Luettu: 14.5.2007
Eräs lehtoreistani kommentoi Tipping the Velvetin lukemista itsestään selvyytenä. Kun tämä lehtori sitten itse törmäsi kuukautta myöhemmin Manda Scottin teokseen Hen's Teeth hän suositteli kirjaa minulle. Hen's Teeth oli sen verran lyhyt, että lukaisin sen melko nopeasti, vaikka englanniksi olikin. Kyseessä on dekkari, joita en juuri lue. Vaikka Scottin teos olikin lesboaiheinen (päähenkilöt ja useat sivuhenkilöt olivat sateenkaarikansaa), se ei ylittänyt dekkari-inhoani. Varaudu siis yltiönegatiiviseen ja sarkastiseen jatkoon.
Hen's Teeth lähtee liikkeelle kun päähenkilö herää tyttöystävänsä vierestä sängystä puhelimen pirinään. On tapahtunut murha, jota pitää sitten selvitellä ummet ja lammet. Neiti Etsivä -tyyppisesti kaikki lopulta nivoutuu juuri päähenkilön elämään ja tietoihin sopiviksi; jos pakon edessä pitä murtautua paikkaan X, jota vartioi koirat, totta kai päähenkilö (=murtautuja) tuntee noiden koirien kouluttajan jostain pikku seikasta ja totta kai tällä kouluttajalla on joku oma jipponsa koirien koulutukseen, jonka päähenkilö toki tietää. Eniten minua riipii dekkareissa se, että lukijan pitää vain seurata kirjoittajan sallimia polkuja kuin lammas. Joskus kirjoittaja saattaa jättää varrelle vihjeitä, niin että lukija pystyisi seurattavan "etsivän" aivoituksista irrallaan tehdä omia päätelmiä syyllisestä. Useimmiten, kuten myös Scottin tapauksessa, näin ei käy. Se on niin raivostuttavaa! Jos haluan (luultavasti en) jättää lukiessani aivot narikkaan, haen kioskilta Harlekiineja. Päädyin myös väittelemään lehtorini kanssa kirjoittajan seksuaalisesta suuntautumisesta. Hänen mielestään Manda Scott on todennäköisesti itsekin lesbo. Väitin silloin ja väitän edelleen, että ei ole. Ainakin todella toivon niin; päähenkilö on oman määritelmänsä mukaan "luultavasti maan ainut nainen, joka ei ole nähnyt kondomia", joten kirjoittaja ei joko tiedä miten lesbot käyttävät kondomeja koska ei ole koskaan tarvinnut tätä käytännön tietoa tai sitten hän on äärimmäisen vastuuntunnoton aikuinen.
Hen's Teeth on välipala isompien urakoiden keskellä, hengähdystauko ellei dekkarien ärsytyskynnys ylity. Minulla ylittyi ja roimasti, joten en lähde tutustumaan Scottin jatko-osiin Kellen Stewartin elämänvaiheista (Night Mares ja Stronger than Death) tämän aiheen saralla. Lienee tarpeen suositella lähinnä dekkareiden ystäville.
Eräs lehtoreistani kommentoi Tipping the Velvetin lukemista itsestään selvyytenä. Kun tämä lehtori sitten itse törmäsi kuukautta myöhemmin Manda Scottin teokseen Hen's Teeth hän suositteli kirjaa minulle. Hen's Teeth oli sen verran lyhyt, että lukaisin sen melko nopeasti, vaikka englanniksi olikin. Kyseessä on dekkari, joita en juuri lue. Vaikka Scottin teos olikin lesboaiheinen (päähenkilöt ja useat sivuhenkilöt olivat sateenkaarikansaa), se ei ylittänyt dekkari-inhoani. Varaudu siis yltiönegatiiviseen ja sarkastiseen jatkoon.
Hen's Teeth lähtee liikkeelle kun päähenkilö herää tyttöystävänsä vierestä sängystä puhelimen pirinään. On tapahtunut murha, jota pitää sitten selvitellä ummet ja lammet. Neiti Etsivä -tyyppisesti kaikki lopulta nivoutuu juuri päähenkilön elämään ja tietoihin sopiviksi; jos pakon edessä pitä murtautua paikkaan X, jota vartioi koirat, totta kai päähenkilö (=murtautuja) tuntee noiden koirien kouluttajan jostain pikku seikasta ja totta kai tällä kouluttajalla on joku oma jipponsa koirien koulutukseen, jonka päähenkilö toki tietää. Eniten minua riipii dekkareissa se, että lukijan pitää vain seurata kirjoittajan sallimia polkuja kuin lammas. Joskus kirjoittaja saattaa jättää varrelle vihjeitä, niin että lukija pystyisi seurattavan "etsivän" aivoituksista irrallaan tehdä omia päätelmiä syyllisestä. Useimmiten, kuten myös Scottin tapauksessa, näin ei käy. Se on niin raivostuttavaa! Jos haluan (luultavasti en) jättää lukiessani aivot narikkaan, haen kioskilta Harlekiineja. Päädyin myös väittelemään lehtorini kanssa kirjoittajan seksuaalisesta suuntautumisesta. Hänen mielestään Manda Scott on todennäköisesti itsekin lesbo. Väitin silloin ja väitän edelleen, että ei ole. Ainakin todella toivon niin; päähenkilö on oman määritelmänsä mukaan "luultavasti maan ainut nainen, joka ei ole nähnyt kondomia", joten kirjoittaja ei joko tiedä miten lesbot käyttävät kondomeja koska ei ole koskaan tarvinnut tätä käytännön tietoa tai sitten hän on äärimmäisen vastuuntunnoton aikuinen.
Hen's Teeth on välipala isompien urakoiden keskellä, hengähdystauko ellei dekkarien ärsytyskynnys ylity. Minulla ylittyi ja roimasti, joten en lähde tutustumaan Scottin jatko-osiin Kellen Stewartin elämänvaiheista (Night Mares ja Stronger than Death) tämän aiheen saralla. Lienee tarpeen suositella lähinnä dekkareiden ystäville.
