Dan Barker: Godless - How an Evangelical Preacher Became One od America's Leading Atheists

Luettu: 14.5.2010

Dan Barker on tullut nimenä vastaan useamman kerran. En muista, mistä tämän kirjan löysin, mutta olettaisin lähteenä olleen vapaa-ajatteleva kirja tai nettisivu.

Godless - How an Evangelical Preacher Became One od America's Leading Atheists (ei suomennettu) on niitä kirjoja, joiden otsikko kertoo kaiken olennaisen. Kyseessä on entisen fundamentalistikristityn saarnaajan kertomus matkasta taikauskosta rationaaliseen ajatteluun. Barker kertoo ensimmäisessä osassa elämänkerrallisesti elämästään uskovaisena ja asteittaisesta noususta ateismiin. Kirjan toinen osa kuvaa uskon menetyksen perusteet: teologisen filosofian ongelmat, paradoksit ja suoranaiset valheet. Kolmannessa osassa -omassa suosikissani- Barker suuntaa huomionsa juuri kristinuskon ongelmiin: raamatun "moraali"filosofiaan, jumalan sanan sisäisiin ristiriitoihin, historiallisen Jeesuksen olemassaoloon sekä muihin kristinuskon keskeisiin dogmiin ja niiden historiallisiin perusteisiin. Neljännessä osassa Barker kuvaa nykyistä elämäänsä ateistina.

Godless on täynnä varsin painavaa asiaa. Suurimmalle osalle suomalaisista Barkerin edustama fundamentalistinen kristinusko lienee vierasta, mutta lestadiolaisuuteen ja herätysliikkeisiin tutustuneet tietävät heti mitä sana "evangelical" pitää sisällään: kielillä puhumista, raamatun kirjaimellista uskoa, mustavalkoista maailmankuvaa, oman ajattelun kuihduttamista, myrkyllisten käärmeiden kanssa leikkimistä, rahan keräämistä television ja radion kautta (katso alla oleva Genesiksen mahtava musiikkivideo "Jesus He Knows Me"), sokean uskon ylistämistä, patriarkaalista kaksinaismoralismia ja yhtä sokeiden lasten sikiämistä. Se, että tällaisessa elämässä kasvanut ja sitä lapsesta asti pönkittänyt alkaa itsestään pohtia oman uskonsa perustaa, päätyy loogiseen ratkaisuun sen virheellisyydestä ja pystyy jopa sen hylkäämään on jotain täysin odottamatonta. Vielä odottamattomampaa on Barkerin kyky käydä läpi teologista filosofiaa ja kritisoida sen tiettyjä teorioita ja tuhota sen argumentteja... miten näin älykäs henkilö on ylipäänsä voinut olla evankelinen fundamentalisti neljänkymmenen vuoden ajan?

Kristinuskon ja raamatun ongelmat olivat minulle jo ennestään tuttuja (ovella kun käy jehovia, joten tietty itsenäinen valmistautuminen on ollut tarpeen), mutta Godlessissa on yksi tietty kohta, joka yllätti minutkin: Jeesus. Kävi ilmi, ettei kyseistä heppua todennäköisesti ole ollut olemassakaan missään muodossa, ei ihmisenä eikä varsinkaan jumalan poikana. Ei ole mitään historiallista todistusaineistoa kyseisen henkilön olemassaolosta raamatun ja muiden abrahaamisten uskontojen ulkopuolella. Järkyttävää, miten syvälle kristinuskon dogmat ovat juurtuneet! Jos mikään muu osa kirjasta ei kiinnosta, kolmannen osan viidestoista luku olisi ehdotonta luettavaa kaikille!

Viimeinen osa lienee kaikkein olennaisin juuri amerikkailaislukijoille. USAssa on nimittäin jostain syystä täysin käsittämätön uskonnon palvonta, mistä johtuen ateistit (=uskonnottomat) on leimattu täysin moraalittomiksi demoneiksi.* Tosin ateismi leimataan myös uskonnoksi silloin, kun se kristityille sopii. Näin ollen viimeisen luvun kuvaus onnellisesta ja normaalista elämästä ateistina lienee suurimmalle osalle amerikkalaisia varsin yllättävää. Ateistit eivät sittenkään syö kastamattomia vauvoja? Eivätkö ne edes raiskaa ja tapa mielensä mukaan, kun niillä ei ole mitään korkeampaa moraalia kertomassa mitä saa tehdä ja mitä ei? Eivätkö ne edes vääntele tutkimustuloksia oman ideologiansa mukaisiksi? Voivatko ne muka olla onnellisia? Miten niin moni ateisti voi olla niin luova, vaikka niillä ei ole mitään elämäntarkoitusta? Eivätkö ne todella lankea rukoilemaan jumalaa edes kuoleman uhatessa [Toim. huom: miksi uskovaiset ylipäätään ajattelevat kuoleman olevan jotain pahaa, uhkaavaa, voitettavaa?]

