Sami Hilvo: Viinakortti

Luettu: 21.11.2010

Huvittavaa kyllä, Hilvon esikoinen päätyi lukulistalleni Hesarin vuoden uutuuksien listalta joskus kevään (?) tietämillä. Helsingin Sanomien esikoiskirjailijapalkinnon ehdokkuuden saaminen oli minulle viimeinen sysäys laittaa kirja varaukseen ja lukujonon kärkeen.

Viinakortti on teos, jossa nykyajassa elävä Mikael saa selville edesmenneen isoisänsä salaisuuden: elämän rakkauden, joka ei olekaan isoäiti vaan toinen talvi- ja jatkosodassa isoisän kanssa palvellut sotilas, Toivo. Pikku hiljaa isoisän tavaroita läpikäydessä Mikael -itsekin homo- saa täytettyä perhehistoriansa aukkoja, joista kukaan ei ole koskaan puhunut.

Kirjan takakannessa on kuvaus: "Se tuntematon sotilas josta Linnakin vaikeni". Kenties. Rintamalla varmaankin oli miesten välistä seksiä. Mutta rakkautta? Kirjassa eräs sotilas tunnustaa Mikaelin isoisälle rintamalla kuinka eräs toinen sotilas oli hänet raiskannut. Vastauksena oli pitää tuo tieto itsellään. Vaikka konservatiivisessa ja tiiviissä miesryhmässä "harrastettiinkin" miesten välistä seksiä julkisesti salassa (vaikkakin useimmiten lähinnä auktoriteetin osoituksena, kuin vankilassa), siitä vaiettiin, ja isoisän ja Toivon välinen rakkaussuhde oli pidettävä salassa. Toisaalta Linna vaikeni -tietääkseni- myöskin tästä vallan väärinkäytöstä. Mitä muita tuntemattomia sotilaita on jäänyt "isänmaan sankarit" -myytin rakentamisen jalkoihin? Onko heillä vähemmän oikeutta olla kunnioitettuja vapauden puolustajia, kuin normiin mahtuvilla sotilailla? Mistä tätä myyttiä kritisoivia (fakta)tekstejä ylipäänsä löytyy, vai löytyykö mistään? Onko se vielä liian arka aihe uskaltaa koskea?

Jos itse kirjastakin välillä... Hilvo kirjoittaa kauniisti. Jo kirjan idea on suomalaisessa kulttuurissa varsin tukenarka, joten sen käsittely olisi voinut mennä päin helvettiä, keltaisen lehdistön tasolle. Onneksi Hilvolla ei ole tähän tarvetta. Perinteisellä valkoisella heteromiehellä olisi voinut olla. Kysymykseksi jääkin, nouseeko Viinakortti Tuntemattoman sotilaan viereen; ei kaanoniin (siihen vielä kovin aikaista), mutta kirjaksi joka tulisi lukea sotien kokonaiskuvan takia. Luultavasti ei, sillä kirja keskittyy sotakuvauksen lisäksi Mikaelin elämään. Minusta kirja olisi toiminut paremmin pelkkänä sotakuvauksena, sillä Mikaelin elämä -vaikka sieltä nouseekin huomattavia yhteiskunnallisia osumia- on häiritsevä. Aivan kuin Mikaelin hahmo pureskelisi isoisän tarinan lukijoiden puolesta.

Tästä kaikesta huolimatta Viinakortti toimii. Antti Majander kiteytti sen hyvin Helsingin Sanomien arviossaan:

Kulttuuri on jälkijättöinen, jos toisin kokijaa ja näkijää pitää kiittää yleisön asennekasvatuksesta.
Ehkäpä Viinakortin asennekasvatus saa meidän jälkijättöä kulttuuria eteenpäin.

-----

Viinakortti muualla:
Helsingin Sanomat
Turun Sanomat
Keskisuomalainen
Kiiltomato
INAhdus-blogi
Oota, mä luen tän eka loppuun -blogi
Kirjasieppo-blogi
Satun luetut -blogi
Kirjanurkkaus-blogi
Kaiken voi lukea! -blogi

Sami Hilvo Aamun Kirjassa (Yle Areena)

5 kommenttia:

Jori kirjoitti...

Täällä vielä yksi Viinakortti: Kaiken voi lukea!.

Anki kirjoitti...

Voi, tämä kyllä pitäisi mitä pikimmin lukea! Ei moista kuitenkaan joka vuosi tehdä, varsinkaan Suomessa.^^

Hreathemus kirjoitti...

Jori: Kiitos, lisään arvostelusi listaan pikimmiten.

Anki: Sopii hyvin LGBT-teemaan, jota sulla on blogissasi ollut viime aikoina paljon. Ja onhan tämä sen verran paljon keskustelua aiheuttanut, että alkaa olla jo yleissivistyksen puolella tietää mistä puhutaan ja mieluusti olla siitä jotain mieltä. :)

Anki kirjoitti...

Sain tämän nyt vihdoin luettua. TE JOTKA ETTE OLE, ÄLKÄÄ LUKEKO KOMMENTTIANI PITEMMÄLLE!
Eli puutun nyt tuohon, että Kalevi kertoi Urholle. Minä käsitin niin, että juuri Urho raiskasi Kalevin, vaikka sitä ei ihan suoraan sanottukaan. Siinähän mainittiin Kalevin pelko Urhoa kohtaan ja päälle päätteeksi kohtaaminen Kalevin kanssa sodan jälkeen. Mitä tuumit?

Laiska Hreathemus kirjoitti...

Jaa... mulla oli mielikuva kolmannesta osapuolesta. Saattaa olla, että armeijamiljöössä miesten raiskaus ei olisi samassa psyykisessä osastossa, mutta ei se nyt niin erilainen voi olla. Miksi ihmeessä raiskattu puhuisi raiskaajalleen muutoin kun olisi pakko?

Tarvitsisi etsiä Viinakortti kirjastosta ja tutkia kohtaa uudelleen. Hmm...