Neil Gaiman: Coraline

Luettu: 28.2.2010

American Gods on sen verran kova pala, että tarvitsin hieman helpommin pureskeltavan palan Gaimania väliin.

Coraline (suom. Coraline varjojen talossa) on lasten romaani, jossa päähenkilön Coralinen perhe muuttaa uuteen taloon. Eräällä tutkimusretkellään Coraline löytää oven, josta hän pääsee toiseen kotiinsa. Toinen koti on melkein samanlainen kuin alkuperäinen ja siellä häärivät oikeiden vanhempien näköiset ja kuuloiset vanhemmat. Toisin kuin oikeat vanhemmat, toiset vanhemmat huolehtivat Coralinen onnellisuudesta täysipainoisesti, isä ei ole koko ajan joko työmatkalla tai töissä, ja äidillä on aikaa leikkiä Coralinen kanssa. Aikaa myöten Coraline kuitenkin huomaa toisen kodin säröilyn, kirjaimellisesti, ja joutuu lopulta venymään äärimmilleen saadakseen toisten vanhempien edelliset lapsikokelaat ja omat, oikeat vanhempansa toisen äitinsä valloista ja takaisin kotiin.

Joko olen erityisen herkällä tuulella tai sitten tämä kirja on oikeasti aika pirun pelottava. Ja tämä on lasten romaani! Luulisin... Kirjoitus on juuri niin vetävää kuin Gaimanin muissakin kirjoissa ja näyttää iskevän hyvinkin syvälle lukijan mieleen. En tule unohtamaan tätä kirjaa ihan heti. Sitä paitsi Coralinen hahmo on ihana: itsenäinen ja rohkea tyttö, joka ei ole stereotyyppinen tyttö. Ja ne nappisilmät olivat erityisen inhottavat, koska väistämättäkin kuvittelee miltä tuntuisi neuloa napit kiinni ihoon... hrrrr!

Pidin erityisesti lasten ja vanhempien suhteiden kuvauksesta; tällä saralla Coraline on varsin viisas lapsi. Tuskin olisin itse lapsena tajunnut, että kaikkea ei tulekaan saada, koska sitten millään ei olisi enää mitään merkitystä. Ja mikäli vanhemmat antavat lapselle kaiken mitä hän haluaa... no, ei sekään takaa, että vanhemmat olisivat pohjimmiltaan hyviä, kuten Coralinen toinen äiti todistaa.

Kirjasta on tehty myös leffa (ja graafinen romaani), jonka haluan nähdä jossain vaiheessa. Minulla on jokin erityinen paikka sydämessä animaatioille, etenkin stop-motionilla tehtyihin goottilaissävytteisiin animaatioihin (lue= Painajainen ennen joulua ja Corpse Bride).

-----

Coraline muualla:
Helsingin Sanomat
Turun Sanomat
Risingshadow.net
Kirjavinkit.fi
Kuuttaren lukupäiväkirja -blogi
Illuusioita-blogi

HarperCollins - Coralinen graafinen romaani -versio
Coraline-animaatioelokuvan kotisivut

2 kommenttia:

Reeta Karoliina kirjoitti...

Coraline ON pelottava! Tosin jostain kuulin, ettei se lasten mielestä ole yhtä hyytävä kuin aikuisten mielestä :-)

Ja leffakin olio oikein onnistunut, kannattaa katsoa!

Hreathemus/NDSL kirjoitti...

Hyvä, etten ole ainoa aikuinen, joka on saanut hrrr-tuntemuksia kirjasta. Olen kuullut samaa, että se on aikuisille pahempi. Mikähän tässä on takana? Onkohan aikuisilla enemmän kokemusta ihmisistä, jotka todella käyttäytyvät kuin Toinen äiti, väittävät rakastavansa ja haluavansa minun parastani, mutta samaan aikaan kuitenkin tukehduttaen ja rangaisten siitä, ettei olekaan sellainen kuin arkielämän Toinen äiti haluaa?

Nyt on sitten vissiin pakko etsiä leffa jostakin, kun alkaa noita suosituksia tulla useammalta suunnalta. :)