä sen kummemmin kehittymättä. Vasta puolenvälin jälkeen päästään juhliin ja siitä eteenpäin pikkuhiljaa itse jatkoille. Neljänneksen kirjasta ollessa jäljellä saadaan vihdoin Laura hengiltä ja juonta eteenpäin dekkarigenren saralla. Kansi oli kaunis, mutta itse teksti ei erityisemmin nappaa. Dekkareille tässä on aina korkea kynnys ylitettäväksi, ja juonen mielenkiintoisuus ei olisi haitaksi. Bilehile Harlequin-kirjailijan alkoholin ja testosteronin huuruiset synttärit eivät tähän kategoriaan kuulu. Koska en myöskään osaa arvostaa Helsingin kuulemma tarkkaa ja kaikin puoli ylistettävää kaupunkikuvausta, tämä aspekti jää arvoitukseksi. Ehdoton miinus tulee kuvittajan loputtomilta tuntuvista reseptiluetteloista. Myönnän negatiivisuuden olevan lähtöisin minulle sopimattomasta juonesta, joten annan Pakkaselle vielä toisen mahdollisuuden.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)