Kuvitus: Peter Gross & Ryan Kelly
The Unwritten -sarja jatkuu kolmannella, yllättävän nopeasti kirjaston varauksesta tulleella osalla.
The Unwritten 3 - Dead Man's Knock: Tom pääsee ystävineen lainvalvojien kiikareista, kun edellisosan vankilapalossa Tom pääsee pakenemaan ja teeskentelemään kuolemansa. Samaan aikaan markkinoille ilmestyy jotain täysin odottamatonta: Tomin kauankadonneen isän, Wilson Taylorin, tekemäksi väitetty Tommy Taylor- sarjan neljästoistaosa. Kyseinen sanasotku on tosiasiassa kuitenkin fiktion kautta maailmaa hallitsevan salaseuran tuotos, jolla he pyrkivät saamaan entisen jäsenensä, sittemmin kyseistä lafkaa vastustamaan ryhtyneen Wilsonin piilostaan ja ryhmän lihaskimppu-Pullmanin tappolinjalle. Kukaan ei kuitenkaan odota, mitä Wilsonin kasvattama Tom lopulta pystyy tekemään. Fiktion ja todellisuuden raja hämärtyy entisestään.
Tällä kertaa alaotsikko on viittaus amerikkalaisdekkaristi John Dickson Carrin samannimiseen suljetun huoneen mysteeriin. Juoneltaan se muistuttaa kovasti Agatha Christien The Murder of Roger Ackroyd -dekkaria; harmittaa, etten ole tätä Carrin kirjaa lukenut, sillä tuskinpa kyseinen viittaus sattuma on. Voi että! Lue yksi kirja ja saa siitä vähintään toisen kirjan verran lisäluettavaa; ei riitä ihmisikä, ei!Mutta DMK. Sarja tuntuu muuttuvan osa osalta aina vain mielenkiintoisemmaksi. Tässä on muuten pakko tulle jossain vaiheessa suht pian raja vastaan: seuraava askel on vain enää mennä kiltisti AdLibrikseen ja laittaa seuraava osa varaukseen, ettei tarvitsisi odotella kirjaston kappaleen valmistumista. Sitten kilpailuni Sallan kanssa siitä, kumpi ehtii arvostella viimeisimmän osan seuraavana, olisi myös asteen verran tasaväkisempi. ;)
Carey jatkaa siis tuttuun tapaan rima korkealla. Päätös avata lukijalle sarjan mystistä salaseuraa on mielestäni varsin hyvä päätös, sillä se vahvistaa sitä kivijalkaa, jolla lukija sarjaa seuratessaan seisoo/istuu/makaa tikari ja lappunen rinnassa. Erityisplussaa tulee Lizzie Hexamin elämänkerran rakentamisesta. Kyseessä on nimittäin Julio Cortazarin Ruutuhyppelyä-romaanin tapainen "siirry sivulle xx", (ainakin sivunumeroista katsottuna) epäjärjestyksessä luettava tarina, joka ajaa kotiin koko Unwrittenin perusajatuksen siitä, että viime kädessä tarina valmistuu lukijan sitä lukiessa ja tulkitessa. Ja tokikin tein saman kuin Salla: omien ensisijaisten valintojeni tarinan jälkeen luin myös muut versiot siitä, miten Lizzielle olisi voinut käydä.
Saapa nähdä, miten Tom/Tommy jatkaa matkaansa Roninsa ja Hermionensa kanssa. :) Sitä ennen haluaisin lukea kyllä tuon mainitun Dickens-romaanin. No juu, eipä ihme että TBR-kasa sen kuin kasvaa...!
-----
Dead Man's Knock muualla:
Sallan lukupäiväkirja -blogi
Booking it some more -blogi
IGN Comics (englanniksi)
2 kommenttia:
Kiitos tuosta Roger Ackroyd -viittauksesta! Oli pakko käydä lukemassa wikipediasta siitä kaikennäköistä.
Samoin se Dickensin Our Mutual Friend (onkos sitä edes suomennettu?) olisi loistavaa lisälukemista... mulla on muutenkin aukko sivistyksessä Dickensin kohdalla.
Olepa hyvä! Tuota kyseistä Dickensiä ei itse asiassa ole suomennettu; päädyin lataamaan sen Gutenbergistä Kindleen alkuperäiskielellä (kaikkine ärsyttävine listoineen ja monimutkaisine virkkeineen...).
Äläkä huoli aukoista sivistyksestä. Minäkin olen saanut luettua Dickensiltä aiemmin vain
Joululaulun ja Hard Timesin, ja jälkimmäisenkin vain siksi, että se oli osa yhtä kurssia. No, onneksi harvemmin tulee vastaan tilanteita, joissa tarvitsisi tyypistä ja tyypin tuotannosta jotain tietää, joten luetaan sen kirjoja sitten kun siltä tuntuu. :)
Lähetä kommentti