Luettu: 26.11.2009
Alkuperäinen nimi: Paper Butterfly
Käännös: Heikki Salojärvi
Kirjallinen maailmanvalloitus tökki Kiinan kohdalla: kirjastossa tuntui olevan tarjolla lähinnä kiinalaisia klassikoita ja Nobel-voittajia, mutta ei juuri mitään kiinalaisen itsensä kirjoittamaa Kiinan lähihistoriasta, siis Tiananmenin (Taivaallisen rauhan) aukion tapahtumista. Sitten löysin Lumikilta Paperiperhosen.
Paperiperhonen kertoo pekingiläisestä yksityisetsivästä (tai siis konsultista, sillä yksityisetsivyys on jostain syystä kielletty lailla) Mei Wangista, jonka levy-yhtiö palkkaa etsimään kadonneen poptähtensä Kailin. Tutkimus vie Mein Pekingin ja Kiinan historian, siirtolaistyöntekijöiden asuinkorttelin, taikauskon, ja rakkauden pyörteisiin. Siinä sivussa Mei joutuu pohtimaan omia kokemuksiaan Tiananmenin verilöylystä ja koko Kiinan historiaa kulttuurivallankumouksesta lähtien.
Nipotusta näin aluksi: en tiedä, mitä kustantaja/kääntäjä on tehnyt nimille. Kiinassahan sukunimi tulee ensiksi ja etunimi vasta sen jälkeen. Eli: onko Mei Wangin sukunimi Mei vai Wang. Koko kirjan läpi häntä kutsutaan Meiksi, mutta onko tämä nyt sitten formaalia vai tuttavallista? Pientä, mutta ärsyttää aivan suunnattomasti!
Mutta asiaan. Kokonaisuudessaan Paperiperhonen oli oikein jouhevaa luettavaa. En niinkään keskittynyt lukiessani kirjan dekkariaspektiin; juoni ja lopetus olivat ennalta-arvattavissa jo ennen puoltaväliä. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että dialogi oli ajoittain todella tökeröä; en minäkään äitini kanssa keskustellessa viittaa siskooni näin: "Tapasin Hannan, siskoni, eilen." Eiköhän äitini ole varsin selvillä siitä, että Hanna on siskoni! Luin kirjaa pikemminkin kulttuurin kannalta, ja odotukseni osin täyttyivät, osin jäivät kaipaamaan lisää. Toisaalta Paperiperhonen johdattaa kirjailijan omien kokemusten kautta Kiinan lähimenneisyyteen ja sen tunnetuimpaan tapahtumaan: Taivaallisen rauhan aukiolle 4.6.1989, jolloin Kiinan armeija päätti lopettaa opiskelijoiden demokratian ja sananvapauden puolesta järjestämän mielenosoituksen tykein, luodein, työleirein ja teloituksin. Tämä tapahtuma avataan kirjassa hyvin. Ongellisempana pidin kulttuurivallankumousta, josta en tiennyt kirjaan tarttuessani mitään. Nyt olen melko varma, että Mao liittyy asiaan jotenkin ja mahdollisesti kommunismi, mutta tätä ei lukijalle selvitetty, vaikka runsaat kulttuuriviittaukset (esimerkiksi kiinalaisruoat, joista käytetään niiden kiinalaisnimeä) olikin avattu. Olisin ehkä toivonut enemmän tutustumista kiinalaisten arkeen kommunistisen puolueen varjossa ja erityisesti naisten asemaan kiinalaisessa yhteiskunnassa eri yhteiskuntaluokissa. Pitänee tutkailla näitä asioita lisää.
-----
Paperiperhonen muualla:
Lumikin luetut -blogi
-----
Kirjallinen maailmanvalloitus: Kiina
