Luettu: 10.8.2008
Alkuperäinen nimi: Darkly Dreaming Dexter
Käännös: Pauliina Klemola
Dexter. Oikea. Niin, Dexter on nyt kaikin puolin tapetilla kun siitä kehitettiin Nelosellakin pyörinyt sarja. Sarja on kuitenkin ajoittaisesta kliseisyydestään huolimatta koukuttava, joten kun Dexterin pimeät unet tuli vastaan kirja-alessa, pakkohan se oli ottaa mukaan.
Dexterin pimeät unet kertoo Miamissa asuvan Dexter Morganin työstä ja "työstä". Edeltävä käsittää Dexterin päivätyön Miamin poliisilaboratorion verieksperttinä; jälkimmäinen Dexterin valonarempaa ammattia sarjamurhaajana. Dexter on sosiopaatti ja kasvatti-isän todettua poikansa taipumuksen tappamiseen tämä päätti ohjata kiinnostusta oikeaan suuntaan ja sen toteutusta hieman ammattimaisemmin. Asiaa auttaa, että kasvatti-isä on poliisi. Dexterin pimeiden unien verenpunainen lanka on Dexterin kaksoiselämä, joka vaarantuu kun maisemiin ilmaantuu Dexteriä matkiva sarjamurhaaja. Tapausta ryhtyy tutkimaan.. kukas muukaan, kuin Dexterin työkaverit, muun muassa kasvattisisko Deb.
Lindsay kirjoittaa hyvin ja nörtti sarjamurhaaja on tarinan päähenkilönä mielenkiintoinen. Koska Dexter tappaa vain rikollisia, tarinassa on jossain määrin -ei tosin filosofiseksi pohdiskeluksi asti- aineksia Dexterin tekojen eettisyyden tarkastelua. Kaikkein huvittavinta tässä on tietysti läpinäkyvä tekopyhyys: toisaalta USAssa on voimassa useassa osavaltiossa (Florida mukaanluettuna) kuolemanrangaistus, mutta silti Dexteriä pidetään hulluna. Pelkkä virkamerkkikö tekee siitä hyväksyttävämmän?
Dexterin pimeät unet on kyllä viihdyttävä teos, vaikka lopun anti-kliimaksi olikin suunnaton pettymys ennalta-arvattavuudessaan. Teokselle on tullut jatkoa kolmen opuksen verran, joskin niistä vain yksi on suomennettu: Dexterin kolkko kutsumus (Dearly Devoted Dexter), Dexter in the Dark ja Dexter by Design. Pettymyksestä huolimatta haluan nuo kaikki lukea, koska pakko se on myöntää: oman käden oikeutta moraalisesti hyväksyttävästi jakava verifobiasta kärsivä sarjamurhaaja nyt vain on aika sympaattinen.
Alkuperäinen nimi: Darkly Dreaming Dexter
Käännös: Pauliina Klemola
Dexter. Oikea. Niin, Dexter on nyt kaikin puolin tapetilla kun siitä kehitettiin Nelosellakin pyörinyt sarja. Sarja on kuitenkin ajoittaisesta kliseisyydestään huolimatta koukuttava, joten kun Dexterin pimeät unet tuli vastaan kirja-alessa, pakkohan se oli ottaa mukaan.
Dexterin pimeät unet kertoo Miamissa asuvan Dexter Morganin työstä ja "työstä". Edeltävä käsittää Dexterin päivätyön Miamin poliisilaboratorion verieksperttinä; jälkimmäinen Dexterin valonarempaa ammattia sarjamurhaajana. Dexter on sosiopaatti ja kasvatti-isän todettua poikansa taipumuksen tappamiseen tämä päätti ohjata kiinnostusta oikeaan suuntaan ja sen toteutusta hieman ammattimaisemmin. Asiaa auttaa, että kasvatti-isä on poliisi. Dexterin pimeiden unien verenpunainen lanka on Dexterin kaksoiselämä, joka vaarantuu kun maisemiin ilmaantuu Dexteriä matkiva sarjamurhaaja. Tapausta ryhtyy tutkimaan.. kukas muukaan, kuin Dexterin työkaverit, muun muassa kasvattisisko Deb.
Lindsay kirjoittaa hyvin ja nörtti sarjamurhaaja on tarinan päähenkilönä mielenkiintoinen. Koska Dexter tappaa vain rikollisia, tarinassa on jossain määrin -ei tosin filosofiseksi pohdiskeluksi asti- aineksia Dexterin tekojen eettisyyden tarkastelua. Kaikkein huvittavinta tässä on tietysti läpinäkyvä tekopyhyys: toisaalta USAssa on voimassa useassa osavaltiossa (Florida mukaanluettuna) kuolemanrangaistus, mutta silti Dexteriä pidetään hulluna. Pelkkä virkamerkkikö tekee siitä hyväksyttävämmän?
Dexterin pimeät unet on kyllä viihdyttävä teos, vaikka lopun anti-kliimaksi olikin suunnaton pettymys ennalta-arvattavuudessaan. Teokselle on tullut jatkoa kolmen opuksen verran, joskin niistä vain yksi on suomennettu: Dexterin kolkko kutsumus (Dearly Devoted Dexter), Dexter in the Dark ja Dexter by Design. Pettymyksestä huolimatta haluan nuo kaikki lukea, koska pakko se on myöntää: oman käden oikeutta moraalisesti hyväksyttävästi jakava verifobiasta kärsivä sarjamurhaaja nyt vain on aika sympaattinen.
