A C Grayling: Against All Gods - Six Polemics on Religion and an Essay on Kindness

Luettu: 27.11.2010

Pidän YouTubesta yhdestä tietystä syystä: voin nähdä sen kautta materiaalia, jota en Suomen televisiossa koskaan näkisi. Erityisen innostunut olen brittiläismateriaalin saatavuudesta, kuten Intelligence Squared -väittelyistä. Niistä yhdestä, "Atheism Is the New Fundamentalism", muistaakseni törmäsin ensimmäisen kerran brittiläisfilosifi A C Graylingiin (hän ei ilmeisesti pidä pisteistä nimessään).



Against All Gods - Six Polemics on Religion and an Essay on Kindness (ei suomennettu) on Graylingin 21. (!) julkaisu, seitsemän esseen kokoelma uskonnon teemalla. Grayling käsittelee uskonnon automaattista kunnioitettavuutta kulttuurissamme, ateismin fundamentalismia, kolmen keskenään yleensä sekoitetun termin todellisia merkityksiä, nykyistä järjen korroosiota, kreationismia, uskonnon tulevaisuutta sekä humanismia uskonnon vaihtoehtona.

Against All Gods on tärkeä, pieni kirja. Vain 64-sivuinen, mutta täynnä asiaa. Aktiivisena ateistina (teoriassa siis 98% agnostikko, käytännössä ateisti, noin niin kuin sivuhuomautuksena) olen lukenut ja kuullut Graylingin käsittelemistä aiheista paljon ja monesta paikasta. Yleisin väite uskonnon puolustajilta on -kuten yllä olevassa väittelyssä- ateistien kunnioituksen puute uskontoa ja uskovia kohtaan. Juuri tämä on yksi henkilökohtaisista huomion kohteistani: kunnioitukseni pitää ansaita ja suurin osa uskonnoista ei sitä pääsääntöisesti ansaitse. Hyvät ja pahat teot eivät ole samanarvosia, jolloin voisi vain ynnätä niiden lukumäärän ja katsoa jäädäänkö plussan vai miinuksen puolelle. Minulle on aivan sama, vaikka katolinen kirkko ylläpitäisi kodittomien suojia joka perkeleen kaupungissa; niin kauan kuin samalla pannaan kuoripoikia ja altistetaan kouluttamattomat HIVille sylkemällä suoranaisia valheita... vaaka ei todellakaan jää plussan puolelle!

Minusta Against All Gods toimii parhaiten johdantona ateismiin ja antiteistiseen maailmankuvaan. Kirjan parasta antia on kuitenkin johdatus humanismiin, eettiseen maailmankuvaan joka ei perustu mihinkään uskontoon. Grayling mainitsee itsekin alussa, kuinka kirjan esseet ovat lyhyitä ja suoria, ja mistä kirjoista löytää pidempiä ja yksityiskohtaisempia argumentteja tässä kirjassa esitetyistä argumenteista. Tavallaan Against All Gods on osin myös johdanto Graylingin omaankin tämänteemaiseen kirjallisuuteen. Tämä kirja ei periaatteessa antanut minulle aktiivina kovin paljon uutta tietoa, mutta ajattelemisen aihetta kylläkin. Jatkan mielelläni tästä Graylingin muuhun tuotantoon.

Post scriptum: Väittelyn toisessa osassa Grayling mainitsee tämän sarjakuvan (en tiedä tekijää, mutta aplodit hänelle uskonnon kunnioituskysymyksen tiivistämisestä):



-----

Against All Gods muualla:
Independent (englanniksi)

2 kommenttia:

Jori kirjoitti...

Kuulostaa kiinnostavalta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ääriliikkeet tuppaavat olemaan paha asia, koska ne menevät niin äärimmäisyyksiin. Oletettavasti olisin tämänkin teoksen kanssa samaa mieltä, mutta ennemmin kaipaisin itseeni lisää suvaitsevaisuutta kuin kapinahengen lietsontaa, jälkimmäinen kun menestyy hyvin ihan omillaankin.

Toisaalta voisi kysyä itseltään, että onko olemassakaan muunlaista ateismia kuin ääri-, sillä miten sitä voisi olla vain vähän? Entä voisiko olla vain ihan vähän uskovainen? Aatteen tasolla välimuodot tuntuvat oudolta, mutta siihen taas voi kukin itse vaikuttaa, miten kovaan ääneen aatettaan toitottaa.

Hreathemus kirjoitti...

Se on kyllä totta, että ideologisesta suuntautumisesta riippumatta ääriys on huono asia. Huomautit, että onko muuta ateismia olemassakaan kuin ääriateismia; Graylingillä on samankaltainen ajatus, tosin niin että ääriateismia ei voi olla olemassakaan, on vain ateismia. Sanakirjallisesta näkökulmasta fundamentalist atheism on oksimoroni, sillä fundamentalismi edellyttää pyhää tekstiä, jota tulkita jäyhästi ja kirjaimellisesti (Oxford Dictionaries Online).

Toisaalta jään miettimään, liitetäänkä ääri- etuliite aivan liian helposti itseään epämiellyttäviin ideologioihin miettimättä sen tarkemmin asiaa.

Minusta aatteissa on sävyeroja. Osin se liittyy mainitsemaasi "miten kovaan ääneen aatettaan toitottaa". Toisaalta mitä uskontoihin tulee, niin monethan poimivat "pyhistä" teksteistään vain kohdat, jotka sopivat heille eli mitä osia digmista haluavat noudattaa. Suurin osa uskovistahan on siis jo tietyllä tavalla vesitettyjä versioita fundiksista.