Luettu: 24.11.2010
Tällä kertaa sain jopa luettua loppuun Lukupiirin joulukuun kuukauden kirjan (Lessing ei oikein ottanut tuulta alleen).
Siltä epätödennäköiselta varalta, että länsimaisessa kulttuurissa kasvanut ei Dickensin klassikon juonta tunne, kerrottakoon seuraavaa: Ebenezer Scrooge on viktoriaanisessa Englannissa asuva pihi liikemies, joka ei joulusta perusta. Jokin jossain saa Scroogen nihkeästä asenteesta tarpeekseen, ja tyypin makuuhuoneeseen pelmahtaa Scroogen edesmennyt liikekumppani, joka ilmoittaa että tämä saa vieraakseen seuraavina öinä kolme kummitusta. Menneen, nykyisen ja tulevan joulun kummitukset vievät kukin Scroogen opetusmatkoille, joiden tarkoituksena on saada Scrooge muuttamaan asennettaan sellaiset 180 astetta.
Minusta tarina oli oikeastaan vähän tylsä. Luin sen englanniksi ja opettavaisuuden alleviivaamisen lisäksi ärsytti Dickensin tapa listata joka pirun asia aina kuin jotain tapahtui. Esimerkkinä vaikkapa kakkoskummituksen pitopöytä, josta joka ainut viikuna piti erikseen mainita aina kun koko pöydälle tapahtui jotain. Aarggh!
Scroogen "herääminen" ilman enimpiä vastaanhagoitteluja oli kyllä hieman epäuskottavaa. Jos tyyppi on skitsoillut koko aikuiselämänsä, niin tuskin hän ihan noin nopeasti kelkkaansa kääntäisi. Pidin kuitenkin lopetuksesta: Dickens ei tehnyt selvää tiliä siitä, olivatko kummitukset oikeita vai oliko kyse unesta/humalasta. Humala vaihtoehtona siksi, että lopussa olevan lausahdus on englanniksi varsin monimerkityksinen: "He had no further intercourse with spirits...".
Luin A Christmas Carolin Wordsworthin kokoomaopuksesta Best Ghost Stories, johon on koottu Dickensin parhaita kummitustarinoita. Mukana on romaaneissa esiintyneitä tarinoita (jotka luen -jos luen- osana itse romaania, en erikseen) sekä itsenäisiä novelleja. Esipuheen mukaan Dickens muodosti jouluisen kummitustarinan kynäilemisen traditiokseen, joten taidan jatkossa keskittyä näihin muiden joulujen tarinoihin.
-----
A Christmas Carol muualla:
Lukupiiri-blogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti