Luettu: 12.8.2008
Eliotin runokokoelmaan perustuva musikaali Cats on kenties yksi maailman kuuluisimmista musikaaleista. Niin kuuluisa, että myös ne jotka eivät ole sitä koskaan nähneet, kuten minä tietävät musikaalin. Catsin kuuluisimman kappaleen, Memoryn, ovat luultavasti kuulleet kaikki länsimaiden aikuisikään ehtineet ihmiset. Joten kun törmäsin Old Possum'siin kirjastossa vahingossa mennessäni sinne lukemaan Surkeiden sattumusten sarjaa (ulkona satoi, joten tavallinen lukupaikkani meren rannalla ei tullut kuuloonkaan), lukaisin sen läpi mielenkiinnolla.
Old Possum's Book of Practical Cats (ei ilmeisesti suomennettu) on melko ohukainen kokoelma erilaisiin kissapersoonallisuuksiin keskittyneistä runoista. En erityisemmin perusta runoista varsinaisista runoanalyyseista puhumattakaan, joten en lähde arvioimaan teoksen kirjallisia ansioita (vaikka maailmankuulun musikaalin perus nyt ei varsinainen huono meriitti olekaan). Kiinnostustaso on tosin korkea: kullakin kissalla on omanlainen taustansa ja sen muokkaama käyttäytyminen ja persoonallisuus, ja näitä on yhtä mielenkiintoista lukea kuin mitä tahansa muita persoonallisuuksia, oli kyseessä sitten oikea henkilö, fiktiivinen henkilö tai kissa.
Tuskin Old Possum'sin lukeminen on välttämätöntä Catsin ymmärtämisen kannalta, mutta ei tästä haittaakaan ole, etenkään kun niitä runoja ei kauheasti tule luettua. Mutta jos nyt kumminkin seuraavalla kerralla lukisin The Waste Landin (suom. Autio maa), tai edes Four Quartets (Neljä kvartettoa). Koska huhtikuu on kuukausista julmin. Tai no itse asiassa toukokuu on, mutta olkoon. Makuasia.
