Luettu: 6.2.2010
Alkuperäinen nimi: Extension du domaine de la lutte
Käännös: Ville Keynäs
Kirjastossa käyskennellessäni tyrkkyhyllyltä iski silmään nimi Houellebecq. Muistelin kuulleeni nimen aiemminkin, Tommi Melenderin blogia lukiessani, tarkalleen ottaen tämä kirjaus. Sitä paitsi kirjan päähenkilön tilanne kuulostaa jossain määrin tutulta.
Halujen taistelukenttä on päähenkilö, kolmekymppinen mies, IT-ammattilainen, jolta ei juuri liikene mielenkiintoa mitään kohtaan. Työ on tylsää, seksi on teoreettisen analyysin kohde, raha vain hyödyke, ja ystäviä.. no, kuka niitä kaipaa. Hälläväliä-asenne ottaa hatkat, kun mieli lähtee lomalle ja mies päätyy psykiatrin vastaanotolle.
Houellebecqin hahmo ei ole järin miellyttävä. Itse asiassa tyypin seksistinen asenne olisi yleensä raivostuttavaa, mutta koska hän tekee huomioitaan "aha"-asenteella niin teksti ei saa minultakaan olankohautusta ja monotonista ahaata enempää. Kirjaa lukiessa huomaan löytäväni seksismistäkin huolimatta yhtymäkohtia. Alun hällä väliä -asennetta on ollut itselläkin joskus tiettyjä asioita kohtaan. Loppua kohden vieraannuin kuitenkin päähenkilön ulkopuolisuuden tunteesta, sillä hänellä se saa varsin radikaaleja sävyjä. Jään myös miettimään, onko päähenkilö todella halujen ulkopuolella; hänhän manipuloi erään miehen kaksoismurhaan, minkä johdosta luulen tyypin saavan tästä jotain kiksejä, siis haluja.
Takakansi kuvaa Houellebecqiä "Ranskan kenties vihatuimmaksi kirjailijaksi". En tämän teoksen perusteella osaa sanoa tähän juuta tai jaata. Kyseenalainen suositus on tietysti Houellebecqin idoliasema Timo Hännikäisen mielessä, mutta eipä Houellebecqiä voi tästä syyttää sen enempää kuin Marilyn Mansonia Columbinesta. En nauttinut Halujen taistelukentästä erityisen paljon, sillä Houellebecq käyttää jatkuvasti attribuutteja: tuuli ei ole tuuli, vaan se on valtavan, kimmeltävän ja dynaamisen valtameren ylittävä henkäys. Kun tällaista tulee sivukaupalla, allekirjoittaneella alkaa sietokynnys tulla vastaan. Tarina oli kiva, mutta en näe siinä sen enempää. Ilmeisesti Houellebecqistä on koottu häntä ja hänen kirjoituksiaan ruotivien esseiden kokoelma. Pitänee selailla, jos tulee vastaan.
Aha.
-----
Halujen taistelukenttä muualla:
Helsingin Sanomat
Savon Sanomat
Turun Sanomat
Kirjanurkkaus-blogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti