Luettu: 22.10.2007
Alkuperäinen nimi: Blind gudinne
Käännös: Katriina Savolainen Luulisi, että olisin jo ottanut opikseni aiemmista dekkarikokemuksistani. Ei, aina vaan yritän etsiä dekkaria, joka ei aiheuttaisi negatiivista reaktiota. Anne Holt on toistaiseksi ainut suhteellisen neutraalin vastaanoton saanut dekkaristi. Löysin Sokean jumalattaren (sekä erään toisen Hanne Wilhelmsen-dekkarin, Vereen kirjoitettu) Citymarketin pokkariviikon tarjonnasta. Koska ylikonstaapeli Wilhelmsen ajaa vaaleanpunaista Harley Davidsonia ja on lesbo (taas sama motivaatio kuin Manda Scottin kanssa), olin valmis kokeilemaan, miten Sokean jumalattaren kanssa käy. Sokean jumalattaren mysteerio on seuraavanlainen: parin päivän sisällä tapahtuu kaksi kuolemantapausta, joilla ei näennäisesti ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ylikonstaapeli Wilhelmsen kaivautuu kuitenkin syvemmälle ja törmää paitsi näiden kuolemien yhteyteen, myös siihen tosiseikkaan että tätä yhteyttä yritetään yhteiskunnan kerman toimesta peitellä. Omasta dekkari-epämyönteisyydestäni huolimatta voin sanoa, että romaani on kirjoitettu ihan sujuvasti. Näkökulmien vaihtelu piristää, kun kaikkea ei tarvitse seurata vain yksittäisen hahmon näkökulmasta. Sokea jumalatar ei kuitenkaan tarjoa lukijalleen juuri realistista mahdollisuutta selvittää rikosten aivojen henkilöllisyyttä tai rikosten tekijää/tekijöitä. Niinpä suhtautumiseni pysyttelee neutraalin tuntumassa. Plussaa kuitenkin siitä, ettei Wilhelmsenin yksityiselämällä retostella; ylikonstaapelin seksuaalinen suuntautuminen on siis jota kuinkin samanarvoinen kuin vaikkapa hänen ajamansa vaaleanpunainen Harrikka: se on vain yksi osa hahmoa, ei sen tärkeämpi tai vähäpätöisempi.
