Alexandra Salmela: 27 eli kuolema tekee taiteilija

Luettu: 5.2.2011

Ajattelin kerrankin olla mukana suomalaisen nykykirjallisuudessa ja metodina tälle on Helsingin Sanomien Esikoiskirja-palkinto. Ja onhan tätä kirjaa käsitelty kirjablogeissa sen verran laajalti, että lienee siedettävän kirjatietouden ylläpitämiseksi Salmelan esikoinen luettava.

27 eli kuolema tekee taiteilijan on kertomus tsekkiläisestä (tai tsekkoslovakialaisesta) Angiesta, joka haluaa olla taiteilija. Eikä mikä tahansa taiteilija vaan maailmankuulu traaginen idoli, joka vahvistaa tätä asemaansa seuraamalla muun muassa Kurt Cobainin ja Janis Joplinin jalanjäljissä manan majoille 27-vuotiaana. Homma ei kuitenkaan etene ihan niin kuin Angie on suunnitellut ja kun perhe heittää sen kuuluisan korren kamelin selkään, Angie päättää poistua kuvioista Suomen takametsiiin ekoperheen alivuokralaiseksi tontin latoon.

Myönnän, että kirjan alkuasetelma tökki, sillä se tiesi ihmissuhteita, ihmissuhteita ja ihmissuhteita. Onneksi kirja oli niin moniääninen, ettei se enää lukiessa häirinnyt (ainakaan suurimpaa osaa ajasta). En ollut lukenut kirjaa ennen arvioita kovin tarkasti, joten Herra Possut ja Astrat ja Kassandrat eivät olleet minulle selviä jo etukäteen. Onneksi, sillä eri kertojien taustan ja olemuksen kokoaminen oli kovin tyydyttävää. Erityisesti kiinnyin Herra Possuun, vaikka tällä alkoi loppupuolella ilmenemään entistä selvemmin tietty tapahtumien romantisointi. Juuri tämä moniäänisyys ja näkökulmien tapa muuttaa koko asiaa teki kirjasta niin houkuttelevan: yhden kuvaus tapahtumasta X oli niin värittynyt tämän omalla taustalla, että toisen kuvaus samasta tapahtumasta toi tapahtuma X:lle aivan uuden ulottuvuuden. Universaalikertojassahan eri hahmojen ajatukset ovat iloista sekamelskaa, ja minä-kertoja harvemmin näkee (ja näyttää) asioita muista kuin omasta kulmasta. Salmelan tyyli helli insinööriaivojeni rakennetta oikein kivasti.

En ole ihan varma kirjan hauskuudesta, mutta lukemisen väärti se joka tapauksessa minusta oli. Suosittelen.

Post scriptum: Sananen vielä kirjan nimestä. Kun kuulin sen ensimmäisen kerran, en voinut olla ajattelematta samannimistä Nightwishin kappaletta. Onko näillä yhteyttä?

-----

27 muualla:
Helsingin Sanomat
Turun Sanomat
Parnasso
INAhdus-blogi
Mari A:n kirjablogi
Nora exlibris -blogi
27 Aamun kirjassa (Yle)

4 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Kiitos arviostasi! Mie lainasin tämän kirjaston pikalainana, mutta jouduin palauttamaan ennen kuin ehdin syventyä kunnolla. Jotenkin kirjan alku ei temmannut mukaan ja pitkästyin teokseen. Voisin antaa kirjalle vielä mahdollisuuden.

Anki kirjoitti...

Minullekin tulee väistämättä aina mieleen NW:n biisi. En kyllä ole ainakaan kuullut, että olisi jotain yhteyttä. Tosin kukaan muu ei ole tainnut blogeissa edes huomata yhtäläisyyttä.

Mimmu kirjoitti...

Kuolema tekee taiteilijan (It takes death to make an artist)on mun käsityksen mukaan ihan yleisesti käytetty ilmaus, eli ei varmaankaan ole yhteyttä tuohon NW:n biisiin.

Hreathemus kirjoitti...

Hanna: Olepa hyvä. Mullakin oli pikalainana, mutta just ja just kerkesin lukea ennen palautusta. Munkin mielestä kirja ottaa hieman aikaa alussa ennen kunnon käynnistystä: mietin itse moneen kertaan alussa, missä vaiheessa kirjaa Angie pääsee Suomeen asti, kun sillä teemalla kirjaa kuitenkin myydään.

Anki: Lienee varmaan suomalaisuudesta kiinni tämä konnotaatio. En löytänyt juurikaan mitään kirjan nimeen johtaneista asioista, joten NW-yhteys on edelleen hämärän peitossa. Toisaalta kirja käsittelee taiteilijuuden boostaamista kuolemalla, joten kenties kyseinen rivi nyt vain sattui olemaan kuvaavin ja raflaavin otsakkeeksi.

Mimmu: En ole itse aiemmin kyseiseen lausahdukseen törmännyt, mutta uskon kun sanot sen olevan suht. yleinen. Heh, ehkäpä se on perua jo Sokrateelta... :)