Luettu: 14.8.2008
Alkuperäinen nimi: A Series of Unfortunate Events - The Miserable Mill
Käännös: Marja Helanen-Ahtola
Ja lisää surkeita sattumia. Vaikka kirjat itsessään ovat 150-200 sivun mittaisia tavallisella fontilla painettuja, ne lukee silti nopeassa tahdissa. Yksi syy on ehdottomasti hillittömän hauska kerrontatapa (se sarkasmi vain puree niin hyvin) sekä odotus siitä, millä lihaksilla ja valepuvulla Olaf tällä kertaa yrittää junailla Baudelairen omaisuuden itselleen. Saiturin sahassa mukulat on lähetetty aina vain kaukaisemman sukulaisen hoteisiin, tällä kertaa Onnenkantamoisen sahan omistajan luo. Kyseinen tyyppi vain on.. no, sanoisinko, pilvessä. Ihan kirjaimellisesti; pomo polttaa kuin korsteeni eikä kukaan koskaan näe hänen kasvojaan. Omistaja kohtelee kolmea alaikäistä huollettavaansa ilmaisena työvoimana: kaikki Violetista Sunnyyn joutuvat sahalle töihin, palkatta ja unioneista kuullematomien työntekijöiden joukkoon (tulee väistämättäkin Charles Dickensin Hard Times mieleen). Olaf soluttautuu esimieheksi ja motiivi on sama kuin aiemminkin, metodina tällä kertaa lasten erottaminen. Meno on edellisten osien mukaista.
