A celibate clergy is an especially good idea, because it tends to suppress any hereditary propensity toward fanaticism. (s. 244)En muista, missä törmäsin Carl Saganiin ensimmäisen kerran, todennäköisesti Pharyngulassa (Lisäys: ei kun Wikipediastahan Sagan löytyi!). Joka tapauksessa olen nähnyt Contactiin perustuvan elokuvan jo aikoja sitten. Elokuva teki vaikutuksen ja kun sitten sain tietää jotain kautta, että kyseessä on Carl Saganin romaaniin perustuva filmatisointi, otin tavoitteeksi lukea kyseisen romaanin jossain vaiheessa.
Contact (suom. Ensimmäinen yhteys; älä sekoita samannimiseen suomalaiseen sci-fi-novellikokoelmaan!) kertoo radioastronomi Ellie Arrowayn unelman toteutumisesta. Ellie on käyttänyt ammattitaitoaan etsiäkseen Maan ulkopuolista, älyllistä elämää. Eräänä päivänä Ellien johtaman SETI-projektin tietokone löytää Vegasta, Lyyran tähdistöstä, lähetetyn koodatun viestin. Viesti sisältää Maan ensimmäisen televisiolähetyksen ja ohjeet jonkinlaisen koneen rakentamiseksi. Viesti itsessään aiheuttaa suuresti polemiikkia: eräille se on merkki jumaluuden olemassaolosta, toisille sen olemassaolemattomuudesta, kolmannet pitävät Viestiä ja Konetta paholaisen metkuina. Yksi Koneista kuitenkin valmistuu ja Arroway lähtee neljän muun kanssa Koneeseen luomaan ensimmäistä yhteyttä Maata selvästi huomattavsti älykkäämpään elämänmuotoon.
Aivan ensimmäisenä: Carl Sagan on onnistunut luomaan uskottavan naisprotagonistin. Tähän ei ole kovin moni mieskirjailija pystynyt, joten hatunnosto tästä hyvästä. Carl Sagan on suurimman osan bibliografiastaan täyttänyt faktuaalisilla kirjoilla (The Demon-Haunted World, Cosmos), joten fiktiivinen kirja oli jo itsessään mielenkiintoinen ajatus. Lisäksi Saganin ammatin takia kirjalta saa odottaa hyvin paljon. Contact täyttääkin odotukset sangen hyvin sen neljälläsadalla sivulla, joskaan lukiessa se ei tunnut olevan läheskään noin paljon. Itselleni kaikkein parasta on kirjan tieteellisyys: toisin kuin sci-fissä yleensä, Contactia lukiessa voin olla täysin varma, että kaikki siinä kuvattu terrestriaalinen tiede pitää paikkansa eikä niitä ole keksitty tai totuutta muunneltu dramaturgisissa tarkoituksissa.
Toisaalta täytyy myös arvostaa Saganin puheenvuoroa uskonnon ja tieteen konfliktista, jonka eri aspekteja edustavat eri henkilöt (Arroway, Palmer Joss, Billy Jo Rankin, Sol Hadden etc.). Tämä näkyy erityisen hyvin Arrowayn ja kahden kristillisen evankelistan välisessä väittelyssä Viestin vastaanottamisen alkuvaiheessa. Toisaalta Sagan myös näyttää uskonnon yliotteen kulttuurissa, sen miten se pelaa ja manipuloi ihmisiä 'me vastaan nuo' -astelmalla. Maailmankatsomuksesta ja pyhien tekstien kirjaimellisesti otettavuuden asteesta riippuen tiedettä ja uskontoa ei pidetä toisiaan täydentävinä aspekteina vaan toisiaan hylkivinä voimina. Koska itse suhtaudun erityisesti järjestäytyneeseen uskontoon niin nihkeästi, en ole lopetuksen suurin fani, mutta arvostan silti Saganin yritystä sovittaa nämä kaksi vierekkäin elämään sovussa. Ongelma on kuitenkin perustavanlaatuinen ja se ilmenee myös Koneen ja Viestin vaikutuksessa ihmiskuntaan: hetkellisesti suurin osa ihmisistä, joskin eräät varsin pitkin hampain, työskentelivät yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Ongelmaksi muodostuu ihmisten lyhytnäköisyys: he ajattelevat vain oman elämänsä, oman virkakautensa pituisina jaksoina, mikä ei toimi alkuunkaan planeetan, galaksin ja universumin näkökulmasta. Konekin rakennetaan loppujen lopuksi typeristä syistä. Ei siksi, että voitaisiin saada yhteys älykkäämpään lajiin ja oppia heiltä paljon uutta, vaan voidakseen lällättää vastapuolelle, että mepäs saimmekin Koneen rakennettua ennen teitä! Voisiko enää yhtään itsekeskeisemmäksi mennä?
Kuten odottaa saattaa, kirjassa -etenkin koska se on kirjoitettu 1980-luvun puolivälissä, kylmän sodan aikana- on myös Saganille tyypillisiä kommentteja ydinvoimaa vastaan. Eräs hahmoista (yksi Viidestä, itse asiassa), Lunacharsky, summaa tilanteen hyvin:
The governments have persuaded us that we'll be safe only if we spend all our wealth so everybody on Earth can be killed in a moment - when the governments decide the time has come. (s. 403)Jään odottamaan mielenkiinnolla, josko Richard Dawkins kirjoittaisi romaanin. ;)
