Luettu: 2.1.2008
Alkuperäinen nimi: Jazz
Käännös: Seppo Loponen
Jazz on osa tavoitettani lukea kaikki Toni Morrisonin teokset. Vaikka lukematta oli vielä muutama muukin kirja Morrisonilta, Jazz tarttui mukaani mielenkiintoisen juonikuvauksensa ansiosta (jota ei tosin Keltaisen Kirjaston takakansista löydy, vaan kalastin sen erään lehtorini Morrison-tutkielmasta).
Jazz kertoo miten ja miksi tapahtuu se, mistä kirja saa alkunsa: Violet (tai kuten hänet jälkikäteen yhteisössä tunnetaan, Violent) hyökkää miehensä rakastajattaren hautajaisissa tämän ruumiin kimppuun. Se kuvaa monisäkeisesti eri tapahtumien ja historian vaikutusta yksittäisiin tapahtumiin, aivan kuten muissakin Morrisonin romaaneissa, mikä onkin mielestäni yksi Morrisonin tavaramerkeistä. Näin myös osaa odottaa tietynlaista rakennetta, ja sitä, ettei juonen kuvausta ole ihan simppeli tehdä niille, jotka eivät Morrisonin rakennetta tunne.
Luin Jazzin suurimmaksi osaksi junassa matkalla Helsinkiin Nightwishin uuden vuoden konserttiin. Siitä olikin jokin aika, kun pystyin junassa (lue: vieraiden ihmisten ympäröimänä) näinkin hyvin keskittymään lukemaani, oli Jazz sen verran vangitseva. Sitä paitsi Morrisonin lukeminen vaatii aina enemmän kuin valmiiksi pureskeltu ja sulatettu Harlequin-romaani (joita, näin niin kuin sivuhuomautuksena, olen lukenut tasan yhden ihan vain saadakseni luvan niitä mollata). Vaikka The Bluest Eye (suom. Sinisimmät silmät) on ja pysyy sinä Morrison-romaanina, on pakko myöntää että Jazzilla on oikeutettu paikka sen, Sulan ja Belovedin (suom. Minun kansani, minun rakkaani) rinnalla.
