Anja Snellman: Parvekejumalat

Luettu: 26.1.2011

Ajattelin viime vuoden kokoomalistaa tutkaillessa, että kotimaista kirjallisuutta tarttis ruveta lukemaan enemmän. Varsinkin uudempaa, kuluneen vuoden aikana julkaistuja teoksia. Joten mitäs sitä sen kummempaa ihmettelemään, kun kirjaston tyrkkyhyllystä löytyä Snellmanin uusin pikalainana (vieläpä heti A. Salmelan opuksen vierestä, mitä olin sinne tullut hakemaan). Varoitettakoon vielä, että aihe nostattaa minussa vihaa, joten lopputekstissä on epäsuoria spoilereita.

Parvekejumalissa on kaksi päähenkilöä: Anis on somalitaustainen, maahanmuuttajaperheen kasvatti, jonka elämä ja ruumis ovat suomalaiskulttuurin ja islamin taistelutanner. Anis haluaisi olla kuin kuka tahansa muu suomalaistyttö, mutta vanhankantainen isä ja miespuoliset sukulaiset -veljet mukaanluettuina- ovat päättäneet Aniksen elämän kulun tämän puolesta. Toisaalla kantasuomalainen, vapaan kasvatuksen saanut Alla Pohjola kääntyy erään trauman jälkeen islamiin ja muuttuu burkhassa kulkevaksi semifundamentalistiksi, Alla-Zahraksi. Alla-Zahra on päättänyt löytää elämälleen ultimaalisen vapauden: luopua ruumiistaan, omista mielipiteistään ja itsestään tiukalle uskonnolle ja saada vastineeksi elämän sekä kaikki vastaukset yksinkertaistettuina ja selväjakoisina.

Parvekejumalat on varsin raskas lukukokemus, vaikka Snellman kauniisti kirjoittaakin. Ahdistaa tieto siitä, että parin kilometrin päässä minusta luultavasti asuu islamtaustainen teinityttö, joka haluaisi olla vapaa ja tehdä omat päätöksensä ja kärsiä niiden seurauksista *itse*, ilman että se vaikuttaa koko suvun kollektiiviseen "kunniaan" [SIC!]. Kaikkein kyseenalaisinta on se, että kaikki valta on miehillä, jotka itse asiassa eivät välttämättä osaa tehdä mitään hyödyllistä. Tokihan Aniksen perhe on fiktiivinen, mutta sen ongelmat eivät: jos miehet nostetaan jumalasta seuraaviksi, jotka maahanmuuton seurauksena eivät opi (tai halua oppia) uutta kieltä ja saada töitä... no, se ego putoaa korkealta ja sen paineaalto aiheuttaa tuhoa. Varsin kuvaavaa on, ettei Aniksen äiti puhu koko kirjan aikana mitään: aivan kuin hänen burkhansa olisi kirjaimellisesti äänieristetty. En ole varma, mutta sanon sen kuitenkin: kotouttamisen tulisi olla pakollista, pitkäkestoista ja kulttuurirelativismi pitäisi potkia siitä helvetin kauas. Ja se lopetus... mikään ei oikeuta noita tekoja. EI MIKÄÄN! Kuinka sosiopaattinen pitää olla, että lapsen viiltely, raiskaus, pahoinpitely, alistaminen kaikin mahdollisin keinoin saadaan päässä järkeiltyä oikeutetuksi?!