Kaikista ateistien kirjoittamista elämänkerroista Barker on onnistunut tehtävässä parhaiten. Kenties se johtuu ainakin osittain kristillisestä taustasta, mutta sanatyöläisen tausta ei ole ainakaan pahitteeksi. Suosittelen mieluusti, mikäli englanti sujuu. Toisen luvun filosofisen pohdinnan voinee surutta hypätä yli jos teksti tuntuu raskaalta, sillä itsellenikin se oli vähän tervassa juoksua, vaikka englanti onkin melkein kuin toinen äidinkieli. Kirjaa ovat suositelleet myös Richard Dawkins ja Christopher Hitchens; ei ihan surkeat suosittelijat, etten sanoisi. Harmi, ettei kirjaa ole saatavilla suomeksi. Edes tämän tyyppistä, henkilökohtaista uskonnosta-rationaalisuuteen elämänkertaa ei liene julkaistu suomeksi. Miksei?

*) Viime vuoden lopulla presidentinvaalien alla New York Times (tai vastaava) teki kyselyn tutkiakseen, millaisia ominaisuuksia presidentillä voi kansalaisten mukaan hyväksyä olla. Uskonnottomuus tuli viimeisenä kouluja käymättömyyden, valehtelun ja fasismin mennessä pitkälle edeltä.



Heh, tähän kappaleeseen pitäisi jonkun tehdä moderni versio kaikista niistä perhearvoja puolustavista kristillisistä saarnaajista ja poliitikoista, jotka on saatu kiinni housut nilkoissa ja peniksensä toisen miehen suussa tai anaalissa, tai toisin päin. Materiaalia ainakin riittäisi: Paholaisen Asianajaja on koonnut (ja kokoaa edelleen) varsin laajan kokoelman kyseisiä tyyppejä kuuluisassa Ja taas -sarjassaan.

-----

Godless muualla:
Hemant Mehtan blogi (englanniksi)
ExFundy -blogi (englanniksi)

Harmillista, ettei mistään löytynyt kunnollista uskiksen arviota kirjasta. Olisi ollut mielenkiintoista lukea, miten he kirjan ottivat vastaan.

-----

Aakkoshaaste: B

2 kommenttia:

Artsi kirjoitti...

Historiaa lukevana, olen ollut aina sitä mieltä että järjestäytynyt uskonto on kaiken pahan alku ja juuri. Jos on vähääkään tutustunut esimerkiksi raamatun historiaan ja kristinuskon alkuvaiheisiin niin kyseessä on vain klassinen pienen eliitin vallankäyttö. Tästä voisi kirjoittaa vaikka koko päivän..
Suosittelen esim. Elaine Pagels:n 'Gnostilaiset evankeliumit' joka valaisee hienosti kristinuskon historian hämärää.

Mitä amerikkalaisiin tulee, niin heillä on tässäkin aiheessa oma universuminsa. Ei tarvitse katsoa esimerkiksi kuin dokumentti 'Jesus Camps' jossa tämä uskonnollinen aivopesu saa omat ulottuvuutensa. Sairasta lapsien henkistä hyväksikäyttöä että oksettaa.

http://www.youtube.com/watch?v=LACyLTsH4ac

-Artsi "lähti mopo taas käsistä"

Hreathemus kirjoitti...

Järjestäytynyt uskonto nimenomaan, vaikka järjestäytymättömästä tulisi ihmisluonnon tuntien nopeasti järjestäytynyt hierarkia.

Kiitos kirjavinkistä, laitan tuon listalle.

Juu, olen katsonut Jesus Campin. Et ole ainut, jota oksetti. Se, että aikuiset ihmiset haluavat velloa vihassa ja sisäsiittoisuudessa on yksi asia, mutta kun siihen otetaan mukaan vastustuskyvyttömät lapset ja riistetään heiltä kyky ajatella moniulotteisesti... en tiedä, miten sellaisesta voi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi jos siitä irti pääsee. Etenkin se Bushin henkilökulttimeininki ja "Jumalan tahto on erehdyttävän samankaltainen yksittäisen henkilön omasta mielipiteestä" -tyyppinen ajattelutapa on kuvottavaa. Jeesuksen sotilaat... ainut ero Afrikan lapsisotilaisiin on se, että näillä muksuilla on vain muovilelut käsissään. Ja tätä perustellaan first amendmentilla; jotenkin tuntuu ettei Jeffersonilla ja kumppaneilla käynyt tällainen meno edes mielessä perustuslakia rustatessaan.