Luettu: 21.2.2011
Luettuani The Descentin, olin varma että myös kirjan jatko-osa tulee ennen pitkää luettavakseni. Ja näin kävi... tosin vasta vuoden jälkeen.
Deeper (suom. Helvetin sydän) sijoittuu aikaan kymmenen vuotta The Descentin päätyttyä. Ainoina maanalaiselta tutkimusmatkalta hengissä selvinneet Ali von Schade ja Ike Crockett ovat perustaneet perheen. Syvyys kuitenkin kutsuu Iken takaisin ja Ali jää yksin syntymättömän lapsensa kanssa. Samaan aikaan viruksen aiheuttaman ruton tapettua hadalit koko maailma on huokaissut helpotuksesta: he ovat turvassa. Tämän rohkaisemina dokumenttiohjaaja Clemens vie kuuluisuuden toivossa kuvausryhmän maan alle seuratakseen kameroineen (ja hieman kliseisine juontoineen) Alin tutkimusryhmän jalanjälkiä. Maan päällä tapahtuu myös jotain odottamatonta, joka muodostuu kurkun tukkivaksi palaksi: hadalit tulevat USAn maaperän alta pinnalle, ja vievät satoja lapsia mukanaan maan alle. Erään kidnapatun lapsen äiti kokoaa median avustuksella sekalaisen seurakunnan armeijakseen matkalle maan alle hakemaan lapset takaisin. Tämä pakottaa myös Alin palaamaan pelkäämäänsä paikkaan. Syvyys muuttaa heitä jokaista.
Pelkäsin pitkään tarttua Deeperiin. The Descent oli mielestäni puutteineenkin niin hyvä, että olin varma pettymisestä. Onneksi Long jatkaa kuitenkin ihmisluonnon analysointia perinteisen hyvä-paha -jaottelun sijaan. Lisäksi kirjassa on mukana lyhyitä välikatkoksia: keskusteluja Saatanan ja hänen nimettömän opetuslapsensa kanssa, sekä "lainauksia" lehdistä, uutisista, armeijan tiedotuksista ja muusta vastaavasta. Ne luovat varsin uskottavan kokonaismaailman, etenkin erään tietyn amerikkalais"uutis"aseman lainaukset. Lisäksi lopun pikku paljastus oli minusta odottamaton, mutta samalla niin looginen.
Kirjan suurin forte lienee suurvaltojen polittiset kärhämät ja niiden kritiikki. Yksi monista asioista, joita en vain voi tajuta: Kiinalle, USAlle ja Venäjälle kumartelu. Okei, niillä on valtaa ja ydinaseita, mutta samalla ne ovat kuin viisivuotiaita kakaroja, jotka tappelevat siitä kuka saa lelun. Menkööt perkele Merkuriukseen tappelemaan, niin me muut voimme jatkaa elämistä ilman ydintalven jatkuvaa pelkoa.
Kaiken kaikkiaan ihan mukiinmenevä, vaikkei The Descentin tasolle pääsekään. Taisin kuvata The Descentia vuoristoratana. Siihen verrattuna Deeper on sitten Pohojammaan lakeuksia: tasaisen OK, mutta vaikkei mukana olekaan negatiivisia kliseitä, ei ole myöskään positiivisia ihmeitä. Satu ilmaisi sen parhaiten: "alkuperäinen kirja olisi kyllä pärjännyt ilman tätäkin", mutta kyllä tätä aina mieluummin lukee, kuin jotain v***n Nora Robertsia tai Danielle Steelia. Paskakin hevi on parasta. Ja niin on tällainen kauhukin.
-----
Deeper muualla:
Keskisuomalainen
Kirjavinkit.fi
Iltaluvut-blogi
Satun luetut -blogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti