Adam Roberts: Science Fiction

Luettu: 9.2.2012

Tässä scifi-haasteen alussa mieleen pulpahti parin vuoden takainen kurssi ja siellä osin katettu kirja kyseisestä genrestä. Milloinpa olisi parempi aika lukea mokoma kokonaan, kuin sinä vuonna kun on tarkoitus scifin eri aspekteihin tutustua vähintään tusinan kirjan kanssa?

Science Fiction (ei suomennettu) on kirjallisuus- ja kulttuuritieteellinen katsaus tähän osaan spekulatiivisen fiktion genreä. Alussa Roberts pureutuu perimmäiseen kysymykseen: mitä on scifi sekä miten se määritellään ja miksi. Seuraavaksi hän käy läpi genren kaksi pääasiallista historiaa (eroavat ajankohdista), kunnes seuraavat kolme lukua keskitytään tutkailemaan scifiä kolmen yleisen teeman (sukupuoli, rotu ja teknologia) kautta ennen päätöslukua.

Jos unohdetaan viimeinen luku, tämä kirja on aivan mahtava! Minusta se ei vaadi ihan kauheasti aiempaa tuntemusta kirjallisuudentutkimuksesta, ellei etsi täyttä ymmärrystä Robertsin sanomisista. Mutta koska minulla tätä taustaa on, sain varmaankin kirjasta erityisen paljon irti. Siinä nimittäin tulee esiin hienosti koko genren monimuotoisuus: scifiys ei välttämättä, eikä jopa suuressa osassa, tarkoita avaruusaluksia ja robotteja vaan paljon muutakin. Siinä mielessä 'spekulatiivinen fiktio' lienee ihan toimiva nimike, scifiä kun on niin vaikea määritellä ja vielä vaikeampi erottaa esimerkiksi fantasiasta. Samoin em. kurssilla läpikäydyt luvut sukupuolesta, rodusta ja teknologiasta ovat erittäin valaisevia: en ole koskaan huomannut, miten teknologia kuvataan ennemmin tai myöhemmin scifissä negatiiviseen sävyyn sangen kliseisiksi käynein juonikääntein. Ja rotu on vielä mielenkiintoisempi osio, sillä näin kaukaasialaisena ei tule sitä aina ajateltua sen kummemmin. Sukupuolisuutta kyllä sitten senkin edestä.

Ja koska valitin tuossa alussa kirjan päätösluvusta, kerrottakoon hieman miksi. Siinä missä koko muu kirja on täysin ymmärrettävissä ja hyvin kirjoitettu, viimeisen luvun metaforajutut menevät aivan ohi. Ensinnäkin odotan akateemisesti, ettei viimeisessä luvussa tule enää lisäinfoa vaan sen tarkoitus antaa kirjoittajalle tila jossa vetää muun kirjan teemat yhteen. Ja minua kiinnostava teema, eli uskonnon esitys scifissä, jätetään sekin lopetukseen ja käydään vieläpä sangen ylimalkaisesti läpi. Takakannen mukaan tämän painoksen päätösluku on uudistettu; tekisi mieli kovasti piipahtaa Tritoniassa tutkailemassa sitä alkuperäistä päätöstä.

Pidän muuten tavasta, jolla Roberts kerää materiaalia ja esimerkkejä eri medioista. Hän esittelee niin scifin kirjallisuuden klassikoita että hieman tuntemattomampia teoksia, että AV-esimerkkejä elokuvista ja televisiosta (pidän tästä hyvästä Alien-leffoista vieläkin enemmän!). Itse olisin halunnut lisätä mukaan vielä musiikin: hollantilaismuusikko Arjen Lucassenin avaruusooppera Ayreon on jotain erittäin huomionarvoista, sillä se on mahtava niin musiikillisesti, kulttuurisesti kuin scifistisestikin. On toki huomattava, että vaikka kyseessä on kirjan toinen, uusittu painos, se on silti vuodelta 2006. Sen jälkeen on tapahtunut paljon, ellei jopa edistystä. Esimerkkinä toimikoon Battlestar Galactican uusioversio, joka on kerta toisensa jälkeen -ja helvetin hyvästä syystä!- rankattu parhaimmaksi scifi-sarjaksi ikinä.

Erittäin olennaista lukemistoa siis muillekin scifihaasteeseen osallistuville ja aiheesta kiinnostuneille, jos suinkin englanninkielen taito ja into riittää. Loppuun vielä aiheeseen sopivaa musiikkia, eli Bear McCrearyn säveltämä 'Passacaglia' BSG:stä.



-----

Science Fiction muualla:
Fantastic Reviews (englanniksi)