Luettu: 10.1.2009
V niinkuin Verikosto on elokuvana aivan mainio. Niin mahtava, että halusin lukea graafisen romaanin, johon se perustuu.
V for Vendetta (eli suomeksi siis V niinkuin Verikosto) on tarina tulevaisuuden Britanniasta, joka on äärioikeistolaisen puolueen totalitaarisen hallinnon alla. Ja kuten kaikki kiltit oikeistopuolueet, tämäkin perustuu uskonnollisille arvoille (tosin jos Alan Moore et co. tekisi tämän uudelleen tänään, lienee todennäköisempää, että pohjana oleva uskonto olisi tulevaisuuden diktatorisessa Britanniassa islam, ei kristinusko kuten kirjassa). Kulman takaa yllättää anarkistinen vastustaja, joka vuoden aikana syöksee maan anarkiaan, ja siinä sivussa muuttaa täysin erään nuoren tytön elämän.
Paperiversion ja elokuvan välillä on useita, kiinnostavuuden kannalta merkittäviä eroja. Näiden erojen takia on pakko sanoa seuraava virke, vaikka se ei erityisen mairittelevalta tunnukaan: leffaversio on ikävä kyllä parempi. Yleinen jälkimaku on "ihan kiva", mutta anarkia motivaationa... myönnetään, käytännössä varmaankin realistisempi kuin vapaustaistelijat, vaikka jälkimmäisethän sitä historiaan jäävät. Suurin yllätys oli se, että V for Vendettan lukemiseen meni pidemmän aikaa kuin alun perin kuvittelin: ilmeisesti sitä kuvittelee, että "graafinen romaani" on hienompi nimitys "sarjakuvalle" ja lukuaika olisi samaa luokkaa kuin Aku Ankalla. Eipäs ollutkaan. Enkä jäänyt edes kovin usein ihmettelemään kuvituksen hienouksia, koska en niistä vähäisen tiedon takia oikein mitään osaa sanoa.
