Karel Čapek: R.U.R. - Rossum's Universal Robots

Luettu: 26.7.2010
Alkuperäinen nimi: R.U.R. Rossum's Universal Robots. Kolektivní drama o vstupní komedii a třech dějstvích
Käännös: Eero Balk


Tällä kertaa vaihteeksi kirjastossa haahuilun tuloksena löytyi näytelmä, joka sittemmin Adam Robertsia selaillessa kävi ilmi olevan scifin klassikko. Čapek nimittäin loi erään scifin keskeisen konseptin, robotin (tulee muuten tsekin sanasta 'robota', joka tarkoittaa 'raadantaa' ja 'orjuutta'.

R.U.R.issa koko maailman on muuttanut erään eksentrisen keksijän elämäntyö: robotit, ihmiseltä näyttävät, itsenäiset palveluun tarkoitetut yksiköt. Rossum's Universal Robots -yhtiöllä pyyhkii hyvin ja syytää markkinoille entistä enemmän aina ehompaa robottia, kunnes tapahtuu se mitä monet ihmisjärjestöt ovat yrittäneet saada aikaan: robotit nousevat kapinaan isäntiään vastaan.

Kuten niin monesti aiemmin, tälläkin kertaa tie helvettiin on päällystetty hyvin aikein. Vanhan Rossumin elämäntyön oli tarkoitus vapauttaa ihmiset työn kahleista ja luoda ihmisrodusta maailman älyllinen aristokratia, jonka käytännön työt hoitavat ihmisasuun puetut koneet. Ikävä kyllä R.U.R.in markkinatekniikka ampuu itseään jalkaan, ja älyllisen nousun sijaan ihmiskunta kuihtuu, sillä äly on koottu ihmistä paremmaksi tehtyihin robotteihin, jotka tekevät loogisen päätelmän: he ovat fyysisesti vahvempia ja älyllisesti ylivertaisia ihmiseen verrattuna, joten ihmisistä on päästävä eroon. Robotit tosin todistavat olevansa ihmisen todellisia kuvia: he vetävät vallankaappauksen överiksi eikä jäljelle jää enää ainuttakaan ihmistä tuottamaan lisää hedelmättömiä robotteja edellisten mentyä epäkuntoon.

Miksi robotit kuvataan aina ihmisten vihollisiksi? Alien-leffat, I, Robot, Battlestar Galactica, Cybermenit Doctor Whossa... Olisi mielenkiintoista joskus nähdä kuvaus tulevaisuudesta, jossa ihmisrotu on oppinut elämään tasavertaista elämää luomansa keinoälyn kanssa. En tosin pidätä hengitystäni, sillä tämä vastakkainasettelu kuvaa ihmisluontoa varsin hyvin: emme pysty tasavertaisuuteen edes oman lajimme eri edustajien kesken, saatika eri lajin kanssa, varsinkaan jos tämä laji uhkaa pelkällä olemassaolollaan meidän heikkoa, egoistista itsetuntoa ja säälittävää kaipuuta olla maailman keskipiste ja luomakunnan kruunu.

Lisäkiitosta Savukeitaalle kirjan lopussa olevasta kääntäjän jälkipuheesta, joka auttaa näytelmän analysoinnissa tsekkiä osamaattomille. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen näytelmä ja historiallisesti tärkeä. Sivuhuomiona sanottakoon, että Čapek on varsin tiukka näytelmän teknisen puolen suhteen: hän on lisännyt tekstiin monia huomioita hahmojen vaatetusta ja lavastuksen yksityiskohtia myöten.

-----

R.U.R. muualla:
None. Nada. Niente.

4 kommenttia:

Artsi kirjoitti...

Aiheeseen liittyvänä kirjavinkkinä John Sladekin Tik-Tok joka on mainio satiiri Asimovin elämää vakavammasta robotiikasta.

http://en.wikipedia.org/wiki/Tik-Tok_(novel)

-Artsi

Hreathemus/NDSL kirjoitti...

Kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta, kiitän ja kumarran! Pitänee lukea Asimovin I, Robot vielä sitä ennen, vaikka idea onkin tuttu leffasta.

hdcanis kirjoitti...

Tik Tok on kyllä mainio kirja (ja allekirjoittaneelle niitä ensimmäisiä "aikuisia" scifikirjoja joita luin, näiden leppoisten "seikkaillaan vierailla planeetoilla"-kirjojen jälkeen aika iso hyppäys...)

En ole näytelmää lukenut, pitäisi, mutta tuosta kuvauksestasi tuli mieleen sellainen maltillinen sosiaalidemokratia -luenta: jyrkkä yhteiskuntaluokkien erottelu johtaa kommunistiseen vallankumoukseen ja se on huono juttu kaikkien kannalta.

(ai niin, sivuhuomio blogin ulkoasusta...hienon näköinen mutta nuo sivupalkin siniset linkit menevät näkymättömiin).

Hreathemus/NDSL kirjoitti...

Tuo luenta on erittäin osuvasti sanottu, oli ääripää mikä tahansa.

Mitä ulkoasuun tulee, olen yrittänyt sen vaihtamisesta lähtien tehdä noille sinisille linkeille. Ongelma on siinä, että sivupalkin gadgettien linkit Blogspotin komennot laskevat samaan linkkeihin kuin itse varsinaisessa tekstissä. Valkoinen ei oikein toimi, kun sitten leipätekstin linkit hukkuvat muun tekstin mukaan. Mustakaan ei oikein ota mustalla taustalla toimiakseen... Eri sinisen sävytkään eivät auttaneet tuota hukkumisefektiä. Näin ollen, kunnes opin millä html-komennolla (ja sarjakoodilla) voin muuttaa valkoisen linkin siniseksi itse leipätekstissä, kärsimme tästä viasta. Tai sitten ehdin vaihtaa syksyisempään ulkoasuun.