Luettu: 12.7.2009
INAhduksessa tai jossain -ei löydy missä- oli joku aika sitten juttua eräästi kirjallisesta bändistä (vrt. Stephen Kingin, Barbara Kingsolverin, Matt Groeningin ja kumppaneiden kirjallinen bändi), ja siinä kehuttiin Reidar Palmgrenin esiintymistä ja taidettiin huomauttaa myös Palmgrenin kirjallisesta urasta. Joten suunta kirjastoon ja sieltä mielenkiintoisimmalta näyttävä teos mukaan.
Jalat edellä on maagista realismia Suomessa (sangen outo yhdistelmä Angela Carteriin ja Isabel Allendeen tottuneelle). Keski-ikäisellä juristi Risto Jokisella ei mene hyvin: rakastajan kanssa on vähän ongelmia, vaimon kanssa on kasvettu kuuluisasti erilleen ja ainut yhdistävä tekijä on 8-vuotias poika Tero, jonka suhde isäänsä on höttöinen. Tarina kulkee perheen kolmen jäsenen kautta kohti vääjäämätöntä ja keskellä arjen kuvausta se pysäyttää lukijan täysin. Jatko on mustaa komediaa: miten surun murtama voikin olla täysin hauska (ja samalla lukijana tunsin syyllisyyttä hihittelyni takia; tämä on vakavaa, ei sille saa nauraa!).
Jalat edellä voitti Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon ilmestymisvuonnaan 2001, eikä ihme; se on hyvä. Itse asiassa se on turhan lyhyt. Pidin todella paljon tekstin maagisesta realismista ja mustasta koomisuudesta. En muista pitkään aikaan lukeneeni mitään, joka olisi saanut kommentoimaan kirjan tapahtumia ääneen. Hahmojen toilailut ja kommentit ovat hauskaa luettavaa, vaikka tilanne muuten olisikin äärimmäisen negatiivinen. Lopetus oli mahtava: se ei ollut valmiiksi pureskeltu kuten useimmissa kirjoissa, vaan sain lukijana itse pohtia mikä loppuratkaisu oikeastaan voisi olla. Päädyin negatiiviseen, ihminen-on-itsepetosta -ratkaisuun.
Post scriptum: Ei tämä kuvaus nyt kyllä alkuunkaan nappaa kirjan henkeä ja tee sille oikeutta. Se pitää lukea itse.
-----
Jalat edellä muualla:
Helsingin Sanomat
Kiiltomato
Sallan lukupäiväkirja -blogi
Reidar Palmgren - kirjoittava näyttelijä (YLEn Elävä arkisto -video)
Lue teoksen ensimmäinen luku HS:n Klik!istä
