Luettu: 28.3.2009
Alkuperäinen nimi: The Raw Shark Texts
Käännös: Kaijamari Sivill
Joku selitti taannoin unohduksensa ludoviciaanien hyökkäyksellä. Kysyvien katseiden saattelemana hän alkoi selittämään lukemaansa romaania Haiteksti. Selitys kuulosti joko todella sekavalta tai todella mielenkiintoiselta, mutta lopputulos oli sama: Kun törmäsin Haitekstin pokkariversioon CM:n alessa, kaappasin sen mukaani.
Haitekstin juonta on hankala selittää. Alkuasetelmassa päähenkilö Eric Sanderson herää ja toteaa, ettei muista mistään mitään. Pöydällä oleva viesti kehottaa ottamaan yhteyttä alla olevaan numeroon ja sen omistaja, Ericin psykiatri, kertoo rakkaan ihmisen kuoleman aiheuttaneen Ericin muistinmenetyksen. Elämäänsä sopeutumaan yrittävä Eric alkaa kuitenkin saada outoja kirjeitä ja paketteja -itseltään preamnesia. Psykiatri kieltää avaamasta niitä, mutta kuten arvata saattaa, sitähän Eric ei tee. Kirjeet ja paketit ohjaavat Ericin tielle, josta löytyy muistia syövä hailaji, suojasilmukoista hermoilu, tutunoloinen Scout, hullu tiedemies, Ericin menneisyys ja siirappinen loppu.
Kannessa (joka on muuten aika hieno; nyt olisi ollut kiva, jos suomalaisissa kansissa olisi samanlaista materiaalileikittelyä kuin englanninkielisissä kirjoissa) The Independentin kirjoittaja toteaa Haitekstin olevan "romaani, joka on erilainen kuin kaikki aikaisemmin lukemani kirjat". Tämä on totta. Juonta olisi tosin voinut kehittää pidemmällekin ja haastaa lukijaa enemmän, ja tehdä jotain sille plagioinninomaiselle kliimaksille. Yksi parhaimmista aspekteista kirjassa on typografinen leikittely: kirjan sivuille kasvaa sivu sivulta ludoviciaani, tai tietokonevirushyttynen, tai Mycroft Ward. Haiteksti (pokkariversiossa 514-sivuinen opus) on virheistään huolimatta aika mielenkiintoinen lisä scifi-genreen, ja tätä soisi olevan enemmänkin, ilman niitä juonikulun kompastekiviä ja haasteellisempana. Toivottavasti EI tule leffaversiota! Joka tapauksessa tämä oli lukemisen arvoinen, jos ei muuten niin siitä hyvästä että joku on yrittänyt edes luoda jotain uutta eikä kierrättää vanhaa uusissa uimapuvuissa; suosittelen.
-----
Kirsi Pihan Lukupiirissä on myös hieman keskustelua aiheesta. Kirjan ovat lukeneet myös Turun Sanomat, Keskisuomalainen ja Helsingin Sanomat.
