Luettu: 16.6.2008
Yksi hyvä paikka päätöksen teon avuksi ovat kirjallisuuden opintoja yliopistoissaan tarjoavat laitokset. Jos ei osaa päättää, minkä klassikkokirjailijan klassikon lukisi laajasta tuotannosta, näiden kirjalistoista löytyy aina joku, jolla on jopa auktoriteettia valita kirja X kirja Y:n sijaan.
Työmiehen vaimo on ehdottomasti yksi suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Vaikka kuinka tekisi mieli, en sano että se on ehdottomasti yksi suomalaisen naiskirjallisuuden klassikoita, vaikka se epäilemättä pitää paikkansa. Työmiehen vaimo on selvästi naisaseman ajaja, mutta sivussa tulee väistämättä myös muu yhteiskunta. Tämä onkin yksi syy, miksi arvostan Minna Canthia paitsi kirjailijana myös persoonana: hänelle kirjallisuus oli keino vaikuttaa yhteiskunnan epäkohtiin. Työmiehen vaimo kohtasi todennäköisesti saman vastaiskun kuin Anna Liisa: kautta aikojen juuri yhteiskunnan vallitsevat normit kyseenalaistavat teokset saavat aikaan skandaaleja. Ja juuri ne teokset saavat klassikon aseman.
Työmiehen vaimo kuvaa Johannan taivalta häistä kuolemaan paskamaisen avioliiton vankina. Mies tekee parhaansa ollakseen täysi kusipää, ja Johanna pyrkii tekemään parhaansa pitääkseen kulissit ja perheen pystyssä kun sillä niin sanotulla "perheen päällä" ei alkuunkaan ole siihen vaadittavia ominaisuuksia. Tämä ei tosin tietenkään estä miestä käyttäytymään muuten kuin olisi perheen pää. Perusmachoa "oink, oink" -meininkiä siis.
Johannaa käy niin sääliksi: hän ansaitsisi niin paljon parempaa, muttei voi saada sitä, sillä ruumiistaan ja työvoimastaan pitää saada mahdollisimman hyvä hinta kun ei itse saa itseään elättää. Topon sanoin, "[m]iesten narriksihan ne naiset on luotukin maailmaan. Eipä niillä mitään virkaa liene muuta." Kännisen suusta se totuus kuuluu. Ikävä on kuitenkin todeta, ettei maailma kauheasti ole muuttunut. Mutta pidetään peukkuja ylhäällä: eihän sitä nyt tosiaan voikaan odottaa tuloksia noin nopeasti, aikaa kun on kulunut kuin vasta 130 vuotta. Scusami, ironiamittari räjähti taas silmille.