Ja sitten Tapaus Alla-Zahra. Hahmona hän on äärimmäisen ärsyttävä. Besserwisser, joka kielenkäytöstään lähtien (islamiin "palaaminen" my arse!) kohottaa itsensä muiden yläpuolelle. Okei, Allalla on taustalla varsin traaginen kokemus, joten olen valmis antamaan tietyn verran käytöstä anteeksi, mutta silläkin on rajansa. Saatan olla täysin väärässä, mutta minusta Allan kääntyminen on reaktio tuohon tragediaan. Ikävä kyllä hän vetää sen aika pahasti överiksi: henkilökohtaisesta tulee yhteiskunnallinen missio, kun Alla-Zahra päättää järjestää islam-aiheisen tietoseminaari suomalaisille ja lataa osallistujille sääntöä toisensa jälkeen: miehet pitävät kufia, naisille burkhat, ei minkäänlaisia päihdeaineita, se (mielestäni "univaje kidutuskeinona" -faktaa lähentelevää) rukoilua, ei-muslimien kohtelua alempina ja lukemistohan on koko seminaarin ajan itsestäänselvästi vain ja ainoastaan Koraani... juu, ei oikein käy enää suht. neutraalista tiedonannosta, ei. Käännytysleirihän tuo on, sillä ainoat myönnytyksiä tekevät ovat ei-muslimit ja niinhän sen ei pitäisi olla!

Sivuhuomio: Miksi islamiin kääntyneet tuppaavat menemään heti fundamentalistisiin porukoihin? Onko se yritys näyttää olevansa yhtä tosissaan kuin kantamuslimit? Onko liberaali islam vain kantamuslimien vaihtoehto, jotain jota ei voi ottaa käännynnäiset vakavasti? Tai jos ottavatkin, niin muiden mielipiteillä on suurempi merkitys kuin omalla tunteella asiasta? Tästä hyvänä esimerkkinä olkoon allaolevassa listassa mainittu Abdullah Rintalan ns. arvostelu kirjasta; tyypillä on kaikki fundismuslimin arvot tekstissä juutalaisvihamielisyydestä varsin paranoideihin salaliittoteorioihin USA:n hallituksesta. Haastan teidät lukemaan kyseisen tekstin tyrskähtelemättä. Toinen tekstihaaste on lukea Suomen islamilaisen puolueen puolueohjelmaa ilman kulmien korottelua. "

* Muslimilapset tulee vapauttaa koulun musiikkitunnilta, jotta he voisivat lukea sillä aikaa Koraania sekä Koraanin käännöstä tai kuunnella Koraanin resitointia.
* Muslimipojat- ja tytöt ovat uimahallissa eri tiloissa. Muslimilasten pitäisi säilyttää yksityisyytensä siveellisten arvojen mukaisesti välttäen alastomuutta muiden nähden uimahallissa.
* Islamilainen halal-teurastus pitää sallia.
* Islamin periaatteen mukainen avioitumismahdollisuus muslimimiehelle neljän naisen kanssa.
* Muslimeilla oikeus rukoilla työajalla työpaikalla, kun on rukouksen aika. Muslimilla oikeus päästä perjantaina työstä moskeijaan yhteisrukoukseen.
- SIP:n puolueohjelman kootut

I rest my case.

Kaiken kaikkiaan ihan toimiva kirja, siis. Aiheen käsittely on tietysti hieman ennalta-arvattava, mutta ottaen huomioon missä määrin suomalaisessa kaunokirjallisuudessa aihetta on käsitelty (eli ei juurikaan), olen valmis antamaan sen anteeksi. Odotan kuitenkin innolla sitä päivää, kun Suomen kirjallisuuden aavalle saapuu Ayaan Hirsi Alin suomalaisvastine: nainen, jolla on asiasta omakohtaista kokemusta ja rohkeutta ottaa asia esille ja näyttää närhen munat kaikille kusipääapologisteille, jotka ovat valmiina polkemaan sananvapautta yhden uskonnollisen ryhmän väkivallan uhkan alla!

FREE EXPRESSION IS NO OFFENCE!

-----

Parvekejumalat muualla:
Parvekejumalat
Turun Sanomat
Keskisuomalainen
Etelä-Saimaa
Huvudstadtsbladet
Kirjavinkit.fi
Kirjapeto-blogi
Koko lailla kirjallisesti -blogi
Salla Brunoun blogi
Kirjasieppo-blog
Joanna Palménin blogi
Abdullah Rintala Islamtieto-comin foorumilla

Otavan esittelyvideo Parvekejumalista (AV)