Maarit Verronen: Karsintavaihe

Luettu: 5.7.2010

Vaihteeksi suomalaista, jonka poimin muistaakseni jostain Vihreän Langan kolumnista... tai Uutispäivä-Demarin... tai Hesarin... no, jonkun nettilehden. Kuvittelisi, että olisin tähän mennessä jo oppinut lisäämään KAIKKIIN kirjavinkkeihin lähteen, mutta ei näköjään. Hahaa, löysinpäs: Voiman verkkolehdessä, Hanna Kuuselan kolumni.

Karsintavaihe on lähitulevaisuuteen sijoittuva dystopia. Suomesta on tullut Kokoomukszen märkä uni: kaikki ovat vuokratyöfirmoihin ilmoittautuneita; kaikkien tiedot ja statukset (punaisesta vihreään eli vaarallisesta luotettavaan) ovat kaikkien johtajien luettavissa; uuden pätkätyön varoaika on puoli päivää, työturvallisuudesta tai sairaslomia saatika palkallisia lomapäiviä ei ole; laissa on ennaltamäärätty työtuntimäärä henkilöä kohden - jos ei sitä saavuta, saa kenkää asuntolasta, sillä kaikki asuinpaikat ovat vuokratyöfirmojen omistuksessa; työt on luokiteltu A-D-luokkiin (A=parhaat työolot,palkka ja asunto, D= A:n vastakohta, viimeinen pysäkki ennen orjavaihetta); opiskelu kannattaa, mutta siihen on vain rikkaimmilla varaa, eikä siihen silloinkaan voi paljoa aikaa käyttää; ammattiliikkeitä ei ole olemassakaan, sillä aktivismi on lainvastaista (kuulostaako eduskunnan pohdinta tiettyjen alojen lakkojen kieltämisestä tutulta?); ellinkeinoelämä pyrkii kontrolloimaan työntekijöitään entistäkin enemmän; työntekijöitä painostetaan allekirjoittamaan huonompi (ja yrityksille entistä halvempi) työsopimus, jonka mukaan kaikille saa tarjota kaikkea työtä (myös seksityötä), työstä ei saa kieltäytyä ellei halua statuksensa huononevan, työajat pidentyvät; ja koska kaiken tämän jälkeenkin työn teettäminen muilla maksaa kovin paljon (...) ostetaan uusi laki, joka sallii ulkomaalaisten käytön, sillä heille ei tarvitse maksaa niin paljoa mutta vaatia sitäkin enemmän. Kaiken tämän keskellä on noin 40-vuotias nainen, joka yrittää selvitä parhaansa mukaan. Saamme tutustua myös hänen asuntolansa muista tyypeistä. Lumin elämä muuttuu, kun hän saa yllättäen töitä turvallisuusfirman siivoojana ja tutustuu erään keikan ohessa mieheen, jonka kanssa jopa synkkaa ympäristöstä huolimatta.

Mistä ikinä tämän kirjan poiminkin, muistan mitä siitä sanottiin: kirjoittaja kuvaili sitä yhdeksi mieleenpainuvimmista kirjoista. Mieleenpainuva siis siksi, että se on niin helvetin todentuntuinen kuvaus mahdollisesta tulevasta työelämästä. Epäilin hieman. En epäile enää, sillä sain luettua ensimmäiset kymmenen lukua (eli noin viidenneksen) ennen kuin palautin kirjan kirjastoon. Ei huvittanut katsella sitä kirjoituspöydällä saatika yöpöydällä aiheuttaen paniikkia ja ahdistusta. Saatan joskus lukea sen loppuun... eli silloin jos pääsen joskus eläkkeelle asti (mikä nykypolitiikalla saattaa olla joskus 80-vuotiaana, olettaen että silloin ollaan edes hengissä). Työelämässä oleville tai sinne tulevaisuudessa astuville tämä kuvaus ei voi olla järin rauhoittava kokemus.

Etenkin kun se alkaa päivä päivältä, päätös päätökseltä vaikuttaa entistä todennäköisemmältä. Voin jo odottaa sitä päivää, kun Karsintavaiheen työelämä on todellisuutta ja joku Kokoomuksen edustaja laukoo päivälehdelle, kuinka "työntekijöiden tulisi olla kiitollisia, että tarjoamme heille edelleen töitä". Terveisiä vaan edustaja Asko-Seljavaaralle, joka Liikkumavara-dokumentissa tokaisi, että köyhien pitäisi olla heille kiitollisia siitä, etteivät he nosta terveyskeskus- ym. maksuja enempää.

-----

Karsintavaihe muualla:
Helsingin Sanomat
Savon Sanomat
Uusi Suomi
Kirjavinkit.fi
RisingShadow.net
Rakkaus on koira helvetistä -blogi

Karsintavaihe YLEn Aamun kirjassa (video)

6 kommenttia:

Ina kirjoitti...

Jäi mulla kesken samasta angsti-syystä.. Tosin en pitänyt Verrosen kirjoitustyylistäkään erityisesti, pitää ehkä kokeilla jotain muuta joskus.

Reeta Karoliina kirjoitti...

Vau! Kuulostaapa hyvältä kirjalta! Varsinkin kun tykkään Verrosesta jo valmiiksi. Tää täytyy lukea!

Hreathemus kirjoitti...

Ina: Olen huojentunut, etten ole ainut keskenjättäjä. Kirjoitustyyli ei mua erityisemmin häirinnyt, mutta jos vitutuskäyrän palasia saa joka lukukerran jälkeen poimia lattialta, niin lukeminen todennäköisesti jää kesken.

Reeta Karoliina: Öh... otan tuon kohteliaisuutena. :) Jään odottamaan mielenkiinnolla, miten itse siihen reagoit.

hdcanis kirjoitti...

Tätä en ole lukenut mutta...Verrosen novelleista olen aina pitänyt kovasti mutta romaaninsa ovat olleet hieman hankalampia sulateltavia, ja voin hyvin kuvitella kirjoittajan kykenevän todella ahdistaviin dystopiakuvauksiin.

Hreathemus kirjoitti...

Novellejakin julkaissut? Pitänee kokeilla niitäkin, ainakin siinä saa nollata ajatukset aina silloin tällöin.

hdcanis kirjoitti...

Joo, Verrosen ekat jutut tuli siinä 80-90-luvun vaihteessa Portti-lehdessä, ja sen jälkeen suunnilleen joka toinen kirja on ollut romaani ja joka toinen novellikokoelma.