Rakkaat siskot -nettisarjakuvan tekijällä on sivuillaan myös muuta sarjakuviin liittyvää asiaa, muun muassa arvosteluja. Tämän kautta sain tietää sarjakuvamaailman legendan Alan Mooren tehneen uuden sarjan, Lost Girls.
Lost Girls on kolmiosainen sarja, jossa lastenkirjallisuuden klassikoiden päähenkilöt - Peter Panin Wendy, Ihmemaa Ozin Dorothy ja Ihmemaan Liisa- ovat aikuistuneet. He tapaavat juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa itävaltalaisessa hotellissa, jossa he uskoutuvat toisilleen kertomalla seksuaalisen historiansa käännekohdista, käyttäen jakamista vapautumisena ympäristön, läheisten ja oman itsensä aiheuttamista solmuista ja urautumisista.
Lost Girls on monellakin tapaa yllättävä. En ole aiemmin juuri tutustunut eroottiseen sarjakuvaan, joten kun sellaisen kirjoittaa supersankaritarinoista tunnettu käsikirjoittaja ja kuvittaa -erinomaisesti, saanen lisätä- nainen, olin hämmästynyt. Lopputulos on mahtava, sillä Lost Girls ei ole kirjallinen pornoelokuva, jossa rikotaan kaikki tabut pelkän provokaation takia, enkä laskisi sitä pornografiaksikaan (joskin Moore itse kutsuu teosta pornografiseksi nostaakseen genreä stereotyyppisestä tiskin alta myytävästä, likaiseksi mielletystä materiaalista). Toki moni varmasti provosoituu kirjan materiaalista, jos sattuu olemaan moraaliummetusta. Lost Girls nimittäin kuvaa useaan kertaan Wendyn, Alicen ja Dorothyn kokemuksia voyerismista, insestistä, pedofiliasta ja zoofiliasta. Moni marginaalinen seksuaalifetissi on toki jäänyt ulkopuolelle, mutta näilläkin pääsee jo hyvin pitkälle. Jopa sankarittaret itse miettivät erästä erotica-kirjaa lukiessa, saako tietyistä asioista kirjoittaa ja vieläpä nauttia?
Kirjalla on toki lainoikeudellinenkin ongelma: eräissä maissa kirjasta on noussut kohu, sillä se kuvaa alaikäisten seksuaalisuutta sekä hyväksikäyttöä. Yritin löytää Suomen lain tarkkaa muotoilua, mitkä ovat ehdot termille "alaikäisen seksuaalista hyväksikäyttöä esittävä laiton kuvamateriaali", sillä termi itsessäänkin viittaa, että myös laillista materiaalia voi olla. Kuvittelisin tämän viittaavan fiktiiviseen materiaaliin, piirrettyyn. Jatkan asian selvittämistä ensi viikolla, mutta annetaan sillä aikaa hotellin johtajan selittää asiaa, miksi meidän todellisuutemme moraalisääntöjä ei voi suoraan soveltaa fiktioon:
You see, if this were real, it would be horrible. Children raped by their trusted parents. But they are fictious. They are uncontaminated by effect and consequence. Why, they are almost innocent. (Ch. 22, s. 5)
Ihailen myös Mooren taitoa punoa kolmikon alkuperäiskertomukset osaksi heidän kasvuaan. Lost Girlsissä yksikään kolmikosta ei lähtenyt seikkailemaan konkreettisesti erilliseen maailmaan, vaan heidän seksuaalinen heräämisensä ja kokemuksensa ovat tämän muutoksen, seikkailun, alkuperä. Lapsuuden ja aikuisuuden kohtaaminen on myös mielikuvituksen ja todellisuuden kohtaaminen, ja tällä konfliktilla leikitellään myös kuvituksessa. Gebbien kuvitus on läpi teoksen lapsenomaisen värikästä kuvattavan aiheen aikuismaisuudesta riippumatta. Gebbie käyttää useita erilaisia piirtotyylejä eri jaksoissa ja valintojen tarkkailu on minusta mielenkiintoista. Erityisesti olen kiitollinen naispiirtäjästä siksi, että teoksessa on jopa realistinen näkemys vulvasta, eri muotoineen, väreineen, kokoineen ja karvoineen. Mieleen tulee väistämättä Tee Corinnen Cunt Coloring Book käytännössä!
Tämä kirja on ehdottomasti kautta aikain top 10 -kirjalistallani. Haluaisin suositella tätä kaikille, mutta ikävä kyllä seksuaalisuuden, seksin ja himon aiheet ovat makuasioita, mistä johtuen kaikille suosittelu ei tule kysymykseen. Uskon kuitenkin Lost Girlsin löytävän tiensä niiden käsiin, jotka sen haluavat lukea.
-----
Lost Girls muualla:
Rakkaat siskot ja muita sarjakuvia -blogi
Blog Critics -blogi (englanniksi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti