Luettu: 19.3.2010
Isomäen edellinen, Litium 6, oli varsin vaikuttava romaani. Tämän pohjalta halusin tutustua Isomäkeen tarkemmin, tällä kertaa miehen viimeisimmän romaanin pohjalta.
Jumalan pikkusormi on (semi-)itsenäinen jatko-osa Litium 6:lle. Lauri Nurmi, nelikymppisenä eläköitynyt CIA-agentti, ja edellisen jutun yhteydessä Nurmeen tutustunut ex-seuralainen Katherine Henshaw päätyvät Egyptin auringon alle, kun Nurmi palkataan aavikolle rakennettavan aurinkotuulivoimalan turvallisuusvastaavaksi. Ikävä kyllä voimalan sähköntuottokyky on turhan voimakasta ja halpaa länsimaisille öljyllä ja muilla ei-niin-ympäristöystävällisillä-ja-uusiutuvilla-energianlähteillä miljardinsa kääriville, jotka pyrkivät torpedoimaan projektin. Juttu pitää kuitenkin tehdä salassa, sillä kolmen kilometrin korkuisen tuulitunnelin räjäyttäminen ei ole kovin hyvää peeärrää. Tyypit palkkaavat muiden afrikkalaismaiden palkkamurhaajia hoitamaan homman, joka kuitenkin lipsahtaa lapasesta -kunnolla.
Dan Brown. Olen äärimmäisen pettynyt Isomäen Brown-manerismeihin, lyhyisiin kappaleisiin, usean eri tarinan yhtäaikaiseen pyöritykseen, epäuskottavaan dialogiin et cetera. Lisäksi moni muu inhonnee Brown-maisia opetusjaksoja. Ainut ero Browniin on se, että kun Isomäki kertoo tieteellisiä juttuja, sen tietää olevan täysin totta, toisin kuin totuutta sopivaksi muuntelevalla Brownilla. Ja totta kai tarinassa pitää olla joku pirun romanttinen soppa, kaksikin, että saadaan se osa kaavasta hoidettua. Lopetus on tietysti positiivinen ja pieni ihminen osoittautuu pystyvän nokkeluudellaan vaikka minkälaisiin tekoihin isoja pahoja susia vastaan, minkä aikana lauotaan sopivan keveitä huomautuksia. Päähenkilöillä on luonnollisesti traagisia taustoja, jotka tekevät hahmoista juuri sopivan haavoittuvia ja joista kirjan kliimaksi heidät lopulta vapauttaa ja "kaikki elivät elämänsä onnellisina loppuun asti". Alun ennusmaisten vilunväreiden, enneunien ja pahojen aavistusten käyttö oli jo ihan vain klisee, jolle ei ole minkäänlaisia puolusteluja.
En nyt halua kuitenkaan pelkästään valittaa. Pidin kirjan tieteellisyydestä, sen kantaaottavuudesta maailman energiapolitiikkaan, ilmastonmuutokseen ja kestävän energiantuotantoon. Isomäki luo maailman, jossa pyritään jopa tekemään jotain konkreettista viimeisen puolesta ja edellisten nykytilaa vastaan. Harvemmin tällaista kuulee ja kenties dekkari-/trillerirakenne ulottaa tämän kannan laajemmalle yleisölle.
Loppujen lopuksi kirja on jotakuinkin plussan puolella asteikolla, jolla mitataan kirjan hyötyarvoa sen lukemiseen käytettyyn aikaan verrattuna. Tähän päästiin kantaaottavuuden takia. Kenties Litium 6 oli aihepiiriltään tarpeeksi tärkeä voidakseni ohittaa tekstin Brownismit, mutta Jumalan pikkusormi ei siihen pysty. Se saattaa osin johtua myös toistosta; hollywood-toimintaleffamaisuuden voin ohittaa kerran, mutta toinen kerta on jo ärsyttävää. Saa nähdä, miten Sarasvatin hiekkaa -teoksen kanssa käy.
-----
Jumalan pikkusormi muualla:
Helsingin Sanomat
Turun Sanomat
Keskisuomalainen
Kirjavinkit.fi
Risingshadow.net
Hezmaelin enerzy -blogi
Jumalan pikkusormi Aamun kirjassa (YLE)
-----
What's in a Name: Body part
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti