Luettu: 14.4.2009
Taas kävi niin ohraisesti, että mukaan otettu lukeminen kirjan vaativuudesta huolimatta loppui kesken. Siispä suunnaksi tädin dekkarit. Lähinnä rikostoimittajuudesta tuntemani Sipilä hyppi silmille ja etsin käsiini ensimmäisen Sipilän kirjan, Koukun, jolla sai kulutettua hyvin serkun päiväunien ajan.
Koukun juonikulku on seuraavanlainen: rikospoliisi Juha Raivio tutkii epämääräistä poliisimurhaa, jossa kiero poliisi tapetaan Helsinginkadulla kesken kapakkakierroksen. Homma etenee, kun kaksi tappajaa pakenee lahjotun vartijan avulla Sörnäisten vankilasta. Raivio huomaa tapausten liittyvän jotenkin toisiinsa, mutta sen selvittäminen on hankalaa. Lopulta Raivio on kiinni tapauksissa enemmän kuin olisi halunnutkaan.
Kuten olen aiemminkin todennut, dekkarit eivät genrenä vetoa minuun juuri ollenkaan. Pikemminkin niiden yhteiskunnallinen sanoma tai kirjallinen toteutus ovat tärkeinpiä tekijöitä siihen, että palaan jonkin dekkaristin teoksiin uudelleen. Vaikka Sipilä kirjoittaakin hyvin ja lukeminen joutuu jouhevasti, jokin koukku Koukusta puuttuu, mikä jättikin sitten olon aika neutraaliksi. Saattaa olla, että palaan uudempiin Sipilöihin jahka kerkeän, mutta ei se Koukun koukuttavuudesta johtunut (okei, sanaleikki on jo vanha juttu, mutta ikävä kyllä parempaakaan sanaa ei tullut mieleeni). Kyllä tätä aikansa kuluksi lukee, ei se varsinaisesti huonoa -ja siten kesken jättämisen arvoista- kirjallisuutta ole, muttei Sipilä ainakaan Koukulla mitään intohimoja herättänyt.
